Runoudesta
Suomi24-net 4.11.2006
Joskus silloin runous oli suosittua ja
sitä luettiin ja siitä puhuttiin
kansankin parissa.
Silloin runokirjojakin ostettiin koteihin
kohtalaisissa määrin.
Sitten ajat muuttuivat; runoudesta tuli
hyvinkin syrjittyä ja se menetti suurimman
osan lukijakunnastaan, vajoten aina vain
marginaalisemmaksi kirjallisuuden alaksi.
Nykyrunous itsekin oli ja on pitkään ollut
tähän syyllinen aivan omastakin takaa,
sillä hyvin monet runoilijat ovat tehneet
teksteistään niin koukeroisia taiteellisia paketteja
ettei tavallinen kuluttaja ole niistä ymmärtänyt
yhtikäs mitään, eikä näin ollen ole voinut
kokea teksteissä mitään omakohtaisia tuntoja.
Se on kuulkaas poijaat niin, että kohtuus
on muistettava omankin nerouden viljelyssä ja
tunnustettava se tosiseikka, että hienotkin
metaforat on itse kunkin kyettävä rakentamaan,
niin että muutkin ne ymmärtävät tai ainakin
valtaosa lukijakunnasta.
Tuntuu kuin eräät olisivat matkan varrella kirjoittaneet
runoja vain kriitikoille sun muille asiantuntijoille ja ehkä
he näin ovat tehneetkin, mutta niinhän se juttu menee,
että tämän kaltaisilla teksteillä ei taidehistoriassa tule
kestävät jäljet olemaan.
Ehkä nyt on aika runouden uudelle tulemiselle,
kun niitä aletaan maitopurkkeihinkin painamaan,
mikä on aivan oikeasti hyvä juttu sillä kaikki mikä
lähentää kansaa (tässä tapauksessa runoutta)
taiteeseen tai taidetta kansaan on erittäin tervettä
ja tervetullutta kehitystä.
Runoudesta on moneksi, sillä on paljon tarjottavaa.
Jokaisen runoilijan on omasta puolestaan huolehdittava,
että kattaus on kunnossa.
--Risto Jalonen