Pentti Suksen kannanotto taiteilija Jalosesta

Risto Jalonen on tehnyt tulevaisuuden historiaa

Siitä on rutkasti toistakymmentä vuotta, kun eräs Risto Jalonen tuli työhuoneeseeni, pisti paperit minun pöydälle ja sanoi että saippuatehtaan tiloihin on perustettu Ranta-ateljee, lähde katsoon se on tosi hyvä. Usko pois!

Siinä istuin ja kuuntelin, Jalosen ajatuksen juoksu oli mielikuvituksellisen nopea. Pisti kuvia pöydälleni kysyi että - Mitäs mieltä olet! Katselin kuvia ja mietin... valikoin sanojani ja viimein sanoin - Kyllä sun kannattaa jatkaa.

Huomasin että pojassa on taiteilija lahjakkuutta ja tavaton määrä itseluottamusta, vaikka ei ne kaikki olleet suinkaan onnistuneita, mutta joukossa oli epäilyttävän paljon hyviä töitä. Lähdin Riston opastuksella katsomaan minkälaisen tilan Vaasan silloiset taiteilijat olivat tehneet. Tein siitä lehteen esittelyn ja suosittelin että kannattaa käydä katsomassa ja ottaa sieltä oma sohvantakataulunsa.

Risto Jalosella on aina ollut ja tulee edelleen olemaan vahva usko itseen ja se on se voimakas energia moottori. Jalosessa on sellaista suurta luonnonlapsen vilpittömyyttä, hän uskaltaa olla vilpittömästi hyvä ja huono yhtäaikaa tässä ja nyt. Siinä vilpittömyydessä asuu myös rehellisyys itseen ja muihin. Jotkut sanovat, että siinä ja siinä kirjassa Jalonen taas tuo itseään esille. Niin tuo ja entäs sitten. Kirjan kannessa lukee tekijän nimi Risto Jalonen. Totta kai ne ovat Risto Jalosen kirjoja ja kuvat sekä tekstit ovat pääpiirteittäin hänen. Kuka se Jalosen kollikissan hännän pystyyn nostaa, kissa itse. Se on "vilpittömästi minä itte Risto Jalonen." Koettakaapa tehdä yksikin kokoomateos omasta itsestä jossa on kymmenittäin myös muita osallistujia. Se on niin kovatöinen urakka, että siihen Jalosen lisäksi kykenee vain muutama henkilö koko Suomessa! Se on niin raskas homma että siihen ei pysty juuri muut kuin Risto Jalonen jossa on luovaa hulluutta jakaa vähän meille muillekin.

Meidän on helppo istua sohvassa ja plarata Jalosen kirjoja, ja sitten tietää ettei noin kirjaa tehdä, vaan näin ja näin. Raskaina pulavuosina Samuli Paulaharju kokosi härmän historian, piirsi, valokuvasi, haastatteli vanhoja mummuja ja paappoja. Maisterit sitten korjasivat ja sanoivat ettei noin kirjoiteta historian kirjaan vaan näin ja näin. Vaasan-Jaakkoo kirjoitti että sä oot Samppa liikaa kunnellu mummujen ja paappojen puhetta. Paulaharju suuttui näille maistereille ja sanoi että, -Kirjoittakaa itte. Ette oo saanu ensimmäistäkään kirjaa aijalliseksi ja mun kirjasta vaikka on raskaat pulavuodet on otettu jo monta painosta. Teiltä ei edes ensimmäistäkään. Ja sen kirjan teksti, se on mun kieltäni. Vaasan-jaakkoo sanoi, että älä sinä Sameli heti nokkiinnu jos arvostellahan. Tämä esimerkkinä, Risto ei ole pahemmin nokkiintunut vaikka virallinen Vaasa on häntä suorastaan syrjinyt, mitätöinyt, vähätellyt. Mutta tulee aika jolloin virallinen Vaasa otta silinterihatut päästä kun mainitaan Risto Jalosen nimi. Se on ollut melkoinen urakka ja mies on päässyt vasta elämän keskipäivään.

Risto Jalonen on tehnyt tulevaisuuden historiaa kirjoillaan että valokuvillaan ja maalauksillaan. Kerran ei ole tätä päivää eikä mennyttä löydä kuin kirjastojen kätköistä. Tutkijoille Risto Jalosen kirjat ovat löytöjä. Kilpaillaan siitä, kuka mihinkin historiateokseen saa lainata valokuvia omaan historiakirjaan. Hyvä, että meillä on Risto Jalonen, vipittömästi ja rehellisesti minä itte.

2.4.2006 - Pentti Suksi