Misantropia hakee paikkaansa

Vaasapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vaasan Ikkuna 31.10.1993


Vaasalaisyhtye vauhdissa

vaasalaisbändi Misantropia kulkee tänään tasaisemmin kuin vaikkapa vuonna 1987, jolloin se Misantrope-nimisenä näki päivänkajon. Alkuinnostuksen siivittämänä pojat - vokalisti Sami Karhunen, soolokitaristi Anssi Hyvärinen, basisti Harri Kessunmaa, komppikitaristi Marko Hautala ja rumpali Kai Hahto - uhosivat tosissaan, maalina koko maailma, aseena speed/trash-metalli.

Tulevaisuus lupaa hyvää bändille jonka keski-ikä ei vieläkään ole kahtakymmentä korkeammaksi kohonnut. Kokoonpanolla on pitänyt kiirettä paitsi keikkarintamalla myös Vaasan elävän Musiikin yhdistyksen studiolla. Welmun äänivelhona häärii Nappi Aaltonen, joka irrottaa studiokamoista sen minkä pystyy. Mielenkiintoista kuultavaa on siis luvassa; paikallisradion aaloilla on jo ollut bändin biiseille tilaa.

Kesällä ryhmä kävi myös Palosaarella Yleisrradion äänitystiloissa. tuolloin ääniteknikko Olli Orrenmaa tallensi kaksi yhtyeen uunituoretta kipaletta, jotka tullaan kuulemaan Kolmosen puolella Radio Pohjanmaassa vielä tämän vuoden aikana.

Ääntä piisasi

Viime sunnuntaina Misantropiaa kuultiin Club 25:ssä, eikä poikia voi yrityksen puutteesta syyttää- PA-vehkeet ovat kuitenkin vasta haave ja koska kokonaissoundista vastaavasta miksaajasta ei vielä ole puhettakaan. olisi parempi äänenvoimakkuudessa säästellä. Kuuluuhan se vähemmälläkin ja olisi miellyttävää jos sanomasta saa edes suurpiirteistä selkoa.

Misantropian vokalisti Sami karhunen parhaimmillaan kuullostaa vakuuttavalta. Äänessä on samaa selkeyttä kuin Eppu Normaalilla silloin ennen. Instrumenttien äänentaajuutta olisi laskettava huomattavasti jo tästäkin syystä.

But anyway, kuultiin tuhtia menoa ja soolokitaristi Anssi Hyvärinen todisti näppäryytensä.

Kielletyt kuvat pätkässä erottui basisti Harri Kessunmaan sormityöskentely. Tähtipölyä oli jo liian spiidiä, mutta jonkin asteisista rituaalimenoista viestivä tehosahaus, josta vastasi komppikitaristi Marko Hautala, joka yritti sentään pelastaa sen mitä pelastettavissa oli.

sävelkulultaan melko rikkaassa Siellä -kappaleessa rumpali Kai Hahtokin pääsi oikeuksiinsa ja biisin mukavasti vaimenevassa loppuosuudessa symbaali helähteli sopivasti.

Keikka eteni kiihtyvällä vauhdilla; lopuksi vauhtia oli jo liikaakin.

--Risto Jalonen