Lintulaakso hakee taiteensa muodon kubismista ja surrealismista

Vaasan Ikkuna 10.12.1990

Aarne Lintulaakso ottaa taiteen tekemisen rauhallisesti. Hänen taiteen lintunsa astelee hiljaisella polulla, kuten hän itse kuvailee taiteensa luonnetta

Aarne Lintulaakson rytmikäs maalaustyyli on hakenut muotonsa kubismin ja surrealismin pyörteistä. Hänen vakavammat työnsä ovat luontopohjaisia abstraktioita, joissa rajaava, voimakas mustan käyttö antaa omaperäisen vaikutelman, sen tunnelman mistä hänen työnsä tunnetaan.

Neljännesvuosisadan aikana Lintulaakso on luonut vakuuttavan tyylinsä ja oman tapansa työskennellä. Kuitenkaan hän ei ole koskaan hylännyt varsinkin alkuajoille ominaista puhtaan melankolisia luontoaiheitaan. Näitä saaristonäkymiä ja Pohjanmaaluotauksia hän tekee yhä antaumuksellisesti ja kutsuu niitä kevyimmiksi töikseen vaikka nekin ovat lataukseltaan tumman puhuvia.

Uransa varrella Aarne Lintulaakso on paiskinut töitä myös Yleisradion leivissä. Parisenkymmentä vuotta sitten hän oli seitsemän vuoden ajan äänitarkkailijan vakanssilla. Jo paljon ennen kuin maalaaminen vei miehen pääasiallisen mielenkiinnon, hän puhalteli trumpettia tosissaan. Eikä Aarne ole koskaan torveaan hylännyt, vaikka maalaaminen onkin muodostunut elämäntyöksi.

Tämä musikaalinen lahjakkuus heijastuu vahvasti Lintulaakson maalauksista, jotka hengittävät niistä sävelistä, jotka hänen mielessään liikkuvat. Aarne Lintulaakso säveltää kuvia. Hän tunnelmoi värikielen tummemmalla asteikolla, joka kuvastelee hänen mietteliästä olemustaan.

Maalaamisessaan Lintulaakso on pitkäjännitteinen luonne. Hän paiskii rankasti töitä taulujensa parissa, eikä kovin paljoa perusta inspiraation merkitykselle. Hän luottaa idean kehittelyyn ja osaamiseen.

Aarne Lintulaakso puurtaa sävelsilmänsä sanelemia toteutuksia. Ratkaisujen löytyminen saattaa olla aikaa vievääkin puuhaa, mutta silloin kun homma toimii niin Lintulaakso ei takuulla kelloa vilkuile.

--Risto Jalonen