Kylähullut III

Hyvänpäivän tuttuja

Kylähullun vastakohta on tietysti ”kyläviisas” mutta koska tuokin sana sisältää pienen lisäviritteen, olisi ehkä syytä puhua hyväpäiväntutuista.

Hyvänpäiväntutut ovat kaikkien kaupunkilaisten tuntemia sosiaalisia, hyvämaineisia ja mukavia ihmisiä, jotka ”kaikki” tuntevat. Minun mieleeni tule heti kolme hyvin erilaista tyyppiä. He ovat Jussi Kangas, Mauno ”Manu” Sundberg ja Heikki Lamminmäki.

Näistä ”hyvänpäiväntutuista” ei varmasti saa samanlaisia tarinoita kuin kylähulluista, mutta on varmasti syytä muistaa myös nämä yleensä myös ahkerat yhteiskunnalliset vaikuttajat.

Kaikki eivät tietenkään pidä näistä helposti lähestyttävistä ja lähestyvistä ihmisistä. Tällainen on mm. aikoinaan Vaasassakin vaikutanut Juha Viskari. Juha oli kerran tulossa aamulla Radio Vaasasta yhdeksännestä kerroksesta ja samaan hissiin tuli kaksi arvokasta vaasalaisrouvaa.

Juha otti lakin pois päästään ja toivotti rouville hyvää ja kaunista päivää ja kaikkea. hyvää. Kun hissi sitten pysähtyi ensimmäiseen kerroksen ja Juha jäi pois ja rouvat jatkoivat autokellariin, kuuli Juha ennen kuin hissinovet sulkeutuivat toisen rouvista sanovan toiselle:

-Kauheata. Nuoari mies ja humalassa heti aamusta.

Hyvänpäiväntutut

Manolito Kuka muistaa Manoliton? Manolito oli 70-luvulla vaikuttanut Vaasalainen alkoholisti joka sai nimensä samaan aikaan televisiossa pöyrineen "The High Chaparral" sarjan asesankarin mukaan.

Manolitolla oli kännipäissään tapana "ammuskella" sormellaan osoittaen ihmisiä. Muuten Manolito oli harmiton velikulta mutta kaupungilla "ammuskellessaan" erittäin huomiota herättävä.