Kuntien kova syksy

Vaasan Ikkuna 19.9.1993

Kuntien kova syksy

Kun lukee Wegelius-kirjaa ja Esko Seppäsen pankkikirjaa ja vilkaisee välillä Macchiavellin Ruhtinasta, tulee piruja mieleen. Ruhtinaan moraalittomuus koodista vaikuttaa suositummalta, kuin raamatun moraali koodisto. Käskyjä noudatetaan käänteisesti. Valehteleminen, varastaminen, pettäminen ovat hyveitä. Vaikka Ruhtinas on valtio-opillinen teos, sen opetukset näyttävät levinneen kaikille inhimillisen elämän aloille; Niccolo Macchiavelli nostaa hyveeksi ja pyhittää valtiollisen viisauden nimissä kaiken semmoisen, mitä ihmisen lapsi pienestä pitäen opetetaan kavahtamaan; valheen, petoksen ja luonteettomuuden. Macchiavellismi tarkoittaakin kaikkinaista poliittista hallinnolista ja yleistä kieroilua.

Lupauksia ei tarvitse pitää

Ei siis mikään ihme, että Ruhtinas-kirja on kautta aikojen ollut niin suosittu. Mediccien palveluksessa ollut Macchiavelli sanoi, että viisas Ruhtinas (ministeri, pääjohtaja, jne.) ei voi pitää sanaansa, eikä sitä voida häneltä vaatiakaan, jos siitä on hänelle vahinkoa ja jos lupaukseen lieneet syyt ovat lakanneet vaikuttamasta.

”Jos kaikki ihmiset olisivat hyviä, tämä neuvo ei olisi paikallaan”, kirjoittaa Macchiavelli. ”Mutta koska he ovat kelvottomia, eivätkä itsekään pysy sinulle antamiensa lupauksien takana, sinunkaan ei tarvitse kunnioittaa heille antamiasi lupauksia.”

Kirjaa pitivät jatkuvasti yöpöydällään juonittelun suurmestarit Talleyrand, Kekkonen, Nixon.

Pintavaikutelman kestävyydestä

Macchiavelli pyhittää opportumismin ja luonteettomuuden niin vastaansanomattomalla tavalla, että hänen teesinsä on aina mieluusti koettu syvälliseksi opiksi ihmisen perusluonteesta, jne,; valehteleminen on itsensä hallitsemista, rehellisyys typeryyttä ja sanassaan pysyminen vaarallista sitoutumista.

Ruhtinaan tulee olla suuri teeskentelijä ja näyttelijä. Hänelle on hyödyksi näytellä armeliasta, uskollista, lempeää, vilpitöntä ja hurskasta, mutta tälläisille hyveille ei tule antautua kokonaan. Ruhtinaan on hallittava itseänsä jotta voisi tarpeen tullen menetellä päinvastoin. Hänellä pitää olla sellainen luonne, että hän on valmis kääntymään sinne, minne onnentuulet ja suhtaneiden vaihtelut osoittavat.

Ihmisten pitää ruhtinasta katsellessaan ja kuunnellessaan luulla, että hän on itse viisaus ja vanhurskaus. Ihmiset arvostelet aina sen mukaan mitä luulevat. Niin on jos siltä näyttää. Rahvas kiinnistää huomionsa vain pntavaikutelmaan, eikä maailmassa ole muuta kuin rahvasta.

Hyvästä ja huonosta hallinnosta

Kunnallispoliittiseen- ja hallinnolliseen päätöksen tekoon liittyy oma Macchiavellisminsa. Riman korkealla pitäminen on työlästä ja siksi matalaa profiilia suositaan. Se antaa vaikutelman hallinnon johdonmukaisuudesta ja viisaudesta. Ja niinpä hallinnossa pätee se oppi, että tärkeintä on syrjäyttää pätevät. Äly, luovuus ja tehokkuus eivät ole läheskään yhtä tärkeitä hyveitä kuin nöyryys, keskinkertaisuus ja uskollisuus.

Hallinto pitää edelleen ihanne kansalaisena hattuaan pyörittelevää ja nöyrää maanhiljaista, joka esitää asiansa lattiaan katsellen ja neuvoa anellen. Hallintomenettelylain, johtosäännön, liirumlaarum-juristerian ja virastojargongin avulla asiallinenkin valittaja masennetaan nopeasti ja tehokkaasti. Monille virkamiehille riittää tälläinen Macchiavellismi ja toistensa suojeleminen. Suojelemisesta posketon esimerkki: mies rakensi ison talon saareen ilman minkäänlaisia lupia ja naapureiden ankarasta vastustamisesta välittämättä. Asia herätti raivoisia purkauksia yleisön osastoissa. Rakennusvalvonta määräsi miehen purkamaan rakennuksen, mutta peruikin yllättäen määräyksensä. Miksi? Koska Vaasan kaupungin palveluksessa on saman niminen insinööri ja satuttiin luulemaan, että talo oli hänen.

Onko johtaja ikuinen?

Pankkien ja menestyvien firmojen johtajat ihmettelevät, että eikö kaupungin yhtiöissä tunneta henkilö kierrätystä lainkaan? Terveessä yrityksessä siirretään toimitusjohtaja 3-5 vuoden kuluttua muualle, ettei synny avaamattomia solmuja. Mutta esimerkiksi tulosvaltuullisen Vaasan Matkailu Oy:n toimitusjohtaja istuu edelleen paikallaan, vaikka yhtiö on suoritustilassa! Jähmettyminen on eräänlaista Macchiavelliäkin sekin.

Pari nk. intellektuellia tukee tätä miestä jonka mielestä turisteja on houkuteltava Vaskiluotoon täytettyjen eläinten, vanhojen autojen ja taiteen avulla!

Halvauksen jähmettämät aivot pystyvät joskus hämmästyttäviin suorituksiin. Kun Oiva Lehtosen kanssa huomautimme siitä, ettei lohenkasvatuslaitoksella vieläkään ole saostus kaivoja, vaikka se 12 vuotta sitten velvoitettiin ne kaivamaan – ja valvovat viranomaiset ova lyöneet tehtävänsä laimin – niin kaupunginhallitus päätti että ympäristölautakunnalle ruvetaan antamaan koulutusta! Ei ole kuulema kokoustekniikkahallinnassa! Sitten varmaankin olisi kun tällaisiin asioihin ei enään puututtaisi.

Mitä virkaa?

Valtuutettujen enemmistö tahtoo tietää, tekevätkö hallintoprojektihenkilöstöjohtaja, kaupunginkanslian toimistojärjestelypäällikkö, sataman polkupyörämestari, A-klinikan kahvituntijohtaja, jne. jne. todellakin jotakin ja jos niin mitä? Vai romahtaako Vaasa ilman näitä ihmisiä?

Väitetään että heillä on suuria ajankäyttövaikeuksia. Tunnin pari saa kulumaan, kun lähtee viemään lottoa kioskille ja käy samalla kahvilla, mutta loppupäivän kuluttamiseksi joudutaan jo ottamaan käyttöön koko kekseliäisyysarsenaali. Valtuuston on vedettävä johtopäätöksensä asiasta ja ymmärrettävä, että niiden siirtäminen kortistoon, joille ei tekemistä löydy, on nimenomaan kaupungin etu. Tämän tapainen työttömyysturva on liian kallis! Suoritusportaasta on karsittu (tärkeintä on syrjäyttää pätevät), jotta paperinsiirtelijät saisivat isua paikoillaan ja nauttia täysistä eduista. Tämä korkein virkamiesjohtomme tuntuu kuitenkin haluavan. Perikööt hukka Vaasan, kunhan perinteinen ”Meill’ on metsässä nuotiopiiri” –kulttuuri saa jatkua!

Mistä 60 miljoonaa?

Tulevana syksynä alkaa hirveä itku ja hammasten kiristys, sillä kuntien valtionosuuksia leikataan ja Vaasaan täytyy löytää jostakin 60 miljoonaa markkaa. Ensin puhuttiin 9 % leikkaamisesta kaikilta kunnilta. Sitten Kuntaliitto ehdotti, että leikkauksista 75 % määräytyisi asukasluvun ja 25 % veroäyrien perusteella, mutta koska opetusministeriö ei kyennyt tähän, niin macchiavellismin mestari Mauri Pekkarinen pääsi avaamaan paketin. Lopulta hän sai muutettua suhdeluvuiksi 60-40, joka suosii pieniä kepuvetoisia kuntia. Alunperin summa olisi ollut 900 mk per suomalainen. Nyt summa on 1048 markkaa per jokainen maan asukas.

Jos Vaasaan kunnan työntekijöiltä leikattaisiin lomarahat, niin siitä kertyisi vasta 24 mmk. Luonnollinen poistuma antaisi n. 6 mmk. Mutta 30 miljoonaa markkaa olisi vielä kattamatta. Se saataisiin kokoon nipistämällä työaikaa tunnilla. Opetuksesta tunti pois, lääkäripalveluista, vanhusten hoidosta, jne. Näin päästäisiin toteuttamaan vanha haave opetus, sosiaali- ja terveyssektorin leikkaamisesta, mutta se ei onnistu. SAK on jo ilmoittanut , ettei lomarahoihin ja Pekkas-päiviin kosketa!

Kuntaliiton vetoomus Suomen Kuntaliitto vetoaa kansanedustajiin ja eduskuntaryhmiin, ettei kuntien valtionosuusleikkauksia hyväksyttäisi 1994 budjetista päätettäessä, koska yli 5 miljardin katoaminen heikentäisi rajusti sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja. Suunnitellut leikkaukset ovat kuntakohtaisesti niin rajuja, että monen vahvankin kunnan talous joutuu kriisiin. Helsinki menettäisi valtionosuuksia 592 miljoonaa, Jyväskylä 76 miljoonaa ja Vaasa 60 miljoonaa markkaa. Veroäyri hintaan tulisi yli 2 pennin korotustarve.

”Kuntaliitto arvostelee hallitusta siitä, että se ei ole missään yhteydessä arvioinut talousarvioesityksensä vaikutuksia kansalaisten peruspalveluihin, verotukseen ja työttömyyteen. On poliittista pelkuruutta sulkea silmät kielteisiltä tosiasioilta ja sysätä ikävät päätökset yksinomaan kunnille”, sanotaan vetoomuksessa. Siihen tarvitseekin vain lisätä, että kuntien hallintoa on karsittava rajusti.

Jorma Ojaharju