Kotimaiseman todelliset kasvot

Vaasapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Elinkaaren käytävät luovat mielenympäristön, joka on taiteilijan kotimaisema; hänen sisimpänsä kehys

Olen ikäni risteillyt ympäri ämpäri Vaasaa ja vanhaa Vaasan lääniä ja näin ollen on minun elinympäristökokemukseni melkoisen laaja- alainen. Ja kun vielä ottaa huomioon, että pidän Tukholmaa toisena kotikaupunkinani ja olen runsaasti matkaillut ulkomailla ja ajellut tasaisesti ristiin rastiin pitkin poikin Suomenniemeä, niin tästä kaikestahan se minun elinympäristöni sitten muodostuu ja hyvä kun se juuri näin sen tekee, sillä suppeasta perspektiivistä ei kukaan taiteilija kummoisia visiota aikaiseksi saa tai ainakin tämä näkemyksellinen kokeminen antaa paremmat edellytykset asioiden kokonaisvaltaiselle sisäistämiselle.

Nyt kun kuitenkin satun täällä Vaasassa asumaan ja Pohjanmaalla vaikuttamaan, niin on tämä saaristosta peltoaukeille leviävä alue se mikä on rakkaaksi käynyt. Haluan siis tässä ja nyt kommentoida hieman tätä laaja-alaisen taidekenttäni olomuotoa.


Kaikki etelä—pohjalaiset ovat Pohjanmaalta kotoisin

Perinteisesti ajateltaessa ei ole kuin yksi Pohjanmaa. Se on tämä alue jolta pohjalaiset tulevat, tämä nykyisin kolme maakuntaa käsittävä kokonaisuus jolla pohjalaiset asuvat kuka missäkin.

Taiteen yleistetyissä puitteissa tämä edelleen on yksi yhteneväinen alue. Muuallakin Suomessa asuvat esim. savolaiset tietävät tasan tarkkaan ja kehäkolmosen sisälle Helsinkiin ja sinne pääkaupunkiseudulle mentäessä kukaan ei edes osaa ymmärtää muuta kuin yhden Pohjanmaan, että kun puhutaan pohjalaisesta taiteesta, niin se on aina tarkoittanut ja tarkoittaa yhä edelleen entiseltä yhtenäiseltä Pohjanmaan, joka kokonaisuudessaan ennen myös Etelä-Pohjanmaana tunnettiin ja vain Oulun seutu eli Pohjois-Pohjanmaa oli ja on asia erikseen, tulevaa taidetta. Nyt kun meillä sitten täällä Suomen läntisellä ulkosyrjällä on kokonaista kolme maakuntaa entisen selkeän ja toimivan yhden sijaan, niin siitä ei ole monissa asioissa koskaan ollut kellekään tavalliselle tallaajalle sen kummempaa hyötyä. Asioita omista lähtökohdistaan arvottavat kunnallispolitiikat ovat sitten tietenkin asia erikseen. Heidän metkuilujensa johdosta koko surkuhupaisa maakuntajako aikoinaan tehtiin. Onhan näille nurkin nykyisellään kyllä siunaantunut Vaasassa sijaitsevan Pohjanmaan taide- toimikunnan, jonka toimialue käsittää edelleen koko historiallisen Pohjanmaan (vanhan Vaasan läänin) lisäksi Pohjanmaan liiton kulttuuritoimi, Etelä-Pohjanmaan liiton kulttuuritoimi ja Keski-Pohjanmaan liiton kulttuuritoimi, että näinhän meillä täällä ja mikäs siinä kyllähän tällaisia pienimuotoisempiakin organisaatioita tarvitaan, että vähän enemmän lähialueille suuntautunutta tasmärahoitusta saadaan järjestymään, mikä onkin osoittautunut viime vuosien aikana asialliseksi lisäjärjestelyksi ja varsinkin, kun taidetoimikunnan rahajako tuntuu kiertävän ja kiertää pääosin vanhoja valmiiksi hiihdettyjä latuja. Tässä nyt täytyy palata vielä itse asiaan ja muistaa mainita, että muun muassa sellaista järjestöä kuin Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahasto on lähes koko historiansa ajan johdettu Vaasasta käsin. Ja ei silloin ennen muinoin osattu uumoillakaan, että Pohjanmaan historiallisena taidekeskuksena tunnettu ja siksi tunnustettu Vaasa joskus asemastaan joutuisi kiistelemään ja kyllähän juttu on niin, että vaikka tässä lavialla ja leviällä ollaan ja eletään, niin niitä todellisia kulttuurin taidetekijöitä ei täällä kahmalo kaupoin ole, että kyllä tässä vähän yksi sun toinen toinen toistaan tarvitsee, että yleensä Suomen taidekartalla pysytään, joka sekin on melkoisen vaikeaa jo siitäkin syystä, että maakunnallisilla valtalehdillä on tässä osin Suomea joku omituinen tarve mitätöidä omien tekijöidensä aikaansaannoksia ja nostaa jalustalle kaiken maailman Etelä-Suomen kummajaisia ansaitsivat he sitten sitä tai eivät ja puolustaa joidenkin suhdetoimintapeliässien paikkoja, vaikka se ei tee maakunnan kokonaisosaamiselle muuta kuin haittavaikutuksia.

Noh, jutut on niin kuin ne on ja Pohjanmaa on aina ollut Pohjanmaa, ei se maakuntaa pilkkomalla siitä muuksi muutu, eikä ole muuttunut vaan se on aina vain se sama rannikolta peltoaavoille aukeava alue jota aina on myös Etelä-Pohjanmaaksi kutsuttu.

2.2.2008 Risto Jalonen