Jalosen Risto
Rahoitusta a´la Risto Jalonen
Haastattelin taiteilija ja graafikko Risto Jalosta, joka on tunnettu taiteilija Pohjanmaalla. Vuosien varrella hänellä on ollut kymmeniä projekteja, joihin hän on saanut rahoitusta erinäisistä paikoista. Jalonen on esimerkiksi koonnut omaa ja muiden taidetta monien kirjojen kansien väliin, maksamatta projekteista itse mitään. Olin ottamassa selvää kuinka tämä on ollut mahdollista.
Minkälaisiin projekteihin olet hakenut rahoitusta vuosien varrella?
Olen hakenut lähinnä julkaisutoimintamuotoista rahoitusta. Toisin sanoen sponsoreita erilaisille poikkitaiteellisille painotyöhankkeilleni, kuten kirjoille ja kalentereille. Tietenkin jonkin verran myös taidenäyttelytoimintaan. - Kerro ensimmäisestä kirjaprojektistasi?
- Ensimmäinen kirjaprojektini sai alkunsa pian paluumuutettuamme Tukholmasta Vaasaan. Sattui nimittäin niin, että noin vuosi mainitun tapahtuman jälkeen loppuvuodesta 1985 mummoni sisko, rakas Suoma-tätini otti yhteyttä ja pyysi tulla käväisemään. Minähän menin ja tämä täti-immeinen kysyi, että olisinko mahdollisesti kiinnostunut pienimuotoisen kirjan tekemisestä? Ja jos olisin, niin viitsisinkö selvittää painokustannukset, jos hän vaikka sitten koittaisi laskun maksella. Näin tapahtui ja Suoma-täti kustansi tämän 1986 keväällä ilmestyneen varsin erikoisen ensimmäisen teokseni nimeltä Tuulee.
Kerro viimeisimmästä projektistasi. Mistä ja keltä sait rahoitusta? Onko siinä sponsoreita mukana?
- Viimeisin projekti... se onkin vähän mutkikas juttu. Nimittäin en oikein itsekään tiedä mistä se alkoi ja mihin loppui. Eli joulukuussa 2003 otti Timo Sinnemaa helsinkiläisen kustannusyhtiö Runogallerian johtaja minuun yhteyttä ja ehdotti, että istuppa Risto vaihteeks taas koneen ääreen ja anna tajunnan virrata, niin tehdään niinkuin ennen vanhaan, että sinä kirjoitat ja teet leiskan (tollanen 64 sivua ja kansi) ja me hoidamme painon ja kustannuspuolen. Siis, kirjoja tulee painosta ulos 400 kpl, josta sinä saat työpalkkana toisen puoliskon (200 kpl) ja me pidämme sen toisen. Näin toimittiin.
Juttu rönsyili tässä vaiheessa vain sen verran, että koska halusin pari värikuvaa tähän Yksin -kirjaan mukaan, niin hommasin Painotalo Vartevan niiden painajaksi ja sponsoriksi ja ne lähetettiin sitten Helsinkiin Yliopistopainoon täydentämään teosta. Sitten alkoi tapahtua eli sattuneista syistä kaksi ystävää halusi tehdä käännöstyötä kyseisen kirjan parissa, joten minäpä rimpautin Helsinkiin ja kysyi olisiko sielläpäin julkaisukiinnostusta kirjan mahdollisille käännösversioille?
Kiinnostusta oli, mutta ei juurikaan rahaa. Varteva lupautui kuitenkin taas hieman painossa avustamaan ja muistin, että Multiprintillähän on painoja myös Venäjällä ja edustustoimintaa Ruotsissa. Siispä, koska tulevat käännökset sattuisivat olemaan venäjän- ja ruotsinkielisiä, niin ei muuta kuin vanhan kaverini Vaasan Multiprintin paikallisjohtajan puheille. Esitettyäni idean ja siihen jatkeeksi, että eiköhän Jyrki paperisponsorinkin moiseen hankkeeseen löytäisi, niin toveri lupasi selvittää asian. Sanoi, ”tuuppa viikon päästä, niin kattellaan. Että eiköhän tämä tästä.”Paperisponsori löytyi. Tämän johdosta käännösversioissa mainitaan paperilaatu. Ja näin ollen Multiprint teki Runogallerialle lähes ilmaiseksi (minimaalistakorvausta vastaa) paitsi painotyön niin myös kasaamisen, leikkaamisen ja liimasidonnan.
Tästähän sitten juhlat repes eli Runogallerian Sinnemaa intoutui julkistamisjuhlia ja retrospektiivistä tapahtumaa ideoimaan ja pohti, että kyllä siihen sitten vielä tarvittaisiin uusi pienimuotoinen taiderunokirjakin. Yksityisiltä ennakkotilaajilta hankittiin tarvittavaa pääomaa ja virisi idea vielä runokilpailunkin järjestämisestä. Tämä varsinkin siksi, että lukkoon lyödyn juhlapäivän järjestelykumppaniksi oli Runogalleria löytänyt Kansainvälisen kulttuuriseura Mira ry:n, joka oli luvannut varata juhlatilan ilmaiseksi tulevia Vaasan Ristoon Päiviä varten.Siis maahanmuuttajille suunnattu runokilpailu vireille, että vielä siitäkin sitten ehdittäisiin vihkonen tekemään.
Sattui kuitenkin niin, että joku huomasi ajatella, että jos juhlissa myös pohjalaisuutta on tarkoitus korostaa niin pitäisihän oman maakunnan äänikin saada kuulumaan ja näinpä laitettiin sitten vielä toinenkin runokilpailu käyntiin. Tässä vaiheessa oltiin saatu yhteistyökumppaneiksi Kurikka-Lehti, Pohjankyrö ja Kyrönmaa. Loppujen lopuksi rakentui vielä yksi lisäkirja joissa kilpailutekstien parhaimmiston lisäksi oli sitten paitsi minun niin suuren kutsuvierasjoukon materiaalia.
Jossain tämän kaiken välissä Mediahouse Siltaloppi Ltd oli myös osaltaan kiinnostunut aiheesta. He ottivat yhteyttä ensin Helsinkiin, sitten Miraan ja lopuksi vielä minuunkin ja näin ollen kävivät sitten tekemässä juhlista dokumenttitaltioinnin, joka ilmestyi DVD:nä pari viikkoa juhlien jälkeen.
Millaisiin haasteisiin olet törmännyt hakiessasi rahoitusta?
- Koko taiteen tekemiseni on haastetta. Näinhän pitää ollakin ja lasken suurelta osin nämä poikkitaiteelliset usein monia vierailijoitakin (kollegoja) mukana pitävät hankkeeni nimenomaan painomaailmaan sidoksissa oleviksi taideteoksiksi. Luulen, että juuri tämän aikaansaaminen ja sen toteen näyttäminen on joka kerta se suurin haaste. Ja se että kustantajat ja sponsorit kerta toisensa jälkeen uskovat ja luottavat visiooni; haluavat olla mukana sen toteutumisessa. On siinä haastetta.
Entä millaisia vahvuuksia projekteillasi on, joilla voit perustella rahoittajalle kannattavuutta?
- Luulenpa niin, että noista edeltäneistä kysymyksistä käy selville vahvuuteni... Mikä se nyt sitten onkaan? Siis, ehkä se on se, että teen tätä työtä melko pyyteettömästi. Olen rehellinen taiteelle ja suuri osa menee kyllä puhtaasti kulttuurin toteuttamisenkin piikkiin eli ei siinä sitten kukaan laske omia tai kustantajankaan rahoja kunhan juttu saadaan vain hyvin hoidetuksi. Jonkinlaisena yhteenvetona voisi kai sanoa, että annan asioiden tapahtua ja olen monesti sattunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kun tilaisuus on tarjottu olen pystynyt aina paikkani täyttämään. Tottahan on tietenkin sekin, että olen vuosien varrella tehnyt myös melko paljon aivan palkkiopohjaistakin kuvankäsittely-, suunnittelu- ja toimitustyötä. Yhteistyökumppaneita, tuttavia, ystäviä on oltava tiheässä ja jos ja kun itse kukin saa itsensä määrätyllä tavalla verkottumaan, ansaitsee paikkansa, niin se tärkein asia siellä kaiken takana (ainakin minun kohdallani) on äärimmäinen rehellisyys kaikessa yhteisten asioiden hoitamiseen liittyvissä seikoissa. Se on nimittäin niin, että jos jolta kulta uskottavuus loppuu, niin pian loppuu sitten kaikki muukin. Eli rehellisyys perii maan aina loppujen lopuksi.
Päätelmä
Ainakin siis taiteilijan työssä on oltava vahva verkosto ja on ansaittava luottamus yhteistyökumppaneilta. Muillakaan aloilla tästä ei ole varmasti mitään haittaa. Puheenlahjatkaan eivät ole ollenkaan yhdentekeviä, vaan on osattava vakuuttaa rahoittajat, ellei työ ole sitä jo tehnyt.