Tussarit ja paukuttelu

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Täytin viisikymmenluvulla 10. vuotta. Tuohon aikaan pikkupoikien harrastuksena oli kaikenlainen paukuttelu ja omatekoisten aseiden eli tussareiden valmistaminen. Se olikin helppoa, sillä tavallinen väki asui puutalokortteleissä, joiden jokaisen pihalla oli liiteri ja liiterissä jonkinlainen pieni tila kaikenlaista värkkäämistä vartemn.

Aina myös Präntöön pihapiirissä asui joku vääräleukainen ja pilliklubia poltteleva miehenroikale, joka opetti kakaroille keikenmaailman temput.

Yksinkertaisin tapa saada aikaan jumalaton pamaus oli kun jyysti tulitikusta "vaavelia" eli sitä mustanruskeata syttyvää ainetta pienoiskiväärin patruunaan niin palion kuin mahtui ja puristi sitten tongeilla patruunan suun litteäksi. Sitten patruuna tasaiselle kivelle ja päälle pudotettiin iso kivenmurikka. Ääni oli mahtava ja sai alakerran lasit helisemään ja mummut siunailemaan.

Sitten joku keksi, että Vanhan Sataman ampumarata-alueelta sen paksun suojamuurin läheisyysdestä, varsinkin ampuma valleilta, löytyy räkäpäitä eli harjoituspatruunoita ja joskus ihan oikeita patruunoita. Niistä vain luoti pois ja ruuti talteen.

Suojamuuarin edestä löytyi kilokaupalla kuparisia luodin vaippoja, joita pojat keräsivät. Luotien sisällä oleva lyijy saatiin pois lämmittämällä. Lyijy oli tärkeä ritsojen määlyiksi ja tietysti mato-ongen painoksi.

Tussarit

Tussarien valmistus oli taitolaji ja tussareita oli kaikenlaisia, Yksinkertaisimmilaan tussari oli sellainen, että kupariputki kiinnitettetiin "asetukkiin" nauloilla ja putki täytettiin ruudilla tai vaavelilla ja peräpää litistettiin tongeilla. Putkeassä oli sankkireikä joka sytytettiin tulitikulla.

Kupariputken avoin pää suljettiin lyijykorkilla. Periaatteessa kaikki putket kelpasivat. Hienoja virityksiä syntyi myös vanhoista avaimista, joissa oli avoin putki. Niissä oli jopa kädensija valmiina.

Pienimuotoisin tussari, joka nimensä mukaisesta antoi vain tussahduksen, oli polkypyörän pinnan holkkiin tehty paukku. Holkki täytettiin vaavelilla ja reikään työnnettiin pieni harson pala ja pieni nupi, joka tiivisti paukun niin, että syntyi tussahdus kun välinettä lämmitettiin kynttilän liekillä.

Hienoimmat viritykset olivat monimutkaisia ja monta päivää kestäviä projekteja. Taitavimmat osasivat rakentaa polkupyörän venttiilistä, oikeaa asetta muistuttavasta tukista ja irallisesta "iskurista" ja tukin sisään juntatusta kupariputkesta oikean aseen, jonka luoti lensi muutaman metrin ja painui syvälle kakkosneloseen.

Mitään vaaratonta leikkiä tämä ei ollut. Joskus viisikymmenluvun lopussa tai aivan kuusikymmenluvun alussa vaasalainen nuoarukainen vahingoitti tussarilla Palosaaren paanalla ikätoveriaan niin, että tämä kuoli. Moni menetti myös jonkin sormistaan ja ainakin yksi toisen silmänsä.