Karjalaiselta kajahtaa

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pohjalainen 5.6.1992


Viime vuosina kovasti ladannut j.Karjalainen on saanut vanhasta langastaan uuden pitävän otteen. Sen hän näytti tyylikkäästi maanantaina Vaasan Kanttarelliksessa ja uusi Telepatia -äänite on syöksynyt valtakunnan levylistojen kärkeen.

Karjalainen on omistautunut hillitylle tulkinta tavalleen jopa väsyttävyyteen asti. Pari edellistä pitkää soittoa voitaneenkin laskea välitöiksi. Niissä amerikkalaiselta J.J.Calelta lainattu rytmikeinahtelu on tuntunut rasittavan teennäiseltä.

Karjalainen alkoi musisoida ammatikseen 1981. Tuolloin ilmestyi esikoi-LP Karjalainen ja Mustat lasit. Siltä on peräisin myös yksi Karjalaisen ohjelmiston helmistä, Kolme cowboyta, jota voisi luonnehtia laulelmalliseksi lehmirokiksi.

Karjalainen on elänyt tien päällä ja levyttänyt jatkuvasti, mikä on tyhjentänyt takin. Levy toisensa perään on nähnyt päivänvalon, eikä kiukaassa ole enää löylyä. Mutta ei hätää, J. sai yleisöönsä telepaattisen yhteyden ja homma oli taas kintaassa.

Kanttarellis on keikkapaikkana OK. Akustiikka on mikä on, esiintymiskorokkeelle mahtuu ja yleisö näkee mitä siellä tapahtuu. Nyt ei tyylikkääseen esityspakettiin jäänyt aukkoja, meno oli varmaa ja tiivistä, ja kansa nautti hiotusta setistä. Karjalaisen viisimiehisestä joukkueesta ei heikkoa lenkkiä löydä kaivelemallakaan.

Tanssitila tulvi tungoksen puristamaa läheisyyttä ja lattia eli kuin yhtenä liikkeenä.

Mua huimaa äärettömyys / Mua huimaa läheisyys / Mä kurkotan tähtiin ja pidän susta kii Tämä J.Karjalaisen riimi antaa osuvan kuvan siitä, mistä miehen musiikissa on kysymys ja miksi sillä on vahva asema< rokinkuluttajien keskuudessa.

Karjalainen suhteuttaa simppelin arkirealismin meitä kaikkia askarruttaviin universaaleihin kysymyksiin.

--Risto Jalonen