Risto Rasa: Taivasalla

ISBN 951-1-09818-7

Kustannusosakeyhtiö Otava Painettu Keuruulla 1987

Vapaa taivas - vapaa maa

Katotta kävellään, kun taivasalla ollaan tai sitten maata möllötetään ja pilviä vahdataan tai mitä nyt hyvänsä. Luonnossa kuitenkin ja mahdollisimman luonnollisessa tilassa ja näinhän Rasan tahdissa mennään, ja räntäsade on taivaan- lahja siinä missä muutkin sääolosuhteet. Mieltä liikuttavat pienet havainnot helisyttävät hetkellisiä otoksia polun varrella. Luonnon ja arjen askareet kietoutuvat yhteen. Ja niin kevyellä otteella Rasa niitä toisiinsa rinnastaa ja sekoittelee. Herkkää tuntoa ja oivallusta vaaditaan arjen ainutkertaisuuden rekisteröintiin. Ja puhun nyt luomakunnan arjesta, kaikesta ympärillä ja ympäristössä tapahtuvasta, rutiineista jotka usein huomiotta jäävät. Kertautuvat tapahtumat opettavat näkemään vivahteita, jos katsot, etkä vain katsele. Ne ovat viittoja ymmärryksen kasvattamiseen: Haljenneessa hopeapajussa / tähyän ensimmäiseen oksanhaaraan, / päivänvaloon. / Yöllä vanne kirpoaa, vaijerit katkeavat. / Näen pajun unta.'' Seuraavassa Rasa näkee sitten jotain muuta: Jäätelit murtuivat merikiviä vasten / Kuin metalliin syöpyivät / nämä vinot viivat: // räntäsateessa / alastomassa koivussa / västäräkkejä

Samassa sateessa oli korpikuusessa palokärki otsa kurtussa kotokolonsa suuaukolla, tiedän minä.

- Risto Jalonen