Leif sellaisena kuin muistan

Leif Färding sellaisena kuin hänet muistan

Leif Färding

Leif Färding, sellaisena kuin minäkin hänet muistan.

Tänään tuli radiosta, pitkästä aikaa, the long and winding road ja välittömästi mieleeni tuli runoilija Leif Färding, jonka eräs lempikappale tämä oli (vaikkei pitänyt itse laulajasta). Ihme, nuo musiikin kautta tulevat assosiaatiot! Käännetäänpä mieleyhtymä eduksi ja nostetaan Lefa menneisyyden tomuista blogistanin framille. Tutustuin Lefaan 1970-luvulla, silloin kun silloinen vaimoni Hanni oli työssä kasvisravintolassa. Mielenkiintoinen, reilu ja aika ehdoton jäbä. Samaan aikaan minimalisti ja maksimalisti.

http://www.elisanet.fi/anterokare/portraits/6.htm

Helsinkiläistynyt vaasalainen Leif eli täysin omaan tapaansa ja omassa maailmassa (sotkiessaan itsensä jonkin verran hallusinaatioihin, kuten turhan moni muukin siihen aikaan). Minusta hän oli kuitenkin aina yhtä eksyksissä kuten me kaikki muutkin kontaktihäiriöiset. Lefa lähti tästä murheen laaksosta omasta tahdostaan, hyvin vaikuttavalla tavalla. Pitkään hän oli jo puhunut siitä, että (runo)kaivo on tyhjä. Lopulta syvä masennus johti siihen, että mies painui syystalvella 1983 metsään, makaamaan, rintansa päällä vanha intialainen filosofiakirja.

Lefa nautti hätkähdyttämisestä. Tämän periaatteen hän vei loppuun saakka ja hänet löydettiin Gerbystä Stårbergetin seudulta, jäätyneenä, huhtikuussa 1984. Vainajan otsalla (tai lähistöllä) oli sammunut kynttilä ja tyhjä maitopurkki. Lefa oli asettunut lopullisella lumihangella ja nukahtunut pakkasuneen, unilääkityksen avulla. Ennen kuolemaansa hän oli lähettänyt ystävilleen kirjeen, jossa hän kertoi itsemurhansa syistä.

Ilmari Schepel Muisto-ohjelma Yle Pohjanmaassa On 26.1.2011 kl. 12.45 http://arenan.yle.fi/radio/1290401