Peitsamosta tullut rallattaja

Pohjalainen 28.5.1992

Kun Kari Peitsamo 1977 ponnahti suosioon piisillä Kauppaopiston naiset, suomirock oli nousussa ja suomenkielinen rocklyriikka hioutumassa. Peitsamon rehellinen naivismi oli omaperäistä ja laulajan ensimmäinen LP, Jatsin syvin olemus, toi lupaavan tuulahduksen lapsenomaisesta raikkaudesta. Nimi- ja Peitsamon läpimurtokappaleen lisäksi levyllä on joukko pienimuotoisia rockrallatuksia kuten Pääoma ja Hilda.

Nykyään Peitsamon raikkaudesta ei ole jäljellä kuin nippu äänitteitä ja kultaiset muistot. Hän on myynyt sielunsa perusrokille ja näitä rockkupletteja kuultiin lauantaina Club 25:ssäkin. Vauhtia ehtoosta ei puuttunut, siitä huolehti kolmen miehen kokoonpano Kari Peitsamon skootteri. Nopeatempoinen rockmusisointi on erinomaista lavalla. Siitä piti vaasalaisyleisökin, jota tosin oli harmittavan harvalukuinen joukko. Basisti Paavo Haapio heilui oivana aisaparina, kun rumpali Paavo Salo lätki tukevan varmaa pohjabiittiä. Menosta huolimatta bändin ilmeet eivät olleet kovinkaan valoisat, mikä saattoi johtua väen vähyydestä. Se taisi ottaa koteloon prosenttipalkalla musisoineita skootterin kuljettajia.

Skootteri on puskenut tosissaan Suomen salomailla. Viime vuonna näki päivänvalon sen kymmenes pitkäsoitto Sergeant rocker rides again. Älpyn parhaat palat, Rock elää (ja potkii) sekä Eläköön rock'n roll, kuultiin klubilla livenä.

Peitsamon ohjeena jäi mieleen soimaan: -Rock'n roll ei kuole koskaan, rock'n roll elää. Niinpä tietysti, mutta kuluneelta se haiskahtaa, kun Peitsamo on rakentanut sen varaan koko Skootteri -tuotantonsa. Creadens Clearwater Reviavelia ja Status Quta ideapankkina käyttäen Peitsamo aloitti tyylisuunnan itse asiassa jo äänitteellä Jokivarren jytäorkesteri, jolla musisoi enteellisesti Kari Peitsamo Revivaliksi nimetty kokoonpano. Mies on pysynyt tyylilleen uskollisena, mutta Vaasan keikasta jäi kaipaamaan hänen uransa alkuajalle ominaisia kokeellisia juttuja. Nissä oli persoonallisuutta.

--Risto Jalonen