Syttymisen syytutkimus Vaasan palosta

Vaasan palon syytutkimus 3.8.1852

Tehty vuonna 2006

66 sivua

Kierrekantattu ja muovisuojattu monistekansio

Työryhmä: Pentti Suksi, Mauri Pitkämäki, Pentti Herala, Anita Uljens ja Jussi Kangas

Hiljattain valmistunut Pentti Suksen vaalima palotutkimus on merkittävä ponnistus joka käy näytteestä, kun on kyse tosimielisestä asioihin perehtymisestä. Julkaisua työstettäessä palon syttymissyytä on todennettu myös palotestauksilla, jotka ovat tarkentaneet tutkimustuloksen paikkansapitävyyttä ja tämäkin osaltaan kertoo tutkimuksen perinpohjaisuudesta. Tekijöinä kirjassa asianhoitaja Suksen lisäksi ovat suurpalotutkija ja ylirikoskons- taapeli evp. Mauri Pitkämäki ja häntä avustanut palomestari Pentti Herala sekä lehtori Anita Uljens ja paikallishistorioitsija Jussi Kangas. Heidän lisäkseen avustajajoukkoon kuuluu vielä Pohjanmaan museon amanuenssi Kaj Höglund. Kuten vaasalaisen nettifoorumin väliin kiihkeästäkin keskustelusta on ilmennyt, niin tämä Vaasan palon syttymissyy on rakkaasti kaihertanut Pentin mieltä jo pidempään ja siksi hän omana osuutenaan Vaasan kaupungin 400vuotisjuhlallisuuksiin päätti saattaa tämän aloittamansa tutkimushankkeen valmiiksi. Monipuolisen ja kiinnostavasti asioita esiintuovan tutkimustulosaineiston on Suksi työryhmineen saattanut päivänvaloon ja tämä nyt valmistunut monistejulkaisu olisi kyllä mielestäni sen arvoinen, että sen hienompaan painoasuun pukeminen olisi kulttuuritekonakin järkevää. Mielestäni jonkun pitäisi asian johdosta tehdä jotain ja luulisi kaupunginkin olevan tästä materiaalista kiinnostunut.

Sehän käy julkaisuun perehtyessä selväksi, että sytyttimenä on toiminut jos ei tulitikku, niin sitten tuohos, jolla vöyriläinen markkinakauppiaana tunnettu torppari Mårten Pehrinpoika Ohls on juovuspäissaan tai mahtavassa krapulassa yritellyt piippuaan sytyttää.

Julkaisun esipuheen Pentti lopettelee näin: Monta asiaa tutkimus tulee kumoamaan huhuina tai asioina jotka ovat osoittautuneet vääriksi tiedoiksi. Tämä tutkimusmenetelmä on ollut poikkeuk- sellinen, siihen ei ole käytetty ainoastaan historian tutkimusmenetelmää vaan myös rikostutkimusmenetelmää. Tämä ns. sekatutkimus tekikin asiasta mielen- kiintoisen. Monta asiaa tässä tutkimuksessa on jotka jäävät kategoriaan todennäköisesti ja hävinneet historian hämäriin.

Silmäillessäni silloin aikoinaan tehtyä jutun päätutkimusosiota huomasin, että siellähän luurasi Suomen maalaustaiteen kulta-ajan ylpeydenaiheen Fanny Churbergin isäpappa, Mathias Churberg nimettynä henkilöksi jonka kertomukseen tapahtumien kulusta vertasivat nykyisiä tietojaan Mauri Pitkämäki ja Pentti Herala. Osaltaan Läntisen pitkänkadun ja Kauppiaankadun välisellä Johan Fredrik Aurenin tontilla sattuneita tapahtumia on valottanut myös August Lassel, joka oli palon syttyessä 9,5 vuotias pikkupoika. Nykyinen psykologinen tutkimus osoittaa, että Lasselin kertomustakaan ei enää voida täysin väheksyä, koska tämän kaltaisen järkytyksen on todettu jättävän lapsen mieleen hyvin tarkan kuvan, mitä yksityiskohtien hämärtyminenkään ei mitätöi. Tutkimuksessa on todettu myös, että rakas satusetämme Sakari Topelius, silloin myös lehtimiehenä tunnettu, omalla lehtiuutisointiosuudellaan sai koko maahan leviämään varmaa väärää tietoa Vaasan palon syttymissyistä. Uutisankkoja siis jo silloin.

-Risto Jalonen