Kohdattuja tunteita

Vaasan Ikkuna 18.6.1990

Vaasan kaupungin kulttuurilautakunnan toimesta toteutetun runoprojektin satona on juuri julkaistu 32-sivuinen kirjanen Elämää kohtaamassa. Se pitää sisällään Vaasan kaupungin koululaitoksen ylä- ja lukioasteen runoja. Kirjan on toimittanut opettaja Kyösti Kelhä, joka saatesanoissa kiittää idean keksijää Eeva Gromovia.

Kokonaisuutena kirja pursuaa nuorta innostusta, mutta paikoitellen sen pidättyväisyyttä ihmettelee. Julkaisun kymmenestä runoilijasta vain yksi edustaa miessukupuolta ja ehkä tämä osaltaan selittää sisällön varovaisuuden. Ehkä on myös niin, että tämän ikäluokan pojat eivät uskalla eivätkä halua runoilujaan julkistaa, koska se saattaisi johtaa esimerkiksi nynnyksi leimaamiseen.

Ja pitemmittä jupinoitta sukellamme suoraan painetun sanan ytimeen.

Kuin kaihoisan bluesin lohdutusta löytyy Tanja Rautasalon säkeistä:
- Elämän merkkejä maailmalta
 sukellan sisälle siniseen sumuun.

Maaret Alasen kuvakieli on lyyrisen oivaltavaa:
- Ja meren raivo kasvoi
 yön paiskoessa keinuvaa laivaamme.

Marko Hautala on hyökkäävän kantaaottava:
- Mutta se oli palannut,
 kaataakseen hautakivensä,
 todistaakseen,
 että kuolema ei kuole koskaan.

Minna Lepistö etsiskelee aforisminomaisia havaintoja:
- Meren rannalla odotan
 viestiä aalloilta
 kosketusta tuulelta
 lämpöä auringolta
 sanoja rannan kiviltä.

Kirsti Björklund tähyilee omakohtaisuuden merkitystä:
- Olit valo pimeässä,
 johon minun
 juurettoman
 oli helppo takertua.

Runollisesti ladatuinta erotiikkaa ilmenee Sarita Helbergin annissa:
- Miten saatat olla niin röyhkeä,
 että järisytät koko kehoani?

Mia Järvinen maistelee mystiikkaa:
- Savuke sormissasi
 maailma on alaston
 sininen yö
 ja erilainen totuus.

Elämää kohtaamassa -kirjasen julkaisu on merkillepantava saavutus nuoren vaasalaisrunouden kannustamiseksi.

Tikkailla / mielen valtakuntaan /

missä patsaat laulavat.

--Risto Jalonen