Klamydian tahti tarttuu

Pohjalainen 18.8.1993

Klamydia: Vesa jokinen - laulu, Jari Helin - basso, Riku Purtola - rummut & Marko Vuorimaa kitara Club 25:ssä

Vaasalaisbändi Klamydian kehittelemä Kråklundpunk on tahti, joka tarttuu. Sitä voisi luonnehtia punkin jälkiaaltoon jyrähtäneeksi kolmisointumenoksi, joka tietystä ajan patinasta huolimatta on säilyttänyt myös humoristisen perusilmeensä. - Vaikka siinä kyllä naama puutuu, vakuuttaa laulusolisti.

Lieneekö huumori se elinehto, joka pitää liian yhteiskuntakritiikin aisoissa? Oli kuinka oli, Kråklund Recordsin johtotähti nähtiin hiljan televisiossa ja kulttuurilehti Image huomasi pojat palstallaan.

Paljon klamydian musikantit ovatkin sitten vuonna 1988 tositoimiin ryhdyttyään saaneet aikaan. Hiljattain Saksassa julkaistu EP availee heille nyt ovia Eurooppaan.

Lauantain klubikeikalla Vaasassa meno oli hulvatonta, joten yleisö osallistui irrotteluun kuin itsestään. Vielä Taiteiden yönkin jälkeen Klamydia onnistui vetämään Clu 25:n täyteen innostunutta kansaa.

Klamydian musiikki on niin tiheätempoista, että rumpali on lähes ylityöllistetty. Onneksi Riku on niin kova naama, että pyyhkäisee vain välillä hikeä otsaltaan. tekemistä riittää myös basistilla ja Jarissa on myös koomikon vikaa keksimään yhä uusia esitystä rikastuttavia jippoja. Vuokko hoitelee kitaraosuutensa selkeästi ja esimerkiksi Metalloumanin kitarokuvio on mannaa korville. Laulaja Vesku on nuori vihainen mies ja vakuuttaa naama irveessä sellaisena pysyvänsä. Ja ääntä lähtee, kun Vesku lataa klamyydistä uhoa eetterin täydeltä. Hänellä on ilmeisen suuret keuhkot, sillä ihan millä palkeilla tahansa ei moisiin äänivalleihin ylletä.

Kauan eläköön punk. Klamydian kokoonpano toivottavasti pysyy nykyisenä, sillä nyt yhtyeellä tuntuu olevan potkua vaikka muille jakaa.

--Risto Jalonen