Kulttuuri on asiaa jos asiassa pysytään

Suomi24-net 2.4.2007

Laura Kurko-Kauranen kyselee Pohjalaisessa 23.3.07 että: ’’Löytääkö kulttuuri meidät ?’’ ’’Jotta me 30 – 40-vuotiaat emme ihan vieraantuisi kulttuurista, asioita voisi todellakin ajatella uudella tavalla.’’ Tällaisia pohtii Laura ja just niinhän se on ja tätähän minäkin olen koko ikäni kaikille pyrkinyt selventämään, että asioita ei tarvitse, eikä ole järkevää, ajatella kenenkään toisen mallinnoksen mukaan, vaan itse kunkin on omat ratkaisunsa tehtävä. Kulttuurin parissa puuhailtaessa tuollaisia instituutioiden valmiiksi petailemia käytäntö- ja toimintamalleja on luotu niin paljon ja niin suuren valtiovallan myötävaikutuksilla, että se usein jopa haittaa moninaisten kulttuurihankkeiden toteutumista ja heittää aina vain lisää laastia siihen muuriin mikä erottaa kansan tästä niin sanotusta korkeakulttuurista. Käytännössä liika taidebyrokratia tappaa taiteellisia mahdollisuuksia ja usein ei onnistu muuta kuin ruokkimaan projektikoordinaattoreita. ’’Nyt yhdistetään kulttuuritarjontaa niille reiteille, joita ihmiset muutenkin kulkevat.’’, toteaa Kurko-Kauranen samaisessa artikkelissa ja hyvä kun tähän kansalaisia soveltuvasti palvelevaan kulttuurikäytäntöön ollaan pikkuhiljaa heräilemässä, sillä juttuhan on niin, että taide tarvitsee yleisönsä ja kansan on se löydettävä ja otettava omakseen aivan omilla ehdoillaan.

Kulttuuripaskasta on aina ollut ylitarjontaa ja aina mitä omituisimpiin yritelmiin ollaan yhteiskunnan yhteisiä varoja keneltäkään, paitsi niin sanotuilta alan asiantuntijoilta, kyselemättä uhrattu ja tuhrattu ja kun suomalaista taidebyrokratiahistoriaa tarkastellaan ja varsinkin kun sitä joskus tulevaisuudessa tullaan tekemään, niin havaitaan, että enin osa avustuksista on kulunut pelkkään paskan puimiseen.

Ja sitten kirjallisuusasiaa

Perjantaina 30.3.07 osui sitten Pohjalaisen kulttuurisivulta silmään sangen hauska artikkeli jossa kerrotaan Veli-Pekka Lehtosen ja Ilkka Mattilan Taide-suomi-sanakirjasta. Joo ja sehän on sitten sellainen kirja jossa tavalliselle tallaajalle selitetään mitä oikeasti hyvin monet paskantärkeät viestit tarkoittavat. Tähän tapaan kun esimerkiksi lehdessä lukee että: ’’Yhtye sulatti pariisilaisten sydämet’’, niin se tarkoittaa että: ’’Ulkoministeriön maksamalla keikalla oli diplomaattien ja Nokian työntekijöiden lisäksi muutama ranskalaistoimittaja’’. Ja sitten ja kun kirjailijaa luonnehditaan: ’’Aikalaiskriitikoiden palvomaksi’’, niin se oikeasti tarkoittaa että: ’’Joitakin kappaleita kirjailijan teoksia on yhä esillä synnyinpaikkakuntansa lukusalissa’’. Tai tähän tapaan kun selitetään että: ’’Meidän esityksiämme eivät käy katsomassa tyypilliset teatterikatsojat’’, niin se on sama kuin että: ’’Meidän esityksissämme ei käy juuri kukaan’’.

Hemmetin hieno oivallus näiltä kaveruksilta Lehtonen / Mattila puurtaa kokoon tällainen enimpiä turhantärkeilyjä pöllyyttävä sanasirkustelukirja. Maanläheistä otettahan nimittäin tarvitaan aina ja onhan juttu niin, että kun nämä kultturellitpiirit keskenään oikein ulkokullattuja rupattelevat, niin eihän siitä oikeasti ota pirukaan selvää tai ei ainakaan siitä mitä ne kutaleet loppujen lopuksi sanoillaan tarkoittavat tai kenenkä asiaa ajavat.

--Risto Jalonen