Ero sivun ”Taiteilijaväki Hiltunen Pohjanmaan museolla” versioiden välillä
Ei muokkausyhteenvetoa |
(ei mitään eroa)
|
Nykyinen versio 1. maaliskuuta 2008 kello 22.39
Vaasan Ikkuna 5.3.1990
Keraamisia ja guassilla sipaistuja kuvakertomuksia
Museon tiloja virkistää kummasti Paula ja Timo Hiltusen huumorikylläinen taide. Kahvion viereisestä näyttelytilasta löytyy yhteensä 44. teosta, jotka ovat pääosiltaan viime- ja kuluvalta vuodelta. Näyttelyn yleisilmeestä voi aistia merten syvyydet, avaruuden ja maahisten mutinat. Sarjakuvat ovat osaltaan antaneet omia vaikutuksiaan varsinkin Timo Hiltusen vapaamuotoiseen ilmaisuun. Timon töiden väriskaala on hyvin koloristinen, kun taas Paula viljelee hillitympiä maasälpä sävyjä.
Keraamisia tunnelmia
Lohikäärme tuo inhimillisyyden peruskäärme mietiskelee nykyisyyden merkillisyyksiä. Tämä jalat ristissä istuskeleva legendaarinen keramiikkahahmo on näyttelyn kookkain teos.
Kaksi yhdessä on merihenkinen viritys lämpöisessä otteessa. Outo hedelmä on papyan sukulainen, mangon ristisiitos, hunajamelonin ja kurkun mutantti.
Mustavalkokunkku Rex ei ole tohvelisankari vaan käy taistoon harjakset pystyssä
Gilda rouva yrittää osoitella kaapin paikkaa ja jalkavaimo Elena on alistunut omaan avuttomaan osaansa.
Sikakoirat ovat nimensä veroisia ja Sybil arvokkaan omanarvontuntoinen. Gvendolyn ei ole sortunut punk kulttiin, vaan sipaissut töyhtönsä alkukantaiseen ojennukseen, vaikka silmissä kiiltää muukalaisen oveluus.
Vesiliukoisia mietteitä
Kuningaskeilaajat i. ja 2. täydentävät Timon kuulailijat sarjaa. Kukin keilaa tyylillään. Ellen on kotoisin Dallasista, mutta näin suomalaisittain ronskinoloinen suuellen. viuluniekka Rukoilijasirkka on varsinainen velikulta, jonka anominen kuuluu. Hän vinguttaa viimeisen päälle, virittelee surullisen koomista aariaa, ylistäessään sinivihreää maaemoa.
Omertan laki kertoo kaikille selkeästä koston suloisesta kurjuudesta. Latteaksi lyöty Koomikko ihmettelee yleisön asenteita. Häntä on kohdeltu kaltoin, mutta yritystä piisaa ja vitsit vääntyy. Taivassurffari sarjassa Pelokas seisoo tiiviisti laudalla, mutta täysin eksyksissä. Ilme paljastaa ahdistuksen, kun taas sarjan kakkos työ Onnettomuus kertoo siitä kuinka lauta katoaa alta ja suuri punainen välähtää, ennen kuin avaruus sulkeutuu. Hienosti valahtanut Hanuristi vetelee kurttua kuin pari päivää saunonutta eltaantunutta lenkkimakkaraa.
Kokonaisuutena näyttely on ehdottoman piristävä kokemus.
--Risto Jalonen