https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?action=history&feed=atom&title=Taiteesta 2026-04-09T23:00:53Z Tämän sivun muutoshistoria MediaWiki 1.43.0 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Taiteesta&diff=8767&oldid=prev 2008-02-04T07:15:45Z

<p></p> <p><b>Uusi sivu</b></p><div>== Aulis Louko, Maalari, joka oli kuvanveistäjä ==<br /> <br /> <br /> Vaasan pääkirjastossa seisoo tummanpuhuva, nokkavan brutaali veistos,<br /> sen ohi kulkevat lukemattomat vaasalaiset. Taideteos jököttää kirjastosaliin<br /> avautuvan vasemman ovenpuoliskon taakse jäävässä nurkassa. Hämmästyttävän <br /> soveltumaton puuveistoksen sijoituspaikka. Teoksen nimen voisi katsoa tässä<br /> yhteydessä symboliseksi, siellä se seisoo &#039;&#039;&#039;&#039;Tehostettu yksilö&#039;&#039;&#039;&#039; omassa<br /> loukossaan, kaiken kansan kolhittavana. Jalustasta löytyy taiteilijan<br /> nimi: Aulis Louko.<br /> <br /> Louko oli Vaasan taiteilijaseuran sekä Pohjalaisen taiteilijaliiton jäsen.<br /> Hän kuului vuosina 1970 - 71 seuran johtokuntaan. Ensimmäiset signeeratut<br /> työt, jotka olivat öljymaalauksia, sijoittuvat vuoteen 1975. Ensimmäiset<br /> näyttelytyöt valmistuivat kuitenkin jo 1969. Ne olivat puuveistoksia.<br /> Louko oli ammatiltaan kaupungin rakennusmaalari, kunnes antautui täysin <br /> taiteelliselle kutsumukselleen. Hän oli naimisissa ja neljän lapsen isä.<br /> Aulis Louko syntyi 26.8.1936 Isossakyrössä ja kuoli oman kätensä ohjaamana<br /> Wolffin huvilalla Vaasan Palosaarella 24.2.1977.<br /> <br /> &#039;&#039;&#039;Harmonisia helmiä&#039;&#039;&#039;<br /> <br /> Kasnnuksensa taiteilijana Louko sai öljymaalauksillaan. Niitä hänellä oli<br /> lukuisissa yhteisnäyttelyissä esim. &#039;&#039;&#039;&#039;Maisemamaalaus&#039;&#039;&#039;&#039; v. -72, joka<br /> onkin kaksipiippuinen juttu. Keskeistä osaa tästä maisemasta esittää <br /> pakettivolkkari luonnon helmassa, mutta tämä luonto pelkistyy abstrakteihin<br /> suorakaiteisiin. Kaksi hänen massiivisen herkkää veturitarinaa, &#039;&#039;&#039;&#039;Veteraani&#039;&#039;<br /> &#039;&#039;lähtee&#039;&#039;&#039;&#039; ja &#039;&#039;&#039;&#039;Matka laulu&#039;&#039;&#039;&#039;, jotka valmistuivat -75, osallistuivat <br /> sekä Taidemaalariliiton vuosinäyttelyyn että Suomen taiteilijain 81. <br /> näyttelyyn. Eikä syyttä, sillä ne ovat Loukon tuotannon harmonisimpia helmiä.<br /> <br /> Pohjanmaan museosta, joka -78 järjesti muistonäyttelyn, löytyy A. Loukon<br /> maalauksia mm. &#039;&#039;&#039;&#039;Nelivuotiaan aamu&#039;&#039;&#039;&#039;, &#039;&#039;&#039;&#039;Työmies&#039;&#039;&#039;&#039; sekä &#039;&#039;&#039;&#039;Morsiuspari&#039;&#039;&#039;&#039;,<br /> joka on yksi hänen parhaista töistään.<br /> Pensselillään Louko viritteli mystisiä näkemyksiä, usein hyvinkin realistiseen<br /> lopputulokseen. Hänen maalauksensa koskettavatkin useimmin aivan tavallisia<br /> asioita, arkipäivän askareita. Louko osasi hommansa, mutta mikään myyntimies<br /> hän ei ollut. aulis oli kansanmies ja taiteelleen uhrautuva työmies. Tuo taide<br /> työnä, kun vain niin usein osoittautuu alipalkatuksi. Onpa kuitenkin maalaus<br /> nimeltään &#039;&#039;&#039;&#039;Perhekuva&#039;&#039;&#039;&#039; löytänyt tiensä aina valtion kokoelmiin saakka.<br /> Tänä päivänä muutamia töitä on myös Kokkolassa renlundin museossa ja eräs <br /> Porin kaupungin suojissa.<br /> <br /> &#039;&#039;&#039;Kuvanveiston puuseppä&#039;&#039;&#039;<br /> <br /> Onhan noita, mutta valtaosa Auliksen töistä on edelleen hänen leskensä Aunen<br /> Valtaosa näistä koristaa Kirkkopuistikon terveysasemaa mm. vuonna -69 valmistunut<br /> &#039;&#039;&#039;&#039;Ovella&#039;&#039;&#039;&#039;. Se kertoo meille esimerkillisen hyvin siitä, kuinka voimakas <br /> sisäinen virkistys pursuaa Auliksen työstämästä puusta. Aulis puhalsi puuhun<br /> henkensä. Hän oli kuvanveiston puuseppä. Yleisesti ottaen Loukon veistokset<br /> kaikesta huolimatta ovat hyvinkin tuntemattomia. Taiteilijalle itselleen ne<br /> olivat kuitenkin tärkeitä, vaikkapa hän päätyikin maalaamisen pariin, koska<br /> kovin kotipaikkahenkisenä tunsi puuta veistellessään unohtuvansa liiaksi syvälle<br /> uurteita ja miltään tutkistelemaan ja tällöin unohtuivat ne niin rakkaat <br /> Kyronlaakson maisemat. Niitä sitten ilmaantui kankaalle kuin itsestään Auliksen<br /> maalatessa, mutta puun kanssa painiskellessaan hän syöksyi suoraan sielunsa <br /> syviin syövereihin.<br /> Silloin Kirkkopuistikolla Lyskan vieressä sijainneessa puutalossa asusteli<br /> taiteilija Louko perheineen. Rakennukseen kuului myös kellaritila, jossa<br /> syntyi puutyö toisensa perään. Ateljee tai verstastilaa ei Loukolla vielä<br /> tällöin ollut. Asiaan tuli kuitenkin parannus, kun kevättalvella -75 Pentti<br /> Uusikylä keksi käyttöä Wolffin hylätylle jugendhuvilalle. Pentti poikkesi<br /> herra Sandellin luokse ja siitä paikasta he lähtivät heitteillejätettyä<br /> kiinteistöä katsastamaan. Ensi töikseen kiskaisi sandell haan irti ovesta<br /> todeten: -ettei tehdä tästä sitten tämän kummempaa numeroa.<br /> Ja siinä sitä sitten oli ateljeetila. tässä yhteydessä Pentti muisti myös<br /> ystäväänsä Aulista ja hieman myöhemmin tuli kuvioihin mukaan jorma Haavisto.<br /> Tilaa oli yllin kyllin. Pääasiallisessa käytössä oli kuitenkin vain kolme<br /> toisen kerroksen huonetta, kullakin omansa.<br /> <br /> Aulis oli taiteilijana rehellinen pohjalainen, Kyrööstä kotoosin. Eräs hänen<br /> huumorinhöysteisistä sanonnoistaan viestii meille vieläkin sangen ytimekkäästi <br /> siitä, kuinka paljon jääkään tekemättä, vähän yhdeltä sun toiselta.<br /> - Pitäs ja pitäs mennä viidellä hevosella myllylle, mutta ku ei oo yhteenkään<br /> tarpeeks kuormaa.<br /> <br /> -Risto Jalonen<br /> Kansan Ääni<br /> Perjantaina 24.6.1988</div>

85.157.2.194