https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?action=history&feed=atom&title=Risto_Jalonen%3A_Yksin 2026-04-10T18:44:20Z Tämän sivun muutoshistoria MediaWiki 1.43.0 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Jalonen:_Yksin&diff=9012&oldid=prev 2008-02-12T13:26:12Z

<p></p> <p><b>Uusi sivu</b></p><div>Teksti, kuvat grafiikka ja ulkoasu <br /> Risto Jalonen <br /> Kustantaja <br /> Runogalleria <br /> Yliopistopaino/pikapaino 2004 <br /> Painos 400 kpl <br /> ISBN 951-787-189-9 <br /> <br /> <br /> Taitelija Risto Jalonen on saavuttanut keski-iän jolloin on jokaisella miehellä miettimisen hetki. <br /> &#039;&#039;Ykseys&#039;&#039;/ &#039;&#039;yksin kohdattava&#039;&#039; / &#039;&#039;ajan muuri murrettava&#039;&#039; /<br /> <br /> <br /> On aika ja hetki pysähtyä aikuisen miehen miettimään omaa sisintään, omaa tarkoitustaan, miksi olen ja miksi elän, &#039;&#039;Ja aika vain punoo seittiään.&#039;&#039;<br /> <br /> Perhe, suku, eletty elämä ja sitten huomaakin, että ympärillä olevat ikääntyvät, poistuvat kukin vuorollaan tästä elämästä. Ikuinen uni kutsuu omiaan. Tämä on sitä yksin olemista tosiasioiden edessä, se on kuten runoilija sanoo, &#039;&#039;sinistä leikkiä&#039;&#039;... &#039;&#039;mielen tiellä&#039;&#039;. Tuolloin elämän edessä me harjoitamme omaa viisauttamme kykyjemme mukaan, sitähän sanotaan että harjoittaa filosofiaa. Mutta silti elämme sukupolvemme unta. Jalonen runossaan toteaa ehkä hieman kaihomielisesti: &#039;&#039;mut vanhat reitit&#039;&#039; / &#039;&#039;kutsuu vaeltajaa&#039;&#039; / &#039;&#039;vanhaa&#039;&#039; / &#039;&#039;70-luvun haaveilijaa.&#039;&#039; <br /> <br /> Risto Jalosen runoteos tuo kaihoa elettyyn elämään, mutta ei toivottomuutta. Vaan ikiaikaisen totuuden etsintää: &#039;&#039;vielä jaksaa laulaa sielun sininen lintu.&#039;&#039;<br /> <br /> Se on totta että meillä on elämässä lukemattomia roolipelejä, miten selviytä niistä? Se on vaikea kysymys, siihen mahtuu myös pettymyksiä: &#039;&#039;Ystäväksi&#039;&#039; / &#039;&#039;naamioitunut vihamies&#039;&#039; / &#039;&#039;varsin mielenkiintoinen&#039;&#039; / &#039;&#039;ja opettavainen;&#039;&#039; / &#039;&#039;tunnollinen tuttavuus&#039;&#039; / &#039;&#039;kunhan vain tiedät&#039;&#039; / &#039;&#039;mitä&#039;&#039; / &#039;&#039;hänen kanssaan teet&#039;&#039;. <br /> <br /> Tämä on enemmän kuin kiinnostava kysymys tässä narsistien maailmassa. Olen näitä kohdannut elämässäni, mutta on se opettanut, jos ei muuta niin rauhalliseksi, ehkä hieman sarkastiseksi.<br /> <br /> Kymmenen vuotta sitten henkisyys oli kova sana, etsittiin henkisiä arvoja, kauneutta, ikuisuutta jne, tänään etsitään kaukosäädintä. <br /> <br /> Runo teoksessa on 66 sivua, harvinaisen täysipainoista tekstiä joka saa välillä nauramaan. Koska viimeiseksi olen nauranut runoille. Kai silloin kun olen kauan sitten lukenut Aaro Hellaakoskea tai Jorma Ettoa.<br /> <br /> <br /> Kirjan johdanto avaa kulkureitin tiiviin ajateltuihin osioihin, jotka ovat: &#039;&#039;Matka jatkuu&#039;&#039;, &#039;&#039;Maan laulu&#039;&#039;,&#039;&#039;Kiemuroita&#039;&#039; ja &#039;&#039;Loppurykäys&#039;&#039;. <br /> <br /> &#039;&#039;Kalleinta tässä elämässä&#039;&#039; / &#039;&#039;on kuoleminen.&#039;&#039; / &#039;&#039;On se jumalauta&#039;&#039; / &#039;&#039;niin kallis manöveri,&#039;&#039; / &#039;&#039;että se jos mikään&#039;&#039; / &#039;&#039;on synti.&#039;&#039; Olen samaa mieltä kokemusteni pohjalta, pakostakin tulee kyyniseksi perunkirjoja tehdessä.<br /> <br /> Teos on ulkoasultaan harmoninen ja kuvitus onnistunutta. <br /> <br /> - Pentti Suksi</div>

85.157.21.86