https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?action=history&feed=atom&title=R%C3%B6nsk%C3%A4r_-_toukokuu_1986 2026-04-10T19:03:52Z Tämän sivun muutoshistoria MediaWiki 1.43.0 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=R%C3%B6nsk%C3%A4r_-_toukokuu_1986&diff=10897&oldid=prev 2008-04-15T16:28:43Z

<p></p> <p><b>Uusi sivu</b></p><div>Delfin`in kerholehti<br /> <br /> toukokuu 1986<br /> <br /> Kaarin ja Unto Lintala<br /> <br /> &#039;&#039;&#039;Rönskär&#039;&#039;&#039;<br /> <br /> Kareja, kiviä puuttomia saa­ria, joiden keskellä vehmas ja kaunis Storskär. Saaren huipul­la pieni hautausmaa kertomas­sa siitä vilkkaasta elämästä, joka kerran sykki näillä karuil­la saarilla. Rönskärin saaristo muodostuu useista kymmenis­tä saarista, jotka erillisenä ry­kelmänä hallitsevat eteläistä merenkurkkua. Matkaa Vaa­sasta Rönskäriin kertyy laiva­väyliä myöten noin 45 kilo­metriä. Silloin kun silakalla vielä oli tärkeä osa ravintokalana ja jopa veronmaksu välineenä, saavuttiin pitkienkin matkojen takaa Rönskäriin kevätsilakan pyyntiin. <br /> <br /> Parhaina aikoina vä­kiluku kohosi saarilla tuhannen hengen tuntumaan. Kalakämpät kököttivät vieri vieressä niin Storskärissä kuin Storsandillakin, eikä Rönskäristä montakaan luotoa löydy, jos­sa elämää ei olisi ollut. Tark­kasilmäinen kulkija saattaa löytää maatuneen takanpohjan karuimmaltakin luodolta, paikasta missä eläminen tänään tuntuisi toivottomalta.<br /> <br /> Aikanaan muodostui Rön­skäriin pysyvääkin asutusta, mutta koskaan sinne ei kylää muodostunut, olipahan vain muutamia talopahasia, jotka hakivat suojaa saarten kupeil­ta. Vaasan kauppiaat rakensi­vat tunnusmajakan Fälliskärin kalliolle v. 1784 ja ensimmäi­nen luotsi pestattiin tälle uudel­le väylälle v. 1794. Näin meren­kulun myötä vilkastui elämä entisestään saarilla. Aikanaan luotsien määrän kasvaessa asettuivat he Fälliskäriin, jo­hon rakennettiin luotsiasema­kin.<br /> <br /> Elämä saarilla vakiintui kun­nes eräänä päivänä silakka menetti merkityksensä. Saarilla asuneet muuttivat rannikon lä­hikyliin helpomman elämän toivossa. Saaret autioituivat, jäljelle jäi vain jokunen kalas­taja, sekä luotsit jotka lähtivät saarilta v. 1983. Kesämökkien asukkaat ja veneilijät kansoit­tavat saaret kesäisin. Lähes jo­kaviikkoinen vieras on myös Delfin ry:n &quot;Stenella&quot;, jonka sukeltajat etsivät laivanhylky­jä, joita Rönskärin vesillä on uponnut.<br /> <br /> Luotsien lähdön jälkeen sai Fälliskärillä isännän oikeudet Pohjanlahden Merivartiosto.<br /> Ensimmäisenä merkkinä isän­nyyden vaihtumisesta oli tunnusmajakan oveen ilmestynyt riippulukko, joka esti pääsyn ylös majakkatorniin ihaile­maan Rönskärin mahtavia me­rimaisemia. On kai niin, että tuo lukko on välttämätön pa­ha, johon meidän monien Rönskärissä käyvien on totuttava, sillä ainahan löytyy ihmisiä jot­ka eivät osaa kunnioittaa men­neiden sukupolvien työtä. Ele­tään hälläväliä tyyliin ja tärvellään sekin vähä, joka meidän päiviimme on säilynyt.<br /> <br /> Haaksirikkojen saaret<br /> <br /> Vanha tarina kertoo Suomen viimeisen katolisen piispan Ar­vid Kurjen ajautuneen laivoineen etelämyrskyn myötä Rönskäriin, jossa laiva, että sen matkassa olleet ihmiset tuhou­tuivat. Ei ole löytynyt piispan laivaa, mutta eipä sitä ole to­sissaan haettukaan, vaikka Delfin ry:n sukeltajat ovatkin ko­lunneet Rönskärin vesiä kohta neljännesvuosisadan.<br /> <br /> Tarinaa piispasta ja hänen laivastaan voidaan pitää enteel­lisenä, kun tarkastellaan Rön­skärin vesillä tapahtuneita lai­vojen haaksirikkoja. Ei löydy montakaan vuotta Rönskärin historiassa etteikö siellä yksi tai useampi laiva olisi kohdan­nut matkansapäätä. Synkän muiston Rönskärin historiaan jättää v. 1912 myöhäis-syksy sekä v. 1913 jolloin meri kantoi raskaan veron Rönskärin ve­sillä.<br /> <br /> Elettiin vuoden 1912 syksyä luotsilaitoksen venäläistäminen oli kuohuttanut mieliä Rönskärissäkin, jossa luotsit olivat joukolla sanoutuneet irti lai­toksen palveluksesta. Loka­kuun 12. päivän aamu valkeni hitaasti. Alhaalla riippuvat pil­vet estivät viimeiseen saakka päivänvalon pääsyn mökkeihin, joissa saarten väki heräili aamuaskareihinsa. Merellä useita päiviä vallinnut myrsky alkoi asettua.<br /> <br /> Bergskärin kupeessa olevan mökin asukkaat huomasivat ensimmäisenä tapahtuneen, rantavedessä kellui plankun ja parrun pätkiä. Saarelaiset ar­vasivat onnettomuuden tapah­tuneen. Rantaan ajautuneen hylkytavaran perusteella selvi­si, että raumalainen Parkkilaiva &quot;Hermes&quot; oli ollut matkalla Torniosta Englantiin lastina 350 m3 plankun ja parrunpätkiä.<br /> <br /> Merelle lähtenyt tullihöyry &quot;Mäntyluoto&quot; löysi &quot;Hermek­sen&quot; irtirevenneen isonmaston, mutta itse laivan uppoamispaikkaa ei koskaan saatu selvil­le. Ensin luultiin koko laivan 11 hengen miehistön hukku­neen laivan mukana, mutta muutama viikko onnettomuu­den jälkeen ilmestyi kotiinsa Raumalle eräs laivalla palvel­lut matruusi. Hän oli joutunut putkaan Torniossa hieman en­nen laivan uloslähtöä, näin sel­viten ainoana eloonjääneenä &quot;Hermeksen&quot; miehistöstä.<br /> <br /> &quot;Passepartout&quot;<br /> <br /> &quot;Hermeksen&quot; haaksirikos­ta oli kulunut lähes vuosi kun Rönskärissä rytisi taas. Syys­kuun 13. päivän aamulla klo 3.28 törmäsi ruotsalainen Parkkilaiva sakeassa sumussa Storsandin mataliin tuhoisin seurauksin, tapahtumien kulku oli seuraa­vanlainen: Parkin kapteeni Ohlson oli laskeutunut alas keulamastosta, jossa hän oli ollut tähystämässä. Kun mi­tään poikkeavaa ei näkynyt oletti hän aluksen liikkuvan turvallisilla vesillä.<br /> <br /> Hän ehti juuri nousta peräkannelle, kun alus yllättäen törmäsi vedenalaiselle karille. Kevättuuli ja korkea merenkäynti alkoivat hakata sitä ka­ria vasten. Toinen vahti herä­tettiin nopeasti ja purjeet ah­dettiin paikalle, mutta laiva al­koi kallistua niin pahoin, että purjeet oli nopeasti koottava jottei olisi kaaduttu. Klo 4.30 todettiin laivan saaneen pahan vuodon, sillä niin nopeasti tun­keutui vettä lastiruumaan. <br /> <br /> Ei aikaakaan kun ruuma oli täyn­nä vettä. Klo 9.00 mastoon noussut tähystäjä havaitsi Rönskärin tunnusmajakan ja joi­denkin korkeampien saarten huippuja.<br /> Matalat saaret ja karit olivat edelleenkin tiheän sumun pei­tossa. <br /> <br /> Havaintojen perusteella kapteeni Ohlson päätteli laivan makaavan karilla lähellä Storsandia. Tilanteen käydessä yhä tukalammaksi laivalla päätettiin se jättää. Väki siirtyi pelas­tusveneisiin, joilla soudettiin Storsandille. Iltapäivällä klo 14.30 lähti kapteeni ja laivan miehistö paikalle sattuneella kalastajaveneellä Vaasaan ha­kemaan apua. Perämiehen ja stuertin jäädessä Storsandille vartioimaan laivaa.<br /> <br /> Apua saatiin Vaasassa olleel­ta pelastushinaaja &quot;Mercurilta&quot; joka 14. päivänä pelasti parkin takilan, irtaimiston ja muonavaraston. Sukeltajan suorittamassa tarkastuksessa todettiin parkin saaneen niin pahoja vaurioita, että sen pe­lastamisesta luovuttiin, se jä­tettiin hylyksi.<br /> <br /> Kuunari &quot;Azira&quot; uppoaa &quot;Passepartoun&quot; hylky lojui Storsandin edustalla mastottomana ja hylättynä. Kalastajat olivat irroitelleet hylystä kuka mitäkin. Muutama myrskykin oli sitä riepotellut, mutta sit­keästi se pysytteli kivikolla, johon se syyskuun 13. päivänä törmäsi.<br /> <br /> Ruotsin Limhamnista sementtilastin ottanut Lysekilistä kotoisin oleva kuunari &quot;Arizan&quot; matka alkoi onnetto­masti. Lastinsa saatuaan se lähti merelle 30. päivänä elo­kuuta 1913 määräsatamana Ruotsin Luleå. Ehdittyään vas­ta Sandhamnin luokse, se 1. päivänä syyskuuta aamulla kel­lo 10.00 törmäsi sumussa yh­teen Parkki &quot;Ropertin&quot; kans­sa saaden niin pahoja vaurioi­ta, että sen oli hakeuduttava Ystadiin korjattavaksi. Matkaa päästiin jatkamaan vasta 26. päivänä syyskuuta. Merenkurkun vesille saavuttiin 10. päivänä lokakuuta. Kapteeni Permin Vaasassa 15. päi­vänä lokakuuta antaman meri­selityksen mukaan tapahtumien kulku merenkurkussa oli seu­raavanlainen.<br /> <br /> &quot;Lokakuun 10. päivän illalla klo 18 maissa saatiin näkyviin laivan vasemmalla puolella val­koista valoa näyttävä majak­ka, joka ohitettiin oikealta noin 4 mailin etäisyydeltä. Oletimme majakan olevan Ruotsin Skagsuddin, joten itäpuolella riittäisi vapaata vettä. Kello 20.30 saimme yllättäin näkyviin ma­jakan, joka antoi kaksi punais­ta ja yhden valkoisen välähdyk­sen, josta tunnistimme sen Va­lassaarten majakaksi. Äsken ohittamamme majakka täytyi <br /> <br /> jatk. Sivulle 9<br /> <br /> LOPPU DIGITALISOIDAAN MYÖHEMMIN</div>

62.236.208.46