Kommentteja Lefan muistokirjoitukseen - Muutoshistoria

Vaasalainen (21. tammikuuta 2015 kello 14.26)

2015-01-21T14:26:47Z

← Vanhempi versio		Versio 21. tammikuuta 2015 kello 14.26
Rivi 6:		Rivi 6:

	Kerran hän selittu meille pitkät jutut "mellow-yellowista" eli kuivatun baanaanin kannasta, jota piti sitten polttaa piipussa. Lefa taisi mellowyellowia kokeillakin, mutta seurauksena oli vain paha köhä.		Kerran hän selittu meille pitkät jutut "mellow-yellowista" eli kuivatun baanaanin kannasta, jota piti sitten polttaa piipussa. Lefa taisi mellowyellowia kokeillakin, mutta seurauksena oli vain paha köhä.
	"Lefan tuntenut"
			'''Lefan tuntenut'''

	'''Anonyymi said...'''		'''Anonyymi said...'''
Rivi 12:		Rivi 13:
	Olen syntymnyt 1981, joten minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa Färdingistä, mutta hänen runoistaan pidän. Eka kokoelma "Maailmaa minä rakastan" on lemppareitani:		Olen syntymnyt 1981, joten minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa Färdingistä, mutta hänen runoistaan pidän. Eka kokoelma "Maailmaa minä rakastan" on lemppareitani:

	"Minä en halua sanoa mitään		:"Minä en halua sanoa mitään
	mutta avatkaa		:mutta avatkaa
	silmänne,		:silmänne,
	ikuinen elämä on joka hetki."		:ikuinen elämä on joka hetki."

	Runotyttö		Runotyttö

Rivi 51:		Rivi 53:
	Minusta on traagista, ettei Leif kyennyt nousemaan tästä ansasta. Miksi ei voisi olla hyvin lahjakas ilman rangaistusta? Millaisen runoilija Leif Färdingin olisimmekaan saaneet, jos hän olisi saanut viljellä lahjaansa ilman demonejaan? Toisaalta, ne olivat hänen demonejaan ja osaltaan tekivät hänestä sen, mitä hän oli... Mutta kuitenkin...		Minusta on traagista, ettei Leif kyennyt nousemaan tästä ansasta. Miksi ei voisi olla hyvin lahjakas ilman rangaistusta? Millaisen runoilija Leif Färdingin olisimmekaan saaneet, jos hän olisi saanut viljellä lahjaansa ilman demonejaan? Toisaalta, ne olivat hänen demonejaan ja osaltaan tekivät hänestä sen, mitä hän oli... Mutta kuitenkin...

	Mörö		Mörö alias
	alias
	'''Kari Kaijanaho'''		'''Kari Kaijanaho'''


	'''Anonyymi said...'''		'''Anonyymi said...'''

Rivi 65:		Rivi 65:
	Tämä runo on puhutellut minua:		Tämä runo on puhutellut minua:

	Puhuin hänelle.		:Puhuin hänelle.
	Tahdoin löytää majan maisemassa,		:Tahdoin löytää majan maisemassa,
	joka hajosi kaikkiin suuntiin		:joka hajosi kaikkiin suuntiin
	eikä minua enää ollut.		:eikä minua enää ollut.
	Minusta tuntui kuin jokin vieras		:Minusta tuntui kuin jokin vieras
	olisi asettunut minuun.		:olisi asettunut minuun.
	Ruotsalainen taiteilija alkoi itkeä:		:Ruotsalainen taiteilija alkoi itkeä:
	Hän katsoi minuun kuin vanhaan,		:Hän katsoi minuun kuin vanhaan,
	arvokkaaseen kaappiin, jonka tarkoitus		:arvokkaaseen kaappiin, jonka tarkoitus
	oli kantaa pyhää viiniä.		:oli kantaa pyhää viiniä.
	Jotain julmaa josta en tiennyt mitään
	oli tapahtunut minulle		:Jotain julmaa josta en tiennyt mitään
	ja kuin lapsi		:oli tapahtunut minulle
	tavoitin karttaa, kompassia ja		:ja kuin lapsi
	rakastavaa kättä.		:tavoitin karttaa, kompassia ja
			:rakastavaa kättä.

	Runo on järkyttävän suoraa puhetta, jossa runon minä tunnustaa avuttomuutensa: hänessä ei ole enää luovuutta, sen on riistänyt jokin "julma".Runon minä on menettänyt otteensa elämästä ja luovuttaa.		Runo on järkyttävän suoraa puhetta, jossa runon minä tunnustaa avuttomuutensa: hänessä ei ole enää luovuutta, sen on riistänyt jokin "julma".Runon minä on menettänyt otteensa elämästä ja luovuttaa.
Rivi 95:		Rivi 96:
	'''Anonyymi said...'''		'''Anonyymi said...'''

	Lefa oli aina mun ystävä, vaikka vaikeata oli myöhemmin, kävin gerbyssä puutalon toisessa kerroksessa tervehtimässä vähän ennen kuolemaa.Helsingissä kävin lukemassa Lefan kirjastoa, se oli mahtava.		Lefa oli aina mun ystävä, vaikka vaikeata oli myöhemmin, kävin gerbyssä puutalon toisessa kerroksessa tervehtimässä vähän ennen kuolemaa.Helsingissä kävin lukemassa Lefan kirjastoa, se oli mahtava. Mun äitini tunsi Lefan vanhemmat, ne oli kavereita, joten seuraava sukupolvi sattui yhteen. Oltiin 60-luvulla kavereita vaikka mä olin vähän nuorempi, ajatusmaailma kun sattui yhteen.
	Mun äitini tunsi Lefan vanhemmat, ne oli kavereita, joten seuraava sukupolvi sattui yhteen.Oltiin 60-luvulla kavereita vaikka mä olin vähän nuorempi, ajatusmaailma kun sattui yhteen.

	Istuin usein kämpällä, ekana hietalahdes, sitten korsholmanpuistikolla, kirjastossa...Lefa, Reima , Bosse, Immu,Irmeli...ja pari muuta...kynttilöitä viinipullossa Joan Baez soiden.Oi niitä aikoja, Lefaa ja ideologista päättäväisyyttä kaipaen ikuisesti		Istuin usein kämpällä, ekana hietalahdes, sitten korsholmanpuistikolla, kirjastossa... Lefa, Reima , Bosse, Immu, Irmeli...ja pari muuta...kynttilöitä viinipullossa Joan Baez soiden .Oi niitä aikoja, Lefaa ja ideologista päättäväisyyttä kaipaen ikuisesti

	'''Teje Calde'''n		'''Teje Calde'''n

Vaasalainen (3. tammikuuta 2015 kello 17.09)

2015-01-03T17:09:50Z

← Vanhempi versio		Versio 3. tammikuuta 2015 kello 17.09
Rivi 20:		Rivi 20:
	'''Anonyymi said...'''		'''Anonyymi said...'''


	Minä tunsin lähinnä koulupoika-Lefan, sillä olimme Lyseossa samalla luokalla hetken aikaa. Olin mukana kirjaston kellarin jengissä, huutamassa itsenäisyyspäivänä Suomea punaiseksi ja myös teatteriesityksessä, jonka ohjasi Gösta Ågren ja joka esitettiin myös televiossa.		Minä tunsin lähinnä koulupoika-Lefan, sillä olimme Lyseossa samalla luokalla hetken aikaa. Olin mukana kirjaston kellarin jengissä, huutamassa itsenäisyyspäivänä Suomea punaiseksi ja myös teatteriesityksessä, jonka ohjasi Gösta Ågren ja joka esitettiin myös televiossa.

Vaasalainen (3. tammikuuta 2015 kello 17.09)

2015-01-03T17:09:06Z

← Vanhempi versio		Versio 3. tammikuuta 2015 kello 17.09
Rivi 36:		Rivi 36:
	Runoilija Lefa siteerasi ulkoa Saarikoskea ja puhui hänen vaimostaan TuulaLiinana. Hän puhui paljon myös Baudelairesta ja joistakin dekadenteista nuorista boheemeista, jotka hymyssä suin uhmasivat elämäntavoillaan porvarillia arvoja ja kuolemaa, laajensivat kemiallisesti tajuntaansa ja saavuttivat jotakin suurta. Arki, tämä-tässä-nyt oli selkeästi Lefan maailmassa pahasta. Lefan maailmankuva oli ainakin nuorena jotenki messiaaninen. Messias oli nero, suuri runoilija, joka on vapaa porvarillisen, tukahduttavan todellisuuden kahleista. Hänellä on oma moraali, omat säännöt. Mutta hänen kohtalonaan on kärsiä ja ennen kaikkea kuolla nuorena. Miksi - ehkä siksi, että nerous on synti. Nero on varastanut jotakin jumalalle kuuluvaa, siksi jumala häntä vainoaa.		Runoilija Lefa siteerasi ulkoa Saarikoskea ja puhui hänen vaimostaan TuulaLiinana. Hän puhui paljon myös Baudelairesta ja joistakin dekadenteista nuorista boheemeista, jotka hymyssä suin uhmasivat elämäntavoillaan porvarillia arvoja ja kuolemaa, laajensivat kemiallisesti tajuntaansa ja saavuttivat jotakin suurta. Arki, tämä-tässä-nyt oli selkeästi Lefan maailmassa pahasta. Lefan maailmankuva oli ainakin nuorena jotenki messiaaninen. Messias oli nero, suuri runoilija, joka on vapaa porvarillisen, tukahduttavan todellisuuden kahleista. Hänellä on oma moraali, omat säännöt. Mutta hänen kohtalonaan on kärsiä ja ennen kaikkea kuolla nuorena. Miksi - ehkä siksi, että nerous on synti. Nero on varastanut jotakin jumalalle kuuluvaa, siksi jumala häntä vainoaa.

	Kirjaston kellarilla Mao oli kova sana. Me opiskelimme marxsismin alkeita, keskustelimme ja mietimme, miten maailma olisi muutettava. Ja joimme viiniä, kuuntelimme levyjä ja leikimme tyttöjen kanssa. Tai siis toiset leikkivät, minä join viiniä ja kuuntelin musiikkia. Viini oli minulle uusi tuttavuus. Ja Lefa liittyi siihenkin. Nimittäin lainasin kerran Lefalle vitosen ja parin viikon kuluttua hän maksoi sen takaisin Linnaviinipullona. Enpä ollut mokomaa ennen maistanut. Lauantai-iltana istuin pimeässä Kirjaston kellarin (jota muuten sanottiin Harmagedoniksikin) nurkassa, skraitassa soi Small Facesin Itchycoo park ("it's all too beautiful...") ja ympäriltä kuului tyttöjen ja poikien vaimeat leikin äänet. Ja minä maistelin linnaviiniä ja tunnustelin, miltä tuntui tulla humalaan. Jälkeenpäin kun valot oli taas sytytetty ja tytöt nauttivat laukuistaan kaivamiaan kotisaaren jugurtteja, minä voi pahoin. Linnaviini oli aika inhaa ainetta. Onneksi oli myös palomestari eli Nordfors - ilman sitä minusta olisi voinut tulla raivoraitis.		Kirjaston kellarilla Mao oli kova sana. Me opiskelimme marxsismin alkeita, keskustelimme ja mietimme, miten maailma olisi muutettava. Ja joimme viiniä, kuuntelimme levyjä ja leikimme tyttöjen kanssa. Tai siis toiset leikkivät, minä join viiniä ja kuuntelin musiikkia. Viini oli minulle uusi tuttavuus. Ja Lefa liittyi siihenkin. Nimittäin lainasin kerran Lefalle vitosen ja parin viikon kuluttua hän maksoi sen takaisin Linnaviinipullona. Enpä ollut mokomaa ennen maistanut. Lauantai-iltana istuin pimeässä Kirjaston kellarin (jota muuten sanottiin Harmagedoniksikin) nurkassa, skraitassa soi Small Facesin Itchycoo park ("it's all too beautiful...") ja ympäriltä kuului tyttöjen ja poikien vaimeat leikin äänet. Ja minä maistelin linnaviiniä ja tunnustelin, miltä tuntui tulla humalaan.

	Viimeisen kerran tapasin Leifin muistaakseni vuonna 72 tai 73. En ollut nähnyt miestä ainakaan kuukausiin, en ehkä pariin vuoteen. Kerran hän vain käveli kaupungilla vastaan. Ehdotin, että menisimme kaljalle. Leif sanoi lopettaneensa juomisen, mutta ehdotti, että tarjoisin hänelle nipun banaaneja. Sen tein ja ~~menimme Eliteen (miksi juuri sinne~~, ~~en todellakaan muista)~~. ~~Minä join olutta ja Leif söi banaaneja. Hän puhui laveasti vallankumouksesta ja suunnitteli matkustavansa Kuubaan kouluttautumaan~~. ~~Jos muistan oikein, hän puhui nimenomaan aseellisesta vallankumouksesta ja sotilaallisesta koulutuksesta. Se~~ oli ~~aika hämmentävää, sillä olin aina pitänyt Lefaa vannoutuneena pasifistina~~.		Jälkeenpäin kun valot oli taas sytytetty ja tytöt nauttivat laukuistaan kaivamiaan kotisaaren jugurtteja, minä voi pahoin. Linnaviini oli aika inhaa ainetta. Onneksi oli myös palomestari eli Nordfors - ilman sitä minusta olisi voinut tulla raivoraitis.

	Leif vaikutti minuun paljon. Itse asiassa sain painia hänen kanssaan oikein kunnolla, kun tein tiliä menneisyyteni kanssa 70 - 80 - lukujen vaihteessa. Nyt, tästä ajasta ja paikasta nähtynä hänen käsityksensä taiteesta ja taiteilijuudesta vaikuttavat yltiöromanttisilta ja yltiöindividualistisilta. Hänelle elämä taisi olla vain osa taidetta. Taiteilijat ovat kutsuttuja, he ovat myös merkittyjä. He ovat osallisia jostakin - luomisen jumallallisesta sfääristä -, mikä on tavallisilta ihmisiltä kielletty. Osallisuudella on kääntöpuolensa: mitä kirkkaampi liekki, sitä lyhyempi aika.		Viimeisen kerran tapasin Leifin muistaakseni vuonna 72 tai 73. En ollut nähnyt miestä ainakaan kuukausiin, en ehkä pariin vuoteen. Kerran hän vain käveli kaupungilla vastaan. Ehdotin, että menisimme kaljalle. Leif sanoi lopettaneensa juomisen, mutta ehdotti, että tarjoisin hänelle nipun banaaneja. Sen tein ja menimme Eliteen (miksi juuri sinne, en todellakaan muista).

			Minä join olutta ja Leif söi banaaneja. Hän puhui laveasti vallankumouksesta ja suunnitteli matkustavansa Kuubaan kouluttautumaan. Jos muistan oikein, hän puhui nimenomaan aseellisesta vallankumouksesta ja sotilaallisesta koulutuksesta. Se oli aika hämmentävää, sillä olin aina pitänyt Lefaa vannoutuneena pasifistina.

			Leif vaikutti minuun paljon. Itse asiassa sain painia hänen kanssaan oikein kunnolla, kun tein tiliä menneisyyteni kanssa 70 - 80 - lukujen vaihteessa. Nyt, tästä ajasta ja paikasta nähtynä hänen käsityksensä taiteesta ja taiteilijuudesta vaikuttavat yltiöromanttisilta ja yltiöindividualistisilta.

			Hänelle elämä taisi olla vain osa taidetta. Taiteilijat ovat kutsuttuja, he ovat myös merkittyjä. He ovat osallisia jostakin - luomisen jumallallisesta sfääristä -, mikä on tavallisilta ihmisiltä kielletty. Osallisuudella on kääntöpuolensa: mitä kirkkaampi liekki, sitä lyhyempi aika.

	Minusta on traagista, ettei Leif kyennyt nousemaan tästä ansasta. Miksi ei voisi olla hyvin lahjakas ilman rangaistusta? Millaisen runoilija Leif Färdingin olisimmekaan saaneet, jos hän olisi saanut viljellä lahjaansa ilman demonejaan? Toisaalta, ne olivat hänen demonejaan ja osaltaan tekivät hänestä sen, mitä hän oli... Mutta kuitenkin...		Minusta on traagista, ettei Leif kyennyt nousemaan tästä ansasta. Miksi ei voisi olla hyvin lahjakas ilman rangaistusta? Millaisen runoilija Leif Färdingin olisimmekaan saaneet, jos hän olisi saanut viljellä lahjaansa ilman demonejaan? Toisaalta, ne olivat hänen demonejaan ja osaltaan tekivät hänestä sen, mitä hän oli... Mutta kuitenkin...
Rivi 90:		Rivi 96:
	Lefa oli aina mun ystävä, vaikka vaikeata oli myöhemmin, kävin gerbyssä puutalon toisessa kerroksessa tervehtimässä vähän ennen kuolemaa.Helsingissä kävin lukemassa Lefan kirjastoa, se oli mahtava.		Lefa oli aina mun ystävä, vaikka vaikeata oli myöhemmin, kävin gerbyssä puutalon toisessa kerroksessa tervehtimässä vähän ennen kuolemaa.Helsingissä kävin lukemassa Lefan kirjastoa, se oli mahtava.
	Mun äitini tunsi Lefan vanhemmat, ne oli kavereita, joten seuraava sukupolvi sattui yhteen.Oltiin 60-luvulla kavereita vaikka mä olin vähän nuorempi, ajatusmaailma kun sattui yhteen.		Mun äitini tunsi Lefan vanhemmat, ne oli kavereita, joten seuraava sukupolvi sattui yhteen.Oltiin 60-luvulla kavereita vaikka mä olin vähän nuorempi, ajatusmaailma kun sattui yhteen.

	Istuin usein kämpällä, ekana hietalahdes, sitten korsholmanpuistikolla, kirjastossa...Lefa, Reima , Bosse, Immu,Irmeli...ja pari muuta...kynttilöitä viinipullossa Joan Baez soiden.Oi niitä aikoja, Lefaa ja ideologista päättäväisyyttä kaipaen ikuisesti		Istuin usein kämpällä, ekana hietalahdes, sitten korsholmanpuistikolla, kirjastossa...Lefa, Reima , Bosse, Immu,Irmeli...ja pari muuta...kynttilöitä viinipullossa Joan Baez soiden.Oi niitä aikoja, Lefaa ja ideologista päättäväisyyttä kaipaen ikuisesti

Vaasalainen (10. joulukuuta 2014 kello 08.25)

2014-12-10T08:25:33Z

← Vanhempi versio		Versio 10. joulukuuta 2014 kello 08.25
Rivi 16:		Rivi 16:
	silmänne,		silmänne,
	ikuinen elämä on joka hetki."		ikuinen elämä on joka hetki."

	Runotyttö		Runotyttö

Rivi 47:		Rivi 46:
	Mörö		Mörö
	alias		alias
	Kari Kaijanaho		'''Kari Kaijanaho'''


	'''Anonyymi said...'''		'''Anonyymi said...'''

Vaasalainen (10. joulukuuta 2014 kello 08.24)

2014-12-10T08:24:07Z

← Vanhempi versio		Versio 10. joulukuuta 2014 kello 08.24
Rivi 3:		Rivi 3:
	'''Anonyymi said... '''		'''Anonyymi said... '''

	Lefa oli varmasti ensimmäisiä vaasalaisia nuoria, joka kokeili cannabista, mutta Lefalle kelpasi myös muskotti ja mahdollisesti myös eriväriset pillerit. Ei Lefa silti mikään "nisti" ollut.		Lefa oli varmasti ensimmäisiä vaasalaisia nuoria, joka kokeili cannabista, mutta Lefalle kelpasi myös muskotti ja mahdollisesti myös eriväriset pillerit. Ei Lefa silti mikään "nisti" ollut. Lefa oli intohimoisen kiinnostunut kaikesta mikä veti pään sekaisin.

	Lefa oli intohimoisen kiinnostunut kaikesta mikä veti pään sekaisin.

	Kerran hän selittu meille pitkät jutut "mellow-yellowista" eli kuivatun baanaanin kannasta, jota piti sitten polttaa piipussa. Lefa taisi mellowyellowia kokeillakin, mutta seurauksena oli vain paha köhä.		Kerran hän selittu meille pitkät jutut "mellow-yellowista" eli kuivatun baanaanin kannasta, jota piti sitten polttaa piipussa. Lefa taisi mellowyellowia kokeillakin, mutta seurauksena oli vain paha köhä.

Vaasalainen (10. joulukuuta 2014 kello 08.22)

2014-12-10T08:22:47Z

← Vanhempi versio		Versio 10. joulukuuta 2014 kello 08.22
Rivi 2:		Rivi 2:

	'''Anonyymi said... '''		'''Anonyymi said... '''

	Lefa oli varmasti ensimmäisiä vaasalaisia nuoria, joka kokeili cannabista, mutta Lefalle kelpasi myös muskotti ja mahdollisesti myös eriväriset pillerit. Ei Lefa silti mikään "nisti" ollut.		Lefa oli varmasti ensimmäisiä vaasalaisia nuoria, joka kokeili cannabista, mutta Lefalle kelpasi myös muskotti ja mahdollisesti myös eriväriset pillerit. Ei Lefa silti mikään "nisti" ollut.

Rivi 9:		Rivi 10:
	"Lefan tuntenut"		"Lefan tuntenut"

	'''Anonyymi said...'''		'''Anonyymi said...'''

	Olen syntymnyt 1981, joten minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa Färdingistä, mutta hänen runoistaan pidän. Eka kokoelma "Maailmaa minä rakastan" on lemppareitani:		Olen syntymnyt 1981, joten minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa Färdingistä, mutta hänen runoistaan pidän. Eka kokoelma "Maailmaa minä rakastan" on lemppareitani:

Rivi 19:		Rivi 21:
	Runotyttö		Runotyttö

	'''Anonyymi said...'''		'''Anonyymi said...'''

	Minä tunsin lähinnä koulupoika-Lefan, sillä olimme Lyseossa samalla luokalla hetken aikaa. Olin mukana kirjaston kellarin jengissä, huutamassa itsenäisyyspäivänä Suomea punaiseksi ja myös teatteriesityksessä, jonka ohjasi Gösta Ågren ja joka esitettiin myös televiossa.		Minä tunsin lähinnä koulupoika-Lefan, sillä olimme Lyseossa samalla luokalla hetken aikaa. Olin mukana kirjaston kellarin jengissä, huutamassa itsenäisyyspäivänä Suomea punaiseksi ja myös teatteriesityksessä, jonka ohjasi Gösta Ågren ja joka esitettiin myös televiossa.

Rivi 48:		Rivi 51:
	Kari Kaijanaho		Kari Kaijanaho

	'''Anonyymi said...'''		'''Anonyymi said...'''

	Pidin Kari Kaijanahon kirjoituksesta: se on läheltä nähty piirros Leif Färdingistä, ymmärtävä, osaava, sympaattinen ja viisas ja kriittinen teksti.		Pidin Kari Kaijanahon kirjoituksesta: se on läheltä nähty piirros Leif Färdingistä, ymmärtävä, osaava, sympaattinen ja viisas ja kriittinen teksti.

Rivi 71:		Rivi 75:
	tavoitin karttaa, kompassia ja		tavoitin karttaa, kompassia ja
	rakastavaa kättä.		rakastavaa kättä.
	~~______~~
	Runo on järkyttävän suoraa puhetta, jossa runon minä tunnustaa avuttomuutensa: hänessä ei ole enää luovuutta, sen on riistänyt jokin "julma".Runon minä on menettänyt otteensa elämästä ja luovuttaa.		Runo on järkyttävän suoraa puhetta, jossa runon minä tunnustaa avuttomuutensa: hänessä ei ole enää luovuutta, sen on riistänyt jokin "julma".Runon minä on menettänyt otteensa elämästä ja luovuttaa.
	"Pyhää viiniä", taiteellista inpiraatiota, luovaa voimaa, ei enää ole. Kaikki on lopussa.		"Pyhää viiniä", taiteellista inpiraatiota, luovaa voimaa, ei enää ole. Kaikki on lopussa.

	Runo on kuin loppuakordi musiikkikappaleeseen, jonka jälkeen on pelkkää hiljaisuutta.		Runo on kuin loppuakordi musiikkikappaleeseen, jonka jälkeen on pelkkää hiljaisuutta. Runon minältä puuttuu kyky ja mahdollisuus etsiä uusi suunta. Hän on onnen kerjäläinen, joka ei saa ojennettuun käteensä mitään.

	Runon minältä puuttuu kyky ja mahdollisuus etsiä uusi suunta. Hän on onnen kerjäläinen, joka ei saa ojennettuun käteensä mitään.

	Hän ei pysty enää kuuntelemaan kuin lintuja, kiviä, lehtiä. Ja silloin tuntuu kuin ihminen kuuntelisi. Häneltä puuttuu kyky nähdä angstisen tilansa yli.		Hän ei pysty enää kuuntelemaan kuin lintuja, kiviä, lehtiä. Ja silloin tuntuu kuin ihminen kuuntelisi. Häneltä puuttuu kyky nähdä angstisen tilansa yli.

	Ei ole todellista ystävää, ei kuuntelijaa, ei auktoritettia, joka olisi saanut hänet näkemään enemmän ,kauemmas, paremmin.		Ei ole todellista ystävää, ei kuuntelijaa, ei auktoritettia, joka olisi saanut hänet näkemään enemmän ,kauemmas, paremmin.

	Leif Färding oli elmämänsä loppupäivinä totaalisen yksin. Hän näyttää kieltäyneen kuuntelemasta järjen ääntä.		Leif Färding oli elmämänsä loppupäivinä totaalisen yksin. Hän näyttää kieltäyneen kuuntelemasta järjen ääntä.Hän ei kestänyt demonejaan.

	~~Hän ei kestänyt demonejaan.~~		'''Isopata'''

	~~Isopata~~		'''Anonyymi said...'''

	~~'''Anonyymi said...'''~~
	Lefa oli aina mun ystävä, vaikka vaikeata oli myöhemmin, kävin gerbyssä puutalon toisessa kerroksessa tervehtimässä vähän ennen kuolemaa.Helsingissä kävin lukemassa Lefan kirjastoa, se oli mahtava.		Lefa oli aina mun ystävä, vaikka vaikeata oli myöhemmin, kävin gerbyssä puutalon toisessa kerroksessa tervehtimässä vähän ennen kuolemaa.Helsingissä kävin lukemassa Lefan kirjastoa, se oli mahtava.
	Mun äitini tunsi Lefan vanhemmat, ne oli kavereita, joten seuraava sukupolvi sattui yhteen.Oltiin 60-luvulla kavereita vaikka mä olin vähän nuorempi, ajatusmaailma kun sattui yhteen.		Mun äitini tunsi Lefan vanhemmat, ne oli kavereita, joten seuraava sukupolvi sattui yhteen.Oltiin 60-luvulla kavereita vaikka mä olin vähän nuorempi, ajatusmaailma kun sattui yhteen.

Vaasalainen: Ak: Uusi sivu: '''Lue Tapio Parkkarin kirjoittaman muistokirjoituksen kommentit''' '''Anonyymi said... ''' Lefa oli varmasti ensimmäisiä vaasalaisia nuoria, joka kokeili cannabista, mu...

2014-12-10T08:20:20Z

Ak: Uusi sivu: '''Lue Tapio Parkkarin kirjoittaman muistokirjoituksen kommentit''' '''Anonyymi said... ''' Lefa oli varmasti ensimmäisiä vaasalaisia nuoria, joka kokeili cannabista, mu...

Uusi sivu

'''Lue Tapio Parkkarin kirjoittaman muistokirjoituksen kommentit'''

'''Anonyymi said... '''
Lefa oli varmasti ensimmäisiä vaasalaisia nuoria, joka kokeili cannabista, mutta Lefalle kelpasi myös muskotti ja mahdollisesti myös eriväriset pillerit. Ei Lefa silti mikään "nisti" ollut.

Lefa oli intohimoisen kiinnostunut kaikesta mikä veti pään sekaisin.

Kerran hän selittu meille pitkät jutut "mellow-yellowista" eli kuivatun baanaanin kannasta, jota piti sitten polttaa piipussa. Lefa taisi mellowyellowia kokeillakin, mutta seurauksena oli vain paha köhä.
"Lefan tuntenut"

'''Anonyymi said...'''
Olen syntymnyt 1981, joten minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa Färdingistä, mutta hänen runoistaan pidän. Eka kokoelma "Maailmaa minä rakastan" on lemppareitani:

"Minä en halua sanoa mitään
mutta avatkaa
silmänne,
ikuinen elämä on joka hetki."

Runotyttö

'''Anonyymi said...'''
Minä tunsin lähinnä koulupoika-Lefan, sillä olimme Lyseossa samalla luokalla hetken aikaa. Olin mukana kirjaston kellarin jengissä, huutamassa itsenäisyyspäivänä Suomea punaiseksi ja myös teatteriesityksessä, jonka ohjasi Gösta Ågren ja joka esitettiin myös televiossa.

Leif oli näkyvä ja vaikuttava persoona jo kouluaikoina. Hän nautti huomiosta, halusi näyttää oppineelta, halveksi kaikkea arkista ja oli jo tuolloin omaksunut nuoren neron roolin. Hän briljeerasi mielellään sivistyssanoilla ja jäi aina silloin tällöin kiinni siitä, ettei oikeasti tiennyt, mistä puhui.

Lefalla ja Koppelolla (= äidikielenopettajamme Säätelä) oli jonkinlainen viha-rakkaus - suhde. Koppelo tunnisti Lefan ainutlaatuisen lahjakkuuden, mutta Lefa näytti inhoavan Koppeloa. Säätelä oli hiljainen, sisäänpäinkääntynyt mies, jolla ei ollut kovinkaan paljon keinoja myöhäisessä murrosiässä myllertävässä luokassa. Minä muistan Koppelon jotenkin hämmentyneenä ja avuttomana herrasmiehenä, joka oli vilpittömän kiinnostunut äidinkielestä ja kirjallisuudesta. Lefan räiskyvä personallisuus ja Koppelon pidättyvä hämmentyneisyys eivät olisi voineet olla kauempana toisistaan.

Koppelolle koulu oli varmaankin paljon raskaampaa kuin Lefalle. Muistan, miten erään tavallistakin vauhdikkaamman päivän jälkeisenä aamuna rehtorimme Hiksi (=Olavi Niemi) tuli kertomaan Koppelon saaneen sydänkohtauksen ja jäävän pitkälle sairaslomalle. Kouluun Koppelo ei enää minun aikanani palannut. En tiedä, mitkä Koppeon sairastumisen syyt olivat, mutta luulisin Lefan aiheutaman stressin olleen ainakin osasyy. Lefa oli nimittäin armoton kiusankappale, kun sen pään otti.

Radiossa olleessa Lefan muisto-ohjelmassa Lefan isä moitti Koppeloa siitä, ettei tämä tajunnut pojan poikkeuksellista lahjakkuutta, vaan palkitsi tämän aineet nelosella. Itse paikan päällä olleena tiedän, ettei asia ollut aivan näin. Lefa vain kyllästyi ainekirjoitukseen ja huvikseen kirjoitteli satunnaisia sanoja perkäkkäin. Jälkeenpäin hän naureskeli asiaa ja tuumi, mitä Koppelo mahtaisi asiasta tuumia. No, Koppelo oli ymmällällään eikä oikein tiennyt miten suhtautua. Luullakseni hän tajusi provoktaation. Mutta miten arvostella - antaako numero vanhoilla ansioilla vai käsillä olevien näyttöjen perusteella?

En tiedä, miksi Lefa halusi olla minun kaverini (enkä minä mikään hänen ykköskavernsa ollutkaan). Minä olin nynny seurakuntanuori, joka soitti torviseitsikossa baritonilla virsiä. Olin kyllä myös tukevasti vasemmistolainen ja mielelläni haastoin opettajia keskusteluun. Vastustin Vietnamin sotaa, ihailin Beatlesia ja John F. Kennedy - vainaata.

Kävin pari kertaa Lefan mukana heidän Korsholmanpuistikon kämpällään. Siellä hän kertoi minulle Mark Twainin kirjoista Matkakirjeitä maasta ja Kapteeni taivaassa. Kertoillessaan juttuja näistä kirjoista Lefa nauroi kippurassa. Hän kertoi myös Allen Ginsbergistä, Grecory Corsosta ja Jack Kerouacista sekä tuon beatjengin hillittömästä elämästä. Niin elää oikea taitelija, hän tuntui ajattelevan. Kinasimme hetken, kumpi on Beatlesin tärkein tekijä John vai Paul. Lefa äänesti Johnia, joka oli aito taitelija ja sitäpaitsi Lefan mielestä ainoa, joka osasi soittaa pianoa. Lefa kertoi myös kääntäneensä kavereineen Ruotsissa pianon. Pianon... sellaista teosta en tuntenutkaan. Mutta sanoin, että kyllä minäkin jo olisin valmis kääntämään jotakin ruotsista. Lefa hymyili ymmärtäväisesti ja sanoi: "Kääntänyt siis kaupasta..."

Runoilija Lefa siteerasi ulkoa Saarikoskea ja puhui hänen vaimostaan TuulaLiinana. Hän puhui paljon myös Baudelairesta ja joistakin dekadenteista nuorista boheemeista, jotka hymyssä suin uhmasivat elämäntavoillaan porvarillia arvoja ja kuolemaa, laajensivat kemiallisesti tajuntaansa ja saavuttivat jotakin suurta. Arki, tämä-tässä-nyt oli selkeästi Lefan maailmassa pahasta. Lefan maailmankuva oli ainakin nuorena jotenki messiaaninen. Messias oli nero, suuri runoilija, joka on vapaa porvarillisen, tukahduttavan todellisuuden kahleista. Hänellä on oma moraali, omat säännöt. Mutta hänen kohtalonaan on kärsiä ja ennen kaikkea kuolla nuorena. Miksi - ehkä siksi, että nerous on synti. Nero on varastanut jotakin jumalalle kuuluvaa, siksi jumala häntä vainoaa.

Kirjaston kellarilla Mao oli kova sana. Me opiskelimme marxsismin alkeita, keskustelimme ja mietimme, miten maailma olisi muutettava. Ja joimme viiniä, kuuntelimme levyjä ja leikimme tyttöjen kanssa. Tai siis toiset leikkivät, minä join viiniä ja kuuntelin musiikkia. Viini oli minulle uusi tuttavuus. Ja Lefa liittyi siihenkin. Nimittäin lainasin kerran Lefalle vitosen ja parin viikon kuluttua hän maksoi sen takaisin Linnaviinipullona. Enpä ollut mokomaa ennen maistanut. Lauantai-iltana istuin pimeässä Kirjaston kellarin (jota muuten sanottiin Harmagedoniksikin) nurkassa, skraitassa soi Small Facesin Itchycoo park ("it's all too beautiful...") ja ympäriltä kuului tyttöjen ja poikien vaimeat leikin äänet. Ja minä maistelin linnaviiniä ja tunnustelin, miltä tuntui tulla humalaan. Jälkeenpäin kun valot oli taas sytytetty ja tytöt nauttivat laukuistaan kaivamiaan kotisaaren jugurtteja, minä voi pahoin. Linnaviini oli aika inhaa ainetta. Onneksi oli myös palomestari eli Nordfors - ilman sitä minusta olisi voinut tulla raivoraitis.

Viimeisen kerran tapasin Leifin muistaakseni vuonna 72 tai 73. En ollut nähnyt miestä ainakaan kuukausiin, en ehkä pariin vuoteen. Kerran hän vain käveli kaupungilla vastaan. Ehdotin, että menisimme kaljalle. Leif sanoi lopettaneensa juomisen, mutta ehdotti, että tarjoisin hänelle nipun banaaneja. Sen tein ja menimme Eliteen (miksi juuri sinne, en todellakaan muista). Minä join olutta ja Leif söi banaaneja. Hän puhui laveasti vallankumouksesta ja suunnitteli matkustavansa Kuubaan kouluttautumaan. Jos muistan oikein, hän puhui nimenomaan aseellisesta vallankumouksesta ja sotilaallisesta koulutuksesta. Se oli aika hämmentävää, sillä olin aina pitänyt Lefaa vannoutuneena pasifistina.

Leif vaikutti minuun paljon. Itse asiassa sain painia hänen kanssaan oikein kunnolla, kun tein tiliä menneisyyteni kanssa 70 - 80 - lukujen vaihteessa. Nyt, tästä ajasta ja paikasta nähtynä hänen käsityksensä taiteesta ja taiteilijuudesta vaikuttavat yltiöromanttisilta ja yltiöindividualistisilta. Hänelle elämä taisi olla vain osa taidetta. Taiteilijat ovat kutsuttuja, he ovat myös merkittyjä. He ovat osallisia jostakin - luomisen jumallallisesta sfääristä -, mikä on tavallisilta ihmisiltä kielletty. Osallisuudella on kääntöpuolensa: mitä kirkkaampi liekki, sitä lyhyempi aika.

Minusta on traagista, ettei Leif kyennyt nousemaan tästä ansasta. Miksi ei voisi olla hyvin lahjakas ilman rangaistusta? Millaisen runoilija Leif Färdingin olisimmekaan saaneet, jos hän olisi saanut viljellä lahjaansa ilman demonejaan? Toisaalta, ne olivat hänen demonejaan ja osaltaan tekivät hänestä sen, mitä hän oli... Mutta kuitenkin...

Mörö
alias
Kari Kaijanaho

'''Anonyymi said...'''
Pidin Kari Kaijanahon kirjoituksesta: se on läheltä nähty piirros Leif Färdingistä, ymmärtävä, osaava, sympaattinen ja viisas ja kriittinen teksti.

Tapasin itse Färdingin vain silloin tällöin, satunnaisesti.Viisas mies, hauras.
Pidin hänen runoistaan, joista voisi runoillankin pitää. Niissä "ikuisten kesien nuorukainen" kulkee tietään, eikä valoa ole siinä pimeydessä, johon hän viimeksi jäänessä kokoelmassaan ajautuu.

Tämä runo on puhutellut minua:

Puhuin hänelle.
Tahdoin löytää majan maisemassa,
joka hajosi kaikkiin suuntiin
eikä minua enää ollut.
Minusta tuntui kuin jokin vieras
olisi asettunut minuun.
Ruotsalainen taiteilija alkoi itkeä:
Hän katsoi minuun kuin vanhaan,
arvokkaaseen kaappiin, jonka tarkoitus
oli kantaa pyhää viiniä.
Jotain julmaa josta en tiennyt mitään
oli tapahtunut minulle
ja kuin lapsi
tavoitin karttaa, kompassia ja
rakastavaa kättä.
______
Runo on järkyttävän suoraa puhetta, jossa runon minä tunnustaa avuttomuutensa: hänessä ei ole enää luovuutta, sen on riistänyt jokin "julma".Runon minä on menettänyt otteensa elämästä ja luovuttaa.
"Pyhää viiniä", taiteellista inpiraatiota, luovaa voimaa, ei enää ole. Kaikki on lopussa.

Runo on kuin loppuakordi musiikkikappaleeseen, jonka jälkeen on pelkkää hiljaisuutta.

Runon minältä puuttuu kyky ja mahdollisuus etsiä uusi suunta. Hän on onnen kerjäläinen, joka ei saa ojennettuun käteensä mitään.

Hän ei pysty enää kuuntelemaan kuin lintuja, kiviä, lehtiä. Ja silloin tuntuu kuin ihminen kuuntelisi. Häneltä puuttuu kyky nähdä angstisen tilansa yli.

Ei ole todellista ystävää, ei kuuntelijaa, ei auktoritettia, joka olisi saanut hänet näkemään enemmän ,kauemmas, paremmin.

Leif Färding oli elmämänsä loppupäivinä totaalisen yksin. Hän näyttää kieltäyneen kuuntelemasta järjen ääntä.

Hän ei kestänyt demonejaan.

Isopata

'''Anonyymi said...'''
Lefa oli aina mun ystävä, vaikka vaikeata oli myöhemmin, kävin gerbyssä puutalon toisessa kerroksessa tervehtimässä vähän ennen kuolemaa.Helsingissä kävin lukemassa Lefan kirjastoa, se oli mahtava.
Mun äitini tunsi Lefan vanhemmat, ne oli kavereita, joten seuraava sukupolvi sattui yhteen.Oltiin 60-luvulla kavereita vaikka mä olin vähän nuorempi, ajatusmaailma kun sattui yhteen.
Istuin usein kämpällä, ekana hietalahdes, sitten korsholmanpuistikolla, kirjastossa...Lefa, Reima , Bosse, Immu,Irmeli...ja pari muuta...kynttilöitä viinipullossa Joan Baez soiden.Oi niitä aikoja, Lefaa ja ideologista päättäväisyyttä kaipaen ikuisesti

'''Teje Calde'''n

Linkki alkuperäiseen lähteeseen:
lauantaina, maaliskuuta 26, 2005
http://vaasalaisia.blogspot.fi/2005/03/leif-frding.html