Lähdekoodi sivulle Tori, halli ja hautausmaa

Vaasan Ikkuna 7.7.87

Tori, halli ja hautausmaa…

Siinä ne ovat – rutinoidun turistin ensimmäiset tutustumiskohteet oudossa kaupungissa. Torilla näkee ja tapaa kaikki kaupungin ihmistyypit, orginellit ja kylähullut mukaan lukien. Sieltä voi myös ostaa tarpeellisia tavaroita, purtavaa ja matkamuistoja. Kauppahalli on kaupungin näyteikkuna ja tunnelmallinen ajantappopaikka.

Vaasan hallista rutinoitu turisti ostaa savusiikaa ja sitä silmätöntä Sundomin savusilakkaa – bäcklingiä – tuliaisiksi Tampereelle, Siilinjärvelle, Muhokselle tai Joensuuhun.

Hautausmaalla hän tutkii kivistä nimiä ja sitä kautta kaupungin historiaa ja kulttuuria. Siellä on viimeisillä leposijoillaan koko maassakin tunnettuja vaikuttajia. Siten vasta, jos on vielä aikaa jäädä entiseen Nikolainkaupunkiin, turistimme pureutuu kymmeniin muihin tutustumisen arvoisiin kohteisiin. Jos on vielä saanut ystävällisen kohtelun ja hyvät palvelut, matkailija poistuu kotikonnuilleen ja kertoo siellä Vaasasta miellyttäviä asioita.

Vaasan kauppahalli on siksi kiintoisa paikka, että on syytä muistella sen perustamisvaiheita.
Eletään torstaita, tammikuun toista päivää vuonna 1902. Kello on vajaa yhdeksän, hallin ovet ovat kiinni ja sisäpuolella seisoo Oskar Rewell vieressään hallin arkkitehti A. W. Stenfors. Trumpetit aloittavat juhlalliset fanfaarit, herrat avaavat oven ja ensimmäiset asiakkaat tulevat sisään. Rewell ja Stenfors kättelevät ja toivottavat tervetulleeksi joka ainoan asiakkaan. Vaasan kauppahalli on aloittanut taipaleensa. Ja kauppa käy…

Hallin tontin omisti aikoinaan kauppias Wallen. Hänen myymälänsä oli katutasossa Vaasanpuistikon ja Kauppapuistikon kulmassa, missä nyt on ns. Askon talo (arkkitehti Rewelin ensimmäinen liike- ja asuintalo muuten). Toisessa kerroksessa asuttiin. Tulihan on tehnyt Vaasassa paljonkin tekosiaan – on brankkareilla töitä tänäänkin. Tämä talo vaurioitui pahoin palossa. Palokadun puolella oli varastoja, talleja ja ulkorakennuksia. Kun kauppias kuoli, tontti jäi perikunnalle, ja arkkitehti A.W. Stenfors osti sen fröökynä Viktoria Wallenilta.

Stenfors oli jo saanut ajatuksen, että pitäähän Vaasaan saada kunnon kauppahalli ja olikin katsellut tontteja sillä silmällä. No, nyt löytyikin mitä mainioin paikka. Kauppa tehtiin vuonna 1900, ja nopean toiminnan miehenä arkkitehti teki hallin piirustukset heti. Talo vedettiin siis pitkin palokadun suuntaan ja suoraan myymäläkujanteisiin johtavat pääovet Vaasanpuistikolle. Myymälöitä oli silloin tasan 44 kappaletta. Nyt noin 30, mutta suurempia.

Kolme oli ihmettä hallissa siihen aikaan: sähkövalo, höyrylämmitys ja vesijohdot. Ne jaksoivatkin ihastuttaa kaupunkilaisia. Pitkää päivää tehtiin silloin joka paikassa.  Hallikin oli avoinna aamuseitsemältä kello kahdeksaan illalla. Tosin välissä pidettiin epävirallisesti parin tunnin siivoustauko.

Poulsen, Råtts & Wiik, Stålberg, Beltzner ja ensimmäinen lihamyymälä oli tietenkin Klinkman, näitä nimiä vilahtaa wanhassa ajantiedossa hallikauppiaina. Nyt ovat uudet nimet ja kauppiaat paikalla.
Kauppapuistikon siipi valmistui vuonna 1927, (hallitiloiksi tosin vasta 1953) ja yhdistettiin muuhun halliin  vuonna 1963. Jostain syystä alettiin hallissa myydä vasta 1950-luvulla. Olisiko Kalarannan halli ollut vielä silloin liian voimakas kilpailija? Nythän siellä on aika hiljaista?
Kun nykyään katselee Kauppahallia, niin on se julkisivu tosi upea, vaikka onkin siinä ahtaasti rakennusten välissä.

Maisema muuttuu, ja uutta rakennetaan ihan vieressä. Niinhän sitä pitääkin. Ei vaasalaisilta hallia kukaan koskaan vie – se kuuluu vaasalaiseen kaupunkikuvaan ja elämäntapaan.

Peku Haapalinna