Lähdekoodi sivulle Taivuteltuja tuloksia

'''Vaasan Ikkuna 3.12.1990'''


== Arto Dahlbo kääntelee: Taivuteltuja tuloksia ==

Taitelun ohella talonmiehen tehtäviä hoiteleva, entinen metallimies, Arto Dahlbo on niitä kavereita, joilta hommat hoituu.

Metallinvääntäjänä, taivuttelijana, hitsipillitaiteilijana on Dahlbo, materiaalinaan rauta, huomattavimman urakkansa tehnyt. Tällä saralla hän on noukkinut kiitosta lähes kauttaaltaan ja nykyisin tämän alan pätevyydestä kertoo Dahlbon Työväenopistolla vetämä taidekurssi, jossa totutetaan osallistujia tekemään taidetta löydetystä materiaalista ja lähinnä tietysti hitsaamalla.

Matkaan mahtuu paljon muutakin kuten vuosikaudet jatkunut enemmän tai vähemmän vakavamielinen musisointi, bongorummuilla rytmitellen, mistä onkin lukuisia kertoja saatu vakuuttavaa näyttöä. Viimeksi kesällä poikkitaiteellisessa Unientalo-avajaisissa, missä Dahlbo säesti tanssiryhmää.

Toki Arto on myös kynämiehiä ja omalla kaihomielisellä tavallaan romanttinen sellainen. Dahlbon tulostamassa runoudessa huokuu lakkaamaton jännite miehen ja naisen välillä. Näyttöä Arto Dahlbon runoudesta on julkaistu paitsi Ranta-ateljeryhmän kustantamnassa ''Ajassa nähtyä'' -julkaisussa, niin myös laajassa SAK:n koostamassa runojulkaisussa nimeltä ''Omia polkuja kuljemme''.

'''Taiteilla seilaten'''

Vaasalaistaiteen eturintamaan kuuluvan Länsirannikkoryhmän rymistelyt ovat myös jättäneet jälkensä koko Arto Dahlbon tuotantoon. Vuoteen 1979 ajoittuva ryhmän debyyttinäyttelyluonteinen esiinmarssi teki kerralla selväksi rautaveistäjä Dahlbon lahjakkuuden.

Kuvanveiston merkeissä on Dahlbo kokeillut muitakin materiaaleja, kuten tänä vuonna ruostumatonta terästä. Kuitenkin se kaikista rakkain materiaali on edelleen rauta, joka taipuilee Dahlbon käsissä niin kuin ammattimiehen työn pitääkin.

Määrätynlaista rytmillisyyttä ja maalauksellisia momentteja löytyy lukuisista varsinkin 80-luvun alkupuoliskolla työstetyistä veistoksista, joiden pohjalta Dahlbo on saanut aina vain voimistuvan maalarin kipinän. Unenomaisia, naivistisesta surrealismista viestiviä akryylimaalauksia syntyikin kuin sarjatyönä varsinkin tuossa vuosien 1988 - 89 tietämissä.

Tämän vuoden puolella Dahlbon maalausvimma on muuntunut piirrospohjaisemmaksi. Nyt hän käyttelee enimmäkseen tussia ja guasseja: erikseen ja yhdistellen. Taiteilija-talonmiehen ateljee on missäs muualla kuin pannuhuoneessa ja kyllä siellä aina vain se rautakin vääntyy.

'''--Risto Jalonen'''