Lähdekoodi sivulle Taiteilijaväki Hiltunen Pohjanmaan museolla

'''Vaasan Ikkuna 5.3.1990'''


== Keraamisia ja guassilla sipaistuja kuvakertomuksia ==

Museon tiloja virkistää kummasti Paula ja Timo Hiltusen huumorikylläinen taide. Kahvion viereisestä näyttelytilasta löytyy yhteensä 44. teosta, jotka ovat pääosiltaan viime- ja kuluvalta vuodelta. Näyttelyn yleisilmeestä voi aistia merten syvyydet, avaruuden ja maahisten mutinat. Sarjakuvat ovat osaltaan antaneet omia vaikutuksiaan varsinkin Timo Hiltusen vapaamuotoiseen ilmaisuun. Timon töiden väriskaala on hyvin koloristinen, kun taas Paula viljelee hillitympiä maasälpä sävyjä.

'''Keraamisia tunnelmia'''

''Lohikäärme'' tuo inhimillisyyden peruskäärme mietiskelee nykyisyyden merkillisyyksiä. Tämä jalat ristissä istuskeleva legendaarinen keramiikkahahmo on näyttelyn kookkain teos.

''Kaksi yhdessä'' on merihenkinen viritys lämpöisessä otteessa. ''Outo hedelmä'' on papyan sukulainen, mangon ristisiitos, hunajamelonin ja kurkun mutantti.

Mustavalkokunkku ''Rex'' ei ole tohvelisankari vaan käy taistoon harjakset pystyssä

''Gilda'' rouva yrittää osoitella kaapin paikkaa ja jalkavaimo ''Elena'' on alistunut omaan avuttomaan osaansa.

''Sikakoirat'' ovat nimensä veroisia ja ''Sybil'' arvokkaan omanarvontuntoinen. ''Gvendolyn'' ei ole sortunut punk kulttiin, vaan sipaissut töyhtönsä alkukantaiseen ojennukseen, vaikka silmissä kiiltää muukalaisen oveluus.

'''Vesiliukoisia mietteitä'''

''Kuningaskeilaajat'' i. ja 2. täydentävät Timon kuulailijat sarjaa. Kukin keilaa tyylillään.
''Ellen'' on kotoisin Dallasista, mutta näin suomalaisittain ronskinoloinen ''suuellen''. viuluniekka ''Rukoilijasirkka'' on varsinainen velikulta, jonka anominen kuuluu. Hän vinguttaa viimeisen päälle, virittelee surullisen koomista aariaa, ylistäessään sinivihreää maaemoa.

''Omertan laki'' kertoo kaikille selkeästä koston suloisesta kurjuudesta. Latteaksi lyöty ''Koomikko'' ihmettelee yleisön asenteita. Häntä on kohdeltu kaltoin, mutta yritystä piisaa ja vitsit vääntyy. ''Taivassurffari'' sarjassa ''Pelokas'' seisoo tiiviisti laudalla, mutta täysin eksyksissä. Ilme paljastaa ahdistuksen, kun taas sarjan kakkos työ ''Onnettomuus''
kertoo siitä kuinka lauta katoaa alta ja suuri punainen välähtää, ennen kuin avaruus sulkeutuu. Hienosti valahtanut ''Hanuristi'' vetelee kurttua kuin pari päivää saunonutta eltaantunutta lenkkimakkaraa.

Kokonaisuutena näyttely on ehdottoman piristävä kokemus.

'''--Risto Jalonen'''