Lähdekoodi sivulle Suomi on raukkamainen heikoimmilleen

'''Suomi on raukkamainen maa heikoimmilleen'''

Demokratia muuttui uusliberalismiksi. Eduskunnan ja hallituksen  on nautittava markkinafundamentalismin luottamusta. Kasinotalouden perintönä ovat älyn ja hengen voimat valjastetut  yksin taloudellisen menestyksen takaamiseen. Siirtymistä muualle
tuotantokustannusten minimoiseksi kutsutaan karavaanikapitalismiksi tai katastrofikapitalismiksi.

Hyvinvointidemokratia puretaan markkinademokratian vaatimuksesta, 
tulonsiirto palkansaajilta rikkaille on ollut valtavampi kuin  koskaan aikaisemmin, sosiaalivaltion turvaverkkojen silmät  suurenevat ja läpi sujahtavien määrä kasvaa. 

'''Myydään airot yhteisestä veneestä!'''

Suomalaisten on kumarrettava jumalaa nimeltä Markkinatalous, ja hänen poikaansa, jonka nimi on Uusliberalistinen Etiikka.  Aktiivinen kuluttaminen on kansalaiskunnon osoitus. Sitä on harjoitettava vaikka velaksi.

Kansaneläkelaitos ei myönnä asuntotukea tarvitseville, koska sen  täytyy olla kannattava; yksityistetyn postin ensisijainen tehtävä ei ole postin vieminen perille vaan voiton tekeminen; Valtion  Rautateitten tehtävä ei niinkään ole asiakkaitten turvallinen 
kuljettaminen, kuin tuloksen tuottaminen. 

'''Sosialismi toteutui suomessa - toisen kerran'''

Laman alkaessa ilmoitti valtio takaavansa suomalaisten  rahalaitosten sitoumukset kaikkialla maailmassa. '''Mauno Koivisto''' kauhistui mahdollisuutta, että Kansainvälinen Valuuttarahasto olisi  tehnyt pesänselvityksen konkurssiin ajetulle Suomelle.

Perustettiin pankki- ja pääomatuki. Kun pankeille ilmoitettiin,  että piikki on avoin, alkoi Operaatio Suuri Teurastus. Oli ryhdyttävä tekemään luottotappioita, koska valtio korvasi ne ja kaadettava menestyviäkin yrityksiä, jotta maksimoitiin pankkituki.

Hallitus ja eduskunta saivat hyväksyviä ja rohkaisevia  nyökkäyksiä markkinavoimilta.

Tämä oli toinen kerta kun Suomessa sosialisoitiin. Ensimmäisen kerran jouduimme nauttimaan realistisesta sosialismista kun '''Kustaa  Vaasa''' sosialisoi suomalaisten metsät. Siitä on vieläkin muistona  Hannunvaakuna Metsähallituksen papereissa.

'''Hallitus teki työttömiä - eu maksoi'''

Koska SKOP tyttärineen oli ensimmäisenä liikkeellä, pääsi se kahmaisemaan leijonanosan pankkitukimiljardeista: sillehän oli  tulossa suurimmat luottotappiot. 19.9 1991 otti valtio SKOP:n  haltuunsa.

Avoimen piikin politiikka sopi kaikille. Valtio sai työttömänsä,  pesärosvot yritysten omaisuuden ja pankit pankkitukensa. Suuryhtiöt  saivat velkasaneerauslain ja niin edelleen.

1993 käsitettiin, että lamasta selvitään työttömien määrää  nostamalla. Se tehtiin veroja ja työvoimakustannuksia korottamalla.  Hankkeella oli demareitten hiljainen tuki. Työn sijasta oli tehtävä  työttömiä. Mitä enemmän työttömiä on, sitä enemmän joutuvat muut EU-maat maksamaan tukea Suomelle.

Unionin taulukot kertoivat, että optimaaliseen tukeen pääseminen  edellyttää Suomen kohdalla vähintään 500 000 työtöntä. Silloinen  työmisteri '''Ilkka Kanerva''' sanoi, että EU:n työttömyysmäärärahat  suunnataan alueille, joilla työttömyys on voimakkainta. 

Toimittaja '''Tuomas Keskinen''' totesikin, että "Epäonnistunut  maatalouspolitiikka korvataan onnistuneella työttömyyspolitiikalla."

EU:n sisäiset taulukot lasketaan työtön/asukas, jolloin Suomen kohdalla päästiin n. 10% asukasluvusta, mikä tarkoittaa maksimaalista tukea. Tämä merkitsi suurinta mahdollista tukea  maataloudelle, siihen liittyvälle elintarviketeollisuudelle ja  muille näitä lähellä oleville sidosryhmille, eikä suinkaan  tehdaspaikkakuntien työttömille.

'''Ei penniäkään veronmaksajien varoja'''

'''Esko Ollila''' vakuutti tv-uutisissa 1991, että nyt alkanut  pankkikriisi ei tule vaatimaan penniäkään veronmaksajien varoja.  Vuoteen 1997 mennessä tuli Skop:n ja muitten pankkien pelastaminen  maksamaan kaikkineen noin 100 miljardia markkaa.

Eduskunta hyväksyi ponnen, jonka mukaan pankkien  toimintaedellytykset on turvattava kaikissa olosuhteissa. Sopimus, jonka pankkiryhmät 17.3. 1991 ovat allekirjoittaneet ja hyväksyneet, on tehty yhteistoiminnassa valtion kanssa. Ensimmäinen kohta on niin monumentaalinen ettei sitä voi unohtaa:

"Pankit suhtautuvat joustavasti velanhoitovaikeuksissa oleviin asiakkaisiin ja pyrkivät vakavaraisuutensa sallimissa rajoissa  tarjoamaan luottoa myös asiakkaiden uusiin tarpeisiin. Pankit  pidättäytyvät luottokannan supistamisesta luottojen massairtisanomisilla."

Uutisissa 18.3.1992 sanoi '''Esko Aho''' sanatarkasti: "Ensinnäkin  kotitaloudet ja yritykset on autettava pahimman yli joustavuudella,  yhdistellen luottoja, pidentäen maksuaikoja ja muilla vastaavilla  toimilla pidättäytyen luottojen massairtisanomisista."  

Pankit tulkitsivat nämä ohjeet käänteisesti, vastakohdakseen.

'''Yhteisön etu asetettava yksilön oikeuksien edelle  '''      

Yritysten kaatamisesta tuli 1990-luvulla kannattavaa toimintaa.  Takaajien omaisuus realisoitiin pilkkahintaan, koska valtio maksoi  erotuksen. Lainasta tuli automaattisesti ongelmaluotto kun se oli   jollain tekosyyllä irtisanottu, ja pankki sai nostaa valtion 
piikistä "tappionsa."

Mutta valtio ei vaatinut, että lainalla ollut vakuus olisi  siirretty sen hallintaan. Pankki sai rahat mutta myös lainan  panttina olleen vakuuden. Kiinteistöjä siirtyi pankkien myytäväksi niin suuret määrät, että kiinteistöjen hinnat romahtivat.

Nyt pankit merkitsivät kirjanpitoonsa kymmenien miljardien  tappiot kiinteistöjen arvonalennuksina. Seuraavien viiden vuoden  ajan saivat pankit vähentää tätä kirjanpitoon luotua tappiota, eivätkä maksaneet voitoistaan veroa.

Kiinteistöistä oli kuitenkin saatu täyden arvon mukainen korvaus valtiolta. Kun taloudellinen tilanne koheni, maksoivat Suomeen  jääneet pankit pankkitukensa takaisin valtiolle. Pankit saivat siisensin rahansa valtiolta, sitten korvauksen vakuudesta, mutta perivät "saamisiaan" edelleen velallisiltaan. 

Pankit ryöstivät kymmenientuhansien suomalaisten elämäntyön eduskunnan tuella, mutta asiaa ei tutkita!

'''Pankit koskemattomia'''

Monella paikkakunnalla poliisi oli haluton tekemään esitutkintaa  milloin vastapuolena oli pankki. Syyttäjä ei lähtenyt syyttämään, eikä oikeusistuin tuomitsemaan pankkien edustajia, koska yhteisön etu menee yksilön oikeuksien edelle (Hegel/Snellman). 

Oikeusistuimista tuli pankkien haarakonttoreita. Koiviston johdolla käytiin presidentinlinnassa 6.5.1992 oikeuspoliittinen keskustelu, johon osallistui mm. korkeimpia  oikeusviranomaisia ja jossa oikeuslaitos ohjeistettiin toimimaan siten, että pankit eivät saa hävitä niitä vastaan nostettuja oikeusjuttuja. Tämän ns. Koiviston konklaavin asiakirjat presidentti Tarja Halonen määräsi 30.7. 2002 Koiviston pyynnöstä salassa  pidettäviksi: "Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla."

'''Pauli Oreniuksen''' ja '''Martti Kohon''' tapauksessa Helsingin 

Fredrikinkadun SYP myönsi julkisessa oikeusistuimessa väärentäneensä sopimusehtoja omaksi edukseen ja takaajien vahingoksi. Tästä  huolimatta ylemmät oikeusistuimet eivät korjanneet asiaa.

'''Oikeus on huora'''

Laiton toiminta on looginen jatke lailliselle liiketoiminnalle.  Oikeusistuimet näyttävät suhtautuvan rikoksiin valikoivasti, ja tämän vuoksi etsitään keinoja petkuttaa laillisesti.

Vuonna 1957 julkaistussa kirjassaan "Suomalainen päiväkirja" totesi M'''atti Kurjensaari''':
"Heikompaa varten on aina pykäliä niin kansallisessa kuin kansainvälisessä oikeudessa. Ei ole olemassa oikeutta, on olemassa vain oikeuden päätöksiä." 
Luottamus meni eikä se enää palaa!

Hullua oli asettua rikollisia pankkeja vastaan. Pankkien kosto-, ehkäisemis- ja vahingoittamistarkoituksessa käynnistämien oheisoikeudenkäyntien tuloksena uhri vapautettiin kaikesta maallisesta.

Mielekkäitä tekstejä tästä kaikesta ei juuri löytynyt. Yksi on sentään mainittava, Haavikon, Keskisen ja Pietiläisen kirja "Pitkä vuosi, mutta kullattu kulttuuri." He sanovat siinä mm. nämä totuuden sanat: "Pankkituella aiheutettiin pitkävaikutteinen konkurssi- ja
itsemurha-aalto. Kestotyöttömyys ja suuri henkinen ja aineellinen vahinko kahden kolmen sukupolven päähän. Uskottavuus meni sekä politiikkaan että pankkeihin eikä se enää palaa."
    
'''Valvontakamerat käännettävä pankkiin päin'''

Kirjailija '''Samuli Parosen''' aforismi on käymässä toteen  pelottavalla tavalla: "Kun ihmisarvot sidotaan liikeperiaatteisiin, nousee väistämättä esiin kysymys siitä, kannattaako elää."

Ahon hallituksen oikeusministeri Hannele Pokka sanoi aikoinaan   että valvontakamerat olisi pitänyt kääntää pankin sisätiloihin johtajia tarkkailemaan.