Lähdekoodi sivulle Reima Luukkanen Leif Färdingistä

'''Reima Luukkanen Leif Färdigisrtä'''

Leif Färding ansaitsee aivan erityiset maininnat. Lefa oli vaasalainen ja sittemmin Helsinkiin muuttanut runoilija, liikkeeseen laittaja ja Oraan suojelijoiden perustajia. Hänen runonsa, kirjoituksensa, ideansa ja tekonsa vaikuttavat edelleenkin. 

"Koko maailman rakastaja oli oikeaoppiselle vasemmistolle moraalinen mahdottomuus, vapaamielisenä itseään pitävälle porvaristolle hentomielinen haaveilija... Lefan lempeä hymy oli liikaa kummallekin laidalle" (- Pekka Kejonen vuonna 1997). 

Reijo O. Holopainen kirjoitti vuonna 1997 tekstiä, jossa totesi, että varsinaisen runoilijaelämänkerran kautta Lefan elämä voisi luoda valoa myös tämän ajan henkiseen etsintään. Olen samaa mieltä. 

Kierrellessäni antikvariaatteja olen aina kysellyt liikkuuko Färdingiä. Vakiovastaukset: "kuka se on?" ja "ei liiku". Poikkeuksia on kaksi; forssalaisesta liikkeestä löysin kokoelman Luominen ja eräässä helsinkiläisessä antikvariaatissa sanottiin, että "nuoriso on löytänyt Färdingin" (joten ei ollut enää kappaleita minulle). 

Enemmän kuin asiallista on, että valitut runot on nyt julkaistu nimellä Kasvojesi valossa (toim. Eila Kostamo, WSOY 2000). 

'''Kirjastonkellarin uusvasemmistolaiset''' 

'''''Reima Luukkanen'''''

"Elettiin syksyä 1967 ja meitä oli aluksi 3 vaasalaiskaveria - minä, Leif Färding ja Hannu Koivisto. Vuokrasimme pienen kellarikämpän Korsholmanpuistikolta ja alettiin elää siellä jonkinlaista 60-luvun vasemmistolaista boheemielämää. Myöhemmin joukko kasvoi ja mukaan tulivat mm. Ilmari Valkama ja Jouni "Bosse" Viitanen.

Seuraavana syksynä oli kämppä vaihtunut kirjastonkellariin ja joukko kasvanut 20-30 hengen teiniradikaali- ja uusvasemmistolaisyhteisöksi. Alkoi tuntua siltä, että jotain tarttis tehdä.

Valtasimme ensin pienellä porukalla henkiin herätetyn Vaasan teinilehden ja teimme sen ensimmäisestä numerosta aika kovan vasemmistoaviisin. Numero ilmestyi loppusyksystä, istenäisyyspäivän kynnyksellä. Vaasan opiskelevien oikeistonuorten (VOON) käsissä ollut Vaasan teiniyhdistys oli päättänyt osallistua itsenäisyyspäivän kulkueeseen 

Vapauden patsaalle soihdut käsissä. Emme sitä sietäneet. Menimme parinkymmenen hengen joukolla tilaisuuteen ja huusimme kovassa vasemmistoradikalismin huumassa niin lujaa kuin kurkuista lähti: Suomi punaiseksi. 

Tapauksista syntyi aikamoinen mylläkkä. Lehtien yleisönosastoissa rehtoreita vaadittiin rankaisemaan meitä. Yhteiskoulun teinikuntaan kuulunut Ilmari Valkama erotettiin "epäteinimäisen käytöksen takia". Minua ei erotettu, kosken teinikuntaan kuulunut, Jouduin sen sijaan koulun silloisen rehtorin Ensio Järvisen haukuttavaksi.

Niin ja se teinilehden numero. Se sai porukan haukkomaan henkeään. Koolle kutsuttiin teiniyhdistyksen ylimääräinen kokous. Asiana oli toimituskunnan tarkistaminen. Arvelimme hoitavamme kokouksen lonkalta ja kokosimme 20-30 hengen junttaporukan.

Kun tulimme kokoussaliin, nielaisimme tyhjää. Paikalla oli toistasataa synkännäköistä teiniä. Meidät äänestettiin nurin kerta toisen jälkeen ja mm. minut, Irmeli Hanka ja Hannu Koivisto erotettiin toimituskunnasta.

Kokouksen puheenjohtajana toimi silloisiin Vaasan oikeistonuoriin kuulunut Harri Salmi. Lehteä arvostelevia ja toimituskunnan erottamista vaativia puheenvuoroja käytettiin runsaasti.Aktiivisemmasta päästä äänessä oli mm. lyseolainen Jaakko Rusama. 

Kirjastonkellarin teinivasemmistojoukko pysyi kasassa muistaakseni parisen vuotta. Olisihan siis noista ajoista paljon kerrottavaa. Mutta tässä näin ensihätiin." 

(Lähde: Reima Luukkasen viestit 14. ja 16. lokakuuta -98) 

'''Keskustelua Leif Färdingistä sekä kellari- ja kouluelämästä''' 

"Leif kiinnosti minua persoonana ja nyt vuosikymmeniä jälkeenpäin huomaan, että olen tehnyt hänestä muutamia tarkkoja havaintoja." Muun muassa näin kirjoittaa nimim. vaasalainen otsikolla Kaksikymmentäyksi vuotta Lefan kuolemasta. 

Juttu kokonaisuudessaan on osoitteessa http://vaasalaisia.blogspot.com/2005/03/leif-frding.html . 

Tämän blogimerkinnän jälkeen löytyy pari lyhyttä kommenttia ja kolmantena on Mörön eli Kari Kaijanahon laajahko selostus tilanteista. 

'''Mörö kertoilee'''
 
Kävin pari kertaa Lefan mukana heidän Korsholmanpuistikon kämpällään. Siellä hän kertoi minulle Mark Twainin kirjoista Matkakirjeitä maasta ja Kapteeni taivaassa. Kertoillessaan juttuja näistä kirjoista Lefa nauroi kippurassa. Hän kertoi myös Allen Ginsbergistä, Grecory Corsosta ja Jack Kerouacista sekä tuon beatjengin hillittömästä elämästä. Niin elää oikea taitelija, hän tuntui ajattelevan. 

Kinasimme hetken, kumpi on Beatlesin tärkein tekijä John vai Paul. Lefa äänesti Johnia, joka oli aito taitelija ja sitäpaitsi Lefan mielestä ainoa, joka osasi soittaa pianoa. Lefa kertoi myös kääntäneensä kavereineen Ruotsissa pianon. Pianon... sellaista teosta en tuntenutkaan. Mutta sanoin, että kyllä minäkin jo olisin valmis kääntämään jotakin ruotsista. Lefa hymyili ymmärtäväisesti ja sanoi: "Kääntänyt siis kaupasta..." 

'''Matti Törmä kirjoittaa''' 

"Lefasta olisi pienellä harjoittelulla kehittynyt kohtalainen pitkän matkan juoksija. Hän oli luontainen lahjakkuus. Taatusti ilman minkäänlaista harjoittelua veltto ja langanlaiha kaveri selviytyi keskikoulun viidennellä urheilutunnilla maastojuoksussa ylivoimaisesti ensimmäisenä maaliin. Opettaja väitti Lefan oikaisseen ja pani hänet uudelleen juoksemaan ja mittasi kellollaan ajan: Jälleen ylivoimainen tulos. 

Jumppamaikka ei vieläkään uskonut, vaan totesi, että "jos mies on jaksanut juosta matkan (kolmisen kilometriä) kahdesti, hän jaksaa juosta sen kolmannenkin kerran " ja lähti itse mukaan. Violetin värisissä samettihousuissaan ja pikkukengissään Lefa tuli jälleen voittajana maaliin - opettaja naama punaisena kaukana perässä. Rehtinä miehenä hän kuitenkin myönsä olleensa väärässä ja lupasi tarjota Färdingille kahvit. Tarjosiko oikeasti, sitä en tiedä. 

Usein ainekirjoitus järjestettiin viimeisellä tunnilla päivän päätteeksi, jolloin hitaatkin kirjoittajat ehtivät saada homman valmiiksi. Lefa käytti täydet kaksi tuntia kolmen kirjoitusarkin täyttöön. Kynä sauhusi tiiviisti ja poika oli uppoutunut työhönsä Äidinkielen opettaja Aatos Säätelä (lempinimeltään Koppelo) sai tunnin pääteeksi Lefalta harvinaisen monta liuskaa tekstiä. Sanoja ei kuitenkaan ollut montaa. Koko teksti kuului: 

Kop, kop, kop, kop. kop.........kop, kop, kop. koppelon munat kopisee. 

Arvata saattaa, ettei tällaisilla aineilla äidinkielen opettajan suosioon päässyt. Tosin tämä oli poikkeus. Usein Lefa muotoili tekstejään ainekirjoituksessa runomuotoon. Millaisia ne olivat, siitä ei enää ole minkäänlaisia muistikuvia. Huomiota ne tietysti herättivät. Muutamat harvat opettajat ymmärsivät, että Färding oli poikkeusyksilö. Lefaa itseään ei koulumenestys näyttänyt kiinnostavan." 

Lähde: *[http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=kirjallisuus&t=2446&p=31 Kirjallisuus]