Lähdekoodi sivulle Maximillians

Maximillians diskoteekista en mitään tiedä, mutta muistan hämärästi ajan ennen diskoteekkia.  Paikan nimi oli Cella tai oikeammin Cella Wasaensis. Paikka oli ns. tavallisen kansan tanssipaikka.  Siellä oli elävää musiikkia niin kuin lähes kaikissa vaasalaisissa tanssiravintoloissa 60-70 luvuilla.

Paikan vakio-orkestereita oli Kurt Lindqvistin kvartetti.  Siinä soittivat ainakin Kurt itse, Martti Lyyra, Toivo "Topi" Mandell ja Matias Rinne.  Varsinkin Kurttia kuunteli mielellään ja tietysti kaikkia muitakin.

Jos aivan oikein muistan, niin paikan omisti Rodas.  Rouva oli hovimestari. Herra Rodas, etunimeltään muistaakseni Walter, oli muusikko.  Heillä oli myös poika, joka tunnettiin vaasalaisena härikkönä.  Pojan kutsumanimi oli Loffe.

Rodakset tai rouva myi ravintola miehelle, jonka nimi oli muistaakseni Pakarinen.  Vuotta en enää muista.  Tämä P.P. oli ilmiselvä roisto, joka osti ravintolan  vain putsaamistarkoituksessa ja niin siinä kävikin.  Yhteiskunta ja työntekijät jäivät nuolemaan näppejään ja mies poistui Kanarialle.

Tämä siis ennen Maximilliansia.  Muut voivat jatkaa.  Sen  verran vielä Cellasta, että se oli  varsinkin minkkifarmareiden suosiossa tarhauksen kultaisina vuosina.  Niinpa farmarinmuijat tanssivat pöydillä ja tarjosivat kierroksia koko ravintolalle.  Meno oli kuin villissälännessä.  

Maximillians aloitti toimintansa joskus 60-luvun lopussa. Ikärajaa lienee ollut alkuvuosina 16 vuotta, joka myöhemmin keskioluen rantaudutttua suomalaisiin baareihin nousi 18 vuoteen, anniskelupuolella. Disco- eli tanssilattian puolella 16v. ikäraja säilyi paikan sulkemiseen (-89?) saakka. 

Maximillians oli mahtava paikka niille, jotka eivät viihtyneet perinteisillä tanssilavoilla. Se oliki jonkinlainen cityihmisten mekka Vaasassa. Paikassa oli ystävällinen vanha tukevahko herra portsarina, en muista nimeä. Discjockeynä toimi usein myös nainen, hänellä taisi olla joku suomenruotsalainen nimi. Soitettu musiikki oli aina älyttömän hyvää. 
Elävää musiikkiakin siellä soitti ainakin Maximillian´s Bluesband solistinaan Clebert Ford(?), Sumertime ainakin toimi..
Tunnelma paikassa oli sanoinkuvaamattoman hyvä. Hämärä valaistus ja aito mannermainen tunnelma. Tanssilattialla oli lupa sooloilla vaikka yksin. En koskaan muista, että siellä olisi haastettu riitaa. Naistenhuoneessa tutut ja tuntemattomat kesksutelivat keskenään pojista ja niiden iskemisestä.

Omistaja taisi olla nimeltään Peter Herler.  Paikan vakioasukkaat tiesivät kertoa, että Maximillianissa oli myös oma "salainen elämänsä".  Tämä tarkoitti kellarinluukkua, josta pääsi melko isoon kellarihuoneeseen, jonka kalustona oli lähinnä patjat.  Niillä nuoriso harjoiteli kaikkea sitä, mitä nuoriso on aina harjoitellut kun on päässyt vamhempien silmistä.

Kyllä omistaja oli saksalainen ja häntä sanottiin aina nimellä Heinz. Nimen täytyy olla sukunimi, koska hänen vaimonsa oli Maire Heinz

Maxissa oli selvä luokkajako. Takaloosseissa istuivat juntit ja hiljaiset. Tanssilattian ympärillä pörräsi Vaasan gredujengi. 20 markan viikkorahalla vietti perjantai- ja lauantai-illan siellä mukavasti. Jos sattui olemaan hieman pohjia, käski Herleri kiertämään korttelin ja taas pääsi sisälle.

'''Cella Wasaensis'''

Cella oli tosiaankin aikansa tavallisen ravintolatansseissa käyvän yleisön suosiossa. Paikkaa johti hienon vanhan ravintolakulttuurin koulutuksen saanut rva Rodas. Henkilökunta oli varmasti ammattitaitoista. Useamman vuoden, vuorokuukaisittain siellä tanssimusiikia (Tiihonen - EK Kvintetti) soittaneena, ei silmiini kaskaan sattunut mitään pöydällätanssimista.
Walter Rodas oli eräs aikansa merkittävin pianisti Vaasassa. Erikoisesti hän oli tavoiteltu säestäjä. Loffe Rodas oli hyvällä alulla viulistiksi, mutta niinkuin isälläkin, oli hänelläkin erittäin paha "henkilökohtainen ongelma". Walter ansaitsisi aivan oman lukunsa Vaasalaisessa musikkihistoriassa.
Maximiliamin vaiheista en tiedä mitään kertoa. Omistajaperhe oli kuitenkin hyvä levyasiakas PSO:n levybaarissa.

"'''Kamaroudari'''"

Henkilökohtaisena ihmetyksenaiheena on minulla ollut se,
että yksi kaunis kerta Jukka Tolosen luotsaama Tasavallan presidentti
-progebändi heitti Maxissa keikan ja se se kyllä tuntui omituiselta, kun oli 
kyseessä disco ja muistaakseni melkein hävetti istua siellä,
kun meidän pöytäporukan lisäksi siellä ei ollut muita kuin muutama
hassu ummikko.
Tuolloin minä muuten taisin olla siinä viidentoista ikäinen ja
tottakai silloin Maxissa kaljaa sai.

-Risto Jalonen
-cella wasaenssis:viimeiset puolitoista vuotta sielä soitti KURT LINDQIST saksafoni, klarinetti MARTTI LYRA hanuri RAINER AHONEN kontrabasso ja HEIKKI VALKEAKARI rummut.