Lähdekoodi sivulle Leif Färding: Ihan kuin ihminen kuuntelisi

ISBN 951-0-12289-0 

WSOY: graafiset laitokset 

Painettu Porvoossa 1984

'''Hauraana tuulessa''' 

Leif Färdingiä ei elinaikanaan tarpeeksi kuunneltu ja 
jos kuunneltiinkin, niin se ymmärtämispuoli jäi usein 
puuttumaan. Hän oli vaikeasti tavoitettava hahmo, joka 
tuli omalla ehdottomalla omistautumisellaan vapauden 
määreen kaikin puoliseen kunnioittamiseen, niin teoissa, 
tavoissa kuin nautintoaineiden käytössä aiheuttaneeksi 
hämmennystä vähän laajempi alaisestikin. 
Kotipuolessa taisi oudoksuminen olla hyvinkin raskauttavaa 
ja aiheuttaa vahvoja ristiriitoja runoilijan mielessä. 
Siksipä Lefa kuittaa runokirjan kansinimikkeeksi ''Ihan 
kuin ihminen kuuntelisi''. Hänestä on täytynyt tuntua, 
että häntä ikään kuin ollaan kuuntelevinaan koska saa 
tekstejään julkaistuksi ja jonkin asteista suitsutusta osaavasta 
kirjoittamisestaan ja runojen sisältörikkaudesta, mutta taka-alalla 
alati sama nakertava tietoisuus, että useat ovat vain todella kuulolla, 
eivätkä edes halua yrittää ymmärtää. 
Raskas voi olla runoilijan osa. Färding ja hänen eletty 
elämänsä on tästä kuin tyyppiesimerkki. Lefa halusi jakaa 
kukkia koko kansalle, mutta niin harva niitä maljaansa laittoi. 
Näin Färding tämän kokoelman viimeisessä runossa: 
''Viluisena mietin palaanko kiveksi'' 
''ja miten pitkä on matka.'' 
''Kuin orpo, huurteinen kaisla'' 
''''värisen myöhäissyksyssä'' 
ja väkevät aallot ympärilläni kertovat'' 
''matkan pituudesta.''

- Risto Jalonen