Lähdekoodi sivulle Kalaranta on kuollut - Pirkon kahvila elää

Kansan ääni 31.7. 1986

Kalaranta on kuollut – Pirkon kahvila elää

VAASA - ...kuu loistaa, koirat haukkuu, karavaani vain kulkee... runoili parannuksen tehnyt saatanallisen syntisen elämän elänyt vanha unkarilainen ruhtinas.

Korg’n Pirkon kahvila kalarannassa toimii, vaikka fiskari ajaa kalapaattinsa Långskäriin ja sieltä tulee kala peltilehmällä kalarantaan, kauppahalliin ja muualle.

Kaikki wanha ja mukava meiltä viedään. Vielä joku vuosi sitten tulivat kalastajat kalarannan satamaan ja joskus oli silakkaa varalaitoja myöten.

Kalansa vanha uskollinen vaasalainen hakee vielä kalarannan myymälästä, vaikka justiinsa samaa kalaa on marketissa ja kauppahallissa. Mutta maistuu, sanovat, tämä kalahallista ostettu paremmalta.'

Ja se Pirkko. Hän pitää kahvilaansa, pubia, baaria, pirkonpaikkaa, miten vaan, edelleen vuosien kokemuksella. Siellä käy muutama kymmen vaasalainen, nimiä mainitsematta, aamukahvilla kesäaikaan. Se on hyvä päivänaloitusmessu, kävely rannalla ja kahvit Pirkolla.

Voit vilkaista pikaisesti paikalliset sanomalehdet, heittää tarinaa tuttujen kanssa ja painua töihin tai muuten vaan kävellä edelleen. Rannalla huohottava krapulainen poikkeaa sinne kostuttamaan suutaan vichyllä ja elämä ehkä jatkuu...

Pirkko pitää paikkaansa kesäkuukaudet, alkaa ehkä jo toukokuun puolella kauniina ja kauniina syksynä pitkälle syyskuuhun. Se on hänen leipäpuunsa, talvella tekee keikkahommia liikkeissä ja viime talvena oli raksalla eli rakennuksilla hanttinaisena, on se niin kova tyttö! Kosijoita on kesäaikana ihan tosissaan, mutta rukkasia on vielä jaellut. Taitaa odottaa ’musta mies merten takana’ kuten mustalaisämmä aina povaa vapaille naisille.
Vanha hyvä aika
Kirjoittaja muistaa, kun vielä neljäkyt-viisikytluvun vaihteessa oli kalahallissa myynnissä koulupojan kokoisia merilohia. Se oli sitä paljon puhuttua wanhaa hyvää aikaa.
 
Koulukadun jengi piti kalarantaa ja Hovioikeuden nurkkia reviirinään. Siinä olivat Niemen veljekset, Vasabladetin Sunqvistin Harry, Svenna ja Gunnar, hän jo paremmalla reviirillä – Ekka oli vanhempaa polvea. Ja oli Suomisen Maukka, hurri-Olof, kirjoittaja ja Bouchtin Peter nuorimpana ja joukon hännillä joskus mukana. 

Vanhan Bouchtin luumupuu ’höstattiin’ eli varastettiin luumuja. Talohan oli upea, Hovipuistikko 1:ssä Hovioikeutta vastapäätä, suuri puutarha ja se puu palokadun puolella itäpäässä. Vanha-Boucht, näin me pojat häntä sanottiin, oli kaupungin ehkö viimeinen gentleman, herrasmies. Kai hän joskus näki kundit varkaissa, mutta antoi poikasten seikkailla, näin uskon.

Kylpylä rantaan

Muuten, tänne Hovioikeuden ja Kruununmakasiinin väliselle alueelle Saksasta tullut arkkitehti Fr. Mieritz haaveili suurta kansainvälistä kylpylälaitosta. Viime hetkellä kenraalikuvernööri tyrmäsi suunnitelmat, koska kylpylä olisi häirinnyt rannan rauhaa. Mieritz piirsi täällä joitakin taloja, muutti Helsinkiin ja harrasti siellä ammattiaan ja kuolikin Helsingissä.
Jospa nyt unohdettaisiin mielikuvitukselliset kymmenien miljoonien turistikatiskan suunnittelut ja rakennetaan se Mieritzin kylpylä! Vaasan byrokraateille antavat asevelihintaan neuvoja Naantalin ja Lappeenrannan kylpyläjohdot? Näissähän on kylvetty pian sata vuotta ja kaupungit muutenkin menestyneet kuten myös Ikaalinen.

Kesäaamut

Kalaosuuskunnan miehet ovat Pirkon vakikundeja ja aamukahvilla siellä poikkeaa herra ja narri, maisteri ja K-kauppias, kampaaja, kalastaja, hammaslääkäri ja duunari. Kaikki sovussa ja ihmisiä, jotka oivaltavat tämän elämän pikku hienouden: kauniin kesäaamun arvon ja aamukävelyn kahvit Pirkolla. Siihen ei pysty talven pyryssä eikä syksyn sateessa. Kauniista kesäaamusta osataan nauttia. Ei tämä porukka vetelehdi kesäaamua sängynpohjalla vaan ulos rannalle.
Kesäkuukausina on 90 aamua ja hyvä on, jos niitä todella kauniita ja aurinkoisia parikymmentä. Nämä aamut ovat arvokkaita meille Pohjolan asukkaille.

Kalarannassa tavataan – ja Pirkolla.
Peku Haapalinna