Lähdekoodi sivulle Elokuvakuningas Nikolai Philip

'''Vaasan elokuvakuningas Nikolai Philp'''

1905 saivat vaasalaiset lukeakseen ilmoituksen jossa  sanottiin, että "Pysyväinen 
Kinematografi-Teateri elokuvia varten, "Maailman Ympäri" on perustettu Hovioikeudenpuistikko 10."

Myöhemmin tiloihin tuli Sarinin paperikauppa. Suurinpiirtein samalla paikalla  sijaitsee tänään toinen Rewell Centerin Hovipuistikonpuoleisista sisäänkäynneistä.

Nimi lainattiin vuosi aikaisemmin perustetulta helsinkiläiseltä  laitokselta, kuten seinäjokelainen elokuvamies Matti Sippola  on kertonut. Se oli suuriruhtinaskunta Suomen ensimmäinen 
biograafiteatteri. Vaasan ensimmäisen omisti kauppias Emil Kock.  "Maailman Ympäri" muutti myöhemmin Kipinän taloon, missä kuuluisa  Damcafe eli Naiskahvila sijaitsi.   

Projektorin käyttämisestä vastasi 15-vuotias Felix Wester, joka vanhemmat vaasalaiset muistavat valokuvaamon omistajana. Vaikenemalla yritettiin tappaa se tosiasia, että nitraattifilmi syttyi helposti ja katsojia jopa kuoli elokuvapaloissa.

'''Huom! ei humbuugia'''

"Maailman Ympäri" sai kilpailijan 25.1.1906 kun G.L. Hasselblatt ilmoitti: "Suuria elokuvaesityksiä Palokunnan talolla. Kuvia venäläis-japanilaisesta sodasta."

Vaasassa kävi myös kiertäviä elokuvateattereita. Esimerkiksi Fernanderin ja Hallsethin ensinäytännöt annettiin niinkin komeassa  paikassa, kuin kaupungintalon juhlasalissa. 28.2.1906 ilmestyi Palokunnantalolle teatteri nimeltä "Suomen  Ympäri." Huom! Ei humbuugia. American Bioscop antoi näytöksiä Ernstissä. 

Seuraavana vuonna avattiin Palosaarella E. Cooperin Kinematografiteatteri nimeltä "Maan Ympäri." Vaasan toinen kiinteä elokuvateatteri avattiin Waasan  Pankin talossa, joka myöhemmin tunnettiin Helsingin Osakepankin rakennuksena ja jonka oven yläpuolella luki 2000-luvun alussa Kotipizza. 

Kysymyksessä oli Biografi-teatteri, jonka omistivat herrat Damsten  ja Nylund. Samat miehet avasivat myös Pitkäkatu 32:ssa, Wiikin  talossa Premiäri-Biografin 30.11. 1907. Teatteria hoiti liikemies  Iisakki Kesti.

'''Kun ilmoitukset paisuivat novelleiksi'''
            
Vaasan Elokuvakuningas Nikolai Philp julkaisi 16.1. 1945  kummallakin kotimaisella vihkosen nimeltä: "Vaasan Elokuvateatterit Filmin Puolivuosisadan Taitteessa." Elokuvan keksimisestä tuli
samana vuonna kuluneeksi 50 vuotta. 1945 oli myös Philpin 25- vuotisjuhlavuosi elokuvamiehenä Vaasassa.

Kysymyksessä oli tulevaisuuden ala. Kysymyksessä oli Uskomaton  Keksintö, Ihme, ja Suuri Bisnes. Pieneen kaupunkiin ei joka  kortteliin teatteria mahtunut, eikä hintakilpailua halunnut kukaan. 

Oli siis kilpailtava esitysten paremmuudella, jopa tuuletusilman  laadulla, jne. Nikolai Philp kertoo hauskasti teattereitten  omistajien välisestä armottomasta ilmoituskilpailusta, jossa 
naapurin yritystä mollattiin olan takaa ja omaa kehuttiin.  Ilmoitukset paisuivat monasti novelleiksi.

'''Olympia/glorian paikalla anttila'''

Ensimmäisen maailmansodan alkamisen vuonna 1914 oli Vaasassa jo useita teattereita, ja paloviranomaiset katsoivat aiheelliseksi laatia Nikolainkaupungin elokuvateattereitten paloturvallisuutta  koskevat säännöt.

16.1. 1911 avattiin juhlallisin menoin Olympia-teatteri. Rakennus purettiin maaliskuussa 1937 ja tilalle rakennettiin Gloria, jota ylistettiin erääksi maan komeimmista elokuvateattereista. Glorian 
rakennus purettiin 1986 ja tilalle rakennettiin Anttilan tavaratalo.

Scala avattiin 10.10 1909 ja teatteri Esplanad Hovipuistikko 10 26.9.1913. Sen nimi vaihdettiin Maximiksi 1915. Paikalla sijainnut  puutalo purettiin 1938 ja tilalle rakennettiin KOP:n kivimuuri. 

Työväen Elävätkuvat aloitti 18.10.1913 Pitkäkatu 53:ssa, nykyisen  kaupunginteatterin vieressä. Kiihkeä ilmoituskilpailu päättyi 1919  ja vuonna 1921 siirtyivät kaikki Vaasan elokuvateatterit Nikolai  Philpille. Hän oli päättänyt pelastaa ne lamasta, johon murhaava  ilmoituskilpailu oli ollut ne ajamassa. 

'''Bio-Bio aloitti 1938'''

Vuonna 1928 perustivat herrat Siltala ja Saarinen elokuvateatteri  Kinon Kauppapuistikko 9:n ja kireä kilpailu alkoi uudelleen. Kino siirtyi Philpille ensimmäisen kerran 1933 ja toiminta jatkui nimellä Bio-Kino. Sen nimi vaihdettiin Gloriaksi ja se muutti Hovioikeudenpuistikolle. 

Toisen kerran teatteri joutui Philpin haltuun 1942, jolloin sen nimeksi kilpailun jälkeen tuli Rio. Se oli Kauppapuistikolla suunnilleen siinä, missä City-Marketin kahvila sijaitsi.

Ensimmäinen äänielokuvaesitys annettiin Scalassa 19.10. 1929. 930-31 pulakausi vahingoitti alaa ja hintoja oli pakko laskea.  Scalassa saattoi nähdä hupailun nimeltä "Lyhykäinen ja Paksunen" kuudella markalla. Bio-Bio aloitti Palosaarella 23.9.1938. Teatterin omisti mies nimeltä Vihore. Kinema aloitti 22.3. 1942. Sen omisti Adams-Filmi  Helsingistä ja nimellä Adams teatterit tänään kulkevatkin.  

'''Kuka tulee kenenkin kanssa'''?

Nikolai Philp omisti Glorian, Rion, Hollywoodin, Scalan, sekä   useita teattereita Vaasaa ympäröivällä maaseudulla. Philpin  teatterit toimivat 50 vuoden ajan, mikä lienee Suomen ennätys.
Kuningas harrasti elokuvaamista itsekin. Lyhytfilmi "Muistoja Vaasasta" esitettiin muutama vuosi sitten uudessa Gloriassa ja  työväenopistolla. Mukana olivat suojeluskuntalaisten paraati,  kaupungin halki rientävä karnevaalikulkue, lakkiaiset, promenaadilla  olevia vaasalaisia, jotka nostivat hattua tunnetulle kuvaajalleen.

Mukana oli mm. Einar Hagman, joka pakinoitsi Vasabladetiin  nimimerkillä "Neger." Ohi vilahtavat myös maaherra K.G.R. Ahlbäck, sekä poliisimestari Armas Somero.

Philp kuvasi myös Vapaudenpatsaan  paljastustilaisuuden  heinäkuussa 1938. Läsnä olivat kenraali Mannerheim, presidentti  Kyösti Kallio, lottajärjestön puheenjohtaja Fanny Luukkonen, jne.

Vanha Gloria oli siitä ainutlaatuinen elokuvateatteri koko  Euroopassa, että sisään saliin käveltiin valkokankaan alta. Nikolai  Philpin mielestä paikoillaan jo istuvaa yleisöä saattoi kiinnostaa 
se, kuka tuli sisään ja kenen kanssa.

'''Bolsheviikit eivät tunnustaneet yrittäjyyttä'''

Nikolai Philp syntyi alahärmäläisen suutarin poikana Moskovassa vuonna 1890. Hän opiskeli Teknillisessä instituutissa ja työskenteli  jonkin aikaa Siemensillä Saksassa.

Vallankumousvuonna 1917 Philp oli Moskovassa, mutta joutui pakenemaan, koska bolsheviikit eivät tunnustaneet yrittäjyyttä.  Philp myi nimittäin kuumemittareita. Hän matkusti Puolan kautta 
Tukholmaan, missä tapasi tulevan vaimonsa. Vuonna 1920 Philp tuli  Vaasaan uusimaan passinsa, koska se aikoinaan oli juuri Vaasassa  annettu.

Karl Sahlgrenin dokumenttifilmissä "Elokuvakuningas" (1969) Philp kertoo, kuinka hänestä tuli elokuvateatterin omistaja:

- Menin kapakkaan nauttiakseni lasillisen, pari, ja tapasin  hauskan ruotsinmaalaisen, joka omisti elokuvateatterin Vaasassa. Illan päätteeksi huomasin olevani tuon teatterin uusi omistaja ja päätin jäädä tänne.

'''Ironian huippu - lahjaksi teevee'''

Vuonna 1960 alkoi television voittokulku toden teolla jaelokuvayleisö kutistui murto-osaan siitä, mitä se oli kulta-aikoina ollut. Elokuvan alamäki alkoi.

Vaasaa käsittelevät teokset eivät mainitse elokuvakuningas Nikolai Philpiä. Ehkä siksi, ettei hänen aikalaiskuvauksiaan mielletty kulttuuriksi. On kuitenkin olemassa juhlajulkaisu hänen monikymmenvuotisen taipaleensa kunniaksi, sekä Karl Sahlgrenin  elokuva, joka valmistui 4 vuotta ennen Philpin kuolemaa. 

Minkäänlaisia huomionosoituksia hän ei koskaan esimerkiksi  kaupungilta saanut. Alan ihmiset toki huomioivat Nikolai Philpin elämäntyön ja lahjoittivat hänelle televisiovastaanottimen. Philp suhtautui ymmärtävästi hienostuneen ironiseen eleeseen ja otti lahjan vastaan.
Tänään tilanne on toinen. Televisiosta, videoista ja internetistä huolimatta elokuva menestyy ja lippujen hinnat ovat karkaamassa  pilviin. Myös kotimainen elokuva menestyy. 1950-luvun Suomi-filmejä  katsoessaan tunsin joskus häpeää tekijöitten puolesta. Vielä  tänäänkään en osaa iloita kotimaisten elokuvien sisällöstä, mutta kysymys saattaa tietenkin olla aikaisemin muodostetusta  tottumuksesta.

'''Jorma Ojaharju'''

==Aiheesta muualla==
[http://www.porstuakirjastot.fi/files/19/hyvantekevaisyytta_ja_shampanjaa.htm Shampanjaa ja juhlia]


[[Luokka:Vaasa]]