Lähdekoodi sivulle Edvin 12.07.07

[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_70.jpg|thumb|300px|Edvin mielipaikallaan Töpinäkorsussa  Kuva: Johan Hagström]]
[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_59.jpg|thumb|300px|Edvin Hevonkoski on tottunut vastailemaan uteliaiden kysymyksiin.  Kuva: Johan Hagström]]
[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_39.jpg|thumb|300px|Aleksis  Kivi - "Seitsemän veljestä"  Kuva: Johan Hagström]]
[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_10.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]
[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_83.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]
[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_82.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]

'''Edvin Hevonkoski 12.07.07'''

== Henki ei enää muutu aineeksi ==

'''Nyt kesällä 2007 Edvin Hevonkoski katsoo enää taaksepäin. '''''

-Minulla ei enää voimat riitä. Enää ei tuu mistään mitään. Syy on korvien välissä. Mielikuvitus kyllä jyllää mutta henki ei enää muutu aineeksi.  Menneet vuode saa riittää, sanoo Edvin.

Viimeisin polun varteen tullut teos on kesältä 2005.  Teos on nimeltään UFO: Se syntyi ajatuksesta että emme ole täällä yksin. 

-Uskon että avaruudessa on elämää, siksi hitsasin Ufon kanteen siilejä ja kusiaisia.  Tiedä vaikka jossakin olisi siili- tai kusiaisplateetta  Siellä on omat tapansa, ei sinne meidän viisaus sovi, innostuu Edvin.

'''ITE-taide on katoavaista'''

Edvin Hevonkoski on luonut vuodesta 1982  Vaasan Asevelikylässä sijaitsevan lenkkipolun varteen yli 300 teosta. Keskeinen osa veistoksista oli puusta.  Ensimmäinen oli suuren kiven päälle pystytetty ”Seitsemän Veljestä” Aleksis Kiven romaanin mukaan. 

Nyt  veistoksista on jäljellä enää ruinsaat sata.  Syyllisiä ovat hevosmuurahaiset, välinpitämättömyys ja ehkä myös mopopojat. Tässä järjestykksessä.   Luontoa vastan Edvin ei kapinoi vaan myöntää tapahtuneen.

-Siirryin rautaan kun huomasin mitä oli tapahtumassa.  Rauta kestää pitempään kuin minä.  Sitäpaiatsi suuret taideoppineet ovat sitä mieltä että ITE taide on vain väliaikaista. Se ei ole tarkoitettukaan säilymään pysyvästi. Minun työni ovat juuri tällaisia.  Ne on tarkoitettu ulkoilmaan ja siinä on aina omat riskinsä.  Mutta ei ihminenkään ikuinen ole, pohtii Hevonkoski.

Ei Edvinillä mitään sitä vastaan ole, että osa teoksista sijoittetaisiin museoon tai omaksi kokoelmaksi.  Näin niistä tehtäisiin ”ikuisia”.

-Jos  vain jostain löytyisi riittävän iso tila.  Olen monta kertaa toivonut, että Pohjanmaan Museo heräisi ja tulisi mukaan suunnittelemaan korsukylän säilyttämistä ja taideteosten tallettamista, mutta eivät ne ole kiinnostuneet. 
'''
Edvin jäi yksin'''

Edvin Hevonkoski on alistunut hevosmuurahaisten ja säiden mahtiin mutta sitä hänen on vaikeata hyväksyä että kiinnostusta polun säilyttämiseen ja kehittämiseen ei enää löydy.

-Ennen täällä kävi talkoissa jopa parikymmentä sotaveteraania ja muita vapaaehtoisia.  Nyt on sotaveteraanien joukko harventunut vain muutamaan, jotka nekään eivät enää jaksa ja nuoria ei Edvininpolku  kiinnosta..

-Sellainen toivmus minulla kuitenkin on, että korsukylä jää muistuttamaan tulevia sukupolvia Suomen historiasta. 
 
-Pelkään kuitenkin että kaavoittajan punakynä pyyhkäisee jonain päivänä niin korsukylän kuin taideteoksetkin.  Joskus tuntuu että kaupungin johdolla ei olisi mitään sitä vastaan.

Edvinin pelko on aiheellinen sillä Asevelikylän ja Purolan välistä aluetta kaavoitetaan kiivaasti. Aivan polun lähelle on noussut jo omakotitaloja.

'''Korsukylä''' 

Asevelukylän lenkkipolun varteen on noussut kuin  varkain kokonainen korsukylä, osin ilman lupaa ja viranomaisten siunausta.  Viranomaiset ovat tosin taipuneet väistämättömän edessä.  Alueella on nyt Töpinäkorsu, Miehistökorsu. Savusauna, Emma-parakki. Kappeli, Puuvaja ja  ulkohuusi,  Rakennuksissa on mahdollista järjestää kesäaikaan pienimuotoisia tilaisuuksia.

Töpinä ja Miehistökorsussa sekä Emma-parakissa on lukkojen takana mm. rintamalla tehtyjä puhdetöitä.  Emma parakki on omistttu Vaasalle aina sisustuksen yksityikohtia myöten.

Satunnaista kuuntelijaa  varmasti hämmästyttää että Edvin puhuu korsuista suurella rakkaudella mutta jättää taideteokset vähäisemmälle huomiolle.

-Tosiasia on että korsut ovat minulle rakkaimmat asiat Edvininpolulla.  Ne ovat rakkaita, koska ne on rakennettu yhdessä sotaveteraanien ja  vapaaehtoisten kanssa ja ne ovat myös keskeinen osa Suomen sotahistoriaa vuosilta 1939-44, sanoo Edvin.  

Taideteoksista rakkain on Tarja Halosen pää. Pää on rakas siitä syystä että se muistuttaa suomalaisia maan ensimmäisestä naispresidentistä. Muutoinkin nainen on Edvinille lähes myyttisiin mittoihin kasvava symboli.

-Naiset ovat äitejä ja synnyttäjiä. Naiset ovat uuden luojia. Kun miehellä on todellinen hätä, hän huutaa avuksi Jumalaa tai äitiä, vaikka oma äiti olisi kuollut vuosikymmeniä sitten.   Naiset ovat tärkeämpiä kuin miehet.  En koskaan kuullut kenenkään huutavan rintamalla  isää avukseen.

Edvin palveli rintamalla  huollossa mutta ehti olla myös  taistelualueella kovissa paikoissa Ihanatalassa, Juustilassa, Talissa ja Lapin sodassa.

'''Kappeli'''

Korsukylän välittömässä läheisyydessä sijaitaeva metsäkappeli on synteesi kaikesta mitä Edvin on tehnyt.

-Ajatus kappelista iti mielessäni pitkään. Minulla ei ollut mitään piirrustuksia. Vain mielikuva Vapaudenrististä kappelin pohjana.  Kun sitten kappelia ryhdyttiin rakentamaan niin se nousi omalla voimallaan juuri sellaiseksi kuin olin sen sielussani nähnyt. Vapaudenristi toistuu kappelin sivu- ja pääikkunoissa sekä kattoikkunassa.

-Ikkunoissa on aiheena Suomineito, katkelma Yrjä Jylhän runosta ja Veteraaniatunnus sekä tammenlehti. Lisäksi kappelissa on Muisto Sjöhnin öljymaalauksia sekä kopioita Aikusti Tuhkan teoksista. Ikkunoiden lasit on tehnyt lasitaiteilija Harri Huhta.  Aivan keskeinen henkilö koko rakennustyön aikana oli taitava puuseppä Veijo Kauppila

-Kappelin puutavara on peräisin Vaskiluodon junaradan ylikäytävän lankuista. Sain ne tutulta rakennusmestarilta kun tämä kuuli mihin tarkoitukseen ne tulevat

Kappelissa on katto- ja sivu- ja pääikkunoista johtuen luonnonvalo.  Pimeään aikaan valoa tuo katossa olevat funkkislampuat, jotka ovat peräisin Strömbergin tuotantolaitoksen ensimmäistä konttorirakennuksesta. Kappaelissa on paanukatto, ainoa laatuaan Vaasassa. Kappeli rakennettiin 1997.  

-Kappeliin mahtuu kerralla pappi ja 17 sanankuulijaa. Valitettavasti kappelia käytetään aivan liian vähän. murehtii Hevonkoski

Kappelin ulkopuolella on hautamuistomerrki, jonka teksti kertoo Edvinin huumorista:. ”Täällä ei lepää ketään.  Hänen syntymästään ei tullut mitään”.

Edvin ei kommentoi tekstiä, mutta sanoo tiukattaessa että kappeli ei ole Vapaudenristeistä huolimatta mikään sotaveteraanien muistomerkki.  Mikä se siis syvimmältä olemukseletaan on?

Sitä Edvin ei kerro.

'''Tapio Parkkari'''

Julkaistu  vaasalaisia.info blogissa  23.07.2007