Lähdekoodi sivulle Alussa oli fiilis ja se on vieläkin

21.1.2007 Suomi24 


Taiteessa on kysymys aitoudesta. Se on sitä samaa rehellisyyttä 
mistä pitäisi aina olla kysymys kaikessa tekemisessä. Ja tämä 
rehellisyys se onkin mielenkiintoinen juttu. On tullut nimittäin 
havaittua, että jonkun henkilökohtainen rehellisyys saattaa ärsyttää 
monia ja yllyttää heitä melkoisiin ylilyönteihin. Toki se on luonnollista, 
koska heillä itsellään mitä ilmeisemmin ei ole varaa rehellisyyteen. 


Taide on tekijänsä näköistä; aitoa ja alkuperäistä. Se kyseenalaistaa kaiken. 
Ei pyydä mitään. Löytää ymmärtäjänsä. Saa vastustajansa. Ei jätä kylmäksi. 
Taide vain on - sitä ei tekemällä tehdä. Ja vaikka kaikki onkin luvallista, jopa 
suositeltavaa, niin aina on taiteilijan teoksiin henki puhallettava. 
Tässä maailmassahan kaikki on lainattavissa. Siinä piilee suuri vaara ja 
vapaus. Siihen kätkeytyy taiteilijan oikeus ja vastuu tehdä kaikesta työstämästään 
omanlaistaan; pelata vain omilla ehdoillaan. Taiteella on tehtävänsä ja raha sen on 
aina asetettava palvelijakseen. 
Kauan eläköön avant garde. 

Tärkeintä taitteessa on syntyprosentti; työ suhteessa omiin tuntoihin, omiin 
edellytyksiin ja siihen kuinka työstyvän kuvan seuranta onnistuu eli siihen kuinka 
tulkitsija pystyy avautuvat mahdollisuudet hyödyntämään. 
Jokaisella taiteilijalla on oma kielensä - ne intuitiiviset tuntosarvet jotka hakevat 
ja löytävät askelman tiedostamattomaan, sisäoven kaikkea lajittelevan järkiminän 
portaikosta. 
Vuosien saatossa olen oppinut, että ympärillä käyvä suhina on täysin toisarvoista. 
Itse tekeminen on ainoaa oikeaa taiteen todellisuutta. Tekemisen tarkoitus ja siitä 
nauttiminen on taiteilijan ainoa oikea motiivi. Kaikki muu on vain syitä, oletuksia, 
seurauksia ja kaupankäyntiä. 

Tässä elämässähän ei ole ketään immeistä joka olisi kummemmin toistaan 
kummempi ja jos ja kun liikutaan vain normaali tekemisten ja normaalin kanssakäy misen puitteissa, niin esimerkiksi ketään vihaamisen arvoista ei ole, ei voi olla, 
sillä vihanpito vaatii kohtuuttomasti energiaa, hallitsee liikaa mieltä, varastaa 
psyykestä suuren osa-alueen. Ei kellään, varsinkaan taiteilijalla luulisi olevan 
tällaiseen varaa ja mitä moisella on ylipäätään taiteen kanssa tekemistä? 

Kadehtijoita itse kullakin kuitenkin piisaa ja onhan näitä jotka vuosikaudet saattavat 
olla käärmeissään jollekulle. Jotkut saattavat olla mielensä sotatilatouhuissa niin 
vakavissaan, että vievät vihansa muassaan hautaan saakka. Hei haloo! 
Tässähän vain ollaan ja elellään, se verran kun mittarissa on aikaa ja ollaan 
mitä ollaan. Se siitä. 

Minun kohdallani riittää särmiä ja ulottuvuuksia. Ymmärrän siis varsin hyvin, 
että monelle kanssakävijälle tapaukseni on hyvinkin paksua nieltävää. Pureskeltavaa 
piisaa. Elän täyttä aikaa. Luova työskentely suhteutuu kaikkeen tekemiseeni. 
Elän taidettani, joka kietoutuu koko olemiseeni. Itselleni kaikki tekemiseni on vain 
yhtä ja samaa: elämää - taidetta, mielikuvia, totuuksia, havaintoja, haasteita; 
kuvina, sanoina, ääninä, erilaisina graafisina pintoina, erilaisina painotöinä ja 
niin edelleen. 

En minä mitenkään erikseen tekemisiäni erittele. Teen vain sitä mitä haluan, mitä 
täytyy, mitä kohdalle osuu, mitä sopivasti tarjoutuu, miltä tuntuu, mitä voin... 

 Elämä on suuri 
 tuntojen tuuli. 
 Se on taidetta. 
 Se on kaikki. 

 Tie lähteelle; 
 aavistus ikuisuutta 
 taiteen avaimessa, 
 syvässä kaivossa 
 sielussa. 

- Risto Jalonen