https://vaasalaisia.info/vaasapedia/api.php?action=feedcontributions&feedformat=atom&user=91.153.79.195 2026-04-10T13:22:22Z Käyttäjän muokkaukset MediaWiki 1.43.0 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Taiteen_juurella&diff=22927 2009-02-05T19:09:17Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>'''vaasalaisia.info &gt; BLOGI'''<br /> <br /> Keskiviikko, tammikuu 7. 2009 &gt; Lähettänyt Vaasalainen 07:39 <br /> <br /> <br /> == Aluksi oli rytmi ==<br /> - 7.1.2009 Risto Jalonen<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Ihmisolennon suonissa kohiseva veri<br /> ja rinnassa sykkivä sydän ovat olennaisuuden<br /> rytmipohja - kaiken taiteen lähtökohta,<br /> perus ja juuri.<br /> Aikoinaan syntyi erityisääniä käsien toisiaan<br /> tapaillessa. Joskus alkoi jalka tahtia hakkaamaan,<br /> kädet löysivät kapulan. Eri tavoin syntyi uusia<br /> ääniä; kiven kalahduksesta, oksan raapaisusta,<br /> kepakon heilautuksesta. <br /> Ja sitten tahtipalikka sattui tekemään hiekkaan<br /> ensimmäisen huomiona välähtävän kaaren.<br /> Jo kohta käden liikettä jatkoi tietoinen aaltoviiva.<br /> Kuvat alkoivat piirtymään kättä erilailla liikuteltaessa<br /> ja alkoivat saamaan tarkoitushakuisia muotoja.<br /> Ääntelyin(ennen sanoja)toisilleen kommunikoivat<br /> ihmisolennot oppivat kuvioin merkitsemään jonkin<br /> uuden äänteen tarkoituksen. Piirtyvä merkkikieli heräsi. <br /> Jo kohta paitsi soitettiin, niin myös piirrettiin ja<br /> sittemmin merkein kirjoitettiin.<br /> Alussa oli rytmi.<br /> <br /> <br /> Ilman luovuutta ihminen ei olisi mitään.<br /> Pääsimmekö tästä tuon kaltaiseen johtopäätökseen ?<br /> <br /> Tätä mietiskellessämme toivokaamme kaikki<br /> Hyvää Loppu Elämää toinen toisillemme<br /> ja muistakaamme sekin totuus,<br /> että aina Leonardo da Vincistä alkaen on<br /> ollut selvää, että taiteella on tieteellekin<br /> paljon annettavaa.<br /> <br /> Taide on elämää – elämä taidetta.</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Kirjallinen_taiteilijamuotokuva_-_Rajatapaus_-teos_2008&diff=19630 2009-01-21T17:54:42Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>== Risto Jalonen - palava pensas ==<br /> <br /> Taidemaalari, valokuvaaja, tuottaja, kirjailija ja paljon muutakin. Siinä on yhdelle miehelle käsittämättömän suuri työsarka suoritettavaksi. Hän palaa lieskoin leimuavin kuin palavapensas, joka ei energiatulesta muutu tuhkaksi, kuten monen muun kohdalla on käynyt.<br /> <br /> Yrittäjiä on ollut, ovat hetken leimunneet ja sitten sammuneet kun tuuli on käynyt heidän ylitseen. Siinä kaikki, unho tekee omaa työtään. Näin on, mutta Risto Jalonen on kaikessa poikkeus. Vuosien saatossa hänen tulensa roihuaa, mutta jäljelle jää työ ja se on pysyvää.<br /> <br /> Hänestä löytyy heimopäällikön verta josta aika tekee esi-isän. Hän on ikuinen partiopoika tai nuorisoliittolainen, komsoli, joka on aina valmis toimimaan. Hänellä on vahva usko, joka nostaa hänet tulevaisuudessa kaupunkimme kaapinpäälle. Aika ei ole vielä kypsä, mutta sekin aika on edessä.<br /> <br /> <br /> Jalosella on palava halu etsiä, löytää ja etsiä. Sen osoittaa taiteilijaura. Hänessä on terveesti luontaista osallistumisen tarvetta. Taide on hänelle pitkä viiva, joka tulee jostakin, kulkee hänen kauttaan ja häipyy jonnekin. Siinä on väkevää elämän viettiä.<br /> <br /> 50-vuotinen taival on takana ja vielä hurjasti edessä. Ollaan tien puolessa välissä, mitä tulevaisuus tuo? Kysymys jää odottamaan vastausta. Odotamme mielenkiinnolla ''viidenkympin villitystä'', luomispaloa, joka nuoruuden pyörremyrskyn jälkeen syntyy uudelleen, ehkä vieläkin pahempana. Ja tuloksissa tullan näkemään, sen varmasti tiedän. Ikä on sellainen, että nyt voi jo vastuuttomasti antaa aikaa ja tilaa luovuudelle että taiteelle. Elämän suuret velvollisuudet on täytetty. Jotain tulee tapahtumaan ja emme tule pettymään. Hän saapuu keskuuteemme taas uudelleen tulenliekkinä uusin ideoin, mutta pitkän taideuran tehneen miehen kypsyydellä.<br /> <br /> <br /> Siitä ensitapaamisesta on kulunut yli 19 vuotta, kun Jalonen tuli toimitukseen puheilleni intoa ja uskoa puhkuen: - Ollaan perustettu kavereiden kanssa Saippuatehtaan tiloihin Ranta-Ateljee, tuu kattoon! Ja katsomaan piti lähteä. Paikalla oli toistakymmentä tuttua taiteilijaa ripustamassa tauluja seinille. Se oli aikansa rohkea idea ja siitä moni ponkaisi itsensä tunnetuksi jo tunnettujen taiteilijoiden kannustamana. Silloin katselin Riston tauluja ja huomasin niissä piilevän taiteellisen idean. Tulevaisuus puhui jo silloin omaa kieltään ja se on puhunut, puhuun edelleen. Uskon hänen tulevaisuuteensa. Nyt entistä kokeneempana, varmempana ja seestyneempänä. <br /> <br /> Ehkä tuo seestyneisyys Riston kohdalla on kuvitteellista harhakuvaa, vielä tähän ikään mennessä hän ei ole oppinut kävelemään, se on ollut aina tuollaista puolijuoksua paikasta toiseen paikkaan. Sellainen joka ei tunne Ristoa, voisi sanoa sitä hosumiseksi. Ei, ei se sitä ole! Tulivuori odottaa vain purkautumistaan. <br /> <br /> Jalosen kirjallinen kuin taiteelinen tuotanto on yllättävän laajaa. Selailin ''Heinää elon'' kirjaa vuodelta 1991, se on varhaistuotantoa ja yllätyin silloisesta tasosta. Myöhemmät teokset Vaasasta ja Pohjanmaasta ovat jo kirjajärkäleitä, joissa on valtava puurtaminen takana. Valvottuja öitä, sovittamista, valitsemista, kokeiluja ja epäonnistumisia ja taas uudelleen yrittämistä. Ja sitten, onnistumisen iloa. Ristossa on jokin sisäinen voima, joka ei salli lannistumista epäonnistumisen hetkellä. Uskon puute Ristoa ei vaivaa, siinä on jotain ihanteellista konservatismia työn tekemiseen ja kunnioittamiseen.<br /> <br /> <br /> Hänen kirjoistaan ja runoistaan löytyy karhean pinnan alta tavattoman suuri herkkyys. Raavaan miehen karheaa poskea pitkin valuu kuuma kyynel. Nahkatakin alla sykkii lämmin ja herkkä sydän. Mutta eihän sitä oltaisikaan taiteilija ellei tunne sielunsa monologia. Taide syntyy mielen herkkyydestä sekä rajuista pohjan myrskyistä. Siinä pitää olla sibeliaanista tunnelaajuutta ja herkkyyttä. Taiteeseen pitää osata heittäytyä täydellä teholla, muuten asiat jää liian pieniksi ja tehottomiksi. Kirjoissa aukeamia on tarkasteltava taiteellisina kokonaisuuksina, minkä Risto on oivaltanut ja pitää näin kokonaisuuden lankaa hallussaan ja antaa intuition hehkua. Näin hahmottuu sanoma.<br /> <br /> Monet mielikuvitushahmot syntyvät kankaalle; taiteilijan tehtävä on vangita ikuisesti tuo katoava hetki. Tuntuu kuin ne samat<br /> hahmot asuisivat valokuvassa, siellä jossain kaislikon salaisessa piilossa, jokin silmä tarkkailee hetken tilannetta, kun kesäillan rusko on kauneimmillaan ja luonto herkimmillään. Ihminen suviyössä ja maisema sillanpäälaisessa tilassa. <br /> <br /> Olen aina hämmästellyt Risto Jalosen kykyä olla erilainen ja kokeilla uutta. Ikuinen radikaali. Ja osata myös lopettaa, kun aihe ei enää elä. Ja taas rohkeasti tarttua uuteen ideaan.<br /> <br /> Nimi Jalonen on enne, näin aina väitetään ja Riston kohdalla se pitää paikkansa. Moni aloittelija taiteilija on saanut hänen kauttaan kimmoketta ja uutta rohkeutta hänen kirjojensa välityksellä. Kun Jalonen on tehnyt taidekirjansa, niin tekijäluettelo on usein massiivinen. Hän antaa auliisti tilaa ilman kateuden tunnetta muillekin yrittää ja monelle se on henkireikä taiteen kivirikkoiselle polulle. Tottakai, jokainen tuo teoksissaan omaa itseään esiin. Kirja tai taideteos antaa mahdollisuuden kriitikoille katsoa syvälle taiteilijan persoonallisuuteen. Jokaisessa teoksessa paljastuu taiteilijan minuus juuri sellaisena kuin se on. Helppo elämä ei anna inspiraatiota. Tunnettu kirjailija Isabella Aliende haastattelussaan sanoi, että vaikea elämä synnyttää taiteen. Sen vuoksi hän yrittää tehdä omien lastensa elämän mahdollisimman vaikeaksi, että heistä tulisi kirjailijoita! <br /> <br /> Niistä lähteistä kumpuaa myös Risto Jalosen taide, vaikka hän ei propagoi elämänsä vaikeuksia. Hän vain elää. Hän on aikakautensa lapsi ja työskentelee ajalleen. Tässä teoksessa nähdään elämänkerrallisesti Risto Jalosen työtä taidemaalarina, graafikkona, kirjailijana ja runoilijana aina vuodesta 1978 lähtien.<br /> <br /> Kirjojen lukumäärällä Jalonen on nousemassa Vaasan tuotteliaimmaksi kirjailijaksi; tämä on huomion arvoinen seikka. Mies on kipuamassa samoihin lukuihin Artturi Leinosen ja Paavo Alkion rinnalle, eikä loppua ole vielä suinkaan näkyvissä. Tähän asti julkaistujen kirjojen valossa ja niiden tasokkuuden johdosta jään mielenkiinnolla jatkoa odottamaan.<br /> <br /> -Pentti Suksi<br /> asiainhoitaja, Vaasa</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Luokka:Merkitt%C3%A4vi%C3%A4_vaasalaisia&diff=19202 2009-01-19T18:11:15Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div><br /> [[Luokka:Vaasa]]</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Kulttuuriaaloilla&diff=18322 2009-01-08T07:22:20Z

<p>91.153.79.195: /* VAKAVAA ASIAA */</p> <hr /> <div>*[[Tekstit VAASAN KUVATAIDE-ELÄMÄ -osastolla]]<br /> <br /> *[[Luovuus on kahlitsematon luonnonvara]]<br /> <br /> *[[Yleisö huolestunut nykypohjalaistaiteen tilasta]]<br /> <br /> *[[Pohjalaisilla taiteilijoilla ankea olo]]<br /> <br /> *[[Taiteen rytmi on rankka]]<br /> <br /> *[[Kulttuurikimara]]<br /> <br /> *[[Vaasan taide mallilleen]]<br /> <br /> *[[Värien ehdoilla]]<br /> <br /> *[[Luonto ja taide kohtaavat Vanhassa-Vaasassa]]<br /> <br /> *[[Kansallinen nähtävyys Vaasaan ?]]<br /> <br /> *[[Ranta-Ateljeesta]]<br /> <br /> *[[Arvosteluko tarpeeton?]]<br /> <br /> *[[Rakkaus herkistelyä Amnestyn hyväksi]]<br /> <br /> *[[Oi turhuuden airueet]]<br /> <br /> <br /> == VAKAVAA ASIAA ==<br /> <br /> <br /> '''Meidän yhteinen pelikenttämme on Pohjanmaa,'''<br /> <br /> '''johon kuuluu nykyisin kolme maakuntaa eli'''<br /> <br /> '''nämä väkisin väännetyt Etelä-Pohjanmaa'''<br /> <br /> '''ja tuo Keski-Pohjanmaa tämän Pohjanmaan'''<br /> <br /> '''lisäksi, mutta nyt näyttää suuntana olevan'''<br /> <br /> '''VANHA YHTENEVÄINEN MAAKUNTAKOKONAISUUS; se ainoa'''<br /> <br /> '''taidepuitteissakin kokonaisuutena toimiva aluemuodostus.'''<br /> <br /> '''Se on just niin, kun minä ja muutama muu olemme aina'''<br /> <br /> '''noista vanhan Vaasan läänin alueen kolmeen maakuntariekaleeseen'''<br /> <br /> '''repimisen päivistä lähtien saarnaneet, etteihän se voi'''<br /> <br /> '''näin olla, vaan takaisin on palaaminen - ennemmin tai myöhemmin.'''<br /> <br /> '''Nyt helsingin herrat ovat näköjään meidän kaikkien pohjalaisten'''<br /> <br /> '''puolesta saaneet päätetyksi, että näin tulee tapahtumaan'''<br /> <br /> '''viimeistään 2010.'''<br /> <br /> '''Ja sitten kun tähän luonnolliseen ja täysin normaaliin alueratkaisuun'''<br /> <br /> '''taas päästään palautumaan, niin voivat paikalliset kulttuuripoliitikotkin''' <br /> <br /> '''lopettaa kirveidensä hiomisen lähimaakuntien virstanpylväisiin.'''<br /> <br /> <br /> '''24.2.2008 Risto Jalonen'''</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=El%C3%A4m%C3%A4_Ajan_L%C3%A4hde_(Risto_Jalonen)&diff=18310 2009-01-08T06:56:51Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>[[Kuva:Jalonen3.jpg|thumb|300px|Kuva: Elämä Ajan Lähde]]<br /> <br /> Elämä ajan lähde<br /> - Risto Jalonen<br /> DVD<br /> Filmin kesto: 2:14<br /> <br /> Videokuvaus ja editointi Heikki Tamminen<br /> <br /> Hesegiel Produktion tuotantoa 2007<br /> <br /> Tiedottessa asaa selvittää ''Heikki Tamminen'' näin:<br /> <br /> Suomea ja Lakeuksia laajasti kiertäneen vaasalaisen <br /> pohjalaistaiteilijan Risto Jalosen valitsin dokumentti-<br /> filmin kohdehenkilöksi, koska hän on näillä main tunnettu<br /> tekijä ja monilahjakas taiteilija, jonka aikaansaannokset<br /> puolestaan puhuvat ja tuovat esille laajan taidekentän.<br /> Hänen työnsä puhuttelee kansaa ja mielipiteet räiskyvät.<br /> Hän on värikäs hahmo ja tehnyt omalla työpanoksellaan<br /> taidehistoriallisia ulottuvuuksia omaavan palveluksen myös<br /> tuleville kulttuurisukupolville.<br /> Filmi antaa käsityksen Jalosen kenttätekemisistä, ollen samalla<br /> taltiointi kirjaprojektin hahmottumisesta ja sen erinäisistä<br /> vaiheista.<br /> Liikumme siis Lähde -teoksen alkulähteillä.<br /> <br /> Filmillä esiintyvät Risto Jalosen taiteilijakumppanit<br /> ''Ilkka Aro''<br /> ''Panu Hemm''inki<br /> ''Heikki Hemminki''<br /> ''Pasi Manner''<br /> ''Keijo Nevaranta''<br /> ''Esko Nikkari''<br /> ''Pentti Suksi''<br /> ''Heikki Mäki-Tuuri''<br /> ''Veikko Takala''<br /> ''Mikki Paajanen'' <br /> ''Jorma Korpela''<br /> <br /> '''Ajankuva tallennettuna pohjalaisista taiteilijoista'''.<br /> '''Tärkeää dokumentointia Jalosen ja kollegoiden tekemisistä'''.<br /> <br /> - Pentti Suksi<br /> <br /> <br /> <br /> Filmistä toisaalla:<br /> <br /> http://www.vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php/El%C3%A4v%C3%A4st%C3%A4_kuvataiteilijasta_tehtiin_dokumenttifilmi<br /> <br /> http://www.vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php/Taiteilijan_matkassa<br /> <br /> http://www.vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php/Kurikkalehti_9.2.2008<br /> <br /> http://www.vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php/Dokumentfilmen_Livet_%C3%A4r_k%C3%A4ll%C3%A4n_till_tiden_gavs_ut<br /> <br /> http://www.vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php/El%C3%A4m%C3%A4_ajan_l%C3%A4hde_dokumenttifilmi_julkaistu</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Jalonen:_Merkintoj%C3%A4_Taiteiden_y%C3%B6n%C3%A4._Uusi_asetus&diff=18290 2009-01-08T05:47:22Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>2. painos lisäyksillä<br /> <br /> 68 s.<br /> <br /> Huom. kaksi numeroimatonta sivua alussa ja kaksi lopussa <br /> <br /> Painos 150 <br /> <br /> Teksti ja kansi: Risto Jalonen <br /> <br /> Layout: risto Jalonen ja Jyrki Mäkinen <br /> <br /> kustantaja: Multiprint Oy 2001<br /> <br /> ISBN 952-91-3195-X <br /> <br /> Painotyöt Multiprint Oy, Vaasa<br /> <br /> <br /> '''Lisäpainos uusin asetuksin''' <br /> <br /> Tämä toinen painos pitää sisällään pienen hionnan ohella muutaman <br /> täydentävän sivun, joista mm. selviää, että <br /> uusi painos tehtiin edellisen loputtua heti alkuunsa.<br /> <br /> Kannen väri on nyt vaihtunut hillitystä vaaleasta räikeän punaiseksi, <br /> että takuulla erottuu edeltäjästä ja provosoi ehkä paremmin sisältöön perehtymään.<br /> <br /> - Jukka Mäki-Maunus</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Merkint%C3%B6j%C3%A4_-_Taiteiden_y%C3%B6n%C3%A4_2000&diff=18288 2009-01-08T05:42:06Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>64 sivua <br /> <br /> Painos 150<br /> <br /> Epävirallisesti Maailman nopein kirja<br /> <br /> Kirjoitettu ja kansi piirretty yhden yön aikana, <br /> minkä jälkeen aamulla painettu ja kansitettu. <br /> <br /> Teksti ja kansi: Risto Jalonen <br /> <br /> Layout: Risto Jalonen ja Jyrki Mäkinen<br /> <br /> Kustantaja: Multiprint Oy 2000<br /> <br /> ISBN 952-91-2468-6 <br /> <br /> Painotyöt Multiprint Oy, Vaasa <br /> <br /> <br /> '''Yhden yön ennätys'''<br /> <br /> Kova hommahan on saada kirja yhden yön aikana aikaiseksi. Vaasassa tämä kuitenkin on tehty. <br /> Jyrki Mäkinen Multiprintiltä tätä asiaa on <br /> ajanut eteenpäin ja ajatusta vaalinut. <br /> Jo vuotta ennen tätä kyseessä olevaa kirjaa <br /> vastaavaa yritettiin. mutta homma tökki, eikä isomman ryhmän voimin tahdottu aikataulussa pysyä. Muutoinkin hommasta kansiin saatettuna muotoutui vähän mitä sattui. Kokonaisuuteen <br /> toi ryhtiä kuva- ja sanataiteilija Risto Jalosen osuus, jolta hätiin valmista tekstiä hankittiin. Saatiin sitten näillä eväin homma jota kuinkin hoidettua, kiitos Jalosen ja tämän johdosta Multiprintin Vaasan osaston toimitusjohtaja Jyrki Mäkinen soitti Ristolle (sitten myöhemmin) ja ehdotti, että hän soveltuvaa korvausta vasten hoitaisi koko shown ensi vuonna yksin.<br /> <br /> Näin tapahtui ja edeltänyttä paremmin tuloksin. <br /> Tänä Taiteiden yönä turhaa tekstisekoilua ei ilmennyt,kun yksi mies isse isseksensä oli ohjaksissa ja itsenäisesti toteutti kirjan parhain päin. Ei tullut turhia ryhmämietintöjä. <br /> Tuli vain valmista.<br /> <br /> Jyrki Mäkistä asian ainutlaatuisuuden kannalta harmittamaan jäi, kun ei Guinnesin –porukka ilmaantunut tapahtumaa dokumentoimaan <br /> vaikka asia oli alustavasti sovittu. Näin ollen tämä yhden yön aikana yhden miehen voimin syntynyt kirja jäi epäviralliseksi Maailman nopeimmaksi kirjaksi. <br /> <br /> - Jukka Mäki-Maunus</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Ristoon_P%C3%A4iv%C3%A4&diff=18282 2009-01-08T05:10:26Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>[[Kuva:Jalonen4.jpg|thumb|300px|Kuva: Ristoon Päivä]]<br /> <br /> Vaasan Ristoon Päivä 30.10.2004<br /> DVD<br /> <br /> Kannessa nimi nelikielisenä<br /> (suomi, ruotsi, venäjä, englanti)<br /> <br /> DVDllä esityksiä suomen ohella<br /> ruotsiksi ja venäjäksi.<br /> <br /> Siltaloppi Productions 2004 tuotantoa<br /> <br /> Avaus: Lis Laviola<br /> Juhlapuhe: Timo Sinnemaa<br /> 4 runon kokonaisuus: Saila Suominen (lausuu)<br /> Yksin, Sokkelopeliä ja Villiä menoa <br /> teosten esittely: Timo Sinnemaa<br /> Uzbekistanilainen kansantanssi: Kumushkhan Khakimova<br /> Maailman kuvia -kirjoituskilpailun<br /> esittely: Harri O. Niskanen<br /> Bioelektrinen liike: Teatteri Mirax<br /> Vinhasti ajateltua -kilpailun esittely: Timo Sinnemaa<br /> Yksin kirjasta kolmekielisesti: suomeksi ja venäjäksi<br /> Lis Laviola, ruotsiksi Harri O. Niskanen<br /> Itämainen tango: Zelmat-ryhmä<br /> Avaruusjalosia: Irina Reiman<br /> Digitaalinen runous: Gerd Peter Löcke<br /> Seitsemän tunnetta: Taustamusiikki ja lausunta<br /> Jarno Huhtanen, tanssi ja koreografia irina Baidina<br /> Kiitos ja kumarrus: Risto Jalonen<br /> Loppuloitsu: Lis Laviola (N.Jandrin runo)<br /> Levyn loppuruno Rantamaan... (sanat: Jalonen)<br /> taustat (lausunta &amp; musiikki) Jarno Huhtanen.<br /> <br /> Filmin taustakuvina nähtävä taidegrafiikka<br /> ja päällyksen layout: Risto Jalonen<br /> <br /> <br /> Takakannesta löytyy infon ohella Jalosen<br /> painettu seuraavanlainen runopala:<br /> <br /> '''Elämän lähteellä'''<br /> <br /> ''Itse kukin''<br /> ''omaa aikaamme''<br /> ''vain lähteestä''<br /> ''ammennamme.''<br /> <br /> Kaikki runoesitysten tekstit ovat Risto Jalosen<br /> käsialaa paitsi maahanmuuttajien juhlien kilpailuosiossa<br /> esittämät omat runonsa, loppuloitsu ja Löcken digitaalinen runous.<br /> <br /> '''Siltalopin hieno taltiointi kaupunkimme monikulttuurisuudesta'''.<br /> <br /> Pentti Suksi</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Jalonen:_V%C3%A4kevi%C3%A4_sanoja&diff=18280 2009-01-08T04:51:48Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Teksti, kansi ja sivujen layout - Risto Jalonen <br /> Takaknnen teksti: Jouko Saraste <br /> Takakannen henkilökuva ja kuvamanipulaatuio: Tapio Parkkari <br /> Takakannen layout: Jussi Mäkynen <br /> Kustantaja: Multiprint Oy, Vaasa 2000 <br /> ISBN 952-91-2744-8 <br /> Sisäsivujen digitaalipaino ja liimaus: Multiprint Oy <br /> Kannen repro ja painotyö: Oy Arkmedia Ab <br /> <br /> Kirja tehtiin Vaasassa vietetyn kristillisen kulttuurifoorumin <br /> kylkiäisiksi. Se oli Multiprintin osallistumisosuus kyseisissä juhlallisuuksissa. <br /> Kirjaa annettiin lahjatavarana järjestäjätahon puolesta kutsuvieraille <br /> ja sitten vuoden vaihteessa Multiprint jakoi kirjaa joululahjoina asiakkailleen. <br /> Tähän kirja varmasti hienosti soveltui koska Jalonen kertoo selanneensa <br /> tädiltään saamaansa kuvitettua psalmikirjaa ja ottaneensa aina sieltä <br /> täältä sanasta kiinni ja kirjoittaneensa siitä sitten jutun uusiksi. <br /> Nämä kyseisellä tavoin syntyneet ovat numeroituna mukana kirjassa, <br /> joka kaikkineen on varsin väkevä kokemus, olematta kuitenkaan uskovaisille <br /> suunnattu. <br /> Pari näytettä psalmikirjoittelusta: <br /> ''Silmissä loistava sielu'' / ''valaistuneet kasvot'' / <br /> ''kiitosta tulvillaan'' / ''eikä syyttä'' / ''onhan syytä?'' <br /> Näin kyselee runoilija ja seuraavassa... vitsailisiko vähän?: <br /> ''Onhan noita'' / ''pakanoita'' / ''jumalattomia jullikoita'' / ''synnintekijöitä'' / <br /> ''ruokottomia olioita'' / ''kapisia kulkijoita'' / ''ja monia muita'' / <br /> ''kuin ovelalla koiralla'' / ''piilotettuja luita.'' <br /> Ja sitten vähän vakavampana: <br /> ''Niin helposti'' / ''johdetaan harhaan'' / ''tietämättömät'' // <br /> ''Kuinka helppoa'' / ''kulkea turhaan'' / ''eksyttyä.'' <br /> <br /> Takakannessa pastori Jouko Saraste kirjoittaa: <br /> - Vaasalainen Risto Jalonen on monipuolinen taiteilija. <br /> Kuvat ja sanat pulppuavat kuin raikas kevätpuro. <br /> väkeviä sanoja –kokoelman kautta lukija kokee <br /> ja näkee syvälle luontoon, ihmisyyteen, itse elämään <br /> aina kärsimykseen ja iankaikkisuuteen asti. <br /> Ote on Risto Jaloselle tyypilliseen tapaan valoisa ja <br /> tulevaisuuden uskoa antava:<br /> ''Ahdingossa'' <br /> ''avartuva tila'' <br /> ''puhaltaa'' <br /> ''turhuudet nurkista'' <br /> ''kairaa syvän jään'' <br /> ''pyyhkäisee pölyt'' <br /> ''sisimmistä sopukoista.'' <br /> <br /> - Jukka Mäki-Maunus</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Maija_Lepp%C3%A4niemi:_Enkeli_olkap%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4&diff=18255 2009-01-07T21:52:47Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Teksti ja kansikuvat: Maija Leppäniemi <br /> <br /> Piirrokset: Krista Karppi <br /> <br /> Julkaistu 2002 <br /> <br /> <br /> '''Tavanomaisen tarpeellista havainnointia'''<br /> <br /> Vähäkyröläisen Maija Leppäniemen pikkuruista <br /> pikkuisen isompi runokirjanen ''Enkeli olkapäällä'' <br /> puhuttelee lapsenomaisen onnistuneella sinivalkoisella <br /> kannellaan ja lapsilleenhan hän on opuksensa omistanutkin. <br /> Takakannen fraasimaisen naisnäkökulmainen miehen tölväisy <br /> viestittää selkeästi miksi kirjaa ei varsinkaan miehelle ole <br /> laisinkaan omistettu. Sillä suunnalla ovat asiat ilmeisessä <br /> umpisolmussa. <br /> Aloituksessa Leppäniemi toteaa, että kaikki on mahdollista, <br /> kun kerran hän viimein tämän runokoosteenkin sai aikaiseksi. <br /> Tekstien julkisuuteen saamista on tukenut Vähänkyrön kirjasto- <br /> ja kulttuurilautakunta.<br /> <br /> Eräässä runossa Maija Leppäniemi toteaa että: <br /> ''Mitään mä pois pyyhkinyt en'', <br /> jonka johdosta minä taas totean, että pyyhittävää olisi kyllä <br /> riittänyt ja huomattavasti paremmaksi pantavaa.<br /> <br /> Mutta tärkeää on, että omaa mieltänsä saa aukaistuksi ja <br /> onhan näidenkin kansien välissä oivalluspilkahduksiakin esim. <br /> tämä:<br /> <br /> ''Elämäni helminauha'' / <br /> ''on muuttunut harmaaksi'' / <br /> ''enkä edes tiedä milloin.''<br /> <br /> Ja miksi ei tämäkin: <br /> ''Onneksi kaikki kuusi lastani'' <br /> ''ovat täydellisiä'' <br /> ''- vain minä huomaan virheet'' <br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Eila_Laasanen:_Ovien_kynnyksell%C3%A4&diff=18252 2009-01-07T21:50:38Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>ISBN 952-91-5840-8 <br /> <br /> Omakustanne, Vaasa 2003 <br /> <br /> Eila Laasanen on näitä pitkän linjan runon kulkeneita, <br /> joille kosolti oppia on taipaleelta kertynyt, mutta hän on <br /> nimenomaisesti kulkenut runojaan jo ennen oppejakin <br /> ja siksi tästä kokoelmasta on havaittavissa osaava <br /> tekijä jolle on sanan lahja suotu.<br /> <br /> Kirja alkaa todella hienosti, jopa tyhjentävän merkityksellisesti <br /> rytmitetyllä rakennerunolla, joka ottaa lukijan omakseen, <br /> Näin se menee: <br /> ''Tässä'' / ''on se alku'' / ''emäseurakunta'' / ''tapulikaupungin kupeessa.'' // <br /> ''Muoto'' / ''on säilynyt'' // ''liike'' / ''joskus pysähtynyt'' // <br /> ''kunnes taas'' / ''muotoutunut uudelleen.'' // <br /> ''Kaikki'' / ''mikä on kulkenut ohi'' / ''on jättänyt jälkensä.'' // <br /> ''Jokainen'' / ''eri tavalla,'' // ''samalla tavalla'' / ''ei kukaan,'' // <br /> ''Kunnes taas'' / ''joku sana'' / ''isku tai huuto'' / <br /> ''pysäyttänyt tai saanut'' <br /> ''liikkeelle,'' / ''alkamaan tästä.''<br /> Näin vahva aloitus laitta odottamaan jatkolta paljon; se vaatii paljon. <br /> Eikä Laasanen petä vaan antaa runon kulkea: <br /> ''piirto piirrolta kuvio'' / ''tekijänsä muotoinen'' // <br /> ''sitä runoilijan'' / ''on turha jäljitellä'' // <br /> ''tervehdys tulee paljon kauempaa’’'' <br /> Ja näinhän ne näreet on. <br /> <br /> Loppulisäykseksi vielä, että kannen jyrkkä mustavalkoisuus <br /> toimii graafisesti erittäin onnistuneesti.<br /> <br /> - Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Eeva_kontiokari:_Mietteit%C3%A4_-_vuoden_jokaiselle_p%C3%A4iv%C3%A4lle&diff=18251 2009-01-07T21:49:55Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>ISBN 978-952-99063-4-5<br /> <br /> Painettu Vaasan Multiprintissä 2007 <br /> <br /> <br /> '''Haikauksia siunattuja suihkauksia'''<br /> <br /> Tämä aktiivisen omakustantaja Eeva Kontiokarin kirja ''Mietteitä'' <br /> on ulkoasultaan kuin suoraan jokaisen naisen selailtavaksi luotu.<br /> <br /> Ruusuinen kansi kaikessa herkässä punaisuudessaan on kaunis ja <br /> kuin lahjaksi tarkoitettu. <br /> <br /> Kirjan pehmeään imagoon ja sen miellyttävään selailuun passelisti on valittu huokoinen sanomalehtityyppinen paperi ja kun koko on vajaa viistoista senttiä molempiin suuntiin, <br /> niin se on suorastaan ihanteelliseti kouraan istuva, lukuisasta sivumäärästään <br /> huolimatta. <br /> <br /> Ja keveän kansikartongin, liimauksen sekä paperilaadun johdosta <br /> kevea kuin japanilainen viuhka.<br /> <br /> Sitä sitten kaikki vaan viuhtomaan. Kontiokarihan osaa nämä kynälijän <br /> hommat ja vaikka tässäkin sanasadossa henkisyyden jumalliset arvot <br /> korostetusti esitetään, niin vakaumuksensa jokainen pitäköön ja esittäköön <br /> sitä teoksissaan haluamallaan tavalla. <br /> Ei siitä sen enempiä. <br /> Ja onhan esimerkiksi kauniisti todettu: <br /> ''Ihmisen onni'' / ''on omistaa siunaus.'' / ''Taivaan armoa.'' <br /> Opettavainenkin Eeva on: <br /> ''Myönnä virheesi,'' / ''osoita vahvuutesi.'' / ''Aito Rehtiys.'' <br /> Filosofisuuttakin löytyy: <br /> ''Meistä jokainen'' / ''oman taustansa tulos,'' / ''ainutkertainen.'' <br /> Ajatuksen poikasta löytyy tuosta, niin kuin tästäkin: <br /> ''Jakaessasi'' / ''omastasi tunnet kuin'' / ''vähä kasvaisi.'' <br /> <br /> Itämaiseen filosofiaan sopii myös hienosti sivunumeroinnin pois jättäminen, <br /> joka kertoo tavallaan ajasta poislasketun hetken merkityksestä. <br /> <br /> Jokainen kokekoon kirjan tavallaan minä en enempiä opasta en ohjaa. <br /> <br /> - Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Eeva_kontiokari:_Lasilintu&diff=18250 2009-01-07T21:49:23Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Omakustanne<br /> <br /> ISBN 952-90-8603-2<br /> <br /> Paino: Multiprint Oy, Vaasa 2001<br /> <br /> <br /> '''Jumalan lapsen runoja'''<br /> <br /> Mietteitä ajan kulusta, jumalasta, <br /> synnin osasta, parisuhteesta, lapsista jne.<br /> <br /> Omakustannerunoilija Kontiokarilla on <br /> sana hallussaan ja paljon pohdittavaa, <br /> mutta tässä ''Lasilinnussa'' uidaan kyllä <br /> vähän liikaa armon meressä ja pyöriskellään <br /> liikaa taivaallista kunnioitusta osoittavissa puitteissa. <br /> Lukuisa hienokin asia ja oivallus saa <br /> kuitenkin ilmenemismuotonsa tässä pyhäin käsittelyn <br /> puitteistossa, kuten tämä tyttövauvalle kirjoitettu pätkä: <br /> ''Maailman valloittaja,'' <br /> ''rusoposkinen prinsessa.'' <br /> ''Hampaaton suu'' <br /> ''ja ääni kuin sotapäälliköllä.'' <br /> Tai tämä: <br /> ''Aviopuolisoon kiintyy'' <br /> ''kuin vanhaan vaatteeseen:'' <br /> ''pesujen myötä vain rakkaammaksi käy.''<br /> <br /> - Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Hurtig%26Anttila:_Varjoisen_kaupungin_tarinoita&diff=18248 2009-01-07T21:48:28Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Varjoisen kaupungin tarinoita <br /> <br /> ISBN 952-90-2522-X<br /> <br /> <br /> '''Varjoisten mielien tarinoita'''<br /> <br /> Ystävykset Rauno Anttila ja Asko Hurtig, nämä harrastustensa <br /> entisestään köyhdyttämät miehet, päättivät kerran yksissä tuumin<br /> kirjata mielissään muhineet aihiot novelleiksi ja näin syntyi<br /> kirja nimeltä ’’Varjoisen kaupungin tarinoita’’.<br /> Eleltiin vuotta 1990, kun tämä fiktiosta faktaa ja päinvastoin<br /> sekoitteleva vaasalaistarinakokoelma selvisi synnytystuskistaan<br /> julkisuuden valokeilaan. <br /> Kirja pitää sisällään monen moista mielenkiintoista vääntöä:<br /> On seikkailua sosiaalitoimistossa, taiteilijoitten edesottamuksia,<br /> rikollisten pisineksiä, pizzakeisarin vaiheita, pomomiesten<br /> puuhia, edustusmatkojen syvyyksiä jne.<br /> <br /> Kirja on sopivan rönsyilevää luettavaa ja ehkä juuri tämä<br /> tarinoiden vaihtelevuus pitää lukijan hereillä ja mielen virittyneenä.<br /> Kuitenkin hommasta paistaa jonkinasteisesti läpi tämä miesten<br /> omien mielien varjoisuus; nuo eletyn elämän katkerat palat.<br /> Huumorissakin kyllä sitten löytyy, mutta se on lähinnä tuollaista<br /> Vonnegut –tyyliä eli melkoisen mustaa.<br /> <br /> - Risto Jalonen<br /> <br /> [[Luokka:Vaasa-aiheisia teoksia]]</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Lea_Wikla:_Hiljaisuus_puhuu&diff=18246 2009-01-07T21:39:56Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Hiljaisuus puhuu... <br /> <br /> ISBN 952-90-4918-8<br /> <br /> <br /> '''Lea Wiklan hiljaista puhetta'''<br /> <br /> Vaasalainen kirjallisuusharrastaja Lea Wikla on aikoinaan opiskellut<br /> taiteen tekemistä toden teolla, mistä kertoo ''Hiljaisuus puhuu''<br /> -kirjan graafisesti hyvin toimiva musta-valkokuvitus.<br /> Vaikka kuvitus hyvin tekstejä tukeekin, niin paikoitellen teksti-<br /> sisällöllisesti harhaillaan osin tyhjässä. Siellä etäisessä kaipuussa<br /> haikaillaan onnen menetystä. Tuntuu että kirjottajalta<br /> sanat sumenevat liikaan yritykseen, liikoihin odotuksiin:<br /> - Kuu siirtyy pilven takaa / oi' miten mahtava / voisin vain<br /> ojentaa käteni / ja koskettaa sen poskea / se on niin lähellä.<br /> Malliesimerkkinä ahdistuksesta: kylkiluiden ahtaassa häkissä /<br /> sirkuttaa hätääntynyt lintu / - irti repäisty siipi / vilkuttaa tuulille.<br /> Hellittämätön tarkoituksen etsintä löytää elämänmakuista<br /> puhuttelevuuttakin: Olen muumio palsamoitu / tuhansien vuosien<br /> ikävällä / olen kotilo / josta perhonen / on lentänyt.<br /> Tyylikäs on tämäkin: Tähtien rivistö / siirtyy pilveen / koko sfääri<br /> tummuu / sisäinen dialogi / mykistyy / tulee hiljaisuus - rauha //<br /> - poissa ovat läsnä olon / tuikkivat silmät.<br /> Kaiken kaikkiaan kuitenkin melko hyvää harrastajatasoa. ja onhan<br /> kirja lukijakuntaakin löytänyt koska siitä vuonna 1993 on otettu<br /> toinen painos.<br /> <br /> - Risto Jalonen<br /> <br /> <br /> [[Luokka:Vaasa-aiheisia teoksia]]</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Vieno_Vaaranmaa:Runoja&diff=18245 2009-01-07T21:39:16Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Runoja <br /> <br /> ISBN 952-91-1200-9<br /> <br /> <br /> '''Vienosti - hienosti'''<br /> <br /> Vieno Vaaranmaan 1999 ilmestynyt ’’Runoja’’ kertoo <br /> varmaotteisesta, asioihin paneutuneesta harrastajasta jolle <br /> runous on paprikaa salaatissa, valkosipulijuustoa paahtoleivällä.<br /> Vaaranmaa tunnelmoi elämän tuulissa – takki auki.<br /> Hän osaa tiivistämisen taidon. Tuntee monet metaforan polut,<br /> kuin myös kansanomaiset rehevät viisaudet. Onpa hän käyskennellyt<br /> Karjalan laulumaillakin, tuo pohjanmaan ilkamoiva flikka, joka<br /> jaksaa painia tekstinsä parissa, odottaen sanoista puhkeavaa kukkaa.<br /> Luojan / hengitys / koskettaa // mitään / ei voi / muuttaa //<br /> ei mitään / rajoittaa //// Luojan hengitys koskettaa <br /> Siinähän sitä Vaaranmaan tiivistä sanomaa ja tässäpä lisää:<br /> Mereksi sinulle, / vaahdoksi varrellesi, / sijaksi siemenelle. / Tule ja<br /> varaa, / luotaa ja luotsaa, / taiten kareja kaarra //<br /> Minä / Mereksi / Sinulle<br /> Lopuksi vielä runoilijan lohdutus kaikille siivettömille enkeleille:<br /> Siivetön / angelo / Los Angelesista / No name / No adress.<br /> Niitä on siellä enkelten kaupungissa pitkin takapihoja kuin<br /> missä tahansa muuallakin rikkinäisten katuvalojen alla.<br /> <br /> - Risto Jalonen<br /> <br /> <br /> [[Luokka:Vaasa-aiheisia teoksia]]</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Kalevalan_j%C3%A4lkeen&diff=18243 2009-01-07T21:38:00Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>== Mikke Jalonen: Kalevalan jälkeen... ==<br /> <br /> Kalevalan jälkeen… <br /> <br /> ISBN 952-91-6940-X<br /> <br /> <br /> '''Jälkeistä Kalevalaa'''<br /> <br /> Kierrekantattuna, filmisuojattuna taidepainolehtiönä <br /> toteutettu Mikke Jalosen vuonna 2004 julkaistu<br /> ’’Kalevalan jälkeen…’’ sarjakuva on hieno näyttö<br /> tältä tosissaan piirtävältä nuorelta mieheltä.<br /> Kyllä pojalla kynä kulkee ja piirustusmielikuvitusta riittää<br /> vaikka muille jakaa. Hänellä kun on kynässään tuo into<br /> ja omaperäisyyden ote. Aihevalintakin on mielestäni<br /> onnistunut. Miken mukana pääsemme Kalevalan uudistuneille<br /> kultamaille seuraamaan tapahtumarikkaita mielenmarkkinoita.<br /> Tarinankerronta voisi olla hieman jämäkämpää ja enemmän potkua<br /> tarjoavaa, mutta kyllä kuvat kummasti oikaisevat sanapolkujen<br /> mutkia ja pitävät tarinan koossa.<br /> Viivassa on vauhtia. Kuvakerronta kulkee.<br /> <br /> Suuri kiitos julkaisun synnystä kuuluu sponsoroineille<br /> tahoille Waasa Graphicsille ja Multiprintille.<br /> <br /> Huomaahan poika lopussa kiittää avusta lähisukulaistakin, mikä<br /> on hyvin diplomaattista, että pysyy faijan kanssa väleissä.<br /> Ylpeänä voinkin todeta, että ei tässä kukaan ole apua<br /> turhanpäiten tarjonnut.<br /> <br /> - Risto Jalonen<br /> <br /> [[Luokka:Vaasa-aiheisia teoksia]]</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Kalevi_A._M%C3%A4kinen:_Merest%C3%A4_kasvaa_maa&diff=18241 2009-01-07T21:36:19Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Kustannus: Studio Kalevi A. Mäkinen 1993 <br /> <br /> Työryhmä: <br /> Tom Westergård, Erkki Peräsalo, Ulla-Maj Träsk ja Kalevi A. Mäkinen <br /> <br /> Kuvat ja taitto: Kalevi A. Mäkinen<br /> <br /> Kuvasivujen teksti: Tapani Mäkinen <br /> <br /> Käännöstyöt: <br /> Ruotsiksi Rauha Maijala ja Margareta Södergård<br /> <br /> Englanniksi ja saksaksi Leena Kristola <br /> <br /> Painotyöt: Hämeen Kirjapaino Oy<br /> <br /> <br /> == Merestä kasvanut maa ==<br /> <br /> '''Yhteisellä asialla yhteisessä maakunnassa'''<br /> '''Kalevi A. Mäkisen johdolla armon vuonna 1993'''<br /> <br /> Seinäjokisen kuvaajan Kalevi A. Mäkisen julkaisema kirja <br /> ’’Merestä kasvaa maa’’ on taltiointi ajalta jolloin näillä nurkin <br /> oli vain yksi maakunta eli Pohjanmaa, jota myös sijaintinsa johdosta <br /> Etelä-Pohjanmaaksi kutsuttiin. Joo, elettiin sitä aikaa ennen kuin <br /> Seinäjoki keksi yrittää kammeta Pohjanmaan maakunta nimen vain <br /> omaan käyttöönsä ja tehdä Vaasasta lähimaakuntineen virallisesti <br /> Rannikko-Pohjanmaan. <br /> Mutta historiahan sen saneli, että toisin kävi ja Vaasa piti Pohjanmaa nimen<br /> ja seinäjokiseten oli tyytyminen Etelä-Pohjanmaahan, mistä taitavat eräät <br /> vieläkin olla käärmeissään. Mutta, mutta tässähän taas ennemmin tai myöhemmin<br /> ollaan yhtä ja samaa maakuntaa, eikä taida olla vaikea arvata mikä nimeksi jää.<br /> <br /> Kirjan julkaisemisen aikoihin Vaasa oli oman maakuntansa keulakuva ja veturi<br /> niin kuin oman lääninsä pääpaikan kuului ollakin ja näin ollen mikäpä olisi<br /> kirjalle soveliaampi aloitus kuin silloisen maaherran Tom Westergårdin vaikuttava <br /> avausesittely.<br /> <br /> Kuvallisella puolella lähdetään liikenteeseen luonnollisesti Vanhasta Vaasasta <br /> ja edetään historiaa mukaillen sujuvasti Nykyvaasaan siirtyen.<br /> Ja merelläkin mennään. Nuo saaristokuvat on Kalevi muuten laukonut velimiehen, <br /> Ari Jalosen veneestä käsin.<br /> Vuosisatojen ekologiahistoriaa ajateltaessa Pohjanmaa on vesijättömaata enemmän <br /> kuin mitään muuta ja vetäytyyhän se meri vieläkin ja paljastaa yhä uusia moreeni-<br /> harjanteita ja tuuppaa kivikkoa keskelle lahdenselkää. <br /> Vetäytyessään merestä on noussut hyvin pitkälle koko laaja lakeus ja siksihän <br /> täälläpäin niin tasaista on; aivan kuin vanhalla merenpohjalla kuuluu ollakin. <br /> Osuvampaa nimeä ei tälle aakeelle laakeelle voisi antaakaan kuin<br /> MERESTÄ KASVANUT MAA.<br /> Kirjassa kaarrellaan pitkin poikin lakeutta mukana mainittujen paikkojen <br /> lisäksi mm. Lapuaa ja Ähtäriä ja luonnollisesti kaupunkikierroksella käydään<br /> aina Kokkolassa saakka. <br /> <br /> Hieno homma, että Kalevi A. Mäkinen on näin ilmeikkään, selkeän ja <br /> kuvakerronnallisestikin tosi toimivan kirjan valmiiksi saattanut.<br /> <br /> Tällä teoksella on sanansa jopa lääninhistoriaa kartoitettaessa<br /> ja se käy vahvana näyttönä siitä, että kokonaiseen pohjalaismaakuntaan<br /> tarvitaan juuri tämä entisen Vaasan läänin kokoinen alue.<br /> <br /> Hieno duuni. Kiitos Kalevi.<br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Pohjanmaan_Kirjailijat_ry:_Lakeus_puhuu&diff=18239 2009-01-07T21:35:21Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Lakeus puhuu <br /> Pohjanmaan Kirjailijat ry 1992<br /> <br /> Toimittaja: Vesa Rantala <br /> <br /> Toimituskunta: MirjaKuivaniemi, Vesa Rantala ja Jyrki Tuulari <br /> <br /> Kansi: Pentti Vetikko Pirkkoliisa Murtomäen aiheen pohjalta <br /> <br /> ISBN 952-90-4075-X <br /> <br /> Vaasa Oy:n kirjapaino <br /> <br /> Julkistamista ovat tukeneet: <br /> Vaasan läänin taidetoimikunta, Radio Pohjanmaa, <br /> Ilkka, Pohjalainen ja Vaasa Oy <br /> <br /> <br /> 30-vuotisen toimintansa kunniaksi Pohjanmaan kirjailijat ry <br /> pyöräytti juhlavuonna 1992 kovakantisen, 211-sivuisen antologian.<br /> <br /> '''Noihin aikoihin yhdistyksen toiminta oli monimuotoista ja''' <br /> '''aktiivista, kun puheenjohtajana hääräsi Aulikki Hissa, jolla oli'''<br /> '''luontainen kyky hoitaa asiat hyvässä yhteishengessä.'''<br /> <br /> Lukijalle -alustuksessa puheenjohtaja kertoo juhla-antologian <br /> lukeutuvan kahteen osaan ja niinhän se tekee. On jäsenten tekstejä <br /> vuosien varrelta ja järjestetyn kilpailun parhaimmisto.<br /> <br /> Aloituksensa lopussa Aulikki Hissa tuttavallisesti ohjeistaa näin: <br /> ''Sinulle lukija pohjalaiset kirjailijat ja harrastajakirjoittajat avaavat'' <br /> ''ovia tässä kirjassa lakeudelle, sydämiinsä ja vähän muuallekin'' <br /> ''- kuten haluat… Leppoisia lukuhetkiä.''<br /> Tärkeää tällainen oikanlainen sananpalojen asettelu. Tuollaisten yksinkertaisten, <br /> tavallisten sanojen, jotka oikein aseteltuna luovat lämpöisen tunnelman.<br /> <br /> Näiden evästysten viitoittamana lähdetään siis pohjalaiskirjoittajien <br /> mutkikkaalle, mutta niin lavean vähäkuoppaiselle polulle. <br /> Ovia tulee raoteltua ja jos jotakin esiteltyä ja onhan kirja yleisvaiku- <br /> telmaltaan hyvinkin seesteinen, etten sanoisi kultivoitunut, mutta <br /> saisi siinä enemmän potkuakin olla. Kaiken kaikkiaan kirja on <br /> kuitenkin mukavaa luettavaa ja kyllä siitä virikkeitäkin irtoaa. <br /> <br /> Kirjan tullessa painosta ulos oli yhdistyksen jäsenmäärä 103 ja <br /> järjestettyihin kokouksiin ja tapahtumiin osallistuttiin vilkkaasti.<br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Pohjanmaan_taidetoimikunnan_tiedotuslehti_2004&diff=18238 2009-01-07T21:34:36Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Pohjanmaan taidetoimikunnan tiedotuslehti 2004 <br /> <br /> ISSN 1455-8920 <br /> <br /> Tarinat kiertoon -projektin vetäjä: Marja-Leena Mäkelä<br /> <br /> Kannen kuva ja julkaisun kuvat Kari Anttila <br /> <br /> <br /> '''Tarinat kierrossa'''<br /> <br /> 34-sivuinen Tarinat Kiertoon –vihko on selailukelpoista <br /> katseltavaa ja lukuarvoakin sillä on ja hauskasti sekoittuvat <br /> ammattilaiset, harrastajat ja lapset omiksi kirjallisiksi sisältöosioikseen. <br /> Kivasti vihkosta värittävät koululaisten piirrokset, mutta niin kuin usein <br /> - liian usein, niin taas ovat sivumarginaalit lipsahtaneet väärinpäin. <br /> Ulkolaidoilla tilaa yllin kyllin, mutta ennen niittejä, keskiössä, ei juuri <br /> lainkaan ja sinne se teksti sitten sukeltaa. <br /> Surkuhupaisan vihosta tekee taustatieto, että materiaalia siihen <br /> koottiin useamman vuoden aikana ja tulevan hienon julkaisun <br /> tiimoilta saatiin lehdistä lukea loisteliasta etukäteisuutisointia, vaikka <br /> kuinka moneen otteeseen. <br /> No, viranpuolesta asiaa hoitaneet kuittasivat kaikki omat saatavansa <br /> ja kun kaikki muutkin kirjaprojektikulut suhteellisen huikeiksi <br /> muodostuivat, niin täytyy olla kiitollinen, että edes jotain aikaan saatiin. <br /> Ikävältähän se hieman kalskahtaa, että kun tällainen suunnittelupaperilla <br /> sinänsä hyvinkin hieno kirjahanke ajetaan karille ja ikään kuin vain pakonomaisesti<br /> viime metreillä puristetaan jonkin sortin julkaisu ulos, julkaisunäytön pakosta,<br /> niin siihen on tyytyminen ja kaikki hankkeeseen budjetoidut ja lisäbudjetoidut yhteiskunnalliset varat ovat vain jonnekin ikään kuin hävinneet. <br /> Tehtiinhän toki tämän projektin tiimoilla muutakin, mutta <br /> kun piti tulla se mahtava kirjakin ja alkuasetelmissa nimenomaan <br /> ja varsinkin se hieno edustuskelpoinen kovettukantinen kirja, <br /> niin vähän panee ihmetyttämään, että kuinkas tässäkin taas näin kävi.<br /> <br /> No, onneksi on edes tämä vihkonen <br /> ja nämä tarinat kierrossa. <br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Vsa_graafikot_10v.&diff=18236 2009-01-07T21:33:04Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Vaasan Taidegraafikot<br /> <br /> Toimitus ja taitto: Tapani Tammenpää<br /> <br /> Paino: Vaasa Oy:n kirjapaino 1991 <br /> <br /> <br /> '''Näyttöä juhlakirjassa'''<br /> <br /> Kymmenvuotista olemassa oloaan tällä kirjalla juhlistava Vaasan <br /> Taidegraafikot ry pysyttelee perimmäisten asioiden äärellä, mikä <br /> aivan asiallista tässä tapauksessa onkin. <br /> Kirjan toimittaja Tapani <br /> Tammenpää esittää asia-avauksessaan: <br /> ’’Taidegrafiikan vahva tulo taidemarkkinoille <br /> on aiheuttanut taideyleisölle monenlaisia kysymyksiä. <br /> Miten erottaa toisistaan taidejäljennökset ja alkuperäisgrafiikka? Millaisia ovat graafiset painomenetelmät? <br /> Miten kuvat ylipäätänsä syntyvät? <br /> Yritämme vastata näihin kysymyksiin.’’ <br /> Miksi tämä kirja tehtiin? nimisessä etutekstissään selvittää T. Tammenpää <br /> myös, että kirja on tullut tehdyksi talkoovoimin, ilman apurahoja <br /> tai sponsoreitten tukea. <br /> Kirja kertoo taidegrafiikan tekijöistä, <br /> vieläpä osittain heidän itsensä <br /> kertomana. <br /> Kirjan ilmestyessä 1991 paikallisia taidekuvioita rikastuttamaan <br /> oli yhdistyksessä jäseniä 28 ja kaksi kunniajäsentä: Esa Riippa ja Arpad <br /> Szabados . Jäsenistöstä edustettuina kirjassa ovat: <br /> Tuija Arina-Sundelin, Jorma Haavisto, <br /> Nandor Mikola, Tapani Tammenpää, <br /> Minna Kattelus, Raili Halme, Kaj Smeds, <br /> Brita Asplund, Juha Tammenpää, <br /> Raili Laitalainen, Jouko Laurila, Veikko <br /> Takala, Jaakko Leikas, Anne-Maria Naapuri, Kalervo Härö, Timo Hiltunen, Salme Sirkola, <br /> Arja Wunsch ja Oswald Karlsson. <br /> Kirja on harkitusti toteutettu marginaaleja unohtamatta ja tukee näin <br /> graafikoilta vaadittavaa ja odotettavaa osaamista taitonkin suhteen. <br /> Tietämystään kirjassa artikkelissaan <br /> ’’Grafiikan ostajan ABC’’ <br /> esittelee tutkija Jukka Partanen <br /> Jyväskylän Grafiikkakeskuksesta. <br /> Anne-Maj Salin puolestaan raportoi grafiikasta Tikanojan taidekodissa.<br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Onkilahden_yl%C3%A4aste:_Vaasan_veri_ei_vapise%E2%80%A6&diff=18235 2009-01-07T21:32:17Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>== Peruskoulu 15 vuotta Vaasassa ==<br /> <br /> Onkilahden yläasteen juhlajulkaisu 1990<br /> <br /> Kustantaja: Vaasan kaupunki, <br /> eikä tainnut liian kalliiksi tulla.<br /> <br /> <br /> '''Oppilaiden näytönpaikka'''<br /> <br /> Julkaisu on liimattu, selästä kartongilla vahvistettu,etukannelta muovisuojattu ja kopioteknisesti toteutettu, mikä haittaa varsinkin kuvaosuuksissa ja varsinkin, kun julkaisun ilmestymisen aikaan kopiokoneet <br /> eivät vielä kovin kummoisia olleet, <br /> eikä ainakaan tämä koulukone millä sivut työstetty on. <br /> Pääasia kuitenkin, että ovat tehdyksi saaneet. On taitanut olla oppilaskunnalle melkoinen työvoitto, kun viimein nämä 202 sivua ovat valmiita olleet. Tämän kaltaista toimintaa kaivattaisiin enemmän vielä nykyisinkin, sillä <br /> tekeminen josta tulosta syntyy kannustaa aina ja historian, yhteiskuntarakenteiden, kansanperimän ynnä muun selvittely kirjallista kokonaisesitys- <br /> muotoa varten on haasteellista, vaativaa ja hyvin opettavaista touhua. <br /> On tainnut kirjan toimittaneella Marja-Liisa Pekkolalla puuhaa piisata kun on kirjailevaa toimittajakatrastaan vaalinut, mutta omalla tavallaan kaikessa on hyvin onnistuttu ja tyytyväisyys on rehtori Arja Nortusen alkutekstistä aistittavissa. <br /> On mahtanut pähkäilemistä piisata siinä, että kuinka ja missä koossa ja mihin paikkaan keltaiselle etukannelle teoksen nimike sijoitellaan. Mahtanut tämä sitten myöhemmin kannen suunnittelusta vastanneita Kari-Matti Nortusta ja Olli Snellmania vallan naurattaa. <br /> Aikaansaannoksessa käsitellään vähän kaiken laista <br /> esim. Vaasan ortodoksisia ja lutherilaisia kirkkorakennuksia, Talvisotaa Vaasassa, <br /> Valassaaria, Vaasa-lehden ja Pohjalaisen vaiheita jne. <br /> Lopuksi sitten vielä tutkielma, jossa esitellään Suomen kansan vanhoja tapoja. Tutkielman esipuheessa todetaan, että suomalaisten rikas kansanperinne on suurelta osin onneksi kerätty erilaisiin kirjoihin, joista voivat tulevat <br /> sukupolvet sitten nauttia. Ja todellakin onneksi näin on. Kirjat ovat tärkeitä. <br /> Päävastuun artikkelikokonaisuuksista kantavat Iiro Salkari, Cati Knifsund, <br /> Tiina Koljonen, Merja Uus-Leponiemi, Kati Alkula, Juhani Myllymäki, Petteri Rintamäki, Salla Mäntyniemi, Piia Alaharju, Minna Kangasmäki, Sami Hautakoski, Tuomas Angervo, Maarit Harju, Risto Ranta-aho, Jaakko <br /> Takaluoma, Ilkka Niemistö ja Kaj Rintala. <br /> Joo tämä kertoo myös siitä ajasta , kun tavalliset kirjoituskoneet käytössä <br /> vielä olivat, mikä sitten näkyy rivityksessä sun muussa, mutta niinhän silloin kun ihan ite homma hoidettiin ja pääasiahan tässä on, että nämä <br /> koululaiset ovat tämän toimituksellisen asian oikein oivaltaneet ja harjoittaneet <br /> kynäilykykyjään oikein tosimielessä. <br /> Kaiken kaikkiaan paljon vaivaa vaatinut kunnioitettava suoritus. <br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Esite_Edvininpolusta&diff=18234 2009-01-07T21:31:43Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Edvininpolku / Edvinsstigen <br /> Edvin Hevonkosken veistoksia <br /> Edvin Hevonkoskis skulpturer <br /> <br /> Työryhmä / arbetsgrupp: Edvin Hevonkoski, Björn Wargh ja Riitta Pääkkönen <br /> <br /> Valokuvat / foto: Bosse Mäkinen <br /> <br /> Kännökset / översättningar: Vaasan kaupungin kielenkääntämö / Vasa stads översättningbyrå <br /> Toimitus, kuvatekstit / redaktör, texter: Riitta Pääkkönen <br /> <br /> Layout: Timo Kaasinen <br /> <br /> 28 sivua <br /> <br /> Painotyöt / tryckeri: Oy Kirjapaino Ab <br /> <br /> ISBN 951-96264-2-5 <br /> <br /> Vaasan taidehallin julkaisu <br /> <br /> <br /> == Asevelikylän kansantaiteenpolku ==<br /> <br /> <br /> Mukava katsella tätä Edvinsivustoa, jossa varsinkin värikuvat toteutuvat upeasti. <br /> Sitä vastoin mustavalkokuvissa olisi ollut parantamisenkin varaa. <br /> Erinomaisesti karttatyyliin ajateltu ja toteutettu laadukas esitevihko kyseessä kuitenkin on. <br /> Etusivulla museotoimenjohtaja Sven-Erik Krooksin hyvin kansantaiteilijaa <br /> ymmärtävä esittely toimii mallikkaasti: <br /> - Edvin Hevonkosken taiteessa yhdistyy omaperäisellä tavalla sekä alkuperäisyys <br /> ja luomisvoima, kertoo Krooks. Ja tätä mieltä minäkin olen aina ollut. <br /> <br /> Esitteen ensimmäisellä polun karttasivulla luetellaan järjestyksessä kaikki silloin maastossa <br /> olleet Edvinin veistokset. Kutakin veistosta vastaava paikkanumero löytyy sitten polun <br /> vihreästä piirroskartasta. Selkeän simppeli ratkaisu vaikka tekstiasettelu ja fonttikoko <br /> hieman tökkiikin, mutta niin se tekee vihossa kauttaaltaan, mutta toisaalta onhan asia- <br /> sisältö tosi selkeästi esillä ja mukaan valittuja taideteoskuvia kerronnallisesti mukailevat <br /> Riitta Pääkkösen tekstit ovat mehukkaan oivaltavia. <br /> Keskiaukeaman kuva Edvinin moniosaisesta tarinankerrontatyöstä luonnollisessa <br /> ympäristössään eli Asevelikylän metsässä on valoineen, varjoineen, kaikkineen <br /> todella hieno. Taidetta yhdistettynä luontoon herkullisimmillaan. <br /> Niin työn nimihän on Seitsemän veljestä viinanpoltossa, jonka hevonkoski on valmiiksi <br /> saattanut vuonna 1986. Teokseen kuuluva puusta hakattu veljessarja vieraili muuten <br /> kesällä 2005 Helsingissä Nykytaiteenmuseo Kiasman katolla. <br /> Muita vihkosta löytyviä minulle tosissaan kolahtavia teoksia ovat esimerkiksi <br /> ruostumattomasta teräksestä niittailtu Pako Impivaarasta vuodelta 1991 ja tietenkin <br /> jumalattoman monimuotoisen valmistusvaivan vaatinut Viinapirunkirkko vuodelta 1989. <br /> Edvin on kansantaiteilija parhaasta päästä, <br /> että kyllä Edvinipolkua lampsia kelpaa.<br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Ryhm%C3%A4_97:_Vaasalaisia_kirjoittajia&diff=18233 2009-01-07T21:30:36Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Kustantaja: Oy Nozdrev, Helsinki<br /> <br /> Paino Oy Fram Ab, Vaasa 1997 <br /> <br /> ISBN 951-97387-2-X <br /> <br /> Jorma Ojaharjun vetämä proosakirjottajien ryhmä aloitti yhteispuurtamisen <br /> syyskaudella 1996. Avauspuheenvuorossa kirjailija Ojaharju kertoo kevät- <br /> kaudella 1997 kurssilaisten oppineen olemaan jo viljelemättä liikoja laatu- <br /> sanoja kuin myös jättämään liiat rönsyämiset väliin. <br /> Näillä opein siis valmista saatiin aikaiseksi ja Jorman opastuksella nyt <br /> Ryhmä )/:ksi ristitty porukka sai kirjansa valmiiksi. <br /> Mukana ovat: Anna-Sisko Aho, Anne Susanna Aho, Hilkka Maria Filppula, <br /> Leena Heikkilä-Smeds, Marja-Liisa Herrgård, Matti humalamäki, Ainy <br /> Koivu-Niemi, Tiina Kaarina Kulmala, Jaakko Louhi, Alli Salo, Raimo Johannes <br /> Rinta ja Hanna Saarikivi. <br /> <br /> Alun alkaen kertoo Ojaharju hommaan ryhtyneensä koska ilmeni, että <br /> tuolloin täällä oli sentään muitakin kirjoittajia kuin mitä löytyi Aulikki <br /> Hissan luotsaamasta Pohjanmaan Kirjailijoiden väestä ja Eila Laasasen <br /> ja Liisa Härkösen Runoriihiryhmittymästä ja että löytyi nimenomaan <br /> proosakirjottajia. <br /> Hyvä että löytyi ja mukavaa kun kirjan synnyttivät.<br /> <br /> - Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Riitta_M%C3%A4kel%C3%A4:_Matti_Visanti_%E2%80%93_taiteiden_monitaitaja&diff=18232 2009-01-07T21:29:55Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Riitta Mäkelä: Matti Visanti – taiteiden monitaitaja <br /> <br /> 104 sivua <br /> <br /> Ei ISBN luokitusta <br /> <br /> Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen, Oulu <br /> <br /> <br /> '''Monitaitaja Visanti'''<br /> <br /> Katsoin kirjaston tietokannasta ja Fennicasta tietoja tästä Visantia käsittelevästä teoksesta, <br /> että esim. mistäkö kirjaa löytyy, mutta eihän sitä mistään löytynyt, ei edes Oulun kirjaston <br /> tietokannasta vaikka Visanti syntyjään Oululainen onkin ja Pohjoinen on tai ainakin tämän <br /> kirjan julkistamisen aikoihin oli oululaisen Kirjapaino Osakeyhtiö Kalevan omistama yhtiö. <br /> Oudolta kalskahtaa, jos sitä ei ole kokoelmiin hankittu, eikä kansalliskokoelmaan (Fennica) <br /> toimitettu ja olisi sen syytä Vaasan kirjastostakin löytyä, koska taiteilija, arkkitehti Matti <br /> Visannin (vuoteen1936 saakka Björklund) tuotantoa varsinkin grafiikka löytyy <br /> Vaasan kokoelmista huomattavasti mm. Tikanojalta. <br /> Kirja joka tapauksessa on hyvä ja hyvin toimitettu ja antaa toimivan kiokonaiskuvan <br /> Matti Visannin monipuolisuudesta ja todella merkittävistä aikaansaamisista. Visanti <br /> osasi, jaksoi ja eli työtään, mitä se sitten kulloinkin sattui olemaan ja aina täysipainoisesti. <br /> Hän hallitsi monta alaa ja asiaa. Mahdettiin hänelle aikanaan kateellisia olla, mutta <br /> tuskin Visanti moisista kyräilijöistä mitään piittasi kunhan vain hoiti hommiaan. <br /> <br /> Suomalaisista taiteilijoista Matti Visanti oli se joka kuvitti ensimmäisenä Kalevalan <br /> kokonaisuudessaan. Hän oli koulutukseltaan arkkitehti, mutta ajan myötä luopui <br /> urastaan arkkitehtinä toimiakseen vapaana taiteilijana. <br /> Visanti kuvitti kirjoja, suunnitteli exlibriksiä, rahoja, postimerkkejä, vaakunoita, <br /> adresseja, lavasteita, julisteita, lippuja, huonekaluja, patsaita, reliefejä, seinävaatteita, <br /> mattoja, tapettimalleja, että työsarkaa hällä todella riitti. <br /> Matti Visanti loi jatkuvasti uutta, eikä koskaan halunnut pysähtyä paikalleen. <br /> <br /> Matin linoleumtekniikalla toteutetut Kalevalan kuvitusvedokset synnyttivät ristiriitoja <br /> ja Eero Järnefelt esitti niiden olevan ikätoverinsa Gallen-Kallelan jäljittelyä, mikä näin <br /> jäljestä ajateltuna on naurettava väitös. WSOY:kin sanoi kesken urakan Visannin <br /> sopimuksen irti ja Gallen-Kallela vaati työtä itselleen yksinoikeudeksi. <br /> Pientä skismaa siis. <br /> <br /> Ensimmäinen kirjakuvitustyö mitä Visannilta ilmestyi oli Matti Pälsin Vanhaa ja katoavaa <br /> (Otava 1921). Sitten tulivat Eino Leinon teokset Pajarin poika ja Puolan paanit (molemmat <br /> 1922) ja jatkoa riitti. <br /> <br /> Arkkitehtuuritoimisto Björklund &amp; Myntille teki Visanti aikoinaan alan töitä ja Hugo <br /> Myntin jäätyä pois yhteisyrityksestä joskus 1924 tuli Visannista toimiston ainoa osakas. <br /> <br /> Matti Visanti (syntyi Oulussa 31.5.1885. Kuoli Helsingissä 25.11.1957) tuli <br /> muuttaneeksi Vaasaan 1914 ja tuolloin isä August Björklund toimi Mustasaaren <br /> kirkkoherrana ja siellä asui suurin osa muusta perheestäkin. <br /> <br /> Vaasasta Visannin taiteellisen uran juuret ovat lähtöisin ja tämän johdosta <br /> kirjan aloittavan osion Oulussa ja koulussa jälkeen seuraa osio nimeltä, Vaasalainen <br /> monitaitaja: vuodet ennen 1920. <br /> <br /> Matti Visati oli aikansa moniosaaja, joka ei koskaan hyväksynyt kapeaa spesialisoitumista. <br /> Arkkitehtejäkin hän syytti pelkureiksi, jotka eivät uskalla rajoja ylitellä. Tämä ylipäätään <br /> osaltaan jo tuolloin johtui siitä, että katsottiin kahdella alalla toimivan olevan diletantti <br /> molemmilla. Yleisesti ottaen tuolloinkin pelkästä viittauksesta osittaiseen ammattitaita- <br /> mattomuuteen ja siihen leimautumisen johdosta eivät monialaisesti lahjakaatkaan <br /> uskaltaneet tehdä kuin yhtä ja samaa. Matti Visanti oli tästä tulenpalava poikkeus, joka <br /> teki kaikkea työtä taiteen alalla, vihasi kuppikuntia ja turhantärkeyttä ja tuotti valtaisan <br /> määrän laadukasta materiaalia. <br /> <br /> Matti Visannin merkitystä Vaasalle voisi kuvailla vaikka näin, että hän on meidän <br /> linkkimme Suomen taiteiden kultakauteen. Häntä olisi täälläkin syytä enemmän muistaa.<br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Pentti_Valmunen:_Vuosi_Vaasassa&diff=18231 2009-01-07T21:29:13Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Suunnittelu, kuvaus ja kuvien <br /> valinta Pentti Valmunen<br /> <br /> Otava 1973 <br /> <br /> ISBN 951-1-00351-8 <br /> <br /> Takakannen esittelyssä Valmunen kyselee, että olisiko <br /> Vaasassa vietetty vuosi paikallaan. Tiedustelee myös <br /> tuntuisiko se houkuttelevalta. Neuvoo kuitenkin satunnaisia <br /> kulkijoita tyytymään lomailuun ja viikonloppuvierailuihin ja <br /> hänen mukaansa aivan sama mihin vuoden aikaan lomailunsa <br /> itse kukin kohdistaa koska täällähän on aina viihtyisää. <br /> Tällaisia mietiskelee Pentti Valmunen seitkytluvun alussa <br /> ja kehuu vielä Vaasasta löytyvän jokaiselle taatun aineellisen <br /> huolessapidon ja toivoo kaikki täällä tapaavansa. <br /> Noh, eipä paljon paremmin voisi kotikaupunkiaan kukaan <br /> mainostaa ja mikäpä tätä mainostaessa jos ja kun kokee <br /> Vaasamme vieraanvaraiseksi ja ystävälliseksi kaupungiksi. <br /> Kirja esittää 126-sivuisessa annissaan merkittävän <br /> otannan tyylikkäitä kuvatallenteita, niin mustavalkoisina <br /> kuin värillisinäkin. <br /> Kirja on varsin hyvä aikakautensa kuvaus. <br /> kuinka hienoa, että näitä tällaisia on Vaasastamme tehty <br /> ja oiva idea tällainen vuodenkierron esittävä teos. <br /> Talvesta aletaan ja talveen lopetetaan, niin kuin pitääkin <br /> sillä sehän se on se meidän pisin vuodenaikamme… tai <br /> ainakin se sitä silloin ennen oli.<br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Totte_Mannes:_Ars_Gratia_Artis&diff=18230 2009-01-07T21:28:35Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Kustantaja: Hyvinkään kirjapaino Oy <br /> <br /> Painettu Hyvinkäällä 1983 <br /> <br /> <br /> '''Lumoojatar Totte Mannes'''<br /> <br /> Kajaanissa syntynyt, Vaasassakin hyvin pitkään vaikuttanut, <br /> mutta viime vuosikymmenet Espanjassa asunut taidemaalari Totte <br /> Mannes on paitsi taidokas maalari, niin myös erinomainen <br /> kirjailija. Tästä hienona osoituksena tämä kolmekielinen <br /> teos (englanti, espanja, suomi), jonka mustavalkotaitto tuo, <br /> niin aistikkaan selkeästi sanottavansa esiin. <br /> Manneksen mystinen kuvamaailma, joka hehkuu omaperäisyyttä sielukkaasti <br /> sykkien, on kaunista ja tunteita herättävää katsottavaa. Hän hallitsee <br /> loistavasti omaksumansa klasyyritekniikan ja saa kuvansa <br /> puhuttelemaan useimpia meistä.<br /> <br /> ’’Luolamaalaukset osoittavat että kuvallinen ilmaisutarve <br /> lienee yhtä vanha kuin ihmiskunta. Siitä huolimatta kuvataitei- <br /> lijan ammatti ja hänen oikeutensa elää työllään tässä ajassa <br /> on suuri kysymysmerkki.’’ <br /> Näin asiallisia pohtii Mannes ja vaikka näiden pohdintojen ylös <br /> kirjaamisesta on jo hyvän aikaa kulunut, niin yhtä ajankohtainen <br /> on sana-asettelu vieläkin.<br /> <br /> Manneksen maalaustaide on ajatonta ja ajattomasti hän osaa sanojakin asetella.<br /> -Risto Jalonen<br /> <br /> Manneksen maalaustaiteesta linkit:<br /> <br /> http://www.tottemannes.com/home <br /> <br /> http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija.asp?id=1995 -- <br /> <br /> http://www.pohjalainentaiteilijaliitto.fi/jsenet.htm --<br /> <br /> http://fi.wikipedia.org/wiki/Totte_Mannes</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Ojaharju%26Heinonen:_Vaasa-kuvakirja&diff=18229 2009-01-07T21:26:54Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Vaasa / Vasa <br /> <br /> ISBN-951-9358-80-3<br /> <br /> <br /> '''Vaikuttava Vaasa -kirja'''<br /> <br /> Vaasa Oy:ltä vuonna 1990 ilmestynyt kaksikielinen Vaasa / Vasa <br /> kaupunkikirja on kirjailija Jorma Ojaharjun ja valokuvaaja Raimo <br /> Heinosen yhteistyön tulos.<br /> Tai oikeastaan kyseessä on pikemminkin valokuvaajan kirja, <br /> joka on sitten tarpeellisella tekstimäärällä täydennetty ja kun <br /> kirjoittajana on Ojaharju, niin teksti sisältää asiatiedon oheen<br /> upotettua hurttia huumoriakin.<br /> Pääpaino lepää kuitenkin kuvissa ja niiden eteen tehdyssä työssä,<br /> joiden parissa (silloiselta) Pohjalaisen luottokuvaajalta Raimo <br /> Heinoselta vierähti runsas kaksivuotinen jakso lehtityön lomassa.<br /> Kuvitus onkin kauttaaltaan erinomaista; luontaisen kamerasilmän <br /> tallentamaa kerrontaa, jossa valoa on osattu lukea. Joissain paikoin<br /> painon lievähkö sumeus kuitenkin vie kuvista syvyysterävyyttä, mutta<br /> nämä tämmöiset huomiot ovat niitä seikkoja joihin ei edes pidä erityistä<br /> huomiota kiinnittää. Eivätkä tästä asiasta saa selvyyttä muuta kuin<br /> alan ammattilaiset ja mahdollisesti määrätyt kuvaoriginaalit nähneet.<br /> <br /> Kirja on kuvakokonaisuudessaan joka tapauksessa upea ja erikoisiakin<br /> ratkaisuja layoutissaan käytellyt Pohjalaisen piirtäjämestari Pentti Vetikko<br /> hallitsee homman. Aukeamat toimivat rytmikkäästi. Tekstipalkkien<br /> vaihtelevat paikat tukevat ilmeikkyyttä. Paitsi tapahtuma-, niin myös<br /> värikokonaisuuksia on ajateltu.<br /> <br /> Kirjan on kääntänyt ruotsiksi Pentti Olavi (Peo) Sundell.<br /> Englanninkielisestä tiivistelmästä vastaa Gerald Porter,<br /> saksankielisestä Michael Frank.<br /> <br /> - Risto Jalonen<br /> <br /> [[Luokka:Vaasa-aiheisia teoksia]]</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Mikolan_viimeinen_julkaisu&diff=18228 2009-01-07T21:26:12Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Nandor Mikola: ART. Näyttely Akvarellisalissa <br /> <br /> Nandor J. Mikola säätiön julkaisu 2005<br /> <br /> <br /> Akvarellisti, professori Nandor Mikolan viimeiseksi <br /> jäänyt julkaisu on hänen viimeisen näyttelynsä luettelo, jonka <br /> avajaisia juhlittiin 25.10.2005 Mikolasalissa, Vaasassa. <br /> Tämä vankan päällisen ja 10 lehteä (20 sivua) käsittävä <br /> abstrakteja töitä esittelevä tuhkansinisellä kauttaaltaan <br /> pohjaväritetty tyylikäs vihko esittelee paitsi taidetta ja pari henkilökuvaa, <br /> jossa toisessa professori työnsä äärellä, niin myös taidemaalari <br /> Soile Yli-Mäyryn hyvin henkilökohtaisviritteisen puheen, jonka <br /> Soile Nandorille ja juhlaväelle esitti aiemman heinäkuisen <br /> Seinäjoella pidetyn avajaistilaisuuden yhteydessä. <br /> Nandor osasi antaa sudin surutta lentää ja huoletta hän vedellä <br /> pohjiaan huuhteli; usein oli ämpäri käytössä, kun pohjustettiin <br /> sopivan kosteiksi niitä isokokoisia akvarelleja. <br /> Tästä Nandor J Mikolan rentoudesta tämä julkaisu sisällöltään <br /> vauhdikkaine teoskuvineen on oivallinen näyttö. <br /> Taideblogin työt ovat uusia: 10 vuodelta 2005, joista kaksi koko <br /> aukeaman täyttäviä, 3 vuodelta 2004 ja yksi vuodelta 2003. <br /> Rivakka otteissaan oli Nandor. Sielu syvää sykettä. <br /> Mieli väripalolla valeltu. <br /> <br /> - Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Eero_Murtom%C3%A4ki:_Merest%C3%A4_kohoaa_saaria&diff=18225 2009-01-07T21:24:06Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Kustantaja ja Kirjapaino: Vaasa Oy 1982 <br /> Reproduction: Kuva-pirkka Oy <br /> Painos 1500, joista 750 numeroituja <br /> <br /> ISBN 951-660-063-8 <br /> <br /> '''Merenkurkun kohoava saaristo'''<br /> <br /> Keskeltä Merenkurkuksi kapeneva Pohjanlahti ei saanut turhaan Maailman perintö –statustaan. <br /> Kaikkihan me täällä tiedämme, että tämä on ainutlaatuinen paikka ja nyt se tiedetään ja <br /> annetaan ymmärtää tästä tietämättömille kaikille maailmankansalaisille. <br /> Eero Murtomäen kirja Merestä kasvaa saaria toteen näyttää hienosti tämän saaristomme <br /> ainutkertaisuuden ja kuinka vuodenajat siellä vaihtelevat. <br /> Minä kun aina pidän näistä erilaisuuksista, niin mielestäni on hieno tyylikeino laittaa <br /> kirjan katselemisen aloittaja hieman hakemaan näitä infotietoja eli kirja vasta ikään kuin <br /> alkaa kuuden upean kokokuva-aukeaman jälkeen, joissa viidessä viimeisessä marginaali- <br /> aluuen värinä on käytetty toimivaa mustaa. Se ensimmäinen on pelkkää kuvapintaa. <br /> Kirja sisältää lukuisia kuvallisia herkkupaloja ja taitto toimii. <br /> Kirjan marginaalit on muuten jätetty puhtaan valkoisiksi, mutta oivaltavasti osioittain <br /> katkaistu mustapohjaisella kuvan ja väliotsikon sisältävällä aukeamalla. Tämä rytmittää <br /> kirjaa. Myös kirjan viimeinen aukeama on musta ja kuva löytyy vain aukeaman vasem- <br /> malta sivulta. <br /> Luontokappaleista kirjan päähenkilönä <br /> esiintyy Eerolle aina yhtä rakas merikotka, <br /> joka kirjan julkistamisen aikoihin oli vielä lähes uhanalaisten listalla. Muun muassa sitten merilokit, korpit, laulujoutsenet, tiira, kurjet, hirvet ja minun ikuinen suosikkini kalasääski pistävät silmään. Kalasääski on saanut kirjassa jopa oman hienon osionsa nimeltä ’’Muuan kalastaja’’, <br /> joka on väri- ja mustavalkokuvilla vuorottelevana kertovana pakettina mainio. <br /> Kalakämppien ja kalavajojen koskettava saaristolaisidyllikin on tyylillä taltioitu. <br /> Vaikka me ihmiset joka paikkaan tungemmekin niin ulkokarien luodoilla - skäreillä <br /> ja grunnilla elämä jatkuu merilintujen ehdoilla. Kaikki merestä kohoneet ja kohoavat moreenimuodostelmat kelpaavat lintujen pesimäpuuhiin. Moreeniselänteet <br /> kuhisevat elämää. <br /> Luontokuvakirjahan tässä kyseessä on, vaikka Murtomäki pienen sivuroolin on <br /> ihmisellekin suonut.<br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Kotomets%C3%A4&diff=18224 2009-01-07T21:23:16Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>== Eero Murtomäki: Kotometsä ==<br /> <br /> Kotometsä <br /> <br /> ISBN 951-9152-73-3<br /> <br /> <br /> '''Kotoisassa metsässä'''<br /> <br /> Oululaisessa Kalevan kirjapainossa työstetty Pohjoisen vuonna<br /> 1984 kustantama valokuvaaja Eero Murtomäen ’’Kotometsä’’<br /> kuuluu luontokirja-aateliin. Sen kauttaaltaan hieno ja puhutteleva<br /> värikuvakuvitus saa lisävoimaa tyylikkäästä asettelusta.<br /> Eeron lämminhenkinen kertojaminä avaa meille oven hänen<br /> luonnolliseen luontosuhteeseensa; siihen mistä voima kuviin<br /> kumpuaa. Kuvaajana hän on myös kirjallisesti lahjakas tarkkailija,<br /> joka tuo havainnot selkeästi lukijan tavoitettaviksi.<br /> Kirja on kotimetsän ylistys. Tarkkaavaisen havainnoitsijan<br /> kokemuskentän kuvaus, ollen samalla myös riipaiseva muistutus<br /> luonnon haavoittuvaisuudesta ja siitä kuinka monta kotometsää<br /> onkaan jo metsäteollisuuden jalkoihin jäänyt.<br /> - Aineellisen elintason nousu on maksettu luonnolla, metsällä.<br /> Tienraivaukset, ojitukset ja aurausvaot katkoivat polkumme. Ne<br /> katosivat avohakkuitten jälkien ja jätteiden sekaan, tilittää Eero.<br /> <br /> - Me ja eläimet olemme sukulaisia. Ihmisessä ei ole mitään, josta<br /> eläimellä ei olisi ainakin jälkiä, ja kaikkea sitä mitä ihmisessä on,<br /> on myös jossain määrin eläimissä. Tämä Ernest Thompson-<br /> Setonin lainaus on luettavissa kirjan Kurkisoilla tarinasta, jossa<br /> Murtomäki kertoo jo lapsena kokeneensa lauseen selvyydeksi.<br /> Tästä selvyydestä kertoo myös Kotometsä –kirja.<br /> <br /> - Risto Jalonen<br /> <br /> <br /> [[Luokka:Vaasa-aiheisia teoksia]]</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Rakennettiin_uusi_Vaasa&diff=18222 2009-01-07T21:22:21Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Mirjam Lehtikannon kirjoituksia <br /> Toimittanut Anna-Maija Salo <br /> <br /> Vaasa Oy 1981<br /> <br /> ISBN 951-660-036-0 <br /> <br /> Taittaja: Anna-Maija Salo <br /> Kuvatoimittaja: Mikko Julkunen <br /> Kansi: Pentti Vetikko <br /> <br /> == Uusi Vaasa nousee Klemetsön niemelle ==<br /> <br /> Näihin 147-sivuun on saatu pakatuksi nykyisen Vaasan syntyhistoria <br /> suorastaan säntillisen tarkasti ja kun sen on tehnyt niin oivallinen <br /> kirjoittaja kuin Mirjam Lehtikanto, niin kokonaisuus piirtyy mieleen <br /> yksityiskohtineen ja henkilögallerioineen. <br /> Kirjan kuvalähteinä on käytetty varsinkin Pohjanmaan museon -, <br /> Vaasan kaupungin -, Fil. maist. Mirjam Lehtikannon -, Museoviraston - <br /> ja Vaasan maakunta-arkistoa. Tämän lisäksi sitten vielä joitain <br /> yksittäivskuvia on lainattu usealta taholta, mutta suurimmasta kuva- <br /> kokonaisuudesta vastaa valokuvaaja Mikko Julkunen. <br /> Kirja kiistaton dokumentillinen arvo lepää kuitenkin <br /> nimenomaan Lehtikannon huolellisissa kirjoituksissa, <br /> joissa tuntuu lähes kaikki mahdollinen tuilleen huomioiduksi <br /> tai vähintään kaikki tarpeellinen ja tarpeet varmistava. <br /> <br /> Itselläni sattuu, aihetta sivuavasti, olemaan omistuksessa <br /> jotain tuon ajan tapahtumiin tiiviisti sidoksissa olevaa. <br /> Nimittäin maalaustelineeni (kevyt maastoteline) on aikoinaan <br /> ollut taidemaalari Leo Lehtikannon omaisuutta. Tavara kulkeutui <br /> haltuuni kun Lehtikantojen sukulaistyttö Liisa meni aikoinaan <br /> Toralan Markun kanssa naimisiin ja kerran vanhan talon vinttiä <br /> penkoessaan löysivät sieltä Leon telineen. Markku sitten joskus <br /> soitti aiheesta mulle ja kysäisi, että josko vaikka kyseisen telineen <br /> johonkin grafiikan työhön vaihtaisin ja näin toimittiin. <br /> Tästä telineestä kirjassa ei kuitenkaan kuvaa ole, mutta lukuisia <br /> luonnossuunnitelmia esim. Thesleffin suunnitelma Satamapuiston <br /> kioskiksi, A.T. Gellerstedtin vesivärimaalaus, joka esittää Vaasan <br /> kirkkoaukiota sellaisena, kuin C.A. Setterberg sen mielessään <br /> kuvitteli ja halkeaman vuoksin repimään jouduttu Setterbergin <br /> piirrustus kirkon tornista sekä lukuisia asemakaavapiirroksia. <br /> Teoksella on siis varsin merkittävissä määrin tätä dokumenttiarvoa, <br /> joka tutkijoille tuottaa suoranaisia täyttymyksen hetkiä. Kirjan <br /> runsas tekstitys on kuitenkin niin laajaa, tilaa vievää ja tiivisti <br /> pakattua, että tavallisemman selailijan se jättää kyllä helposti <br /> melko neuvottomaksi tai kirja jää monelta varmasti lukematta <br /> ellei näistä historiallisista kasvutapahtumista <br /> siis ole tosissaan kiinnostunut. <br /> <br /> Kirjan etusivulla alaotsikko tähdentääkin <br /> ’’ Kirjoituksia Vaasan asemakaavasta, kaupunkikuvasta <br /> ja rakennuksista sekä rakentajista ja suunnittelijoista’’ <br /> ja tästä kaikesta kirjassa todellakin on kysymys.<br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Jorma_Ojaharju:_Outokummun_petetyt_el%C3%A4kelaiset&diff=18221 2009-01-07T21:21:12Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Kustantaja: Oy Erasmus LTD, Vaasa 1991 <br /> sivuja 208 <br /> <br /> Painotyö: Kurikkapaino Ky<br /> <br /> ISBN 951-96253-0-5 <br /> <br /> '''Malttia, sano mummu, vaaria ottaa sydämestä'''<br /> <br /> Takakannessa Ojaharju ihmettelee, että onko kysymyksessä ennakkotapaus? <br /> Takakannesta lainattua: Pääjohtaja pertti Voutilainen lupasi kirjallisesti, että <br /> eläkkeellä jo olevien eläkkeisiin ei kosketa Outokumpu Oy:n suuren eläke- <br /> ratkaisun yhteydessä. <br /> Ammattiliittojen vaatimuksesta vietiin kuitenkin 4000 eläkeläiseltä indeksilisä <br /> viideksi vuodeksi ja perhe-eläke melkein kokonaan. <br /> Tekstistä selviää, että mikään ei enää auttanut. Eläkeläisten oli turha kenenkään <br /> puoleen kääntyä. Työehtosopimukset oli pitäviksi laadittu. <br /> Enää eivät eläkleläiset kuulu työehtosopimuksen piiriin on Ojaharju havainnoinut <br /> päättäessään kyseisen kirjan työstämiseen ryhtyä ja jyrisee sotahuutoa eläkeläisten <br /> ainutlaatuisten saavutettujen etujen loukkaamisen johdosta. <br /> Kirjan alaotsikko on Vuosisadan sosiaalipoliittinen huijaus? <br /> Noh ehkei kuitenkaan. Onhan kuitenkin hyvä, että väärinkäytökset parrasvaloihin <br /> saadaan, mutta kaikki voi aina tapahtua, niin monesta syystä, niin monella tavalla <br /> ja asian esittäminenkin käy aina vain asian itselleen valjastaneen katsontakannan <br /> mukaisesti. Kuinkas muutenkaan? <br /> <br /> Kirjan ilmestymisen aikoihin juttelin joidenkin kirjaa lähemmin koskettaneiden <br /> tahojen kanssa ja ilmeni että nämä petetyt eläkeläiset eivät sitten alkuunkaan <br /> pitäneet tavasta ja tyylikeinoista millä heidän asiansa kirjassa esitetyksi tuli. <br /> Heidän mielestään Ojaharju retosteli asialla, joka olisi pitänyt jättää vähemmälle <br /> huomiolle. Niin tai näin, niin kansissa tuokin episodi on ja taisi Jomppa sen <br /> tehdä vähän niin kuin Keskon armoilla kirjan jälkimainingissa ja ehkä turhan <br /> provokatiivista teksti paikoin onkin. Hurtilla huumorilla pitää hyvin maltillisesti <br /> eräät asiat höystää. Sitä ei sovi aivan alvariinsa kaikissa yhteyksissä viljellä, <br /> ettei homma pääse mauttomaksi lipsahtamaan ja on myös hyvä muistaa, että <br /> syväluotaavalla asiatekstillä on aina kiistaton paikkansa. Ja onhan Jorma asiaa <br /> seikkaperäisesti tarkastellutkin ja varmasti on muutaman dirikan naama venähtänyt <br /> aiempaa kurttuisemmaksi kirjan sisältöön tutustuessaan, mutta tämä tällainen ei <br /> saa, eikä voi olla ainoa päämäärä. <br /> Malttia mukaan, sano eläkeläinen. <br /> Joka tapauksessa kirjan sisällöllä omat ansionsa on ja eiköhän Ojaharjulla <br /> sentään ole olleet muutkin kuin vain markan kuvat mielessä kirjaa tehdessään.<br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Jorma_Ojaharju:_Keskon_armoilla&diff=18220 2009-01-07T21:20:35Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Keskon armoilla <br /> <br /> ISBN 951-99953-6-6<br /> <br /> <br /> '''Keskon ikeen alla'''<br /> <br /> Jorma Ojaharjun sotahuuto Keskolle on kärjistetyn sanoman<br /> keihästelyä, jossa satiirisestikin kauppias paran voitot muovautuvat<br /> tappioiksi. Jo ’’Keskon armoilla’’ kirjan alaotsikko Torpparilaitos<br /> tänään antaa viitekehyksen siitä mitä tuleman pitää. Ja Ojahurjahan<br /> tykittää täysillä K-kauppias Heikki Niemenpään puolesta, jonka<br /> usko kaikkivaltiaaseen Keskoon on kokenut inflaatiota seuranneen<br /> laman jälkeisen romahduksen.<br /> Piikittely ja faktoista muovautuvat fiktiot ovat kutkuttavia. Myhäillen<br /> kirjailija vakuutta kaiken olevan silkkaa asiaa ja tietää ettei mistään <br /> liioittelusta suinkaan ole kyse. <br /> Mutta tiedetäänhän mekin että Jompalla ei kuulu tapoihin tämä asioiden<br /> suurentelu, vaan pikemminkin kaikenlaatuinen toppuuttelu … Vai<br /> kuinka se nyt olikaan?<br /> Ihailtavaa joka tapauksessa tämä barrikadeille nousu suurta, kauppiaita<br /> holtittomasti kohtelevaa keskustukkuria vastaan. Juttuhan on näet niin,<br /> että jos kukaan ei mitään sano (lue: kirjoita), niin kyllä moni epäkohta<br /> jäisi huomioimatta ja epäolennaisuutena sivuutettaisiin.<br /> <br /> Kokonaisuutena kirja on hörisyttävän viihdyttävää luettavaa, joka<br /> varmasti antaa vähintään saman verran ajattelemisen aihetta kuin Alko. <br /> <br /> Kirja julkaistiin 1988. Sen kuvitus on peräisin Heikki Niemenpäältä<br /> ja Vaasa Oy:n arkistosta.<br /> <br /> - Risto Jalonen<br /> <br /> <br /> [[Luokka:Vaasa-aiheisia teoksia]]</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Jorma_Ojaharju:_Vaasan_markkinoilla&diff=18219 2009-01-07T21:19:41Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>== Jorma Ojaharju Vaasalaisia / Vaasan markkinoilla ==<br /> Vaasalaisia ISBN 951-99669-7-8<br /> <br /> Vaasan markkinoilla ISBN 951-99769-6-5<br /> <br /> <br /> '''Jorma Ojaharjun lapsuuden ja nuoruuden kuvakirjat'''<br /> <br /> Jompan Oy Erasmus Ltd:stä putkahti ilmoille kaksi<br /> vaasalaisuuden syvään olemukseen pureutuvaa teosta.<br /> Näistä ensimmäinen pehmeäkantinen vuonna 1985 ilmestynyt <br /> ’’Vaasalaisia’’ on mielestäni Ojaharjua parhaimmillaan. Mehevää<br /> ajassa uivaa kerrontaa, jossa hersyy elämän kokemisen taito. <br /> Tämä ensimmäinen tuli ulos vielä Helsingistä käsin, mutta jo <br /> seuraavana vuonna ilmestynyt selkeä jatko-osa, kovakantiseen<br /> formaattiin pakattu ’’Vaasan markkinoilla’’ hoidettiin painoasuun<br /> Vaasa Oy:llä ja Jompan nyrkkipajakin oli siirtynyt Stadista kotoisille<br /> kulmille Palosaarelle, Puuvillan tiloihin.<br /> Kumpaisenkin kirjan alaotsikkona on ’’Lapsuuden ja nuoruuden<br /> kuvakirja’’ ja sitähän ne ovatkin. Muistelua matkan varrelta.<br /> Pohdintaa elämän avaruudessa. Kuvia vaasalaisista koitoksista.<br /> <br /> Juttu luistaa rehevästi poimuillen. Vielä ei ole kotiseudulle palannutta <br /> kirjailijaa alkanut Kylttyyri-Vaasa ahdistamaan. Mieli on avoin. On mukava<br /> muistella ja suhteuttaa entisaikaa nykypäivään. Jouhevaa juttua riittää, kun <br /> vaasalaisia pannaan marssijärjestykseen, samalla pohdittaessa suurvalta-<br /> politiikat sun sellaiset pikkujutut parempaan kuosiin.<br /> Vielä on matkaa suurimman laman syövereihin ja Ojaharju tietää: <br /> - Että nimenomaan luopuminen ratkaisun etsimisestä altistaa elimistön sairauksille. <br /> Tietää hän senkin että: - Itsekkyys on realismia.<br /> Ja niinhän se on ja on aina ollut. Tämän tietää jokainen kunnallispoliittinen<br /> pelimieskin ja siitähän sitten aina päätöksenteossa liikkeelle lähdetään.<br /> Mutta on muistettava sekin että: - Rajoittaminen tappaa mahdollisuudet.<br /> Tähänkin Jompan toteamukseen yhtyy varmasti moni luovaa sarkaa<br /> työksensä kyntävä tosi taiteilija, yrittäessään omillaan pärjätä.<br /> <br /> - Risto Jalonen<br /> <br /> <br /> [[Luokka:Vaasa-aiheisia teoksia]]</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Runo_noja&diff=18218 2009-01-07T21:18:45Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>RUNO NOJA ei ISBN –luokitusta<br /> <br /> Runoriihen antologia vuodelta 2000<br /> <br /> <br /> '''Riihivalmista runoa'''<br /> <br /> Vuonna 2000 Multiprintillä painatettu ’’Runo noja’’ on<br /> vaasalaisen runotiimin nimeltä ’’Runoriihi’’ voimannäyte.<br /> Kirjasesta löytyy paljon hyvää, mikä todistaa tämän tiimin<br /> toimineen. Tarkkaan ovat illanistujaisissa omia ja toistensa <br /> tekstejä pohtineet ja ilmeisesti yhdessäkin lopputulosta hioneet. <br /> Kokoontumisissa ovat hakeneet inspiraatiota toinen toisistaan. <br /> Vai pitäisikö sanoa toisiltaan? Joka tapauksessa ovat yhdessäkin<br /> tekstejä muokanneet ja hyvä niin.<br /> Vähän ihmetyttää, kun eivät ole huomanneet tuota kansallis-<br /> bibliografian tunnusta teokselleen hankkia. Kyllähän se<br /> tässäkin kirjassa olisi aivan paikallaan.<br /> <br /> Antologiasta löytyy tekstiä seuraavilta henkilöiltä: Jaakko Heikkilä,<br /> Liisa Härkönen, Silja Kalliokoski, Taina Konttas, Heikki Kristola,<br /> Eila Laasanen, Jaakko Louhi, Maria Manner, Raija Rosti, Alli<br /> Salo ja Vieno Vaaranmaa.<br /> Runon salaisuuksia pitkään pohdittuaan saivat sen ensimmäisen<br /> lapsosensa maailmaan saatetuksi.<br /> <br /> - Risto Jalonen<br /> <br /> <br /> [[Luokka:Vaasa-aiheisia teoksia]]</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Kirjaston_ker%C3%A4%C3%A4m%C3%A4%C3%A4_runoutta&diff=18217 2009-01-07T21:17:46Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>== Runo Puhuu / Dikten talar ==<br /> <br /> Vaasan kaupunginkirjaston – maakuntakirjaston <br /> järjestämän Pegasos – runokeräyksen satoa runon vuonna 1997 <br /> Skörden av diktinsamlingen Pegasos som ordnades av Vasa <br /> satadsbibliotek – landskapsbibliotek under diktens år 1997 <br /> <br /> Työryhmä / Arbetsgrupp: Jons Hindsberg, Arja Koukku ja Rauni Raukola <br /> Taitto ja tekstinkäsittely / Layout och textbehandling: DigiWood Oy Ab <br /> <br /> <br /> Kannen kuva / Pärm bild. Arto Dahlbon maalaus / Målning av Arto Dahlbo <br /> <br /> Kustantaja / Förläggare Vaasan kaupunginkirjasto – maakuntakirjasto <br /> Vasa stadsbibliotek – landskapsbibliotek <br /> <br /> ISBN 952-5149-07-2 <br /> <br /> Painopaikka / Tryckeri: Painotalo Varteva Oy 1998 <br /> <br /> Kuten asiaan kuuluu kirja on kaksikielinen ja kirjoitettua runoa on kertynyt <br /> pitkin poikin Pohjanmaata ja näinhän se olla pitää, kun tämä Vaasan kirjasto <br /> kerran on emokirjasto eli kohtalaisen suuren alueen kattavan maakunnan <br /> kantakirjasto. Kirjassa kansainvälisyyttäkin ilmenee sikäli, että sisällössä on <br /> mukana jokunen englannikielinenkin runo. That’s nice. <br /> Kirjan kiinnostavuutta ja arvoa lisää jokaiselle osallistuneelle <br /> esitettyihin kysymyksiin (samoihin) saadut väliin hyvin värikkäätkin <br /> vastaukset. Tällainen jonkin erikoisemman tai normaali antologiakäytännöstä <br /> poikkeavan kirjallisuuselementin lisääminen kokonaisuuteen maustaa <br /> aina mukavasti, antaa eloa ja tässä tapauksessa kysymysasettelulla tuodaan <br /> itse kutakin kirjoittajaa lukijaa lähemmäksi. Kirjan valmistumiselle on <br /> myös maltettu antaa viimeistelyn onnistumiselle tarvittava aika ja niinpä <br /> runonvuonna 1997 koottu materiaali sai valmiin painomuotonsa vasta 1998. <br /> Kirja on esimerkillisen siististi koostettu ja toivoa sopiikin, että vielä <br /> joskus jotain vastaavaa järjestettäisiin. <br /> <br /> Kirjaan pääseet runot on jyrytetty. <br /> Arvosteluraadissa olivat: Jons Hindsberg, Martin Imbur, Kyösti Kelhä, <br /> Arja Koukku, Anneli Linna, Marja-Leena Mäkelä ja Carita Nyström.<br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Katariina_Kotom%C3%A4ki:_Laulu_voitti_kiven_hiljaisuuden&diff=18216 2009-01-07T21:17:11Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Runogalleria 2003 <br /> <br /> ISBN 951-787-178-3<br /> <br /> Yliopistopaino / pikapaino, Helsinki <br /> <br /> <br /> '''Osaavaa runonkäyttöä'''<br /> <br /> Varsin hieno ja omanlaatuinen kirjoittaja on <br /> Katariina Kotomäki, jonka viimeaikaisiin <br /> saavutuksiin lukeutuu myös erään sanoituksensa <br /> saattaminen Englannin hovin tietoisuuteen. <br /> Erinäisissä yhteyksissä on Vaasassa Kotomäen tekstejä, <br /> jotka hän on myös itse säveltänyt, kuultu aina silloin tällöin. <br /> Ja kyllä niitä saisi vaikka useamminkin joku jossain <br /> esittää ja mieluummin aina välillä muuallakin kuin <br /> vain hengellisesti suuntautuneissa tilaisuuksissa, sillä <br /> Katariinan tekstiannissa on valopilkkuja tarjottavaksi <br /> aivan kaikelle kansalle. <br /> Kotomäellä on tarinankertojan lahja ja on suorastaan <br /> synti, että hän tulee kerrontansa särmikkyyttä väliin <br /> tukahduttaneeksi liiallisilla jumaloppien julistuksilla. <br /> Jumala on OK, sen voi sanoa pienemmilläkin kirjaimilla <br /> ja jättää itse kunkin päätettäväksi miksi näin on. <br /> Mutta tietäähän Katariina, että arkirealismista on usein <br /> löydettävissä totuus ja todistusvoima: <br /> ''Samat nahkarotsit ohittavat'' <br /> ''samat raha-automaatit,'' <br /> ''ja samat unelmat kiiluvat'' <br /> ''samojen alekamppeitten silmäniskuissa.'' <br /> Kotomäki haluaa myös todistaa huolensa luonnosta <br /> ja sen tilasta markkinavoimien ikeen alla: <br /> ''Voi vallanhalua'' <br /> ''voi sairasta maailmaa!'' <br /> ''Avohakkuina itkee kuoleva metsä.'' <br /> ''Kuka sinut parantaa äiti-maa,'' <br /> ''kuka sydämenlyöntisi tuskat tuntee.'' <br /> ''miten löydät ikimetsien'' <br /> ''äärettömän viisauden?''<br /> <br /> Just niin paitsi, että avohakkuu on kyllä jo tehtaalle <br /> tallennettua metsää, mutta jos viereen on pläntti <br /> tai isompikin sarka puuvyöhykettä jäänyt, niin sehän <br /> siinä itkee, vaikka ei just kuolemassa olisikaan.<br /> <br /> - Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Leif_F%C3%A4rding:_Ihan_kuin_ihminen_kuuntelisi&diff=18215 2009-01-07T21:16:29Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>ISBN 951-0-12289-0 <br /> <br /> WSOY: graafiset laitokset <br /> <br /> Painettu Porvoossa 1984<br /> <br /> '''Hauraana tuulessa''' <br /> <br /> Leif Färdingiä ei elinaikanaan tarpeeksi kuunneltu ja <br /> jos kuunneltiinkin, niin se ymmärtämispuoli jäi usein <br /> puuttumaan. Hän oli vaikeasti tavoitettava hahmo, joka <br /> tuli omalla ehdottomalla omistautumisellaan vapauden <br /> määreen kaikin puoliseen kunnioittamiseen, niin teoissa, <br /> tavoissa kuin nautintoaineiden käytössä aiheuttaneeksi <br /> hämmennystä vähän laajempi alaisestikin. <br /> Kotipuolessa taisi oudoksuminen olla hyvinkin raskauttavaa <br /> ja aiheuttaa vahvoja ristiriitoja runoilijan mielessä. <br /> Siksipä Lefa kuittaa runokirjan kansinimikkeeksi ''Ihan <br /> kuin ihminen kuuntelisi''. Hänestä on täytynyt tuntua, <br /> että häntä ikään kuin ollaan kuuntelevinaan koska saa <br /> tekstejään julkaistuksi ja jonkin asteista suitsutusta osaavasta <br /> kirjoittamisestaan ja runojen sisältörikkaudesta, mutta taka-alalla <br /> alati sama nakertava tietoisuus, että useat ovat vain todella kuulolla, <br /> eivätkä edes halua yrittää ymmärtää. <br /> Raskas voi olla runoilijan osa. Färding ja hänen eletty <br /> elämänsä on tästä kuin tyyppiesimerkki. Lefa halusi jakaa <br /> kukkia koko kansalle, mutta niin harva niitä maljaansa laittoi. <br /> Näin Färding tämän kokoelman viimeisessä runossa: <br /> ''Viluisena mietin palaanko kiveksi'' <br /> ''ja miten pitkä on matka.'' <br /> ''Kuin orpo, huurteinen kaisla'' <br /> ''''värisen myöhäissyksyssä'' <br /> ja väkevät aallot ympärilläni kertovat'' <br /> ''matkan pituudesta.''<br /> <br /> - Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Proosapiiri:_K%C3%A4rsimyskukka&diff=18214 2009-01-07T21:15:50Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Kärsimyskukka - Tarinoita rakkaudesta <br /> <br /> Vaasan Tyoväenopiston kirjottajaryhmä 2003 <br /> <br /> Toimittanut Olli Mäkinen <br /> <br /> Vaasa-opiston julkaisu <br /> <br /> Taitto: Tapio Parkkari Kansi: Risto Holtti Kustantaja: Vaasan Työväenopisto <br /> <br /> ISBN 952-99203-0-X <br /> <br /> Kirjoittajat: Alli Salo, Erkki Kristola, Jaakko Louhi, Marketta Vaismaa, Merja Kähtävä, Olli Mäkinen, Pirkko Kaukonen, Renny-Alexander, Risto Holtti, Tarja Autio, Tiina Seppälä ja Urpu Leena Grönroos <br /> <br /> <br /> '''Suvaitsevaista rakkautta''' <br /> <br /> Kirjan taitto on toteutettu sillä tyyppivirheellä, että marginaalit kirjan keskiötä vasten on jätetty huomioimatta, jolloin aukeamittain sivutekstit ovat häiritsevän lähellä toisiaan ja näin ollen aukeamat ovat ahtaita ja luettaessa kirjaa on taivuteltava, että vasemman sivun keskiöön sukeltavat rivit ovat luettavampia. Valaistuksesta riippuen myös keskiön heittämä varjo häiritsee lukemista. <br /> <br /> Esipuheessa kirjallisuudentutkija, kriitikko ja filosofi Olli Mäkinen kertoo, että lupauduttuaan Vaasa-opiston proosaryhmän vetäjäksi hän sitten myöhemmin yritti perua lupauksensa kuultuaan, että edellisen kurssin keulahahmo oli ollut kirjailija Jorma Ojaharju, jonka romaaneja hän itse on aina ihaillut. Turhaa oli miehen rimakammo, sillä aiempiin rinnastettaessa tekstisisällöltään aivan kelpo kirjan ovat tulleet pyöräyttäneeksi Tällainen kollektiivinen paneutuminen johonkin aiheeseen on varmasti joillekin soveltuvaa kirjoittamisharjoittelua kuin myös osatekijä ammattimaisemmassa kirjoittajaksi harjaantumisessa. Itse en ole koskaan moista kokeillut, enkä tule kokeilemaan. Minä olen aina vain kirjoittanut, sen mitä kirjoittanut olen. Hyvä joka tapauksessa, että tällainenkin teos on saatu vaasalaista kirjakenttää kohentamaan. Kirjan teemana on rakkaus ja Olli Mäkinen kertoo olleensa tekstien suhteen suvaitsevainen jo siitäkin syystä, että rakkauttakin on niin monenlaista. Ja suvaitsevainenhan Olli on ollut. <br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Suomensel%C3%A4n_taiteilijaseura_35v.&diff=18212 2009-01-07T21:14:15Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>STS, Suomenselän Taiteilijaseura 35 v. <br /> Teksti, grafiikka &amp; layout: Arvo Sippola <br /> työryhmä: Raimo Hirvonen, Marita Järvinen, Eero Hiironen ja Arvo Sippola <br /> Kannen valokuva: Eero Hiironen <br /> Kuvan manipulointi: Jyrki Foudila <br /> Kannessa oleva logo: STS: standaari, Arvo Sippola <br /> sivuja 151 <br /> Paino: Ykkösoffset Oy, Vaasa <br /> Kustantaja: Suomenselän Taiteilijaseura ry 2003 <br /> <br /> ISBN 952-91-5836-X <br /> <br /> <br /> '''Juhlallinen julkaisu Suomenselältä'''<br /> <br /> Jo huomiota herättävällä juhlakoollaan kirja kerää pisteitä ja <br /> sekä etu- että takakannen kattava professori Eero Hiirosen ottama <br /> kuva sumuisesta Ähtärijärvestä toimii upeasti. <br /> Varsin selkeästi taitettu kirja, joka ei liiemmälti jätä valitteluille sijaa. <br /> Ehdottomasti tyylikkäin taidejärjestön aikaansaama matrikkelityylinen <br /> kirja mitä minä olen näillä nurkilla nähnyt. <br /> Hiljattain edesmenneen Arvo Sippolan teksti on asiallisen tiedottavaa. <br /> Kaikki tulee oikeassa järjestyksessä sanotuksi. <br /> Silloin kun seura juhli 30-vuotistaivaltaan, niin Ähtärin Pirkanpohjassa <br /> otettiin juhlakuva, jossa ovat mukana: Kunniajäsen Veikko Takala, <br /> näyttelyn avannut Vaasan lääninhallituksen koulutusosaston päällikkö <br /> Maria-Terttu Hautanen-Jokela, seuran sihteeri Marita Erkkola-Järvinen <br /> ja seuran puheenjohtaja Arvo Sippola. Tuolloin myös seuran pikkujoulut <br /> vietettiin Hiirosen tunnetuksi tekemässä Pirkanpohjan taidekeskuksessa. <br /> Näitä kerronnallisia ryhmäkuvia on sitten monista muistakin tilaisuuksista. <br /> Sen kummemmin sisältöön puuttumatta totean vain, että kirja on niin hyvin <br /> tehty, että sitä moni muu taidejärjestö voisi vaikka käyttää malli- ja <br /> vertailukappaleena.<br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Syttymisen_syytutkimus_Vaasan_palosta&diff=18211 2009-01-07T21:13:30Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Vaasan palon syytutkimus 3.8.1852<br /> <br /> Tehty vuonna 2006 <br /> <br /> 66 sivua <br /> <br /> Kierrekantattu ja muovisuojattu monistekansio <br /> <br /> Työryhmä: <br /> Pentti Suksi, Mauri Pitkämäki, Pentti Herala, <br /> Anita Uljens ja Jussi Kangas <br /> <br /> <br /> Hiljattain valmistunut Pentti Suksen vaalima palotutkimus on merkittävä <br /> ponnistus joka käy näytteestä, kun on kyse tosimielisestä asioihin perehtymisestä. <br /> Julkaisua työstettäessä palon syttymissyytä on todennettu myös palotestauksilla, <br /> jotka ovat tarkentaneet tutkimustuloksen paikkansapitävyyttä ja tämäkin osaltaan <br /> kertoo tutkimuksen perinpohjaisuudesta. <br /> Tekijöinä kirjassa asianhoitaja Suksen lisäksi ovat suurpalotutkija ja ylirikoskons- <br /> taapeli evp. Mauri Pitkämäki ja häntä avustanut palomestari Pentti Herala sekä <br /> lehtori Anita Uljens ja paikallishistorioitsija Jussi Kangas. Heidän lisäkseen <br /> avustajajoukkoon kuuluu vielä Pohjanmaan museon amanuenssi Kaj Höglund. <br /> Kuten vaasalaisen nettifoorumin väliin kiihkeästäkin keskustelusta on ilmennyt, <br /> niin tämä Vaasan palon syttymissyy on rakkaasti kaihertanut Pentin mieltä jo <br /> pidempään ja siksi hän omana osuutenaan Vaasan kaupungin 400vuotisjuhlallisuuksiin <br /> päätti saattaa tämän aloittamansa tutkimushankkeen valmiiksi. <br /> Monipuolisen ja kiinnostavasti asioita esiintuovan tutkimustulosaineiston on <br /> Suksi työryhmineen saattanut päivänvaloon ja tämä nyt valmistunut monistejulkaisu <br /> olisi kyllä mielestäni sen arvoinen, että sen hienompaan painoasuun pukeminen olisi <br /> kulttuuritekonakin järkevää. Mielestäni jonkun pitäisi asian johdosta tehdä jotain ja <br /> luulisi kaupunginkin olevan tästä materiaalista kiinnostunut. <br /> <br /> Sehän käy julkaisuun perehtyessä selväksi, että sytyttimenä on toiminut jos ei <br /> tulitikku, niin sitten tuohos, jolla vöyriläinen markkinakauppiaana tunnettu torppari <br /> Mårten Pehrinpoika Ohls on juovuspäissaan tai mahtavassa krapulassa yritellyt <br /> piippuaan sytyttää. <br /> <br /> Julkaisun esipuheen Pentti lopettelee näin: <br /> Monta asiaa tutkimus tulee kumoamaan huhuina tai asioina jotka ovat <br /> osoittautuneet vääriksi tiedoiksi. Tämä tutkimusmenetelmä on ollut poikkeuk- <br /> sellinen, siihen ei ole käytetty ainoastaan historian tutkimusmenetelmää vaan <br /> myös rikostutkimusmenetelmää. Tämä ns. sekatutkimus tekikin asiasta mielen- <br /> kiintoisen. Monta asiaa tässä tutkimuksessa on jotka jäävät kategoriaan <br /> todennäköisesti ja hävinneet historian hämäriin. <br /> <br /> Silmäillessäni silloin aikoinaan tehtyä jutun päätutkimusosiota huomasin, että <br /> siellähän luurasi Suomen maalaustaiteen kulta-ajan ylpeydenaiheen Fanny Churbergin <br /> isäpappa, Mathias Churberg nimettynä henkilöksi jonka kertomukseen tapahtumien <br /> kulusta vertasivat nykyisiä tietojaan Mauri Pitkämäki ja Pentti Herala. Osaltaan Läntisen pitkänkadun ja Kauppiaankadun välisellä Johan Fredrik Aurenin tontilla sattuneita tapahtumia on valottanut myös August Lassel, joka oli palon syttyessä 9,5 vuotias pikkupoika. <br /> Nykyinen psykologinen tutkimus osoittaa, että Lasselin kertomustakaan ei enää <br /> voida täysin väheksyä, koska tämän kaltaisen järkytyksen on todettu jättävän <br /> lapsen mieleen hyvin tarkan kuvan, mitä yksityiskohtien hämärtyminenkään ei mitätöi. <br /> Tutkimuksessa on todettu myös, että rakas satusetämme Sakari Topelius, silloin myös <br /> lehtimiehenä tunnettu, omalla lehtiuutisointiosuudellaan sai koko maahan leviämään <br /> varmaa väärää tietoa Vaasan palon syttymissyistä. Uutisankkoja siis jo silloin.<br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Kaarle_IX_Vaasan_perustaja&diff=18209 2009-01-07T21:11:51Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>Kaarle 1X - Karl 1X <br /> Vaasan isä - Vasas fader <br /> <br /> Tekstit ja värikuvat – Olavi Antila <br /> Etukannen kuva – Vaasan kaupungin arkistot <br /> Sisäkannen kartta – Jussi Mäki–Lohiluoma <br /> Graaffinen suunnittelu – Jouko Keto <br /> Layout – Marita Sissala <br /> Kuvien skannaus ja käsittely – Jaakko J. Salo <br /> Diakuvien käsittely – Timo Hissa <br /> Käännös – Översättning – Camilla Syring <br /> Painopaikka – Waasa Graphics Oy <br /> <br /> Kustantaja Vaasan kaupunki 2006 <br /> <br /> ISBN 952-5559-13-0 <br /> <br /> <br /> Sain tuossa jokin aika sitten kyseisen kirjan lahjaksi hallinnossa <br /> asioidessani – mistä kiitos ja oikein tosissaan kiitos. Kirja on nimittäin <br /> kaikin puolin toimiva ja tyylikäs ja historiallisena kerronnallisena <br /> dokumenttiteoksena aivan ykkösluokkaa. <br /> Olavi Antila on taitava kertoja, joka saa liioittelematta elävöitettyä <br /> tapahtuneet todenmakuiseksi kokonaisuudeksi. Tarina kulkee. <br /> Jaakko salolla on ollut valtava duuni hänen käsitellessään tekstiä <br /> todistusvoimaisesti elävöittävää vanhaa mustavalkomateriaalia, joka <br /> on löytänyt kirjassa oivallisesti paikkansa. <br /> Täytyy suorastaan ihmetellä kuinka hyvin yhteistoiminta on sujunut <br /> graafisesta suunnittelusta vastaavan Jouko Kedon ja layoutista <br /> vastaavan Marita Sissalan välillä. Nämä kaksi sarkaa kyllä minun <br /> mielestäni nykyisin ovat yksi ja sama asia ellei toinen sitten ole (Jouko) <br /> tehnyt lähes koko duunin ja toinen (Marita) ollut sitten mukana päättämässä <br /> esim. kansien lopullisesta ilmeestä ja lopullisista aukeamakokonaisuuksista <br /> ja noin niin kuin yleensäkin antamassa työlle hyväksyntäänsä. Jos menen <br /> näissä arvailuissa kovin metsään niin oikaiskaa. <br /> Tärkeintähän tässä on kuitenkin se, että suunnittelu toimii ja kirja on <br /> saanut tosi tyylikkään layoutin <br /> Jo kansista lähtee tämä viimeistelyn onnistuminen ja lopun väriliite on <br /> selkeän elävästi toteutettu itsellinen kokonaisuus, kun vielä lisätään <br /> kirjan oivallinen pitkänomainen vaaka lukijaystävällinen muoto ja <br /> painotekninen huippulaatu, niin on pakko todeta, että kaikki on kohdallaan. <br /> <br /> Jätän nyt sen kummemmin sisältöön puuttumatta. Sen verran kuitenkin <br /> sanon, että kaikkihan haluavat saada selville kuinka Kaarle-herttua <br /> vanhemman veljensä silloin vallassa olleen Eerik XIV pahaksi hengeksi <br /> mainitun neuvonantajan papinpoika Göran Perssonin hoiteli. <br /> Huh - huh, se oli rankkaa aikaa. <br /> Kaarlen jalanjäljissä pyöritään Ruotsissa, piipahdetaan Puolaa hätyyttelemässä <br /> ja välillä suomalaiset sotilasasiapoijaat hääräävät Moskovassa. <br /> Vastaan tulee jaarleja jono, nuijamiehet ja Marski mm ja herttuanakin <br /> ehtii tuleva yhdeksäs Kalle, Vaasan perustaja, Pohjanmaalla hääräämään. <br /> Historian tuntemuksen kannalta meille vaasalaisille hyvin tärkeä osio <br /> kirjassa on tietysti loppupäähän, ennen väriliitettä, sijoitettu seikkapreräinen <br /> tietopaketti Kylästä kaupungiksi – Mustasaaresta Vaasaksi eli dokumentoitua <br /> tietoa kuinka Pohjanmaa joskus silloin asutettiin ja miten homma kehittyi. <br /> Paras historiallinen teos mitä olen pitkään aikaan lukenut.<br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Sata_vuotta_lasten_p%C3%A4iv%C3%A4hoitoa_Vaasassa_1898_%E2%80%93_1998&diff=18208 2009-01-07T21:11:04Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div>ISBN 952-5149-16-1 <br /> <br /> Tuula Ahonpää ja Merja Paavola-Kinnunen <br /> Vaasan sosiaalilautakunnan julkaisu 1998 <br /> <br /> Lasten päivähoito on tärkeää. Useimmille vanhemmille elämän määrätyssä <br /> vaiheessa se on töissä käynnin välttämättömyys toimenkuvan johdosta. <br /> Ja yhä olennaisemmaksi osaksi perhe-elämää se ajan virrassa on muotoutunut. <br /> Tämän vuoksi on hienoa, että kansiin on saatettu päivähoidon historia <br /> täällä kotikaupungissamme. <br /> Esipuheen kirjaan on kirjoittanut päivähoito-osaston osastopäällikkö Sinikka <br /> Starck ja sosiaalilautakunta on painattanut kirjansa Ykkösoffset Oy.ssä. <br /> <br /> Nykyisestä Kustaanlinnan päiväkodista toiminta Vaasassa on alkunsa saanut. <br /> Tuolloin, vuonna 1898, paikkaa kutsuttiin kansanlastentarhaksi. Paljon on <br /> tekemiset ja tekemisen tavat noista ajoista muuttuneet ja kuinka tämä muutos on <br /> tapahtunut sen tarkasti kirjaavat Tuula Ahonpää ja Merja Paavola-Kinnunen. <br /> <br /> Kirja kotihoidon tukea ja päivähoitopaikkojen määrää kuvaavine vuosi- <br /> grafiikoineen, johtaja- sekä kunnalliskertomusluetteloineen ynnä muine <br /> tarkkoine tallennetietoineen on tärkeää dokumentoitua päivähoitohistoriaa.. <br /> Runsas mustavalkokuvitus antaa osaltaan ilmettä ja kertoo kulloisenkin ajan <br /> päivähoitopaikoista. Kuvissahan lapset ovat pääosissa ja heistä heijastuu sitten <br /> se ajan kuvakin. <br /> <br /> -Risto Jalonen</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Kautta_rantain&diff=18189 2009-01-07T17:17:49Z

<p>91.153.79.195: </p> <hr /> <div><br /> '''vaasalaisia.info &gt; BLOGI'''<br /> <br /> Sunnuntai, tammikuu 4. 2009 &gt; Lähettänyt Vaasalainen 14:40 <br /> <br /> <br /> == Maailmansivu ==<br /> - 4.1.2009 Risto Jalonen<br /> <br /> <br /> <br /> <br /> Kun uutisista lukee ja kattelee tuota touhua tuolla Israel / Palestiina sektorilla,<br /> niin onhan siellä tilanne juuri tälläkin hetkellä aivan käsittämättömän karsea.<br /> Siviilit jyrätään surutta Gazan –kaistalla, että alueelle pesiytynyt Hamaksen <br /> terroriliikehdintä saataisiin loppumaan.<br /> Tapahtuipa siellä nyt sitten mitä tahansa, niin joka suunnalla jatkossakin siviilit <br /> ovat suurimmat kärsijät, kun hallinnot ja järjestöt toisiaan nokittelevat ja pyrkivät <br /> attentaatein ja sotaoperaatioin toinen toisiaan lamauttamaan.<br /> Mutta jos eivät kovin helpolla tästä maailmasta lopu juutalaiset, niin eivät kyllä <br /> lopu kovin helpolla arabitkaan.<br /> Ja loputon kosto- ja murhaamiskierre jatkuu hyvinkin helposti<br /> hamaan maailman loppuun saakka.<br /> <br /> Kuinkas kauan muuten Euroopan vanhoissa polttopisteissäkin Irlannissa<br /> ja Espanjan Baskimaassa on jo vihaa pidelty ? <br /> Entäs mihin ollaan menossa täällä uudemmalla veljesvihavyöhykkeellä entisen<br /> Jugoslavian alueella, jossa kroatit eivät koskaan tule serbeille anteeksi antamaan <br /> ja taitaa olla hampaankoloissa tavaraa melkoisesti toisinpäinkin asioita aseteltaessa.<br /> <br /> Onneksi täällä Suomenniemellä me osataan sulassa sovussa elää ruotsalaisten kanssa.<br /> Joidenkin mielestä kyllä vähän liiankin sopuisina ja varsinkin Vaasanseudulla,<br /> joka alkaa kokonaisuutena olemaan tämä Suomen suurin ruotsalaisuuden linnake ellei <br /> nyt sitten oteta autonomista Ahvenanmaata huomioon.<br /> <br /> Tähän väliin pienenä historiatakautumana tuli mieleeni,<br /> että eikös olekin melkoisen huvittavaa näin sarkastisesti<br /> ajateltuna, että silloin joskus Ristiretket alkoivat <br /> Paavin mahtikäskyllä, ja samalla tuli tämä katolisen kirkon<br /> ylipäällikkö pyhittäneeksi kaikkien vääräuskoisten tappamisen.<br /> Että olihan touhua ja tuosta kyseisestä Paavista tulee kyllä<br /> nykyaikaa ajatellessa pahasti bin Laden mieleen, että on<br /> tämä uskolla sotiminen aina ollut raadollista touhua<br /> halki maailman sivun.<br /> <br /> Ja oli maailmalla tämän kaltaisissa asioissa tilanne<br /> mikä hyvänsä, niin niihin ei pidä pienen Suomen, eikä<br /> suomalaisten kuin ei myöskään Suomessa elelevien<br /> muun maalaisten millään muotoa puuttua.<br /> Omissa nykyisissä melko pienissä paikallisongelmissa<br /> meillä riittää aivan tarpeeksi tekemistä ilman sen kummempia<br /> kivittämisiä ja noitavainoja.<br /> Jalat maassa, sielut kirkkaina ja nyrkkiharjoitukset<br /> jääkööt ainoastaan harrastukselle varattuihin kehiin.<br /> Ja muistakoon kukin ettei Koraani sen kummemmin kuin<br /> Raamattukaan opeta ketään toinen toistansa vihaamaan ja<br /> olipa itse kullakin uskon isäntänä Jumala tai Allah, niin<br /> ei kumpikaan mainituista Herroista ole sodanjumala.</div>

91.153.79.195 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Leonardo_Tukholmassa&diff=18000 2009-01-05T15:37:29Z

<p>91.153.79.195: /* Tähän näyttelyyn jonotetaan */</p> <hr /> <div>'''Pohjalainen 25. 3. 1994'''<br /> <br /> <br /> == Tähän näyttelyyn jonotetaan ==<br /> <br /> Maaliskuun 12. Tukholman kulttuuritalossa avattu Leonardo da Vincin elämää ja monipuolista tuotantoa valottava näyttely jatkuu aina 28. päivään elokuuta saakka. eikä syyttä, sillä kiinnostus on valtaisa. sisään jonotetaan jatkuvasti. sen koin itse ja henkilökunta vakuutti, ettei ilmiö menisi ohi.<br /> Saatavilla on jos jonkinnäköistä Leonardo-matkamuistoa ja varsinkin kirjallisuutta, jota varten on varattu oma ''kirjastotila''.<br /> <br /> Näyttelyn pääpaino on da Vincin anatomisissa tutkielmissa, joista kertovat lukuisat tekstein varustetut muistiinpanopiirrokset sekä hänen keksinnöissään, jotka olivat kertakaikkisen häkellyttäviä omana aikanaan ja panevat vieläkin ihmettelemään, että onko hän kenties ollut luomakunnan älyllisesti kehittynein yksilö.<br /> <br /> Hänen panoksensa niin tieteen kuin taiteenkin alalla hakee vielä tänäkin päivänä vertaistaan ja hänen filosofiset näkemyksensä maailmankaikkeudesta ja ihmisyyden syvimmästä olemuksesta tuovat kiistatta julki hänen neroutensa. siinä mies, jonka lahjakkuuden määrä oli omaa luokkaansa.<br /> <br /> Renesanssilahjakkuuden kankaalle maalaamista öljytöistä on paikalle saatu vain kahdeksan kappaletta, mutta hyvä näinkin ja tähänhän on tyytyminen.<br /> Aluksi hieman ihmetyttää, kun näistäkin kaksi on toistensa ''kopioita''. Ei kuitenkaan identtisiä, sillä ''täydellisempään'' versioon on muutettu Jumalan äidin katsetta ja lisätty se pyhyyden todistava sädekehä. <br /> Muutenkin toisessa kuvassa esiintyvät harmahtavat valovaikutelmat ovat saaneet kirkkaamman hehkun. Sommittelulta ja taustoilta kuvat ovat kuitenkin niin identtiset, että moista taituruutta ei voi olla hämmästelemättä.<br /> Naispotretti vai pitäisikä sanoa madonnapotretti ''Pukeutunut enkeli'' lähettää auterisen ajattoman viestin kaiken kestävästä rakkaudesta, ikuisuudesta ja siitä ymmärtämyksestä joka sulkee maailmat syliinsä.<br /> <br /> ''Mona Lisaa'' ei näyttelyssä ole, mutta tunnetaanhan se kuva jo muutenkin. Kulttuuritalon alakertaan on järjestetty oman Mona Lisan maalauskilpailu. Että siitä vaan maallista Mona Lisaa maalailemaan, jos on asiaa Tukholman suuntaan.<br /> <br /> '''--Risto Jalonen'''</div>

91.153.79.195