<?xml version="1.0"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom" xml:lang="fi">
	<id>https://vaasalaisia.info/vaasapedia/api.php?action=feedcontributions&amp;feedformat=atom&amp;user=85.157.21.90</id>
	<title>Vaasapedia - Käyttäjän muokkaukset [fi]</title>
	<link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://vaasalaisia.info/vaasapedia/api.php?action=feedcontributions&amp;feedformat=atom&amp;user=85.157.21.90"/>
	<link rel="alternate" type="text/html" href="https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Toiminnot:Muokkaukset/85.157.21.90"/>
	<updated>2026-04-11T02:16:32Z</updated>
	<subtitle>Käyttäjän muokkaukset</subtitle>
	<generator>MediaWiki 1.43.0</generator>
	<entry>
		<id>https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Ritva_Viljamaa:_Pilvipouta&amp;diff=8999</id>
		<title>Ritva Viljamaa: Pilvipouta</title>
		<link rel="alternate" type="text/html" href="https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Ritva_Viljamaa:_Pilvipouta&amp;diff=8999"/>
		<updated>2008-02-12T11:17:41Z</updated>

		<summary type="html">&lt;p&gt;85.157.21.90: &lt;/p&gt;
&lt;hr /&gt;
&lt;div&gt;ISBN 951-622-515-2&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Kustannus Päivä Osakeyhtiö &lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Painettu gummerruksen kirjapainossa &lt;br /&gt;
Jyväskylässä 1991 &lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
&#039;&#039;&#039;Hengellistä runoutta&#039;&#039;&#039;&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Ihmisenä olemisen ilosta ja yhteydestä Jumalan &lt;br /&gt;
uutta luovaan voimaan kirjoittelee Viljamaa ja &lt;br /&gt;
monille kristityille tahoille kansien välistä varmasti &lt;br /&gt;
löytyy lukuisia koskettavia ja hartauttakin herättäviä &lt;br /&gt;
tekstipintoja, mutta monelle muulle kirjan raskas- &lt;br /&gt;
soutuinen uskossa pitäytyminen ja sen ylittämättömän &lt;br /&gt;
ainutlaatuisuuden todistaminen on vähän liian &lt;br /&gt;
autuasta nieltävää. &lt;br /&gt;
Kristilliseen perinteeseen kuuluvasti Viljamaan sanottava &lt;br /&gt;
löytää runsaasti vertauksia luonnon ilmiöistä ja pyrkii &lt;br /&gt;
olemaan pyhästi hengittävää, mutta tämä pyrintö voi &lt;br /&gt;
kyllä joitain lukijoita hengästyttääkin.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
- Risto Jalonen&lt;/div&gt;</summary>
		<author><name>85.157.21.90</name></author>
	</entry>
	<entry>
		<id>https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Rasa:_Mets%C3%A4n_sein%C3%A4_on_vihre%C3%A4_ovi&amp;diff=8998</id>
		<title>Risto Rasa: Metsän seinä on vihreä ovi</title>
		<link rel="alternate" type="text/html" href="https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Rasa:_Mets%C3%A4n_sein%C3%A4_on_vihre%C3%A4_ovi&amp;diff=8998"/>
		<updated>2008-02-12T11:12:52Z</updated>

		<summary type="html">&lt;p&gt;85.157.21.90: &lt;/p&gt;
&lt;hr /&gt;
&lt;div&gt;ISBN 951-1-01400-5 &lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Kustannusosakeyhtiö Otava &lt;br /&gt;
Painettu Keuruulla 1976&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
&#039;&#039;&#039;Kulje vihreästä ovesta, kehoittaa Rasa&#039;&#039;&#039; &lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Risto Rasan kutkuttavia tuokiokuvia, jotka &lt;br /&gt;
avaavat uusia katsontaovia asioiden ytimeen. &lt;br /&gt;
Vihreästä ovesta on käytävä sisään. On &lt;br /&gt;
löydettävä metsän olohuone siellä viihtyäkseen. &lt;br /&gt;
Rasa on löytänyt ja viihtyy. &lt;br /&gt;
On suuri kyky havannoida ympäröivää terävästi ymmärtä- &lt;br /&gt;
vällä kynällä. Tehdä monista itsestäänselvyyksistä näky- &lt;br /&gt;
västi huomionarvoisia ja saada kanssakävijät ajattelemaan, &lt;br /&gt;
että kerta kerran perään joka tapahtuma on ainutkertainen, &lt;br /&gt;
jokainen rutiininomainen suorituskin aina omanlaisensa. &lt;br /&gt;
Jokapäiväisissä arjen askareissakin on nyanssinsa, ja metsä &lt;br /&gt;
täynnä havainnoitavaa, joka täytyy vain pysähtyä huomaamaan. &lt;br /&gt;
Rasa tietää ja pysähtyy: &lt;br /&gt;
&#039;&#039;Koivun oksalla&#039;&#039; / &#039;&#039;korvan muotoinen pahka&#039;&#039; / &#039;&#039;kuin se kuuntelis&#039;&#039; &lt;br /&gt;
Näin luonnossa ja sitten kotioloihin: &lt;br /&gt;
&#039;&#039;Yö tulee muttei uni.&#039;&#039; / &#039;&#039;Ja vuoteesta on etsittävä varpaille&#039;&#039; / &lt;br /&gt;
&#039;&#039;uusi viileä kohta.&#039;&#039;&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
- Risto Jalonen&lt;/div&gt;</summary>
		<author><name>85.157.21.90</name></author>
	</entry>
	<entry>
		<id>https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Pertti_Nieminen:_T%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4_tuulee_aina&amp;diff=8987</id>
		<title>Pertti Nieminen: Täällä tuulee aina</title>
		<link rel="alternate" type="text/html" href="https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Pertti_Nieminen:_T%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4_tuulee_aina&amp;diff=8987"/>
		<updated>2008-02-12T10:57:09Z</updated>

		<summary type="html">&lt;p&gt;85.157.21.90: &lt;/p&gt;
&lt;hr /&gt;
&lt;div&gt;ISBN 951-1-15203-3 &lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Kustannusosakeyhtiö Otava &lt;br /&gt;
Painettu Keuruulla 1997 &lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
&#039;&#039;&#039;Siististi kasassa&#039;&#039;&#039;&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Tällainenkin runoilija kuin Pertti Nieminen on &lt;br /&gt;
Vaasassa käynyt syntymässä ja elämän alkutaipaleen &lt;br /&gt;
Länsirannikon helmessä kokenut. &lt;br /&gt;
Tästä Niemisen kirjan nimestä ’’Täällä tuulee aina’’ &lt;br /&gt;
tulee kyllä ainakin minulla heti tämä kotikylä &lt;br /&gt;
mieleen, kun niin usein tuntuu siltä, että kun tuolla &lt;br /&gt;
kaupungilla on kävellen tai fillarilla liikenteessä, niin &lt;br /&gt;
meni mihin tahansa niin aina tuulee ja useimmiten vastaan. &lt;br /&gt;
Että sellainen paikkahan tämä Vaasa on. &lt;br /&gt;
Kirja koostuu havainnoista, juttelusta ja muistiinpanoista, &lt;br /&gt;
mikä meikäläisen mittapuulla tekee kirjasta heti mielen- &lt;br /&gt;
kiintoisen, koska näitä tekstiulottuvuuksia on normaalia &lt;br /&gt;
enemmän tarjolla. Nieminen tuntee tematiikan ja osaa &lt;br /&gt;
aikajanaa hyödyntää: &lt;br /&gt;
&#039;&#039;Eivät Laulujen kirjan runoilijat&#039;&#039; / &#039;&#039;kolmetuhatta vuotta sitten&#039;&#039; / &lt;br /&gt;
&#039;&#039;&#039;&#039;kirjoittaneet kuusta ja keijuista.&#039;&#039; / &#039;&#039;Heidän mieltään painoi&#039;&#039; / &lt;br /&gt;
ministerien ahneus&#039;&#039; / &#039;&#039;ja virkamiesten vilppi,&#039;&#039; / &lt;br /&gt;
&#039;&#039;he kirjoittivat surusta ja ahdistuksesta.&#039;&#039; &lt;br /&gt;
Näin on ollut ja tulee olemaan, niin kauan kuin &lt;br /&gt;
yhteiskunta voimissaan on. Poliitikot eivät anna &lt;br /&gt;
periksi koskaan ja rattaat ovat jo ammoisista &lt;br /&gt;
ajoista lähtien pyörineet omalla painollaan. &lt;br /&gt;
&#039;&#039;Myöhemmin syntyi&#039;&#039; / &#039;&#039;suurliikemiesten luokka,&#039;&#039; / &#039;&#039;mutta sen &lt;br /&gt;
jäsenille ei annettu arvoa;&#039;&#039; / &#039;&#039;vain sotilaita halveksittiin enemmän.&#039;&#039;’’ &lt;br /&gt;
Näinkin on joskus ollut. Nykyisin kyllä se on mennyt vähän &lt;br /&gt;
siihen, että eräät suurliikemiehet tuntuvat kyllä johtavan &lt;br /&gt;
jo joitain poliitikkojakin ja jotkut koko puoluetta, jotkut jopa &lt;br /&gt;
yhteiskuntaa. Rahahan se nimittäin jumalista päättäväisin. &lt;br /&gt;
Nieminen jatkaa: &lt;br /&gt;
&#039;&#039;Kai minunkin runoistani&#039;&#039; / &#039;&#039;löytää kiinalaisia piirteitä,&#039;&#039; / &lt;br /&gt;
&#039;&#039;vaikka kriitikot eivät osaa&#039;&#039; / &#039;&#039;etsiä niitä oikeista paikoista.&#039;&#039;’’ &lt;br /&gt;
No, tämähän on vain tätä, josta kirjailijan itsensä ei tarvitse &lt;br /&gt;
toteamustaan kummempia piitata ja kyllä tässä pärjäillään &lt;br /&gt;
ilman kiinalaisia piirteitä aivan yhtä hyvin kuin niiden kanssa. &lt;br /&gt;
&#039;&#039;Pikkutunneilla&#039;&#039; / &#039;&#039;soi radiosta Albenizin Cordoba.&#039;&#039; / &lt;br /&gt;
&#039;&#039;Viski on lopussa, teekannu tyhjä;&#039;&#039; / &#039;&#039;lopussa ei ole rakkauteni &lt;br /&gt;
musiikkiin&#039;&#039; / &#039;&#039;eikä ihaniin naisiin,&#039;&#039; / &#039;&#039;mutta ehtiikö niistä koskaan&#039;&#039; / &lt;br /&gt;
&#039;&#039;tarpeeksi kirjoittaa&#039;&#039; / &#039;&#039;lyhyen elämän aikana&#039;&#039; / &#039;&#039;kun on niin paljon &lt;br /&gt;
muutakin.&#039;&#039; / &#039;&#039;Mutta ihanista naisista sentään.&#039;&#039;&lt;br /&gt;
 &lt;br /&gt;
Pertti Niemisellä on paljon sanottavaa ja painavaa &lt;br /&gt;
sellaista. Hän kuuluu myös tähän armoitettuun &lt;br /&gt;
luokkaan joka osaa oikeilla säädöillä sykähdyttää ja &lt;br /&gt;
tuoda painettuun sanaan merkityksellistä voimaa. &lt;br /&gt;
Hän myös tietää mitkä asiat arvostamisen arvoisia ovat.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
- Risto Jalonen&lt;/div&gt;</summary>
		<author><name>85.157.21.90</name></author>
	</entry>
	<entry>
		<id>https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Rasa:_Taivasalla&amp;diff=8984</id>
		<title>Risto Rasa: Taivasalla</title>
		<link rel="alternate" type="text/html" href="https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Rasa:_Taivasalla&amp;diff=8984"/>
		<updated>2008-02-12T10:50:46Z</updated>

		<summary type="html">&lt;p&gt;85.157.21.90: &lt;/p&gt;
&lt;hr /&gt;
&lt;div&gt;ISBN 951-1-09818-7 &lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Kustannusosakeyhtiö Otava &lt;br /&gt;
Painettu Keuruulla 1987 &lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
&#039;&#039;&#039;Vapaa taivas - vapaa maa&#039;&#039;&#039;&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Katotta kävellään, kun taivasalla ollaan tai sitten maata &lt;br /&gt;
möllötetään ja pilviä vahdataan tai mitä nyt hyvänsä. &lt;br /&gt;
Luonnossa kuitenkin ja mahdollisimman luonnollisessa tilassa &lt;br /&gt;
ja näinhän Rasan tahdissa mennään, ja räntäsade on taivaan- &lt;br /&gt;
lahja siinä missä muutkin sääolosuhteet. &lt;br /&gt;
Mieltä liikuttavat pienet havainnot helisyttävät hetkellisiä otoksia &lt;br /&gt;
polun varrella. Luonnon ja arjen askareet kietoutuvat yhteen. &lt;br /&gt;
Ja niin kevyellä otteella Rasa niitä toisiinsa rinnastaa ja sekoittelee. &lt;br /&gt;
Herkkää tuntoa ja oivallusta vaaditaan arjen ainutkertaisuuden &lt;br /&gt;
rekisteröintiin. Ja puhun nyt luomakunnan arjesta, kaikesta &lt;br /&gt;
ympärillä ja ympäristössä tapahtuvasta, rutiineista jotka usein &lt;br /&gt;
huomiotta jäävät. Kertautuvat tapahtumat opettavat näkemään &lt;br /&gt;
vivahteita, jos katsot, etkä vain katsele. Ne ovat viittoja &lt;br /&gt;
ymmärryksen kasvattamiseen: &lt;br /&gt;
&#039;&#039;Haljenneessa hopeapajussa&#039;&#039; / &#039;&#039;tähyän ensimmäiseen oksanhaaraan,&#039;&#039; / &lt;br /&gt;
&#039;&#039;päivänvaloon.&#039;&#039; / &#039;&#039;Yöllä vanne kirpoaa,&#039;&#039; &#039;&#039;vaijerit katkeavat.&#039;&#039; / &lt;br /&gt;
&#039;&#039;Näen pajun unta.&#039;&#039;&#039;&#039; &lt;br /&gt;
Seuraavassa Rasa näkee sitten jotain muuta: &lt;br /&gt;
&#039;&#039;Jäätelit murtuivat merikiviä vasten&#039;&#039; / &#039;&#039;Kuin metalliin syöpyivät&#039;&#039; / &lt;br /&gt;
&#039;&#039;nämä vinot viivat:&#039;&#039; // &#039;&#039;räntäsateessa&#039;&#039; / &#039;&#039;alastomassa koivussa&#039;&#039; / &#039;&#039;västäräkkejä&#039;&#039;&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Samassa sateessa oli korpikuusessa palokärki otsa kurtussa &lt;br /&gt;
kotokolonsa suuaukolla, tiedän minä.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
- Risto Jalonen&lt;/div&gt;</summary>
		<author><name>85.157.21.90</name></author>
	</entry>
	<entry>
		<id>https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Eeva_kontiokari:_Ovien_kynnyksell%C3%A4&amp;diff=8980</id>
		<title>Eeva kontiokari: Ovien kynnyksellä</title>
		<link rel="alternate" type="text/html" href="https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Eeva_kontiokari:_Ovien_kynnyksell%C3%A4&amp;diff=8980"/>
		<updated>2008-02-12T10:44:16Z</updated>

		<summary type="html">&lt;p&gt;85.157.21.90: &lt;/p&gt;
&lt;hr /&gt;
&lt;div&gt;Omakustanne, Vaasa 2003 &lt;br /&gt;
ISBN 952-91-5840-8 &lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Eila Laasanen on näitä pitkän linjan runon kulkeneita, &lt;br /&gt;
joille kosolti oppia on taipaleelta kertynyt, mutta hän on &lt;br /&gt;
nimenomaisesti kulkenut runojaan jo ennen oppejakin &lt;br /&gt;
ja siksi tästä kokoelmasta on havaittavissa osaava &lt;br /&gt;
tekijä jolle on sanan lahja suotu. &lt;br /&gt;
Kirja alkaa todella hienosti, jopa tyhjentävän merkityksellisesti &lt;br /&gt;
rytmitetyllä rakennerunolla, joka ottaa lukijan omakseen, &lt;br /&gt;
Näin se menee: &lt;br /&gt;
&#039;&#039;Tässä&#039;&#039; / &#039;&#039;on se alku&#039;&#039; / &#039;&#039;emäseurakunta&#039;&#039; / &#039;&#039;tapulikaupungin kupeessa.&#039;&#039; // &lt;br /&gt;
&#039;&#039;Muoto&#039;&#039; / &#039;&#039;on säilynyt&#039;&#039; // &#039;&#039;liike&#039;&#039; / &#039;&#039;joskus pysähtynyt&#039;&#039; // &lt;br /&gt;
&#039;&#039;kunnes taas&#039;&#039; / &#039;&#039;muotoutunut uudelleen.&#039;&#039; // &lt;br /&gt;
&#039;&#039;Kaikki&#039;&#039; / &#039;&#039;mikä on kulkenut ohi&#039;&#039; / &#039;&#039;on jättänyt jälkensä.&#039;&#039; // &lt;br /&gt;
&#039;&#039;Jokainen&#039;&#039; / &#039;&#039;eri tavalla,&#039;&#039; // &#039;&#039;samalla tavalla&#039;&#039; / &#039;&#039;ei kukaan,&#039;&#039; // &lt;br /&gt;
&#039;&#039;Kunnes taas&#039;&#039; / &#039;&#039;joku sana&#039;&#039; / &#039;&#039;isku tai huuto&#039;&#039; / &#039;&#039;pysäyttänyt tai saanut&#039;&#039; &lt;br /&gt;
&#039;&#039;liikkeelle,&#039;&#039; / &#039;&#039;alkamaan tästä.&#039;&#039;&lt;br /&gt;
Näin vahva aloitus laitta odottamaan jatkolta paljon; se vaatii paljon. &lt;br /&gt;
Eikä Laasanen petä vaan antaa runon kulkea: &lt;br /&gt;
&#039;&#039;&#039;&#039;piirto piirrolta kuvio&#039;&#039; / &#039;&#039;tekijänsä muotoinen&#039;&#039; // &lt;br /&gt;
sitä runoilijan&#039;&#039; / &#039;&#039;on turha jäljitellä&#039;&#039; // &lt;br /&gt;
&#039;&#039;tervehdys tulee paljon kauempaa’’&#039;&#039; &lt;br /&gt;
Ja näinhän ne näreet on. &lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Loppulisäykseksi vielä, että kannen jyrkkä mustavalkoisuus &lt;br /&gt;
toimii graafisesti erittäin onnistuneesti.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
- Risto Jalonen&lt;/div&gt;</summary>
		<author><name>85.157.21.90</name></author>
	</entry>
	<entry>
		<id>https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Runoriihi:_Kymmenen_kyn%C3%A4%C3%A4&amp;diff=8972</id>
		<title>Runoriihi: Kymmenen kynää</title>
		<link rel="alternate" type="text/html" href="https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Runoriihi:_Kymmenen_kyn%C3%A4%C3%A4&amp;diff=8972"/>
		<updated>2008-02-12T10:00:32Z</updated>

		<summary type="html">&lt;p&gt;85.157.21.90: &lt;/p&gt;
&lt;hr /&gt;
&lt;div&gt;ISBN 952-91-6712-1 &lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Kirjoittajaryhmä Runoriihi: &lt;br /&gt;
Jaakko Heikkilä, Liisa Härkönen, Eeva Kontiokari, &lt;br /&gt;
Taina Konttas, Eila Laasanen, Jaakko louhi, Maria &lt;br /&gt;
Manner, Raija Rosti, Alli Salo ja Vieno Vaaranmaa &lt;br /&gt;
Kansi: Ekman &amp;amp; Heikkinen &lt;br /&gt;
Paino: Prohoc Oy &lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
&#039;&#039;&#039;Kymmenen kokonaista kynää&#039;&#039;&#039;&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Tämä Pohjanmaan taidetoimikunnan myöntämän &lt;br /&gt;
valtionavustuksen turvin julkaistu kirja on jo toinen pätevä &lt;br /&gt;
osoitus Runoriihiläisten kyvyistä pukea ajatuksensa &lt;br /&gt;
hyvin soveliiasti muotoilluiksi runoiksi. &lt;br /&gt;
Runoriihen metodihan on, että tekijät hakevat voimaa toinen toisiltaan&lt;br /&gt;
eli perehtyvät toistensa materiaaleihin ja käyvät istunnoissa &lt;br /&gt;
läpi toistensa ajatuksista putkahtaneita ideoita. Tavallista on, &lt;br /&gt;
että he esimerkiksi kukin kirjoittavat oman versionsa jostain &lt;br /&gt;
yhdessä alkuajatukseksi ottamastaan aihiosta ja vertailevat sitten &lt;br /&gt;
tuloksia / tuotoksia, itse kunkin katsontakantaa tarkastellen ja &lt;br /&gt;
sitä minne, miksi ja miten polku on ketäkin kuljettanut. &lt;br /&gt;
Varmasti mielenkiintoista tällainen ja saattaa aina joskus &lt;br /&gt;
olla hyvin palkitsevaakin jos vaikka sanakukka kaunein näin &lt;br /&gt;
pääsee puhkeamaan. &lt;br /&gt;
Mitään mullistavia kirjassa ei esitetä, &lt;br /&gt;
mutta hienoja tekstejä paljon.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
- Risto Jalonen&lt;/div&gt;</summary>
		<author><name>85.157.21.90</name></author>
	</entry>
</feed>