https://vaasalaisia.info/vaasapedia/api.php?action=feedcontributions&feedformat=atom&user=85.157.21.86 2026-04-10T11:51:45Z Käyttäjän muokkaukset MediaWiki 1.43.0 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Jalonen:_Kabaum_%C3%A4%C3%A4nikirja&diff=9975 2008-03-01T10:22:41Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>== Kabaum - digiajan kamarimusiikkia ==<br /> <br /> <br /> <br /> CD-levy <br /> Painos 110 kpl <br /> <br /> Teksti - Risto Jalonen <br /> <br /> Äänimaisemointi ja studiotyö - Kari Laaksoharju<br /> <br /> Lausunta pääosin - Ilkka Aro <br /> <br /> Muut lausujat: Risto Jalonen ja Kari Laaksoharju <br /> Kannen layout - Risto Jalonen <br /> Omakustanne: Aro - Jalonen - Laaksoharju 2001 <br /> Ei -luokitusta <br /> <br /> Kustansivat: Aro, Jalonen ja Laaksoharju<br /> <br /> Kannen painotyö ja CD-poltto: Multiprint Oy, Vaasa <br /> <br /> <br /> '''Ruonoa musiikkimaisemassa'''<br /> <br /> Kokonaisuutena CD on saumaton äänen ja sanan liitto. Alkujaan <br /> on idean isänä ja pitkälle myös toteuttajana toiminut säveltäjä, <br /> sanoittaja, muusikkona tunnettu Kari Laaksoharju. <br /> Levyn sisältämää ohjelmistoa on esitetty Rock &amp; Runo tapahtumassa <br /> Helsingin Lepakossa 1997, Helsingin Taiteiden yössä Ruoholahden kanava- <br /> keskuksessa 1998, Kristillisen kulttuuriliiton kulttuuriseminaarissa <br /> Vaasassa 2000. Ensin Kaupungintalon kamarimusiikkisalissa ja sitten vielä <br /> juhlien kiitosjuhlassa Kaupungintalon juhlasalissa. <br /> 2001 Za-daa za-dam julkistamistilaisuudessa Vaasan pääkirjaston Hyde <br /> Parkissa, jossa tilaisuudessa tämä kyseinen uusi puhuja-auditorio vihittiin <br /> käyttöön ja 2006 Pietarsaaren pääkirjastossa osana esityskokonaisuutta <br /> kaupungin Spotlight –juhlien yhteydessä. <br /> Livetilaisuuksien lisäksi levyn sisältämää materiaalia<br /> on kuultu YLE:n Pohjanmaa Radiossa ja kuvitettuna <br /> esityksenä TVPro-Finlandissa. <br /> Näin hyvä, sillä mielestäni sanoma levyllä <br /> on tuhtia tavaraa ja kaipaisi vielä varmasti lisää julkisia esityskertoja. <br /> <br /> -Jukka Mäki-Maunus</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Jalonen:_Panu_Hemminki_%E2%80%99%E2%80%99Avara_katse_lakeudelta%E2%80%99%E2%80%99&diff=9973 2008-03-01T10:07:00Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Artfix –kustanne 2005 <br /> <br /> ISBN 952-91-8866-8 <br /> <br /> Painotyöt: Waasa Graphics Oy <br /> 96 sivua <br /> <br /> Panu Hemminki: Öljymaalaukset ja runot <br /> Risto Jalonen: Toimitus, layout, henkilökuvat, teosten <br /> valokuvaus, kuvien käsittely, taitto ja Hemmingin <br /> tekstien stilisointi sekä esittelytekstit <br /> <br /> '''Teuvan terveisiä'''<br /> <br /> Kirja on fiksun oloinen ja hienosti toteutettu. Se antaa kelpo kuvan <br /> taidemaalari Panu Hemmingin taiteesta. Painomateriaali on hienoa. <br /> Tiettävästi tällaisen paperilaadun käyttö tuo esiin enemmän sävyjä <br /> kuin halvemmat vaihtoehdot. Värikuvia olisi saanut olla enemmän, <br /> mutta mustavalkoisetkin puhuttelevat. <br /> Kirjan monipuolisesta sisällöstä löytää jokainen varmasti itseään <br /> miellyttäviä taideteoksia ja ilmeisesti Jalonen on saanut jotain olennaista <br /> esiin Hemmingin ajatusmaailmasta. Tuntuu yhteistoiminta sujuneen. <br /> <br /> Ehdottomasti tutustumisen arvoinen pienimuotoinen taidepakkaus <br /> ja taitaa se olla avaraa ja miksi ei myös avartavaa tehdä surrealismia <br /> näissä pohjalaisissa maisemissa. <br /> Sisällössä riittää sitten kyllä maisema puoltakin riittämiin ja taitto on <br /> mielestäni tyylikas, eikä ole moittimista paljoa muutenkaan. <br /> Ammattilaiset osaa ja Teuvalla tuulee todistaa Jalosen näppäämä <br /> takakannen kuva, jossa esittäytyy kohdehenkilö P. Hemminki <br /> <br /> - Jukka Mäki-Maunus</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Suomen_Uutiset_-_Kansa_kirjoittaa&diff=9957 2008-03-01T08:42:52Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>*[[Taide ihmisten luo]]<br /> <br /> *[[Tyhjät teollisuustilat käyttöön]]</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Ranta-ateljee_pirte%C3%A4sti_kohti_kev%C3%A4tt%C3%A4&diff=9708 2008-02-28T12:38:21Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div> '''2.2.1989 Vaasa Tidning'''<br /> <br /> Kuvassa Ranta-ateljeen taiteilijoita vasemmalta:<br /> <br /> Aarne Lintulaakso, Rauno Anttila, Risto Jalonen,<br /> <br /> Jorma Haavisto, Veikko Takala, Timo Hiltunen.<br /> <br /> == Elämisen taitoa taiteesta ==<br /> <br /> Toissa kesänä tuli toimitukseemme kutsu taidenäyttelyn avajaisiin.<br /> Osoite Salmikatu 1 herätti ihmetystä: onko Vaasaan perustettu uusi<br /> taidehalli. Ja totta se oli. Salmikadulla entisen saippuatehtaan tiloihin<br /> oli Kim Korpi perustanut yksityisen ateljeen ja näyttelytilat. <br /> Viime vuonna taidetilat otti haltuunsa ryhmä vaasalaisia taiteilijoita, <br /> jotka ovat talkoovoimin kunnostaneet itselleen erittäin käyttökelpoiset<br /> näyttelytilat, joissa on pidetty jo lukuisia taidenäyttelyitä. Tämä ns. <br /> ’’Rantataiteilijoiden’’ tempaus on jo ehtinyt saada osakseen myönteistä <br /> huomiota aina Helsinkiä myöden.<br /> <br /> Taitelijoiden omaehtoisten näyttelytilojen idea ei ole aivan uusi.<br /> <br /> Vastaavasta haaveiltiin 1960-luvulla taiteilijoiden keskuudessa, mutta<br /> asia jäi ideatasolle, koska taiderintamalla tuolloin tapahtui merkittäviä<br /> mullistuksia. Eettiin voimakasta kulttuuriradikalismin aikaa jolloin<br /> myös urheilu, viina ja kohtuullinen turmelus kaikilla yhteiskuntamme<br /> aloilla teki keskenään kolmiyhteistä liittoa. Mutta tuolloin syntynyt idea <br /> jäi kytemään kunnes täällä Vaasassa uskallettiin tehdä ideasta totta.<br /> <br /> Tosin viime vuosina on syntynyt uusia taidehalleja valtion ja kuntien<br /> toimesta sekä yksityisiä näyttelytiloja, joissa bisnes näyttelee ratkaisevaa<br /> osaa. Ranta-ateljee toimii yhdistyspohjalta ja kaikki työt tehdään talkoo-<br /> voimin ja lahjoitusten turvin. Tulevan kevään näyttelykalenteri lupaa<br /> mielenkiintoisia taide-elämyksiä.<br /> Toivotaan, että vaasalaiset löytävät tien uusittuun Ranta-ateljeeseen, kuten<br /> myös satunnaiset matkailijat. Toivotaan myös että ovipielessä seisova veistos<br /> ’’Nälkätaiteilija’’ saa matkailijoilta oman lanttinsa ateljeen toiminnan<br /> tukemiseksi.<br /> <br /> - Pentti Suksi</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Pentti_Suksi&diff=9706 2008-02-28T12:34:12Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>*[[Ranta-ateljee pirteästi kohti kevättä]]</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Juttua_kerrakseen_%E2%80%93_swingi%C3%A4_veress%C3%A4&diff=9663 2008-02-27T20:35:54Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>En sijoita tätä Swingin aika kirjaa mihinkään kirjalliseen kategoriaan koska se on <br /> mahdotonta. Kirja on niin monimuotoinen ja -tahoinen runsaudensarvi ja/tai silppu- <br /> säkki, kuinka nyt kukin haluaa asian nähdä ja/tai ajatella, että sen minkäänlainen <br /> lokeroiminen on epäolennaista ja turhaa. Kulttuuriteos tämä Swingin aikakin ilman <br /> muuta on ja värikäs sellainen. <br /> <br /> Teoksen loppuun sijoittuva Pentti Suksen työryhmineen tekemä Vaasan Palon <br /> syttymisyytutkimus on oma lukunsa ja merkittävä historiallinen osio. Tällaisessa kokonaisuusvyyhdessä tämän kaltainen tutkimusraportti saa varmasti uutta ja erilaista lukijakuntaa ja lisähuomiota. Olkoon nyt sitten joku mitä mieltä hyvänsä tutkimuksen tähän kirjaan kuulumisesta tai kuulumattomuudesta.<br /> <br /> Muustakin Swingin ajan sisällöstä jotkut voivat olla varsin monimielisiä ja olisihan <br /> pitänyt arvata ettei Jalonen malta olla laittamatta lisää löylyä nettikeskustelukentällekin. <br /> Tässähän sitä taas mukana sisältönä on. Olisiko höpinäjulkistaminen tämän jälkeen jo <br /> koettu loppuun? <br /> <br /> Kaikesta tragikoomisuudesta huolimatta ja sen johdosta kirja on paradoksaalisesti täynnä <br /> tämän päivän mustaa huumoria, jopa elon ilkamointia, joka silottelee tekijän (R.Jalosen) <br /> joskus raakaakin leikkiä varsinkin kirjassa esiintyviä fiktiivisiä hahmoja kohtaan. <br /> Kirjakokonaisuus välittää kuvaavan tunteen nykymaailmanmenosta, kaiken ylitsepursuavaisuudesta, mutta kätkee sivuilleen myös lukuisia opettavaisia pointteja. <br /> Kirjan vastakaiku on varmasti moninaista, mutta ei käy kieltäminen taiteilija Risto <br /> Jalosen energian voimaa ja monimuotoisia ilmaisutaitoja, joista ei vähäisin ole graafinen <br /> suunnittelu. Ja tästä taiteilijasta jaksaa aina vain löytyä uusia puolia. Nyt hän yllättäen <br /> esiintyy muun ohella myös kuvanveistäjänä ja hienojahan nämä Puhdas muoto veistokset <br /> ovat, sitä ei käy kieltäminen. Eikä se omena kauaksi puusta putoa voi näin vanhankaltaisesti <br /> todeta isänsä pojan Mikke Jalosen oivaltavia piirroksia katsellessa. <br /> Kirjan hienoimmasta kuvataideannista osaltaan vastaavat myös Panu Hemminki, <br /> Zamuel Hube, Mauri Kessunmaa, Veikko Takala ja Heikki Tamminen. <br /> Upea on kirjan värivalokuvaosuuskin, nuo R.Jalosen Pohjanmaapoiminnat Lakeuden <br /> eri kanteilta, että osaa se valokuvatakin ja tuntuu usein kameraa mukana kuljettavan. <br /> <br /> Poikkeusyksilöitä kaivataan, että edistystä kulttuuriasioissa tapahtuisi. <br /> Risto Jalonen on eräs lahjakas tällainen ja uskaltaa laittaa itsensä peliin. <br /> <br /> - Seija Virtanen</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Swingin_aika_toim._Risto_Jalonen&diff=9660 2008-02-27T20:28:58Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Swingin aika<br /> <br /> Merenkurkun improvinistisen taideseuran julkaisu 2007 <br /> <br /> Toimitus ja layout: Risto Jalonen <br /> ISBN 978-951-98427-5-2 <br /> <br /> Tämä kirja on eriskummallinen, mutta hienon koukeroinen ja <br /> varmasti myös puhutteleva, sillä tätä sanomisen ja esittämisen rohkeutta ei <br /> taiteilija Risto Jaloselta lie koskaan puuttunut.<br /> <br /> Sisältöpidoltaan teos on niin monenkirjava ja tunteita herättävä etteivät kaikki<br /> luultavasti sisäistä kirjan kokonaissanomaa ja taiteilijaliiton saamattomuus <br /> saa ansaitun kylmää kyytiä, <br /> kuten myös eräät fiktiiviset henkilöhahmot. <br /> Mielenkiintoa ja tulta sekä tappuraa lisää vaasalaisia.info-osuus ja <br /> siihen soveltuvin keinoin yhdistetyt suomikeskustelu-näytteet. <br /> Kyllä on miehessä virtaa ja sitä piisaa ja hommat jos toisetkin luonnistuvat, mutta onhan myös muukin porukka taitavaa. <br /> Esim. uutena tuttavuutena kiinnostuksen herättää Zamuel Hube ja Heikki Tamminen näyttäisi olevan erittäin pätevä koristeveistäjä, Jarno Huhtanen lupaava kirjallinen kyky ja <br /> Pentti Suksen Palonsyytutkimus merkittävä ja tyylikkäästi koostettu. <br /> <br /> Tekijöitä kirjassa on kaikkineen kaksitoista jo mainittujen lisäksi: <br /> Risto Helin, Heikki Hemminki, Panu Hemminki, Isto Jakola, Mikke <br /> Jalonen, Mauri Kessunmaa ja Veikko Takala. <br /> On siinä taas väkeä ja taas on taltioitu kulttuuriproblematiikkaakin <br /> muun ohella. <br /> <br /> - Liisa Nylund</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Pentti_Suksen_mietteit%C3%A4&diff=9648 2008-02-27T19:05:33Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>*[[Juttumaakareita]]<br /> *[[Venny tais präntöön kielen]]<br /> *[[Pohjalaisia Järviluomasta]]<br /> *[[Dramaattinen sopraano Välkki]]<br /> *[[Kari Väänäsen vaiheita]]<br /> *[[Kansallisooppera ja lotto]]<br /> *[[Hieman kulttuurista]]<br /> *[[Kirjallisuudesta ja sen sellaisesta]]</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Kansallisooppera_ja_lotto&diff=9645 2008-02-27T18:51:43Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>6.4.2007 Suomi24 <br /> <br /> Jos lotto loppuu, niin loppuu Suomessa kansallisooppera. Nimittäin lottoajat pitää <br /> oopperan pystyssä. Veikkausvoittovaroilla pidetään oopperaa, <br /> vaan moniko lottoajista antais oopperalle rahaa <br /> vapaaehtoisesti joka viikko ja he kun noituvat <br /> herrojen loikastuksille ikuista helevettiä. Siinä on lisäksi se hyöty ettei verovaroista tarvitse kaikkea ylläpitää, jää kulttuuriministeriölle antaa rahaa jakaa urheiluun dobing-avustuksiin. Sanotaan tuokin suoraan. Enää ei ole sellaista jalostavaa urheilua, tänään se on silkkaa bisnestä. <br /> <br /> - Pentti Suksi</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Vainion_pikkukirjanen_toim._Jalonen&diff=9641 2008-02-27T18:47:10Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Risto Jalonen: Pohjanmaan olemus lakeuden perinne <br /> - Katsaus Armas Vainion taiteeseen <br /> <br /> Ulkoasunsuunnittelu, toimitus ja kannen tyylitelty henkilökuvä (piirros): Risto Jalonen <br /> <br /> Kuvatut öljyvärimaalaukset Armas Vainio <br /> <br /> Teksti: Sivut 22 ja 23 Armas Vainio muutoin Risto Jalonen. <br /> Sivuja 48 <br /> <br /> Kustantaja: Professori Armas Vainio 1990 <br /> Ei ISBN –luokitusta <br /> <br /> '''Vaivalloinen kirjahanke'''<br /> <br /> Tämä hopeakantinen liimasidottu pikku kirjanen näyttää hienolta ja arvokkaalta. <br /> Kannen musta onnistunut kohdehenkilöä kuvaava piirros on tyylikäs. <br /> Mutta kun kirjan avaa ja sitä selaamaan alkaa, niin paljastuu useita virheitä. <br /> Studiokuvaamisesta ovat vastanneet Juha Laaksonen ja Unto Heinonen ja näiltä <br /> osin kuvat kunnossa ovat, mutta loput on räpsitty suoralla salamalla, mikä ei <br /> tee oikeutta taiteelle. <br /> Jalosen Risto kertoo tämän johtuneen siitä, että kun kirjaa tehtiin, niin painoaikataulut <br /> olivat tiukat ja koko loppukuvaussessio oli sovittu hoidettavaksi Mainoskuvaamo <br /> Heinosella, mutta jostain syystä professori Vainio ei halunnutkaan loppuja kirjaan <br /> tulevia töitään siellä kuvauttaa ja perui viime tingassa koko homman. Tuumasi vain, <br /> että ’’Räpsitään itte’’ ja niin sitten ikävä kyllä räpsitty on ja tämä kyllä näkyy <br /> lopputuloksessa. <br /> Jalonen on jopa (piruuttaan) taittaessaan kirjaa tai ehkä risuttuneena professorin <br /> metkuihin käyttänyt eräällä aukeamalla tätä salaman vernissauksesta heijastunutta <br /> kiiltoa tehokeinona, joka on kyllä vähän sanattomaksi jättävä temppu. <br /> - Jos kirja olisi toteutunut alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, niin oltaisiin <br /> saatu homma hoidettua niin kuin pitää, manailee Jalonen vieläkin asiaa <br /> muistellessaan ja jatkaa: - Noh. professori sai mitä tilas. Eihän siinä mikään <br /> auttanut. <br /> Myöhemmin sitten Armas Vainio ilmeisesti tosissaan tykästyi Jalosen kirjassa <br /> oleviin maalauksiin kohdentuviin ajatelmarunoihin. Kutsui kerran Riston kotiaan <br /> katsomaan ohjelmaa, jonka Siltalopin Esa oli tehnyt. Jalonen sitten hämmästyi, <br /> kun ohjelmassa Vainio hänen runoaan lausui, eikä missään kerrottu kenen <br /> tekstistä oli kysymys. Vainio oli kuulemma Jaloselle selittänyt, että ’’Oon <br /> noita sun kirjootuksia vähä lainannu ku jostaki niistä tykkään.’’ <br /> - Jaa-ha, kiva ku tykätään, kuittasi Jalonen, eikä ruvennut vanhemmalle mestarille <br /> copyrightluentoa pitämään. Painoi villasella ja naureskeli mielessään. <br /> Sitten myöhemmin Vainio keksi vielä lainata Jalosen esittelevää tekstiäkin ja <br /> painatti sitä Keski-Suomen taidegalleria Oy:n näyttelyluetteloon. Soitteli taas <br /> Jaloselle ja antoi hänelle oman kappaleenkin, eikä vihkossa tietenkään tekstin <br /> tekijää mainittu. Kysäisin tästäkin Ristolta: -Joo, Vainio oli Vainio. Ei se <br /> huomannu aina ajatella kaikkea loppuun, kun se asioitaan puuhas, mutta juttuun <br /> me tultiin, enkä mä viittinyt sitä turhista tentata. Suuttunuthan tuo olisi, eikä <br /> varmaan sitten edes alkuunkaan olisi ymmärtänyt, että mistä oikein on kysymys. <br /> Sen mielestä se riitti, kun se mun tekstin oli kelpuuttanut ja kyllähän ME tiedettiin <br /> kuka sen oli kirjoittanut. Ei se sen pitemmälle osannut tuollaisia juttuja funtsii. <br /> Joopa-joo, sellainen oli Armas. <br /> <br /> - Jukka Mäki-Maunus</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Jalonen:_Kova_Urakka&diff=9637 2008-02-27T18:39:39Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Kustantaja: Vaasan kaupunki ja <br /> Vaasan kaupungin kulttuuri- ja vapaa-ajkavirasto<br /> <br /> Kaksikielinen 21 sivuinen satuvihko<br /> <br /> Översättning: Sinikka Jalonen <br /> Kuvat maalauksista: Unto Heinonen <br /> Tekstinkäsittely: Britt-Marie Back <br /> Värierottelu: oy Wasa Repro Ab <br /> Sivupohjat: Vaasan kulttuusitoimisto <br /> Erityisavustus: Sven Nyman &amp; Rock-Werstas <br /> Filmiasemointi: Mauno Haataja <br /> Taitto: Vaasa graphics Oy <br /> Painotyöt: painotalo Varteva Ky <br /> <br /> Sadun kantaesitys Vaasassa 3.4. 1993 Ravintola Fennon tiloissa <br /> järjestetyssä ’’Lasten hyväksi’’ –gaalassa. <br /> <br /> Radio Pohjanmaa on esittänyt sadun 5.1.1994 <br /> <br /> '''Opettavainen satu'''<br /> <br /> Kova Urakka on pienimuotoinen, mutta tärkeä lenkki Risto Jalosen tuotannossa. <br /> Kantaaottava visio on mallikas. Mielestäni oiva idea pukea ydinvoiman <br /> vastustaminen satukerronnaksi.. <br /> Ensimmäisellä sivulta löytyvä ajatelma: ’’Vaikka urakka / olisi kovakin / <br /> niin kirkkaasti loistaa / toiveiden tähti. antaa selkeän viestin tulevasta. <br /> Samalla sivulla on käytetty kuvitus kuvana maalausta nimeltä ’’Yksinäinen tähti’’, <br /> jonka Risto kertoi löytyvän Pohjola / Nordenin Oslon konttorista, jonne se on <br /> aikoinaan ostettu. <br /> Muutamia muitakin runoiluja höystää kirjan kerrontatekstiä maalauskuvituksen <br /> ohella. <br /> Varsin kiinnostava kirjanen, mutta ei taida olla mikään iltasatu; tätä kun joutuu <br /> kyllä äiskä ja iskä hieman lapsoselle selittämään.<br /> <br /> - Jukka Mäki-Maunus</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Vaasalaisrokkia_toimittanut_Risto_Jalonen&diff=9636 2008-02-27T18:38:41Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Rock in Vasa / <br /> Vaasa rokit <br /> <br /> Toimittanut Risto Jalonen<br /> <br /> Sivuja 24 <br /> <br /> Kustantaja: Vaasan kaupunki 1992<br /> <br /> Ei ISBN –luokitusta <br /> <br /> <br /> Layout, piirrustukset, maalaus ja suurin osa valokuvista <br /> - Risto Jalonen <br /> Avustivat: <br /> - Raimo Heinonen, useampi valokuva <br /> - John Dahlqvist, kolme valokuvaa ja hieman tekstiä <br /> - Pirkko Tammilehto, Welmun ja Rockverstaan syntyhistoria <br /> - Keijo Bagge, yksi lyhyehkö esittely <br /> Painotyöt: Painotalo Varteva <br /> <br /> Tämä kaupungin kustantama rocklehdykkä on erikoinen tapaus <br /> ja ilmestyessään herätti varmasti ansaittua huomiota. <br /> Julkaisu on korkealuokkaista painotyötä ja liimasidottu mikä <br /> sekin antaa oman lisäarvonsa. <br /> Kannen Jalonen on taiteillut erottuvaksi erikoisilla sijoitteluilla <br /> ja pääpiirteittäin mustavalkoisen kokonaisuuden värillä rikkomalla. <br /> Lukuarvoa ja historiallistakin ulottuvuutta kirjanen lunastaa <br /> Tammilehdon vaasalaisen elävän musiikin syntyjä kuvaavalla <br /> artikkelilla ja Raimo Heinonen hienoilla kuvataltioinneilla <br /> Kvin Coynen vierailusta Vaasan kaupungintalossa sekä Risto <br /> Jalonen lukuisilla rock- ja taustavaikuttajakuvillaan ynnä teksteillään. <br /> <br /> Julkaisuun ilmettä antavat piirrokset lisämaustavat kokonaisuutta <br /> onnistuneesti. <br /> Kirjasesta selviää, että idean isänä on ollut Erkki Mendelin ja <br /> loppuideointiin on Jalosen ohella osallistunut myös Sven (Putte) Nyman. <br /> Mutta taitaa asia olla hyvin pitkälle niin, että Jalonen on <br /> tehnyt lopulta jutun niin kuin on lystännyt, sikäli mikäli minä <br /> miestä tunnen ja hyvä näin, sillä lopuksi on todettava, että <br /> tämä Jalosen poikkitaiteellisuus toimii tässäkin tapauksessa. <br /> <br /> - Jukka Mäki-Maunus</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Jalonen:_L%C3%A4nsirannikon_rytmit_-_Vaasa_roll&diff=9634 2008-02-27T18:37:55Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Risto Jalonen toimittanut Vaasan kaupungille <br /> ja WELMU ry:lle<br /> <br /> Sivuja 28 <br /> <br /> Kustantaja: Vaasan kaupunki 1994 <br /> <br /> Ei ISBN –luokitusta <br /> <br /> Layout, piirrustukset, kuvat, maalaukset ja teksti <br /> ellei toisin mainita – Risto Jalonen <br /> Avustivat: Tarj Huntus ja Merja Takalo <br /> Tekstin käsittely: Britt-Marie Back <br /> Kansimaalausten studiokuvaus: Unto Heinonen <br /> Painotyöt: Painotalo Varteva<br /> <br /> '''Länsirannikko rokkaa jälleen'''<br /> <br /> Mitä ilmeisimmin tämä Vaasa Roll on tehty tuon pari <br /> vuotta aiemmin ilmestyneen Vaasa rokit:n jatko-osaksi. <br /> nyt asiaa on kuitenkin mahdutettu paljon enemmän ja <br /> sivumäärääkin on saatu hieman kasvamaan. Vaikka ehkä säästösyistä <br /> tämä lehdykkä nyt niitattu on (edellisen ollessa liimattu), niin tasosta ei <br /> olla tingitty tuuman vertaa ja taitto on edelleen mustavalkoista vuoro- <br /> puhelua joka toimii tyylikkäästi. <br /> Jalosen ohella onnistuneesta asiasisällöstä ansaitsee erityskiitoksen <br /> Tarja Huntus, joka on kirjoittanut hienon WELMU –historiikin, <br /> Viisitoista vuotta Welmuilua ja muutaman kelvollisen bändiesittelyn. <br /> <br /> Tällaiset pienimuotoiset painetut rocktallenteet ovat tärkeitä, että <br /> jotain näistä ympyröistä jää kirjastodokumentteina elämään. <br /> Paikalliset rock-ilmiöt ja varsinkin rock sivuilmiöt ovat usein nopeita <br /> juttuja ja siksi hienoa, että joku on saanut olleita taltioiduksi. <br /> Tälläkin kerralla Jalosen löytämä poikkitaiteellinen toteutusratkaisu <br /> antaa lisäpotkua ja värittää kokonaisuudesta mielenkiintoisen. <br /> <br /> Loppulauseeksi Jalosen kirjoittamat lehdykän viimeiset, <br /> mustasta laatikosta, löytyvät sanat. <br /> - Blues parantaa olon, tekee hyvän mielen, <br /> mutta mitä’ tekee rock &amp; roll ? Se potkii persuksiin. <br /> <br /> - Jukka Mäki-Maunus</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Benjam_P%C3%B6ntinen:_Laton%C3%A4yttely_-julkaisu&diff=9629 2008-02-27T18:33:47Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Benjam Pöntinen: Lato <br /> <br /> '''Julkaisu Benjam Pöntisen juhlakeräilyn tuloksesta'''<br /> <br /> Julkaistu Lapualla 2003 <br /> <br /> Näyttelyluettelon alkutekstissä Hannu Hautala kertoo: <br /> ’’Nyt tarkastellaan latoja. Jokainen nyt näyttelyssä oleva kuvaaja <br /> on saanut lyhyen pyynnön ja vapaat kädet aiheesta LATO. <br /> Tulokset ovat nyt seinällä. Nämä ovat jatkossa Pohjanmaan Valokuva- <br /> keskuksen omaisuutta. Ladot muuttuvat, katoavat kaikkialta. Kuvat jäävät. <br /> Tämä näyttely on oodi paitsi Bengalle myös pohjalaiselle latomaise- <br /> malle, sille joka oli ainutlaatuisen alkuperäinen. <br /> Tekstin Hautala on kirjoittanut Kuusamossa 17.1.2003 <br /> Yksi poikkeus tässä 34-sivuisessa näyttelyn johdosta painetussa <br /> valokuvasisältöisessä luettelossa on, nimittäin taiteilija Risto Jalonen <br /> ei esitä valokuvaa, eikä edes latoa, vaan hyvin latomaisen <br /> mustavalkoisen serivedoksen ''Savuinen sauna'' vuodelta 1995, joka on <br /> kunniapaikalla heti lehdykän nimisivulla. <br /> Kannessa komeilee Pöntisen nurmolainen lato vuodelta 1989 ja <br /> sisäkannessa saman herran alajokinen lato vuodelta 1997. <br /> Takakannesta löytyy hankeen tukijoiden Pohjalaisen ja Pohjanmaan <br /> valokuvakeskuksen logot sekä Eetu sillanpään latokuva vuodelta 2003. <br /> Näyttelyn ja digitaalisesti painetun luettelon on kasannut 50-vuotis- <br /> synttäreidensä johdosta luontokuvaaja Pöntinen ja saanut aikaiseksi <br /> mukavan muiston merkkipäivästään. <br /> <br /> Vihkossa olevat valokuvat ovat pääasiassa värillisiä tai vähintäin <br /> digitaalisesti sävytettyjä, jos ovat alkujaan olleet mustavalkoisia. <br /> Muut mukana olevat tekijät sivujärjestyksen mukaisesti: <br /> Pekka Rajala, Jussi Asu, Esko Jalkanen, Lassi Rautiainen, Jalmari <br /> Lahtinen, Paavo Hamunen, Olli Lamminsalo, Esa Nieminen, Silja <br /> Vauhkonen, Taina Puskala, Markku Tanttu, Pekka Punkari, Kauko <br /> Marjamäki, Jyrki Portin, Kalervo Puskala, Tapani Lepistö, Pertti Hissa, <br /> Johannes Lahti, Jouni Mäkipelto, Ville Voipio, Lauri Sippu, Eero <br /> Murtomäki, Teuvo Suominen, Nils Sundberg, Rita Lukkarinen <br /> ja Arto Raappana. <br /> <br /> - Jukka Mäki-Maunus</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Merenkurkun_taideseuran_Humanismus&diff=9627 2008-02-27T18:28:44Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Merenkurkun taideseura ry: Humanismus <br /> <br /> Toimitus, teksti ja layout: Risto Jalonen <br /> <br /> Teos on julkistettu Kristillisen Kulttuuriliiton 10. Kulttuurifoorumissa <br /> 20.10.2000 Vaasan yliopiston Palomäkisalissa ja se on tekstitetty <br /> pääosiltaan kolmikielisesti <br /> Kansi, layout ja teksti: Risto Jalonen <br /> Ruotsinkieliset käännökset (översättning): Ingegerd Holmqvist-Savolainen <br /> Englanninkieliset käännökset (Translation): Tarja Kettunen <br /> 66 sivua <br /> Merenkurkun taideseura ry ISBN 951-98427-0-5 <br /> Painotyöt: Waasa Graphics Oy <br /> <br /> Asialle omistautuneesti toteutettu pienisuuri taidekirja, joka on onnistuneesti <br /> yhteiskunta sidonnainen poikkitaiteellisessa luokassa. Kyseessä on <br /> varmasti yhdistyksen tähän astisen tuotannon merkkipaalu. <br /> Kirjan tekemisaikoina seura koki kukoistuksensa päiviä. Hommissa oli <br /> tekemisen makua, ja näistä ajoista tämä kirja on kelpo työnäyte. <br /> Haukkuttavaa en näiden kansien välistä tahdo yrittämälläkään löytää, <br /> joten tyydyn toteamaan että: On pirun hyvin tehty ja esimerkiksi valokuvaaja <br /> Esa-Siltalopin Punaisen Ristin ambulanssin takalasista kuvaama sotatanner <br /> lähestyvine panssarivaunuineen on mielestäni meille kaikille tärkeää viestiä <br /> lähettävä taltiointi ja Risto Jalosen pastellityö Kaksinaisuus, jossa naisen <br /> black and white kasvot eli Jing et Jang naama kertoo omaa tarinaa maailman <br /> kaksijakoisuudesta ja tästä aiheutuvasta hädästä on sekin nappin osunut kuvavalinta. <br /> Kirjan yleisanti punoutuu tatä kahtiajakoisuutta viestivään tematiikkaan, joten <br /> hyvin sopiva materiaalia nämä mainitut Siltalopin ja Jalosen kuvat ovat. <br /> Risto Jalosen kaksinaisuutta käytettiin kuvituksena myös Kristillisen Kulttuuriliiton <br /> omassa foorumiesiteessä. <br /> Humanistisella väliin satiirisellakin tavalla kirjassa ollaan monessa muussakin <br /> mukana ja sisältörikkaudessa väläyttävät osaamistaan myös taidemaalari Veikko <br /> Takala ja lasitaiteilija Harry Huhta, jotka ovat näitä kutsuttuja vierailijoita <br /> Hyvä pakkaus. Harvemmin yhdistykset saavat näin <br /> tasapainoista kokonaisuutta kansien väliin puristetuksi. <br /> <br /> - Jukka Mäki-Maunus</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Merenkurkun_taideseura_ja_Risto_Jalonen:_Kuvallista_kerrontaa&diff=9626 2008-02-27T18:27:59Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Merenkurkun taideseura ry:n julkaisu <br /> <br /> Kansi, toimitus, ulkoasu ja taitto: Risto Jalonen <br /> <br /> Mukana: <br /> Risto Jalonen, Ari Valkola, Jussi Mäkynen, Panu Hemminki, <br /> Juhani Jokinen, Mikke Jalonen, Juha Heiskanen, Yrjö Lindholm, <br /> Unto Rehvonen, J-P Kakkuri, Risto Helin, Maria Manner, Heikki <br /> Holma, Kirsti Mäkelä, Jorma Koivumäki, Eeva Kontiokari, Annika <br /> Bondén, Vieno Vaaranmaa, Harri O. Niskanen, Jaakko Louhi, Salme <br /> Muilu, Jari Ranta, Tapio J. Loukkola, Alli Salo, Henry Koivisto, <br /> Anu Kari, Heikki Kristola, Arto Ahola, Helena Autio, Erkki Pussinen, <br /> Risto Hankosaar, Risto Holtti, Isto Jakola, Keijo Salonen, Tarja <br /> Kettunen, Tero J. Vuorenoja, Yrjö Lindholm, Kalervo Härö, Anna- <br /> Maria Valkama, Leena Seppälä, Jani Österrberg, Anette Svens, <br /> Minna Isabella Kotomäki, Riitta Luhtakallio ja Petri Ilola. <br /> <br /> Ajatelmia Pohjanmaalta –kilpailun arvosteluraati: <br /> Maria Manner, Pohjanmaan Kirjailijat Ry <br /> Juhani Jokinen, Vaasan uutiset <br /> <br /> Julkaistu 2003. Painos 450 kpl <br /> Painotyöt: Wasa Graphics, Arkmedia, Multiprint <br /> Painotalo Varteva ja Ykkösoffset <br /> <br /> '''Monimuotoista kuvakerrontaa'''<br /> <br /> Kuvallista kerrontaa julkaisun väripohjasivut ovat sopusointuisesti <br /> kuviin istutetuksi saatu. Tällaista loppuun harkittua julkaisua on <br /> yksinkertaisesti, niin paljon mukavampi katsella kuin jotain tavanomaista <br /> niin sanotusti taiteellista. <br /> Tässä on otetta. Ja sitä otetta on jJalosen runoissa ja hänen proosansa <br /> realistisuudessa, että joku osaa noin rankka ollakin. <br /> Ajatelmia Pohjanmaalta runokilpailun kautta kirjaan otetun materiaalin <br /> joukosta löytyy sieltäkin jotain kultahippuja, mutta myös jotain pätkiä <br /> joita minä oudoksun. Onnistuneista kilpailurunoista käy esimerkkinä <br /> kilpailun voittaneen Jorma Pitkämäen teksteistä vaikka tämä: <br /> ''Jäsentelen elämäni kappaleet'' / ''tekojeni palikat'' / ''kasaksi.'' // ''hyppäisinkö'' <br /> ''niiden yli'' // ''tarpeetonta'' // ''matala askel riittää.'' <br /> Toiseksi tullut Eeva Kontiokarikin osaa ajatelmaa laittaa: ''Kun pohjalainen katsoo lakeutta ja'' / ''taivaanrantaa, maisema on sanaton rukous,'' / ''huokauskin riittää.'' <br /> Kolmanneksi tullut Annika Bondén ei ole hullumpi hänkään: ''Valitsempa'' / <br /> ''minkä pöydän tahansa'' / ''niin juuri sitä'' / ''alkavat kaipuun sormet'' / ''hiljaa'' <br /> ''rummuttaa.'' <br /> Salme Muilukin osaa asian, vaikka ei mitalli sijoille päässyt: ''Olen ruoko'' / <br /> ''soin'' / ''elämälle.'' / ''Sama'' / ''elämänmeri'' / ''kaikissa meissä.'' <br /> Riemastuttava on Jari Ranta: ''Kun meri kuivuu, juoksen Ruotsiin.'' / / ''Se on <br /> aikaa, jolloin etelänmatkat tehdään pohjoiseen.'' <br /> Maestro Jalosen itsensä kynästä irtoaa sitten tällaista runopuolta: ''Tuulen <br /> rakentama liike'' / ''puissa'' / ''pinnattoman peilin väreet'' / ''sielussa'' / ''aikojen <br /> paino'' / ''kaikkiin suuntiin'' / ''ulottuvuuksiin'' / ''jakautuvassa hetkessä'' / ''ja minä <br /> elän'' / ''untani.'' <br /> Julkaisun kuvapuoli on upea. Mukana mm. Jalosen Japanissa palkittu <br /> akryylityö Sukellus ja mystisen tehokas sekatekniikkatyö Värien lähteillä. <br /> Pisteitä kerää myös Jussi Mäkynen akvarellilla Talvitaival, Isto Jakola Vanhalla <br /> kylätiellä, Yrjö Lindholm kipsistä ja pellistä tehdyllä veistoksella nimeltä Tuska, <br /> Risto Helin Lakeudellaan ja Panu Hemminki useammalla työllä, eikä sovi <br /> unohtaa Mikke Jalosen piirroksia. Sitä vastoin varsinkin Erkki Pussisen <br /> Kesäilta pastellia en oikein taiteeksi saa ymmärrettyä ja oikein kun nyt kriittiseksi <br /> alan, niin kilpailurunoista kyseenalaisia ovat mielestäni Anu Karin pätkä, Erkki <br /> Pussisen itsestään selvyyden kelailu ja Harri O. Niskasen kolmas pätkä, <br /> joka sekin on vain turhaa toteamista. <br /> Mutta takaisin paremmalta näyttäviin asioihin eli valokuvapuolikin on kunnossa: <br /> Anette Svens lumoaa vedenneidolla ja Risto Jalosen syvällä sisisellä pohjus- <br /> tettu valokuva-aukeama on kaunista katsottavaa ja Tero Vuorenojan Nallen <br /> herääminen on rauhoittava tunnelmakuva. <br /> Vaikka julkaisu vain niitattu vihko (iso) on, niin korkeatasoinen painotyö <br /> ja heti kansista alkava hieno layout tekevät julkaisusta merkittävän. <br /> <br /> - Jukka Mäki-Maunus</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Merenkurkun_taideseura_ry:_Kuvakertomus_4&diff=9625 2008-02-27T18:27:05Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Merenkurkun taideseura ry:n julkaisu 2004 <br /> ISBN 951-98427-3-X <br /> sivuja 64 <br /> <br /> Proosateksti: Risto Jalonen<br /> <br /> Runot: Risto Jalonen sekä Heikki Hemminki, Juha <br /> Heiskanen, Nadja Jandr ja Erkki Pussinen <br /> Valokuvat: Risto Jalonen, Anette Svens ja Jukka- <br /> Pekka Kakkuri. <br /> Kuvataide: Juha Heiskanen, Risto Helin, Heikki Hemminki, <br /> Petri Ilola, Isto Jakola, Mikke Jalonen, Risto Jalonen, Nadja <br /> Jandr, Jussi Mäkynen, Erkki Pussinen, Unto Rehvonen ja <br /> Essi Surma-aho. <br /> Kansi: Risto Jalonen <br /> Layout jaetusti: Risto Jalonen ja Juha Heiskanen <br /> Toimitustyö: Merenkurkun taideseura ry:n hallitus <br /> Painotyöt: Painotalo Varteva Oy ja Multiprint Oy <br /> <br /> '''Lisää poikkikuvakertomuksia'''<br /> <br /> Merenkurkun taideseura ry:n kirjallinen tuotanto on laaja ja <br /> monisuuntainen. Tästä monisuuntaisuudesta käy esimerkkinä <br /> tämäkin. Kuvakertomus 4 on taidevihkoksi niitattu julkaisu <br /> (koko A5). Niittauksesta huolimatta julkaisu on edustavampi <br /> kuin hyvin monet tavanomaisemmat pikku runokirjaset. <br /> Laadun takuumiehenä on häärännyt Risto Jalonen (taas). <br /> Kansilehti jo itsessään on taideteos. <br /> Ainoa mikä hiukan sisällössä tökkii on apuna toimineen <br /> Juha Heiskasen liian tiiviisti marginaaleihin taittamat sivut ja <br /> Erkki Pussisen omalaatuisen sekavat runot (2 kpl) ja saman <br /> tapauksen maalaukset joista ei todellakaan tiedä mitä sanoisi. <br /> Mutta näitä hienoja juttujakin löytyy. <br /> Heikki Hemmingin sanankuljetus sujuu ammattimaisen mallik- <br /> kaasti ja Juha Heiskasen tekstissä (1 kpl) on paikka paikoin ajatusta: <br /> ’’Ihmismieli niin helppo manipuloida se nousemaan toista vastaan <br /> Jos hinta ei ole oikea mikään ei ole miehelle liian pyhää tuhottavaksi’’ <br /> melko kärkevää, nokkelaa tekstiä vaikka Heiskasella kyllä tuntuisi <br /> jäsentämisessä parannettavaa olevan.<br /> <br /> Nadja Jandrin teksti (1 kpl) on tosi hieno kuin myös kirjan avaava <br /> Risto Jalosen ajatelma: <br /> ''’’Siipisulat murtuvat'' / ''tahtojen'' / ''turhissa taisteluissa'' // <br /> ''kuinka vaikea'' // ''taas onkaan'' / ''avata ikkuna.’’'' <br /> Kirjan parasta valokuva-antia on Jukka-Pekka Kakkurin kuvaama <br /> ’’Avajaiset’’, jossa käsi kuoritaan siteistään ja R. Jalosen ottama kuva <br /> Vanhassa Vaasassa sijaitsevasta Alkulan tilasta. <br /> Mikke Jalonen, edellä mainitun poika, riemastuttaa hulvattomilla <br /> piirrustuksillaan ja Panu Hemmingin jälki on varman osaavaa. <br /> Pisteitä esitetystä kuvataiteesta noukkivat myös Isto Jakola, <br /> Risto Jalonen, Jussi Mäkynen ja Unto Rehvonen. Kukin heistä <br /> hommansa osaa ja on varsin taitava tekijä. <br /> Erittäin mielenkiintoiseksi sisällön tekee Jalosen (siis vanhemman) <br /> kirjoittamat proosapätkät, joissa liikutaan mm. tyrmäystippojen parissa <br /> Hullussa Pullossa ja Konginkankaalla bussiturman jälkitunnelmissa. <br /> Tosi monipuolinen julkaisu. Varsinainen taideaikakausi semmoinen. <br /> <br /> - Jukka Mäki-Maunus</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Klamydiasta&diff=9571 2008-02-25T18:49:25Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>[[Klamydia - kotikaupungin starabändi]]<br /> <br /> [[Pari piisii Saksan sessioihin]]<br /> <br /> *[[Klamydian tahti tarttuu]]<br /> <br /> *[[Klamydialta uusi levy]]<br /> <br /> *[[Klamydia: Klamytapit]]</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=VT_Vaasa_Tidning_ja_VT-web_nettilehti&diff=9569 2008-02-25T18:46:31Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Risto Jalonen toimi aikanaan (toimintansa lopettanut)<br /> <br /> Vaasa Tidningin avustajana, hoitaen kokonaisuudessa lehden<br /> <br /> sähköisen muodon, internetlehden, VT-webin '''www.veetee.net''',<br /> <br /> sekä teknisen -, että toimituksellisen puolen.<br /> <br /> Jalonen vastasi tämän nettimedian toimivuudesta ja ulkoasusta<br /> <br /> alusta loppuun saakka.<br /> <br /> Aikanaan Radio Pohjanmaan tekemässä paikallisnettimediavertailussa<br /> <br /> VT-web todettiin graafisesti parhaaksi ja selailukelpoisimmaksi.<br /> <br /> ---------------------------------------------------------------------<br /> <br /> *[[VT-art]]<br /> <br /> *[[VT-CD]]<br /> <br /> *[[VT-video]]<br /> <br /> *[[Mielipiteitä]]<br /> <br /> *[[Abit asialla laskiaisriehassa]]<br /> *[[Mikroautoilu vie mukanaan]]<br /> *[[Jarno pistää pelihinnoittelun uusiksi]]<br /> *[[Taksamittari ei syki turhaan]]<br /> *[[Grillarilta palvelua vaikka saksaksi]]<br /> *[[Runokilpailusta]]<br /> <br /> ---------------------------------------------------------------------<br /> <br /> Nämä Jalosen kirjoittamat jutut antavat ilmeisen osuvan kuvan<br /> <br /> minkä tyyppisestä lehdestä oli kyse tämän Vaasa Tidningin uudemman <br /> <br /> version merkeissä. Olisiko niin ollut, että tekstiä tuotettiin <br /> <br /> sen verran mitä mainoksilta tilaa jäi.<br /> <br /> Tällaisissa yhteyksissä raha ratkaisee aina, <br /> <br /> mutta se nettilehti oli hieno.</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=VT-video&diff=9565 2008-02-25T18:32:35Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>*[[Blade]]<br /> *[[Scream 3]]<br /> *[[Patriot]]<br /> *[[SHREK]]</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Patriot&diff=9564 2008-02-25T18:30:07Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>VT-web -- Vaasa Tidning <br /> <br /> '''VT-video 2001'''<br /> <br /> == Taattu pakkaus ==<br /> <br /> Ajassa mitattuna kestoltaan melkoinen järkäle Patriot <br /> on tuhti pläjäys muutenkin.<br /> Mel Gibson heittää uransa kuta kuinkin parasta rooli-<br /> suoritusta, ja venyy aitoutta heijastavassa ilmeikkyydessään<br /> melkoisiin mittoihin, vaikka olisi kyllä voinut loppumetrien<br /> lipunheiluttelun jättää vähän vähemmällekin.<br /> <br /> But anyway, täähän on Ameriikkaa ja historiallisen kerronta-<br /> puolen lavasteet ovat todella komeaa katseltavaa eli ei<br /> mikään ihme, että näitä kulisseja rakenneltaessa on joku<br /> satamiljoonaa palanutkin.<br /> Patriotista on tyystin poissa Skotlannin nummilla käydyistä<br /> kahakoista kertovan Bravehartin höynäily. Se liiallisen<br /> ryntäilevä uho, joka helpost tipauttaa mielenkiinnon<br /> nollarajan tuntumaan.<br /> <br /> '''--Risto Jalonen'''</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Scream_3&diff=9562 2008-02-25T18:25:20Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>VT-web -- Vaasa Tidning <br /> <br /> '''VT-video 2001'''<br /> <br /> == Ai jaa, toikin kuoli ==<br /> <br /> Kenen vuoro kuolla?<br /> Mitä lukee kässärissä?<br /> Joo, piisaahan säpsähdyksiä kauhun ystäville,<br /> kun viimeistä näytöstä valmistellaan, mutta<br /> kyllä ne lopulliset sävärit taitavat jäädä saamatta.<br /> <br /> Ohjaaja Wes Craven saa joka tapauksessa näytetyksi<br /> kuinka tempoa tehdään ja miten kirkaisu irtoo ja onhan<br /> se Courtney Cos Arquetten roolisuoritus katsomisen<br /> arvoinen. Siis, sen tästä leffasta opimme ettei kauhu-<br /> kulisseissa pidä turhaa hiiviskellä; se kun saattaa<br /> osoittautua varsin karseaks puuhaks ja varsinkin<br /> ja kun jengi ympäriltä kuolee kehiin.<br /> Filmiväki harvenee todella hulppeata vauhtia. Loppua<br /> kohden lähtee akkaa ja ukkoo lähes erottelematta.<br /> No, lopulta velipuolikin ilmestyy kuvioihin ja<br /> paljastuuhan se äitikullan tappajakin ja kyllähän<br /> ne kamuista aidoimmat sentään nippa nappa selviää,<br /> niin kuin pitääkin.<br /> Vai pitääkö... tällaisen pistoshown jälkeen?<br /> <br /> '''--Risto Jalonen'''</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Blade&diff=9559 2008-02-25T18:19:51Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>VT-web -- Vaasa Tidning<br /> <br /> '''VT-video 2001''' <br /> <br /> == Blade - Uusi vampyaarinen maailma ==<br /> <br /> Mitä luulet maailmaksesi ei välttämättä olekaan sitä. Kuorrutuksen haihduttua päältä pois, paljastuu todellisuus - vampyyrien maailma... <br /> Ravepartyt potkaisevat käyntiin Stephen Norringtonin ohjaaman Bladen ja touhun tehostamisessa veren roiskimista ei ole säännöstelty. Toiminta on totaalista, vauhdissa piisaa. Wesley Snipes hoitelee Päiväkulkijan (Bladen) roolinsa kylmäverisellä eleettömyydellä, mikä pukee actionkohtaukset kuin avaruus- ajan viikatemiehen sanelemiksi ja ketä nyt sitten tämän kaltaisesta vamppyyritappo- viihteestä sattuu pitämäänkin, niin saa takuulla sitä itteään tötterön täydeltä ja yhden peräkärryllisen kaupan päälle - vähintään. Alkumetrien bileistä siirtyillään sairaalan estraadille, jossa pahan näköiseksi grillaantunut jäpikkä tekee selvää jälkeä, eikä kytät tajuu ollenkaan missä mennään. Tässä rytäkässä saa pureman naislääkäri (N'Bushe Wright), joka määritellään rajatapaukseksi. Siispä hälle voi koittaa vielä hoitoa antaa. Ja ei muuta ku ruiskulla valkosipulia suoraan kaulavaltimoon. Näissä touhuissa asiantuntijana häärii lähinnä länkkäri tyyppisistä vedätyksistä tunnettu countrylaulaja Kris Kristofferson ja taitaapa mies heittää uransa parhaan näyttelijäsuorituksen. Tiettyä dramatiikkaa ladataan hahmottamalla lähempää kuvaa vampyaarisesta maailmanjärjestyksestä ja siellähän nuo hyväkkäät istuksivat kokoustamassa kuin perheiden päät Francis Ford Coppolan Kummisetä -trilogiassa. Näppärästi lainattu. Kokonaisuutensa summana stoori toimii. Musa kolisee. Visuaalisuus vakuuttaa. Ja selväähän se, että jatkoa piisaa, että ei muuta kuin odotellaan kakkosta ja vähän jo kolmostakin.<br /> <br /> '''--Risto Jalonen'''</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Runokilpailusta&diff=9546 2008-02-25T17:50:54Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div> VT- nr 7 / 2002<br /> <br /> Päätoimittaja Juhani Jokinen pyysi allekirjoittanutta tulevan julkaisun toimittajan<br /> ominaisuudessa selventämään kilpailukokonaisuutta hieman yksityiskohtaisemmin.<br /> Siis tarkoituksenahan on löytää Vaasasta ja maakunnasta nippu vahvaa ajatel-<br /> mallista runoutta.<br /> Osallistuvien tekstien tulee olla 2 - 12 riviä pitkiä. Tämä on tarkoituksenmukaista;<br /> näin saadaan enemmän yksittäisiä tekstejä mukaan ja joiltakin osallistujilta ehkä<br /> enemmänkin kuin vain se yksi ainoa.<br /> Tähän päädyttiin myös siksi, että runoajatelmat ovat usein luonteeltaan lyhyehköjä<br /> ja sellaiseksi voi pidemmänkin runon tiivistää.<br /> Minähän en henkilökohtaisesti tule millään muotoa puuttumaan ensi syyskuussa<br /> tapahtuvaan tekstien lopulliseen jyrytykseen. Sen hoitavat kyseiseen tehtävään<br /> valitut henkilöt.<br /> Merenkurkun taideseura puolestaan vastaa omasta mukaan tulevasta erillismateri-<br /> aalistaan ja alustavasti on sovittu, että suurin osa kilpailun palkintoina jaettavista<br /> taideteoksista tulee olemaan osa kyseisen Kuvallista kerrontaa -teoksen kuvitusta.<br /> Kaikkien palkintoteosten kuvat tullaan julkaisemaan tämän lehden palstoilla ennen<br /> syyskuun loppua ja se täytyy vielä erikseen mainita, että kaikki työt toimitetaan<br /> voittajille raamitettuina. <br /> Yhdistykseen liittyvissä asioissa voi ottaa yhteyttä Merenkurkun taideseura ry:n<br /> puheenjohtajaa J-P Kakkuriin tai yhdistyksen sihteeriin Tarja Kettuseen.<br /> <br /> Että ei muuta kuin lähettäkäähän hyvää tekstiä Vaasa Tidningin toimitukseen,<br /> niin saadaan aikaiseksi mahdollisimman onnistunut julkaisu.<br /> <br /> '''--Risto Jalonen'''</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=VT-CD&diff=9538 2008-02-25T17:38:30Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>*[[Tom Waits: Rain Dogs]]<br /> *[[Klamydia: Klamytapit]]</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=VT-art&diff=9533 2008-02-25T17:30:26Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div> *[[Pentti Uusikylä - sisäavaruuden lapsi]]<br /> *[[Ensimmäiset Vaasassa järjestetyt jäänveistokilpailut]]<br /> *[[Alan asialla - Vaasan taide ja kehys]]<br /> *[[Takala taiteen asialla]]<br /> *[[Tuiri Aho - luovan työn taitaja]]</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Taksamittari_ei_syki_turhaan&diff=9528 2008-02-25T16:37:06Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div> VT- nr 7 / 2001<br /> <br /> '''Mitä olisikaan kaupunkikuva ilman takseja?'''<br /> <br /> Olisihan siinä iso aukko. Puuttuisi kulkemismuoto,<br /> joka on tilattavissa aina tarpeen vaatiessa. Sen varassa<br /> ollaan kiireen yllättäessä, oman auton pettäessä, bussin<br /> jättäessä, silloin tällöin, useimmin kuin joskus, toiset alvariinsa,<br /> jotkut huvikseen, jotkut työnsä puolesta.<br /> Oli niin tai näin, niin taksin on hommansa hoidettava. Palkkansa<br /> edestä kuskin on työtänsä tehtävä. <br /> On hyvin outoa ajatella, että vieläkin löytyy sellaisia ihmisiä, jotka<br /> tänä muovirahan aikana, kuvittelevat taksin olevan jonkin sortin<br /> pikapankin.<br /> Tiedoksi siis heille ettei takseissa enää suuret setelit vaihda omistajaa<br /> vaan, että he joilla rahaa todella on, eivät sitä setelituppoina taskuissaan<br /> kanniskele.<br /> Suotakoon siis takseille kaikin puolin ansaittu työ- ynnä muu rauha ja<br /> toivotaan, että pyörät pyörivät vielä näilläkin bensan hinnoilla.<br /> Sietää toivoa sitäkin, että taksi-isännät ovat sikäli kuluttajaystävällisiä,<br /> etteivät nyhdä koko lisäkulupakettia tavallisen takapenkkiläisen<br /> selkänahasta, kun valtio on siitäkin kaapinut jo lisät päältä pois. <br /> <br /> '''--Risto Jalonen'''</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Taksamittari_ei_syki_tuhaan&diff=9525 2008-02-25T16:34:05Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div> VT - nr 7 / 2001<br /> <br /> '''Mitä olisikaan kaupunkikuva ilman takseja?'''<br /> <br /> Olisihan siinä iso aukko. Puuttuisi kulkemismuoto,<br /> joka on tilattavissa aina tarpeen vaatiessa. Sen varassa<br /> ollaan kiireen yllättäessä, oman auton pettäessä, bussin<br /> jättäessä, silloin tällöin, useimmin kuin joskus, toiset alvariinsa,<br /> jotkut huvikseen, jotkut työnsä puolesta.<br /> Oli niin tai näin, niin taksin on hommansa hoidettava. Palkkansa<br /> edestä kuskin on työtänsä tehtävä. <br /> On hyvin outoa ajatella, että vieläkin löytyy sellaisia ihmisiä, jotka<br /> tänä muovirahan aikana, kuvittelevat taksin olevan jonkin sortin<br /> pikapankin.<br /> Tiedoksi siis heille ettei takseissa enää suuret setelit vaihda omistajaa<br /> vaan, että he joilla rahaa todella on, eivät sitä setelituppoina taskuissaan<br /> kanniskele.<br /> Suotakoon siis takseille kaikin puolin ansaittu työ- ynnä muu rauha ja<br /> toivotaan, että pyörät pyörivät vielä näilläkin bensan hinnoilla.<br /> Sietää toivoa sitäkin, että taksi-isännät ovat sikäli kuluttajaystävällisiä,<br /> etteivät nyhdä koko lisäkulupakettia tavallisen takapenkkiläisen<br /> selkänahasta, kun valtio on siitäkin kaapinut jo lisät päältä pois. <br /> <br /> '''--Risto Jalonen'''</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Jalonen:_Za-daa_Za-dam&diff=9522 2008-02-25T16:27:03Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Risto Jalonen <br /> Taidemaalari-kirjailija-kuvaaja-graafinen suunnittelija <br /> <br /> <br /> ZA-DAA ZA-DAM <br /> <br /> Taiteilijan omaelämäkerta <br /> <br /> Painotyöt ja kustannus: Waasa Grafics Oy <br /> <br /> Tekijät: Bjarne Stenström, Väinö Jalonen Kalle Martin, Timo Vareva, Raimo Heinonen, Erja Pirttijärvi Harri Konttinen, Maj-Lis Hahto, Tapani Vieri, Tero Vuorenoja, Ari Niemelä, Vieno ja Veikko Vaaranmaa sekä Vaasan Saskiat ry <br /> Kuvat. <br /> Rauno Anttila, Pirjo Jakonen, Erkki Salmenkangas, Raimo Heinonen, Anette Svens ja Rita Lukkarinen <br /> <br /> ISBN 951-98343-1-1 <br /> <br /> <br /> Yllättävän nuorena on taiteilija Risto Jalonen saanut aiheet valmiiksi omaelämäkertaan. Tämä omaelämäkertateos on hänellä ja saatettu juhlalliseen kovakantiseen kirjaan ja aineisto on melkoisen laaja kattaen neljännes vuosisadan elämästä ja työstä. Me vaasalaiset ja syytä kyllä, voimme ylpeillä näin tasokkaan kirjan julkaisemisesta. <br /> <br /> Tämän esittelyn pitä tulla minulta paljon aikaisemmin, mutta parempi nyt kuin ei milloinkaan. Mistä johtui? Yksinkertaisesti siitä syystä, että aina kun otin kirjan selattavaksi, niin aina löytyi jotain uutta, tai kokonaan uusi näkökulma. Se teki työn haastavammaksi. Tässä piileekin kirjan viehättävyys ja taiteellisuus, koska sen voi katsoa niin monesta erilaisesta näkökulmasta. Löytyy sieltä myös näkökulma Jalosen vihamiehillekin, muutama napollinen löylyvettä hyvin lämmitettyyn kiukaaseen ja sihinää riittää! Miksi taas Jalosta? Tietenkin Jalosta, koska hänen kirjoihinsa törmää jatkuvasti aina ja kaikkialla. <br /> <br /> Kysyin häneltä, että montako kirjaa olet väsännyt? Sanoi ettei muista enää. Minunkin kirjahyllyssä on melkoinen kokoelma. Hän on tuottelias kirjailija, runoilija, graafinen suunnittelija, taidemaalari. Mies moneen lähtöön. Viisi virkaa ja kuudentena nälkä, sanoo pohjalainen sananlasku. <br /> <br /> Kirja on edustava lahjateos ja kirjoitettu suomen lisäksi, ranskaksi, ruotsiksi ja englanniksi. Kirjassa on upeat värisivut ja kuvat Jalosen maalauksista. Tätä kirjaa on tehty neljä vuotta ja sen huomaa ja painotyökin on huippuluokaa hyvälle paperille tehty. Kuvat alkaa vuodesta 1995 -2000. se onkin riittävä aika läpileikkauksen tekoon antamaan kuva lahjakkaasta mestarista, jolle on tunnustusta antaneet myös muutkin arvostetut taiteilijat tässä teoksessa. Risto Jalonen on harvinaisen rohkea värien käyttäjä ja omaa hyvän värisilmän. Värit ovat miehellä hallinnassa, olkoon mielentila kuvaa tehdessä minkälaatuinen tahansa. Sivuilla elää luonto ja maisema, erittäin kaunis kuva oli &quot;luontoviulu&quot;. <br /> <br /> Jalonen maalaa ja runoilee meille kaikille ja kaikenikäisille. Tämä teos on myös lapsille ja lapsen mielisille, linnut ja ketut touhuavat sivuilla sillä tapaa, että äidit voivat luovasti kertoa lapsilleen iltasatua. Väliin ollaan kirjassa nuoruudessa ja nuoruuden seikkailuissa missä milloinkin, muutamilta sivuilta avautuu perhealbumi, sitten taas löytyy harmoonisia asetelmia. Asetelmat ovat taiteen kamarimusiikkia, yhtä vakavasti otettavia. <br /> <br /> Tietysti sivuilta löytyy absurdeja maalauksia joiden sisältöön on vaikeampi matkustaa. Valokuvissa hän hiippailee keijujen ja menninkäisten veljenä, tutkiskellen miten rauhallista onkaan heidän elämänsä. Luonto on pysähtyneessä tilassa hänen kuvissaan. <br /> <br /> <br /> Tässä on tehty 25 vuoden työt yksiin kansiin ja hyvin edustavasti. <br /> Tälläinen suurtyö jää monilta tekemättä, mutta näiden monien kriitikkojen tehtävänä onkin ottaa kyläkoiran virka hattuun ja yrittää haukkua räksyttää tekijälle omaa taitamattomuuttaan. Minun täytyy avoimesti tässä antaa tunnustukseni tehdystä suurtyöstä, vaasassa ei ole yhtäkään joka yltäisi näihin mittoihin. <br /> Tässä väkisinkin menee arvosteluita suu kiinni kun pitäisi verrata, pystynkö minä johonkin edes vastaavaan. Mutta kun en siihenkään, silloin mestarille kuuluu nöyrät kiitokset kirjasta. <br /> Tuotanto jatkuu yhä edelleen uusin ideoin. <br /> Kirjanteko on vaikeata puuhaa, sen olen pannut merkille. Eräs minun tuttavani on kirjoittanut runokirjaansa jo 30 vuotta, eikä ole päässyt vielä puoleenväliin käsikirjoitusta julkaisemisesta puhumattakaan. Kokemustensa perusteella hän tietää kaiken taiteesta! Taiteen suhteen minun on oltava hiljainen, kun en ole muuta taidetta tehnyt kuin maalannut ladonseiniä.Mutta ymmärrän siltikauneudesta. Kaikkein nerokkaimpia arvostelijoita ovat ne jotka eivät ole kirjaa eikä täidenäyttelyssäkään taulua ja sitten arvostelevat. Huimapäisiä neroja, onneksi heille ei ole neroudestaan huolimatta annettu atomipommia kehiteltäväksi! Kirja on ilmestynyt <br /> vuonna 2000 ja on kelvannut monen taideoppilaitoksen oheisoppikirjaksi. <br /> <br /> Uskallan näin lopuksi tehdä ennustuksen siitä, että kahdenkymmenen vuoden sisällä Jalosesta tulee taiteilijaprofessori, pienimmilläkin ansioilla se on tienattu. Mutta ollakseen oikea professori Jalosen tulee saada 20 julkivihollista, niinkuin aina pitää, pysyy taiteellisesti luomikykyisenä ja virkeänä. Mutta sen arvoista on Jalosen työ, että kunnia sille jolle kunnia kuuluu. Kiitos kirjasta! <br /> <br /> - Pentti Suksi</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Venny_tais_pr%C3%A4nt%C3%B6%C3%B6n_kielen&diff=9506 2008-02-25T15:44:25Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>25.10.2006 Suomi24<br /> <br /> '''Vaasaa Vennyn silmin'''<br /> <br /> Ei Venny Kontturi ole kuollut, hän elää keskuudessamme entistäkin lähempänä. Venny Kontturi osasi kirjoittaa ajalleen, mutta myös <br /> ylitse aikojen. Yhä voimme samaistaa itsemme hänen maailmaansa. Venny Kontturin kirjat kuluvat yhä vaasalaisten käsissä kun katsoo Vaasan kaupunginkirjaston lainaislukuihin. <br /> Hänessä oli voimakas kotiseuturakkaus Vaasaan ja ennenkaikkea Palosaareen, joka oli hänelle valtio valtiossa. Monet muistavat oikeatkin jutut Sammonkujasta, Ruukinkujasta, Tiilitehtaan kujasta ja Lemmen kujasta eli rakkaalla lapsella on monta nimeä. Siellä tapahtui ja siellä oli elämää ja mestarit joka lähtöön. <br /> <br /> Täytyy tänäänkin Vennyn sanoin sanoa että, <br /> -Kyllä kehua kestää ja Vaasa varsinkin! <br /> Kauniit ovat Vennyn muistot kaduilta ja kujilta <br /> jotka muinoin pursuivat lasten ja äitien elämää. Pyykkituvassa naiset hyvin syvällisesti pohtivat <br /> kaupungin asioita ja löysivät siihen persoonalliset vastauksensa, Männistön muorin pakinoita Vaasa-lehdestä. <br /> <br /> Venny Kontturin tytär Iiris Ekola on koonnut äitinsä jälkeen jättämistä kirjoituksista lämmin henkisen näytelmän, jossa pakinoittensa sankarit pohtivat elämän ilmiöitä pyykkituvassa, älykästä kompeilua maailmanmenosta. Tyttären tytär Terhi Ekola askelsi Ruukin kujalta tähän hyvin taidokkaasti, että ei huomanutkaan mikä oli iso-äidin tektiä ja tyttärentyttären tekstiä. Ekolat kuin näytelmän tekijät toivat rehevän ilmeikkäästi vaasalaisten oman murteen &quot;präntööläisellä&quot; korostuksella. <br /> Näytelmässä oli aitoa Vennymäistä huumoria ja suorastaan sanataidetta. <br /> Vajaan tunnin mittaisen näytelmän oli ohjannut ja dratisoinut Sanna Yli-Peltola ja jälki oli laadullista. Mukana rooleissa Marjo Ollikainen, Jarmo Wahlström, Jarkko Tuunainen ja Anna Lemmetti. <br /> Näyttelijät oli ylioppilasteatteri Rampista, mukana Pohjanmaan museo, kansainvälinen kulttuuriseura Mira ja Svenska Yrkeshögskolan och Kickan. <br /> <br /> Toivottavasti näemme tämän vielä joskus uudestaan, sopii vallan hyvin esitettäväksi vaikka kaupungin järjestämään itsenäisyyspäivän juhlaan. <br /> <br /> - Pentti Suksi</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=M%C3%A4kituvanpojan_juttuja&diff=9497 2008-02-25T14:52:24Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Julkaistu Vaasassa omakustanteena - 137 sivua <br /> <br /> Kannattaa kysyä kirjastosta Vaasalaisen poliisin <br /> KRP:n ylikonstaapeli Mauri Pitkämäen muistelmat <br /> omasta elämästään ja työstään poliisina. Täysipainoinen lukukirja. <br /> <br /> Joka tuntee henkilökohtaisesti Mauri Pitkämäen, <br /> niin voin rehellisesti sanoa, että kirja on tekijänsä näköinen. Lämminhenkinen ja huumorilla <br /> kyllästetty elämän kertomus. Henkilönä Pitkämäki on sellainen, jolla on luonnonväärät leuat ja leikkinen kuin täi, silti olematta millääntapaa henkisesti ja fyysisesti täin kokoinen. Jollakin ihmisellä on vain luontainen tapa nähdä synkissäkin asioissa valoisat ja inhimilliset puolet. Poliisia on kahtalaatua, toiset lukee ja toiset kirjoittaa ja Pitkämäki on molempia. Poliisin ura kesti 35 vuotta jossa hänelle kertyi ystäviä &quot;molemmin puolin&quot; aitaa. Työ oli sellainen, että kaikkien mieliksi ei voinut olla kun joutui puuttumaan kansalaisten oikeushyvään, opettamaan ja ohjaamaan ja rankaisemaan kansalaisia. <br /> Mauri Pitkämäki syntyi 1934 mäkituvan pojaksi Kauhajoen Kokonkylässä ja myöhemmin perhe Nirvankylään. <br /> <br /> Eihän se pirtin lattia leveä ollut vaikka isä olikin kirvesmies, mutta siihen aikaan palkat oli pienimmistä päästä vaikka olikin ammattimies. Navetassa ammoi 1-2 lehmää, sika ja vasikka, joita äiti-Hulda hoiteli. Pahaisena paitaressuna hän menetti isänsä sodassa. Elää piti ja äiti kulki kahden pojan kanssa syksyisin maatiloilla töissä. Jatkosodan aikana oli pikkurenkinä Yli-Kokon maatialla ja teki pitkää päivää sotavangin kanssa. Kansakoulukin suoritettiin, mutta ei kommeluksitta selvitty ja äiti huokaili jälkikasvustaan: <br /> - Kun aiva saa hävetä silimät päästänsä! <br /> Mutta Jumala ei laiskoja elättänyt, 12 vuotiaana kesärengiksi, ettei poijasta tulisi hulikaania. <br /> <br /> Suurimpana lahjana Pitkämäki muistelee äidin opetukset työnarvostamisesta. Oppikouluakin tarjottiin mutta äiti sanoi ykskantaan: <br /> <br /> - Ei tuu kuuloonkaan! <br /> <br /> Kun ei oppikouluun, niin jätkäksi Sumiaisiin, mutta tienuut oli heikkoja, että piti palata kotia &quot;krosoonloukolle&quot;. <br /> <br /> Urheiluharrastus vei nuorenmiehen ja erityisesti painiminen. Se toi jännitystä ja lisäväriä nuorenmiehen elämään. <br /> <br /> Kesällä 1953 tuli lähtö maailman teille ja äiti lastaan neuvoi: <br /> <br /> -Pirä ittes miehenä ja äläkä kaikkiin papereihin paa nimiäs. <br /> Linja-auto vei mäkituvan poikaa kohti pohjois-Hämettä ja Nokiaa. Ensin maatyömiehenä eli moskurina. Asevelvollisuus suoritettiin ja aliupseerikoulu käytiin. Sen jälkeen Nokian kumitehtalle töihin. <br /> Syksyllä 1956 anoi Tampereella liikkuvan poliisin toimistoon poliisialokaskurssille, mutta kohtalo toi ruskean kirjekuoren Tampereen poliisilaitokselta jossa ilmoitettiin <br /> valinnasta nuoremmaksi konstaapeliksi alkaen 1.1.1957. Mäkituvan pojan ura poliisissa avutui ja kesti 35 vuotta. <br /> <br /> Sieltä aikaa myöden kulkeutui Vaasaan ja oli lopuksi keskusrikospoliisin tutkijana Vaasan yksikössä. <br /> <br /> Mauri Pitkämäen kirja elämästään on todella kutkuttava lukuelämys joka on luettava heti kannesta kanteen. Mitä olisi elämämme olisi jos siihen ei antaisi sitä huumorin kukkaa vapaasti kasvaa ja kukkia. Toiset on viljellyt erilaisia kasveja, mutta Pitkämäki on viljellyt huumorin kryytimaata. Elämä synkimmilläänkin on elämisen arvoinen ja kokemukset sitä rikastuttaa. Pidän Pitkämäen kirjaa nuoremmille lukijoille elämisen oppikirjana, ei se elämä niin hankalaa ole, jos osaa nauraa ensiksi itselleen ja sitten muille. <br /> <br /> Pentti Suksi <br /> Pitkämäki muistaa usein sanoa että: <br /> -''Pitää muistaa mistä luukusta on maailmaan lähtenyt niin pärjää tämän elämän kanssa hyvin''. <br /> <br /> - Pentti Suksi</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Hovioikeuden_puistot_ja_ryytimaat_-_vihre%C3%A4%C3%A4_arkkitehtuuria_Pohjanmaalta&diff=9495 2008-02-25T14:49:08Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Alueelliset ympäristöjulkaisut 353/2004 <br /> <br /> Julkaisija: Länsi-Suomen ympäristökeskus <br /> ISBN 952-11-1769-9 ISSN 1238-8610 <br /> <br /> Kannen kuva: Petäjä ja pinaakkeli- luonnon ja ihmisen arkkitehtuuria elokuussa 2004 <br /> Taitto: Tiina Hietikko <br /> Paino: Ykkös-Offset Oy, Vaasa <br /> 57 sivua <br /> <br /> Ompa jäänyt Eija Piispalan tutkimukset täällä Vaasassa kovin vähälle huomiolle. Hänen kirjoittamansa kirjat ovat kaikki sellaisia, jotka kuuluu kotiseutuaan Vaasaa rakastavan ihmisen kotikirjastoon ja yleiseen sivistykseen. <br /> <br /> Jo 1800-luvulla olivat Vaasalaiset varsin kiinnostuneita puutarhanhoidosta. Monilla korkeilla virkamiehillä olivat omat puutarhansa ja alamaisilla omat ikkunanaluspenkkinsä. Hovioikeuden prfesidentti C.F.Rotkirsh halusi oman puutarhan ja anoi keisarilta 1/2- 1 hehtaarin peltoalaa presidentin omaa puutarhaa varten. Alue löytyi hovioikeuden (nyk. Mustasaaren kirkon) itäpuolelta ja alue ympäröitiin puutarhaaidallalla. Pensasaitana käytettiin pihlajaa, joka oli tuohon aikaan Vaasan suosituin aitakasvi. Pihlaja ympäröi myös Seurahuoneen puistoa. Ja tästä levisi puutarhainnostus kaupunkilaisten keskuuteen. Seurahuonen viereinen köyhäintalon tontti myös siistittiin ja tehtiin sinne istutuksia. Kun Vaasa 1852 paloi, niin siitä huolimatta jatkui puisto- ja puutarhainnostus. <br /> Nykyään tämä kaunis puutarha on metsittynyt. Puutarhakasveista on enää jäljellä mökinangervoa, siperianhernepensaita, lehtosinilatvoja ja rusko- ja varjoliljoja. <br /> <br /> Carl Axel Setterberg suunnitteli uuteen Vaasaan <br /> puistoja varsinkin rantapuisto edusti, joka on tänäpäivänäkin jäljellä, englantilaistyylistä puistoa. Hän perusteli sillä, että rantapuistot suojelee kaupunkia myrskyiltä. Arkkitehti A.W.Stenfors mittasi ja piirsi 1892 puistosta asemakaavan. Hovioikeuden puistoon syntyi kaartelevia puistokäytäviä. 1869 vankityövoimalla teetettiin vedenkorkeuden vaihteluilta ja lounaismyrskyiltä suojaava kivivalli. 1870-luvulla rakennettiin herrain kylpylaitos hovioikeuden rantaan. Puiston pohjoisosassa sijaitsi Setterbergin piirtämä <br /> pyöreä huvimaja musiikkilavoineen. ( nyk.Stramppen)Rakennettu 1868. <br /> 1887 kaupungin puutarhuri Johan Sundin liitti residenssitalon eteläpäädyn portaat puistokäytävään jotka johti kylpylaitokseen. 1890-luvun loppupuolella puutarha-arkkitehti Ossian Lundén aloitti varsinaiset hovioikeuden puiston istutukset kukkaryhmillä ja pensailla. Nämä ovat monet kasvit vieläkin nähtävillä. Sotien johdosta jouduttiin luovuttamaan viljelypalstoja kaupunkilaisille. <br /> <br /> Eija Piispala on koonnut kirja todella mielenkiintoinen pakettti, jossa on kerrontaa hovioikeuden puistojen historiasta vanhoin kartoin <br /> ja valokuvin. Oikeastaan pitäisi tämä kirja kädessä kiertää hovoikeuden puistoa puu puulta, sillä Piispala on ne kartoittanut että luetellut kaikki puut. Esimerkiksi havupuita on 11 eri lajiketta ja lehtipuita 21 lajiketta. Pensaslajikkeita hän on löytänyt 34 lajiketta. <br /> Lisäksi hän toeteaa, että jotkut puut ovat aikojen kuluessa risteytyneet. Kirjassa on hyvin lajiteltu viiteluettelo sille joka haluaa tutkia tarkemmin. <br /> <br /> Eija Piispala on tehnyt arvokkaan kulttuuriteon <br /> vaasalaisille vain sellaisesta jokapäiväisestä itsestään selvyydestä kuin hovioikeuden puistikko. <br /> Kirjaa voi kysellä Länsi-Suomen ympäristökeskukselta ja kdirjastosta. <br /> <br /> - Pentti Suksi</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Isto_Jakola_taiteilija_Ristinummela&diff=9493 2008-02-25T14:45:58Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Kuka on Isto Jakola? Hän on Ristinummella asuva vaasalainen taidemaalari ja hyvä maalari onkin. Hän elää vaatimattomasti tässä ja tänään, mutta on tulevaisuuden taidemaalari. Viivan mestari, viivan jossa on virtaa. <br /> <br /> Henkilö esittely: <br /> Jakola Isto Pekka Viljami, syntynyt Oulussa 10.5.1940. Hänen vanhempansa oli kirjanpitäjä Valdemar Jakola ja äiti kirjuri Aili, o.s. Unger. <br /> Taitelijamatrikkeli kertoo hänen suorittaneensa Suomen Taideakatemian vuosina 1963-67 Ensimmäisen näyttelyssä hän oli mukana Oulussa 17-vuotiaana nuorukaisena ja siitä lähtikin taiteilija ura urkenemaan. Ensimmäinen oma näyttely oli Tampereella 1967 ja 1971. Helsingissä kaksi näyttelyä 1969 ja 1970. Sitten olikin jo näyttelyitä Kemissä, Vaasassa ja Seinäjoella. Omat näyttelyt Rovaniemellä ja Porvoossa ja Kangasalla 1983 ja 1984. Oma sarjansa ovat ulkomaiset taidenäyttelyt ja niissä menestyminen Firenzen kansaivälinen näyttelyssä Italiassa 1969. Monacon kansainvälinen taidekilpailu 1970. Kööpenhamina 1976, Tukholma 1970 sekä ryhmänäyttelyitä useaan otteeseen Australiassa. Lisäksi hän osallistunut Suomen taiteilijoiden näyttelyihin ulkomailla: <br /> Suomen Taide Akatemian näyttelyyn Pietariin 1964. <br /> <br /> Palkinnot: Kunniamaininta Monanacon kansainvälisessä taidekilpailuissa 1969. <br /> <br /> Hänen taulujaan on hankittu Vihurisäätiön kokoelmiin, Suomen valtion kokoelmiin sekä Seinäjoen kaupungille. Hänen teoksiaan mm. Vitrums Konst föreningin kokoelmissa Ruotsissa. Suuria julkisia teoksia on mm. Pohjalaiset 1976-77. Hän on tailijaseurojen jäsen mm. Lane Coven taiteilija yhdistyksen jäsen. Pitänyt myös Vaasassa useita näyttelyitä ja viimeinen näyttely oli pikkugaleriassa Kirkkopuistikolla kevääällä 2006 jossa oli hieno läpileikkaus tämänhetken Jakolan maalauksista. Huomasin, että Isto Jakola on kelpuutettu merkittävien suomalaistaiteilijoiden <br /> luetteloon WSOY:n julkaisemassa &quot;Taiteen pikkujättiläisessä.&quot; <br /> <br /> Isto Jalola on vaatimaton oman tiensä kulkija, omaten humaanin elämänkatsomuksen ja tämä humaani, ihmisläheinen lämpö esiintyy hänen tauluissaan. Jokaisessa taulussa on inhimillistä kosketusta aikaan ja ihmiseen. Joskus hän on ajanilmiöihin nähden neutraali ja joihinkin kantaaottava. Hänellä on kyky tehdä viivoistaan kaaos ja motivoitua sen pohjalta luomaan harmonia. Eräässä vaiheessa hän käsitteli taiteessaan kissa-aihetta joka oli jo hänen tavaramerkkinsä. Miksi kissa? <br /> Siinä hän halusi käsitellä oman sielunsa herkintä osaa ja se miten vaikea on päästä harmoniaan. Kissa on symboli omasta itsestä. Vaikka eihän Jakolan kissana olo ollut mitenkään helppoa. Välillä haaksirikkoutumista elämän meren kauhistuttavissa syövereissä. Ja sitten jatkossa, pääseminen kaiken jälkeen harmoniaan. Mestarillista symboliikkaa ja upeaa siveltimen käyttöä. Isto Jakola on täysin omaperäinen taitelija ja tyylittelijä. Hän voi ottaa idean Aivatsowskin myrkystä pahimmillaan ja laivasta pelastuu vain terävillä kynsillään laivakissa. <br /> Aihe on saatu mrenmestarimaalaajalta Aivatsowskista ja kaikki muu onkin Isto Jakolaa itseään. Hänen taiteensa on upeaa viivatekniikkaa <br /> josta syntyy kulloinenkin aihe ja värit ovat todella persoonallisia ja soinnuteltu luonnolliseksi. Jakolan taide on hämmästyttävän pikkutarkkaa työtä joka vaatii pitkällisen kehittelyn ja näkemyksen lopputuloksesta. Korjailuihin ei ole varaa, eikä niitä tauluissa näy. Se on aivoissa syntynyt kuva jonka hän jäljentää varmoin siveltin vedoin tauluunsa. Jos alussa sanoin, että Jakola on tulevaisuuden taitelija ja sitä hän ehdottomasti on! Seinällä pidettäessä hänen taulunsa arvo kasvaa nopeasti korkoa, mutta siitä vain ei voi helposti luopua, koska siinä aina silmä lepää mennen tullen. Hänen tauluihinsa ei voi ajan mittaan kyllästyä, päinvastoin! <br /> Omalla tyylillään hän kuuluu Vaasassa eturivin taiteilijoiden joukkoon josta vielä puhutaan hyvin paljon, kauan ja pitkään. <br /> <br /> - Pentti Suksi</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Mathilda_Rotkirch_taidemaalari&diff=9492 2008-02-25T14:43:59Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Mathilda Wilhelmiina Rotkirch syntyi 28.7.1813 Stensbölessä Porvoon pitäjässä ja kuoli Turussa <br /> 6.3.1842 29 vuotiaana. Elämä jäi lyhyeksi, mutta siitä huolimatta hän eli täyden elämän ja jätti nimensä ensimmäisten naistaiteilijoitten kunniakkaaseen rivistöön. Hänen isänsä 1775 syntynyt vapaaheerra Carl Fredrik Rotkirch oli eronnut Ruotsin palveluksesta jo 1802 ja ryhtynyt viljelemään Pyhtään Storbyn kartanoa ja sieltä muutti viljelemään 1817 Porvoon Stenbölen kartanoa joka jäi sitten hyvin lyhyeksi ajaksi. Mathildan äiti oli Augusta Fredrika Elisabeth Aminof. Vanhemmat muutti Vaasaan Mathildan ollessa 4 -vuotias v. 1817 kun isä nimitettiin Vaasan hovioikeuden presidentiksi, jossa virassa hän oli kuolemaansa saakka vuoteen 1832. <br /> Stenbölen kartanosta tuli Mathildan synnyin koti. <br /> <br /> Vaasasta Mathilda muutti Turkuun opiskelemaan taidemaalausta professori J.G. Sanbergin johdolla <br /> 1833-34 ja R.W.Ekmannin johdolla 1833-34. Ensimmäisen kerran hänen maalauksiaan oli näytteillä kuoleman jälkeen v.1847. Nykyään hänen maalauksiaan on näytteillä Ateneumin taidekokoelmassa sekä Cygneuksen galleriassa. <br /> Mathilda kulki paljon ulkomailla opiskelemassa. <br /> Viime talvena hänellä oli yhteisnäyttely Tikanojan taidekodissa. Hänen maalaustensa perusteella meillä on mahdollisuus kurkistaa silloiseen säätyläisten elämään. Hän oli maalaustaiteessaan hyvin sovinnainen sekä ajalleen uskollinen. Värien käyttö on hyvin kauniin herkkää. Mutta suotakoon nämä ajalleen uskollisen säätyläistytön romanttinen unelma hehkua meille, ilman häntä meidän olisi vaikea kuvitella miten ylhäisaatelisto tyttäreltään odotti Vaasassa. Nuoren säätyläistytön tuli olla kaunis ja hento, olla paljon sisällä, että olisi kalpea ja siniverisyys korostuisi hänen kauniin vaalean kätensä verisuonissa. Hänen edellytettiin puhuvan ranskaa, nypläävän pitsiä <br /> ja tädit suojelivat siltä, että neito pysyy kaikkien asioiden ulkopuolella eikä tiedä pahan maailman oloista. Tämä olikin ajalleen kauhistuttavaa, että hän rikkoi säännöt, valitsi itsenäisyyden <br /> ja ryhtyi taidemaalariksi. Mikä poikkeus! Pitihän sitä paheksua, sisarensa oli sentään kelvollinen tsaarin hovin hovineidoksi. Tällä perusteella voin olettaa, että samaa tiukkaa kasvatuslinjaa noudatettiin myös Mathildaan. <br /> Mutta onneksi hän oli itsenäisen tien kulkija. <br /> <br /> - Pentti Suksi</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Mikroautoilu_vie_mukanaan&diff=9482 2008-02-25T13:32:26Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div> VT- nr 3 / 2001<br /> <br /> Mikroautoilu kuuluu siihen harrastussarjaan, joka vie mukanaan<br /> eli jokaisen suomalaisen kuoren alta löytyy se mikahäkkinen.<br /> - Näin on, vakuuttaa myös ratatirehtööri.<br /> Yrittäjä Timo Lauttamus on pyörittänyt Vaasa Grand Prix Karting<br /> sisämikroautorataa jo elokuusta 1995 ja on oleentunut työhönsä<br /> varsin mukavasti.<br /> - Liisanlehdossa oltiin helmikuuhun 1998 ja sieltä sitten muutettiin<br /> näihin nykyisiin tiloihin tänne Minimanin taloon.<br /> - Täällä käy aivan kaiken ikäisiä. Tosin aikuisten osuus on edelleen<br /> noin 70 prosenttia ja keski-ikä heiluu tuolla 25-30 vuoden korvissa.<br /> - Meillä on täällä käytössä noin 3000 neliötä ja ajoradalla on pituutta<br /> yli 300 metriä, joten homma toimii hyvin, selvittää Lauttamus.<br /> Pari kertaa vuodessa kyseisellä radalla järjestetään joukkueiden<br /> välinen Vaasa GP 500 ja silloin tunnelma on tiheä.<br /> <br /> '''--Risto Jalonen'''</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Jalonen:_Hein%C3%A4%C3%A4_elon&diff=9209 2008-02-23T09:59:46Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>'''Monimuotoista taideaikakausijulkaisuasiaa'''<br /> <br /> Heinää elon – ei ISBN -luokitusta <br /> Thairakustanne – E.Martinin kirjapaino 1991<br /> <br /> <br /> Tässä ’’Heinää elon’’ julkaisussa on merkittävä joukko <br /> vierailijoita joita en nyt ryhdy kummemmin erittelemään. <br /> Nimiluettelossakin piisa jo tekemistä. <br /> Tässä siis vierasluettelo: Arto Dahlbo, Eeva Gromov, <br /> Raimo Heinonen, Unto Heinonen, Edvin Hevonkoski, Marjatta <br /> Hietaniemi, Aulikki Hissa, Fritz Jakobsson, Isto Jakola, <br /> Pirjo Jalonen, Christer Kock, Toivo Kultti, Ossi Lehto, <br /> Pirkko Lindholm, Nandor Mikola, Leena Nyqvist, Jorma Ojaharju, <br /> Pentti Pashinsky, Juha Rantala, Åke Rosing, Toivo Saarela, <br /> Veikko Takala, Juhani Turunen, Vieno Vaaranmaa, Armas Vainio, <br /> Ari Valkola ja Pentti Vetikko.<br /> <br /> - Luovan ajattelun merkitys ravistelee yhteistoiminnan <br /> hihaässää. Taiteen ehdot asettelevat palikoita julkiseen <br /> puntariin. <br /> Tällaisia mietiskelee Risto Jalonen takalehdellä.<br /> <br /> &quot;Heinää elon&quot; kuuluu Jalosen varhaistuotantoon. <br /> Muistan tämän teoksen työstämisvaiheet vaikka onhan siitä <br /> jo aikaa kulunut 15 vuotta. Tänään ihmettelee sitä, että onko <br /> siitä jo noin pitkä aika? On. Heinää elon-kirjaa työstettiin <br /> vuonna 1991 ja hämmästyttävän isona painoksena, 1000 kappaletta. <br /> Mietin silloin että ompa rohkea, että osaa ottaa noinkin ison <br /> riskin. Mutta Risto Jalonen oli silloin jo palava pensas,<br /> eikä ole vielä tänäpäivänään tuhkaksi sammunut, energiaa ja <br /> tervettä uskoa omaan itseen riittää. Se on oikein, horjahtanut <br /> usko omaan itseen on monen kohdalta liekin sammuttanut. <br /> Joka tällä alueella elää ja toimii, ei pidä olla turhan <br /> vaatimaton, ei vaatimattomuus ole aina kaunista.<br /> <br /> Tämä nuoruuden aikainen julkaisu antaa rohkaisevan <br /> viitteen tulevaisuuteen. <br /> Ammattivalokuvaajien silmiä hivelevä taito nähdä asiassa <br /> sellaista mikä tavalliselta tallaajalta jää näkemättä. <br /> Oivaltaa tilanne ja katoava hetki ja oivaltaa se oikein. <br /> Valikoida sadan kuvan otoksista ne oikeat jotka puhuttelee <br /> lukijaa. Jos taiteilijana, niin myös valokuvaajana Jalonen on <br /> hetken vangitsija. Erityisesti luontoaiheet ovat herkullista <br /> katseltavaaja antaa sopivasti satujen syntyä katsojan mielikuvissa.<br /> <br /> Taidemaalarina Risto Jalonen on hätkähdyttävän monipuolinen osaaja. <br /> Tyylilajit vilisevät kirjan lehdillä.<br /> Tänään on varsin mielenkiintoista katsella hänen teoksiaan <br /> kirjan sivuilta. <br /> Taulut ovat aina jossain piilossa, mutta kirjassa ne ovat <br /> julkisesti nähtävissä ja niistä näkee oivallisesti taitelijan <br /> kehittymisen ja tyyliosaamisen. Kun katselee 20 vuoden <br /> aikajanalla, näkee hänen taiteessaan tiettyjä asioita. Aiheita <br /> jotka hän on käsitellyt loppuun, mutta ei ole itse loppuun palanut. <br /> Taas tulee uusi aihe eteen ja sen työstäminen. Ei kenenkään <br /> huipputaitelijan työt ole lopullisia, aiheesta löytää taas uuden <br /> näkökulman jota on työstettävä. On tiettyjä asioita joista Jalosen <br /> tunnistaa ja on ollut tyylilleen uskollinen; se on <br /> maalaustekniikka ja värit.<br /> <br /> Jotkut ovat kritisoineet Jalosta, että hän olisi itsekeskeinen. <br /> Ei pidä paikkaansa. Katsellaanpa jonkun taitelijan koostamaa <br /> taidekirjaa, niin kaikki kuvat ja tekstit on kyseisen taiteilijan <br /> omista töistä. Jalonen on siinä mielessä jalonen luonteeltaan, että <br /> tunnustaa avoimesti muutkin taiteilijat. <br /> Katsoo kirjan tekijäluetteloa, siinä tavaton määrä vaasalaisia kuvataitelijoita. Joidenkin nimi on jo unohtunutkin mutta <br /> kirjanlehdillä poisnukkuneetkin elää. Jotkut väittävät että <br /> Vaasassa ei ole taiteilijoita? Katsoo Jalosen kirjasta, kyllä <br /> meiltä löytyy. Hänen kirjansa on oman aikamme kulttuurin peili, kansahistoriallinen teos tutkijoille.<br /> Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, niin sanotaan. <br /> Sorrun ennustamaan, että tutkijat tulevaisuudessa analysoi <br /> meidän aikaamme Jalosen kirjoista. Siitä löytyy myös kuin <br /> lähdeteoksena aikamme ihmisten ja taiteen historia.<br /> <br /> - Pentti Suksi<br /> <br /> <br /> [[Luokka:Vaasa-aiheisia teoksia]]</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Jalonen:_Villi%C3%A4_menoa&diff=9207 2008-02-23T09:51:58Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>'''Villin vapautuneesti'''<br /> <br /> Risto Jalonen: Villiä menoa<br /> ISBN 951-787-195-3 <br /> Kustannusliike Runogalleria 2004<br /> <br /> Tähän kirjaan mahtuu sekä paikkansa lunastaneita debytantteja, <br /> kuin myös niin sanottuja normaali vierailijoita.<br /> Kutsuvieraita: taidemaalari Esa-Matias Heinonen Isostakyröstä, kirjailija <br /> Heikki Hemminki Kurikasta, taiteilija Juha Heiskanen Vaasasta, piirtäjä<br /> Mikke Jalonen Jurvasta, graafikko Jussi Mäkynen Vähästäkyröstä,<br /> kirjailija Nadja Jandr Vaasasta, runoilija Salme Muilu Seinäjoelta,<br /> runoilija ja kääntäjä Harri O. Niskanen Vaasasta, runoilija Vieno<br /> Vaaranmaa Vaasasta, runoilija Kirsti Mäkelä Alavudelta ja<br /> runoilija Tommi Ukonaho Vaasasta.<br /> ’’Villiä menoa’’ kirjassa on mukana myös kahdesta runokilpai-<br /> lusta valikoitu parhaimmisto. Toisen kilpailun järjestivät<br /> yhteistoiminnassa Kurikka-, Pohjankyrö- ja Kyrönmaalehti.<br /> Tästä yhteydestä mukaan valikoituivat: Paula Nivukoski Isosta-<br /> kyröstä, Sirkka Liikala Myllysalosta, Minna Isabella Kotomäki<br /> Vaasasta, Raija Rantamäki Kurikasta, Sari Loukola Ylistarosta,<br /> Eino Laakso Vähästäkyröstä, Markku Tuorila Vähästäkyröstä,<br /> Jenna Atila Vähästäkyröstä, Saimi Antosalo Isostakyröstä, Heikki<br /> Kristola Laihialta, Mauno Kujanpää Ylistarosta, Tapio Palmroth<br /> Kurikasta, Erkki Hautalahti Ylistarosta, Jaana Ala-Huissi Ilma-<br /> joelta, Terhi Toiviainen Kurikasta, Sakari Salo Mustasaaresta,<br /> Kaisu Kasi Laihialta, Reija Valtari Vähästäkyröstä, Tuija Koski<br /> Laihialta, RToisen kilpailun järjesti Kansainvälinen kulttuuriseura Mira.<br /> Tätä kautta mukaan pääsivät: Farzaneh Hatami Landi Espoosta,<br /> Kristiina Teiss Kangasalalta, Elena Lapina-Balk Espoosta, Fatameh<br /> Bahador Vaasasta, Drakhshan Ali Helsingistä, Niina Joost Vantaalta, <br /> Irina Reiman Helsingistä, Paulo Medeiros Franke<br /> Helsingistä, Norma Espinosa Vaasasta, Gerd-Peter Löcke Helsingistä, <br /> Jaana Niemi Helsingistä, Gunnar Hilén Espoosta,<br /> Zegirie Zuna Perniöstä, Samir Alsaaidi Vaasasta, <br /> Aija-Liisa Äystö Laihialta, Sari Hakala Laihialta,<br /> Katariina Kotomäki Vaasasta ja Virpi Mäkelä Panttilasta. ja Elma-Lilja<br /> Miasnikova Järvenpäästä.<br /> Kirja julkistettiin kustannusliike Runogallerian ideasta järjeste-<br /> tyssä Vaasan Ristoon Päivä –juhlassa 30.10.2004. Tilaisuuden<br /> kävi taltioimassa Siltaloppi Produktion LTD, jonka toimesta<br /> parin viikon päästä ilmestyi ’’Ristoon Päivä’’ DVD.<br /> <br /> Vaasan Ristoon Päivä juhlan toisena veturina (Runogallerian lisäksi)<br /> toimi Kansainvälinen kulttuuriyhdistys Mira, jonka nimissä Harri O.<br /> Niskanen toimi juhlien juontajana.<br /> Tämä muun lomassa juhlissa julkistettu Villiä menoa kirja on tiivis<br /> pakkaus. Paljon on mukaan mahdutettu tai saatu sopimaan ja on kirja<br /> myös oivallinen näyttö kuinka kulttuureja voi ja tulisi toisiinsa<br /> sekoitella. En minä ainakaan ole aiemmin kuullut kirjasta jonne<br /> kalastetaan materiaalia saman aikaisesti omalta maaseudulta ja sitten<br /> vielä maahan muuttaneiden parista. Ansiokas toimintamalli tällainen<br /> asioiden ja kulttuurien kirjallinen yhdistely on.<br /> Tämä Jalonen on kyllä niin aikaansaava mies, että välillä sitä<br /> hämmästelee. Ottaa se vissiin tämä Ristokin toisinaan edes vähä<br /> rennommin, vihjaisee ainakin kirjan viimeinen runo nimeltä Tarkoitus:<br /> <br /> ’’Juuri nyt / rauhoitun /katselen ikkunasta / alkaa sataa lunta / naapurin<br /> mummo / tummassa takissaan / kulkee kiireettömästi / olen sulkenut<br /> itseni ulos / taustalla vellovasta keskustelusta / viereeni istahtaa ystävä /<br /> katsoo ulos / sitten minua / toteaa hiljaa / - tiedän mitä tarkoitat.’’<br /> <br /> - Pentti Suksi<br /> <br /> <br /> [[Luokka:Vaasa-aiheisia teoksia]]</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Proosapiiri:_Ryhm%C3%A4_97&diff=9054 2008-02-14T07:03:50Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Kustantaja: Oy Nozdrev<br /> <br /> eli J.Ojaharjun muinoinen yhtiö<br /> kirja ei siis ole mitenkään<br /> suoranaisesti Työväenopiston julkaisu.</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Sivellin_ja_sana_-_molemmat_hallinnassa&diff=9053 2008-02-14T06:42:52Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Pikkupoikana hän jo piirteli kunniakkaan Vaasa-lehden valkoiset alueet täyteen kiemuroitaan. Tarina on osittain tavanomainen: nuoruus Hietalahdessa ja koulussa, erilaisia töitä Suomessa, sitten Ruotsiin ja välillä liftaamalla Euroopan tarkistus. tuli elämänkokemusta ja väriä elämänkertaan...<br /> <br /> Ruotsin reissulla hänen kaverinsa oli aloitteleva taidemaalari ja siitä Risto Jalonen sai mallin ja kipinän. Mies oli kerrankin oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kaveri kertoi ja näytti mallia maalaukseen. Se onkin miehen ainut ulkopuolinen oppi - muu kaikki on kummunnut suoraan sisältä omasta itsestään.<br /> <br /> Nyt kun on jo tullut niinsanottua nimeä - mitä se lieneekään - ja ostajat ja arvostelijat kysyvät, että missä hän on opiskellut taidetta ja niin edelleen. Sanavalmiilla maalarilla on tarjota tietoa:<br /> -Ei näitä hommia opi koulussa,<br /> eikä kukaan muu maalari pysty opettamaan<br /> kuin korkeintaan pintaraapaisun verran tekniikkaa.<br /> Itse on opeteltava ja itse on asiat nähtävä<br /> ja muoto sekä värit pantava harmoniaan.<br /> <br /> Kuvassa on myös kaasupullon kokoiset poika ja tyttö, kitisevä kissa ja kiva vaimo - siinä maalarilla turvallinen pihapiiri. Jotten sanoisi, että tässä on meillä aika yhteiskuntakelpoinen taiteilija - boheemiaika on jäänyt taakse tai sitten bohemius pysyy hallitusti sielun syvyyksissä.<br /> <br /> -Öisin mä maalaan pääsääntöisesti.<br /> Kato nyt tätä elämää ja vilskettä tässä.<br /> hyvä asia kun valo lisääntyy näin keväällä.<br /> Raunio-Baarissa teen jokapaikan Jantusen hommia,<br /> se on leivän ja särpimen takuumies tämä vakihomma.<br /> Perusturvallisuus on sen verran tarttunut takkiin,<br /> että en lähde toistaiseksi täyspäiväiseksi taiteilijaksi,<br /> kiteyttää Risto.<br /> <br /> Niin se sanan hallinta - se on kirjattu kahteen omakustannuskirjaan ja taulujen nimiin: ''Mitä jos vähän raapasis'', ''Naurava ajatustenlukija'', ''Muhamed kohtaa vuoren'' (juuri taiteilijaseuran näyttelyssä mukana), ''Klassinen uusromantiikka'', ''Ritari Räimee varjelee metsänneitoa'' ja monta muuta outoa nimeä.<br /> <br /> Akvarellit, guassit, öljyt, piirrokset ja moni muu tekniikka on hanskassa. Pohjana kuville käsintehty pellavavahvisteinen paperi, helppo työstää ja kiitollinen materiaali täyttää taiteella muotokuvista maisemiin ja nonfiguratiivisesta realismiin.<br /> <br /> -Mikä vaihe sinulla nyt ?<br /> <br /> -Olen yhä enemmän siirtynyt figuratiiviseen ilmaisuun, <br /> materiaalina vesiliukoinen akryyliväri. On siinä sitten<br /> selvää kuvaa mitä katsella ja samalla sisällytän siihen <br /> jonkun sanoman lisäpotkuksi.<br /> <br /> Sinne jäi Risto Jalonen reviiriinsä - mielenkiintoinen taiteilija kaikkinensa, tavataan...<br /> <br /> ''Peku Haapalinna'' 22.5.1988 '''Vaasan Ikkuna'''</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Jalonen:_Elon_viljaa&diff=9041 2008-02-13T09:35:08Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Kustantajat: Mainoskuvaamo Heinonen Oy, Multiprint Oy <br /> ja Painotalo Varteva Oy <br /> RiRaMi –kustanne 2006 / ISBN 952-99509-1-8 <br /> <br /> Toimitus, layout ja teksti ellei toisin mainita Risto Jalonen, <br /> minkä lisäksi maalauksia, piirros ja kansigrafiikka. <br /> <br /> Muut päätekijät: <br /> Mikke Jalonen: Sarjakuva <br /> Raimo Heinonen: Valokuvat <br /> <br /> Kutsutut taiteilijat: <br /> Panu Hemminki, Jussi Mäkynen ja Harri Vallivaara <br /> Kutsuttu runoilija: Kirsti Mäkelä <br /> Kansi painettu offsetilla. Sisäsivut digitaalisesti <br /> <br /> <br /> == Varsinainen sirkuskirja ==<br /> <br /> <br /> Kuva- ja sanataiteilija Risto Jalosen 84-sivuinen kirja <br /> Elon Viljaa sisältää ison osion Vaasaa kummasti kuohuttaneesta <br /> ArtCity –nettikeskustelusta. Tämän tai kirjaan <br /> valittujen otteiden sisällön johdosta uskoisin kirjan <br /> kiinnostavuuden muulla päinkin Suomea olevan melkoisen. <br /> Toivoisin, että kirjaa joihinkin muihinkin kuin Pohjanmaan <br /> kirjastoihin hankittaisiin, ettei tähän tutustumismahdollisuus <br /> jäisi muualla Suomessa vain kustantajapuolta velvoittavien <br /> sääntömääräisesti kirjan aikanaan saavien yliopistollisten <br /> kirjastojen varaan. <br /> Elon viljaa- kirja on taiteilija Risto Jalosen taidesoppa, <br /> ehkä vähän markkinahenkinenkin, johon hän on kerännyt <br /> 20-vuotisen kirjailijajuhlavuotensa kunniaksi vaikuttavan koko- <br /> naisuuden itseään koskevia muiden tekemiä kirja-arvosteluja <br /> ynnä muuta keittyvää. <br /> Varsinkin Pentti Suksen henkilöjutut ovat reipasta luettavaa ja <br /> hyvin eloisasti taiteilijan taivaltaan selvittää myös omakohtaisesti <br /> Jalonen itse omaelämänkerrallisessa osuudessaan. <br /> Mukana on myöskin taiteilijan Jurvan käsi- ja taideteollisessa <br /> graafista suunnittelua opiskelevan piirtäjäpojan mystishenkinen <br /> sarjis Liikuttava tarina, joka mustan huumorinsa myötä viihdyttää. <br /> Jo edesmennyt lehtikuvaaja Raimo Heinonen on mustavalkoku- <br /> villaan mukana sisältökirjoa lisäämässä. <br /> Hänen kuvansa kylläkin ja mitä ilmeisemmin ovat laadullisesti <br /> vähän tainneet kärsiä digitaalipainosta jolla kirjan sisäsivut ovat <br /> valmistetuksi tulleet. <br /> Mutta eipä nyt tarvitse takertua pikkuseikkoihin, sillä muutenhan <br /> kuvat kuitenkin ovat paikallaan kuvatekstitystensä yhteydessä. <br /> Varsinkin Teneriffalla Kanariansaarilla kuvattuihin (2 kuvaa) <br /> merivesialtaita juhlistavaan suihku- vai sanoisinko <br /> tyrskylähdekuviin liittyvä teksti tuo kyllä minulla ja varmasti <br /> monella muullakin mieleen tsunamit ja sen sellaiset merten <br /> kauheudet ja tätä ilmeisesti sanoillaan Jalonen hakeekin. <br /> Kolmesivuisella runo-osuudella mukana oleva Kirsti Mäkelä, <br /> ei kyllä sanottavallaan mitään erikoisia uutuuksia esittele, <br /> mutta varsinkin näin naisen näkösuunnasta hänen sanoisinko <br /> parisuhdeterapeuttiset ja osin romanttisetkin tekstinsä ovat <br /> hyvää vastapainoa Mikke Jalosen sarjakuvamaailmalle. <br /> Hyvin mielenkiintoinen on aukeama jossa on Heinosen kaksi <br /> ensilumikuvaa Mustasaaren Björköbystä, joidenka alla <br /> nuoremman Jalosen ratki-ilahduttava piirros Muumilaakson <br /> bileet. Kuvan alle vitsikkään epäselventävästi vanhempi Jalonen <br /> on kirjoittanut: ’’Tässä muumienmaassa mikään ei ole niin kovin <br /> yksiselitteistä… ei se sitä kyllä ole missään muuallakaan. Juolahti <br /> mieleen tuo Andy McCoyn kuolematon lausahdus: - On se vaan <br /> kumma ku jossain o lunta ja jossain kasvaa kookospähkinöitä <br /> puussa… Samaan aikaan! <br /> Aukeaman toiselta laidalla ovat sitten Harri Vallivaaran <br /> Lumpeet, akryyli 1984 ja Risto Jalosen Yöperhonen, tussi 1994. <br /> Teokset ovat tunnelmallisia ammattitaitoisia luontonäkemykiä. <br /> Kirjassa olevia muutamaa värikuvasivua tai ainakin joitain kuvia <br /> taitaa sotkea niitäkin painotekniset ongelmat tai näin minä ounastelisin, <br /> koska varsinkin väriaukeamalla vasemmanlaidan työt vaikuttavat <br /> jotenkin kumman tukkoisilta. <br /> Sisällöltään iloista kerrontaa maalaukset sitten kyllä edustavat ja väri- <br /> kuvissa (kuinkas muuten) iloittelee maalauksillaan Risto Jalonen. <br /> Erään variksen kotomaisema, akryyli 2006 on uudentyyppinen ikkuna- <br /> maalaus, kun ikkunasta ei nyt näykään sitä iän ikuista peltoa ja ladon- <br /> nurkkaa vaan kelottunut puu ja varis merimaisemassa. Öljytyössä <br /> Lentonäytös on oikeasti lentoa ja ratkiriemullinen on sympaattisen <br /> näköistä eksynyttä kirahvia esittävä teos Mitäs mä täällä teen? Samai- <br /> sesta teoksesta oli muuten kuva Uutispäivä Demarissa kirjajutun <br /> yhteydessä. <br /> Sivuja selaillessa tulee vastaan myös kansantaiteilija Edvin Hevonkosken <br /> tekstintynkä, jossa hän kertoo tutustumisestaan Risto Jaloseen ja mainitsee <br /> Jalosen keksineen koko ITE –taiteen merkityksen, ennen kuin koko käsitettä <br /> oli vielä huomattu keksiäkään. Aika mielenkiintoinen ja erikoinen lausuma, <br /> mutta uskoisin tämän omalla tavallaan paikkansapitäväksi. Sillä moni- <br /> mielisissä puitteissa tuntuu R. Jalonen olleen ensimmäisenä asialla ennenkin <br /> ja usein on jouduttu ihmettelemään, että kuinka tämä sama mies joka paikkaan <br /> kerkiääkin ja sitä myös on tullut yhden jos toisenkin varmasti ihmetellyksi, <br /> että kuinka ne ihmiset jaksavatkaan jonkun asioista niin paljon ääntä pitää <br /> kuin mitä tämän yhden Riston tekemisistä pitävät. <br /> Vaasassa päin tästä saatiin taas malliesimerkkiä tämän kirja pahasen <br /> julkistamisen johdosta. Koettiin historian myrskyisin vaasalainen netti- <br /> keskustelu sisäsiittoisessa vaasalaisia- nettifoorumissa. Ikuna ennen ei moista <br /> ole päässyt yhden kirjan tiimoilla tapahtumaan ja huvittavinta oli, kun <br /> keskustelu alkoi jo ennen kirjan ilmestymistä. <br /> Oikeassa oli Nandor Mikola 10.9.2005 Ristolle antamassaan <br /> lausunnossa, jossa professori tulee meille vakuuttaneeksi: <br /> ’’Vaasassa ja Pohjanmaalla Risto Jalonen on tunnettu tekijä; yksi <br /> tunnetuimmista. Hänen taiteestaan puhutaan; kaikki puhuvat. <br /> Hän on rohkea taiteilija; uskaltaa tehdä monenlaista ja on tehnyt paljon. <br /> Vain harvat pystyvät vastaavaan.’’ <br /> Mielestäni kirjan sivuille syystä jos toisesta lainatut nimimerkkiosallistujat <br /> ovat turhia herneitä nokkaansa vedelleet ja turha kenenkään inttää ettei <br /> kyseessä olisi varsin erikoinen ja kiinnostava teos … <br /> ehkä kaikkineen jopa merkittävä teos. <br /> Siksi päätin tästä vähän minäkin kirjoitella, <br /> että saa lusikkansa soppaan. <br /> <br /> - Seija Virtanen</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Vieno_Vaaranmaa:T%C3%A4m%C3%A4_on_minun_siltani&diff=9016 2008-02-12T13:42:08Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Runot: Vieno Vaaranmaa<br /> Toimitus, kansi, taustakuvat, ulkoasu, <br /> taitto sekä takakannen teksti ja kuva <br /> Risto Jalonen <br /> <br /> Kansikuva Antti ja Salla Vaaranmaa <br /> Kannen painotyö: Painotalo Varteva <br /> Muut painotyöt: Multiprint <br /> Painettu 2005 <br /> <br /> Omakustanne ISBN 952-91-8293-7 <br /> <br /> <br /> Runon ystävälle tyylikäs lahja ja sisältö ei jätä <br /> ketään kylmäksi. Jos tarkoin haluaa kirjaa esitellä niin sanottakoon että on painettu hyvälle paperille ja taitto ja ulkoasu on tehty ammattitaidolla. Kansikuva ja höyhen on lastenlasten Antti Vaaranmaan tekemä ja kannessa oleva höyhen on Sallan mummille tuoma. Se korostaa <br /> Vieno Vaaranmaan toista puolta. Tietty lyyrinen <br /> herkkyys ja rakkaus naturalismiin. <br /> Antti Vaaranmaan pelkistetyt muutamat viivat tuo Vienon elävästi esiin, juuri sellaisena kuin Vieno on. Tuon perusteella Vienon löytäisin <br /> täysinäiseltä torilta, niin elävät ovat piirteet. <br /> Vieno Vaaranmaa on tuottelias runoilija, muistan hyvin kun vuonna 1995 hän julkaisi esikoisteoksensa. Vertaan hieman ja täytyy todeta <br /> että Vieno on kuin Valion fiili, maku vain paranoo vanhetes. Ote on tullut varmemmaksi ja sanat selvemmiksi ja löytyy myös arkisen realismin alta lyyrinen herkkyys. Itämainen tanka- runon poljento viehättää ja hän on aika paljon siihen perehtynyt. Itämaiden mestareita ei tietenkään kukaan voita, mutta saa sitä Vaasassa <br /> tehdä joka sitä osaa ja haluaa tehdä. Tankarunoudessa on Zen- budhismin porautuva syvällisyys jota pitää tosiaankin opiskella ja <br /> itselle saada se selväksi. Se on äärettömän suurta lauseen ja sanan pelkistämistä. Päästä virran rannalle, siinä on monta askelta. <br /> <br /> ''Pimeä kantaa'' / <br /> ''mustaa huopaa harteillaan.'' / <br /> ''Öljy vähenee,'' / <br /> ''lampun sydän käryää.'' / <br /> ''Tunnen hengityksesi.'' <br /> <br /> Tässä runossa Vieno Vaaranmaa on oivaltanut <br /> tankarunouden ytimen, että rytmin. Sen ymmärtäminen vaatii pitkää harjoittelua. Tankarunot ovat tavattoman yksinkertaisia ja sen vuoksi vaikeita. Vieno on ottanut ison haasteen ja hän jatkakoon edelleen. Odotan jatkoa. <br /> <br /> Vieno on säilyttänyt &quot;fiulipohojaasen&quot; räväkän sivistyneisyyden. Se on hienompaa kuin akateemikko Jorma Panulan pohojalaasuus. Ei näytä Vieno häpeevän sitä, että on jostaki kotoosin, niinkuin me kaikki ollaan: <br /> <br /> ''Synnyin Kauhajoella'' / <br /> ''savusaunassa pinta noella.'' / <br /> ''Kasvoin leivän juurella'' / <br /> ''rakkaudella suurella.'' / <br /> ''Isonin Ilmajoella.'' <br /> <br /> Näin se poholasuus tarttuu vereen, eikä siitä eroon pääse. <br /> Sitten tulee sitä lyyrillistä arkea: <br /> <br /> ''Vaihdoin'' / <br /> ''Pommacin'' / <br /> ''Samppanjaan'' // <br /> ''Muutin'' /<br /> ''maalta'' / <br /> ''kaupunkiin.'' // <br /> ''Nyt'' / <br /> ''kaljaa'' / <br /> ''terassilta.'' <br /> <br /> Vienosta löytyy modernistista elämään janoa ja kiihkeyttä joka joissakin kohdissa hämmentää. <br /> Olenkohan minä tulossa vanhaksi ja Vieno nuoreksi. <br /> Ilmeisesti. <br /> Hierapoliksen runot olivat mielenkiintoisia, koska menneisyys kykenee puhuttelemaan tämän päivän ihmistä. Historia on läsnäolevaa, se puhuu sille, jolla on aikaa kuunnella sielunsa huminoita. <br /> Minun pitäisi ajatella kriittisesti ja ottaa Vienon lettiin kiinni: Ei tuolla tapaa, ei noin tehdä runoja. Mutta eipää saa. Vieno karkaa käsistä. Elämä ja aika on tuonut lisää hehkua ja näkemyksen syvyyttä ja selkeyttä.. Pitäisin kovasti siitä, että Vieno Vaaranmaan runoja äänitettäisiin runoilijan itsensä tekemänä. <br /> Jään odottamaan ideaa. <br /> <br /> - Pentti Suksi</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Jalonen:_Yksin&diff=9012 2008-02-12T13:26:12Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Teksti, kuvat grafiikka ja ulkoasu <br /> Risto Jalonen <br /> Kustantaja <br /> Runogalleria <br /> Yliopistopaino/pikapaino 2004 <br /> Painos 400 kpl <br /> ISBN 951-787-189-9 <br /> <br /> <br /> Taitelija Risto Jalonen on saavuttanut keski-iän jolloin on jokaisella miehellä miettimisen hetki. <br /> ''Ykseys''/ ''yksin kohdattava'' / ''ajan muuri murrettava'' /<br /> <br /> <br /> On aika ja hetki pysähtyä aikuisen miehen miettimään omaa sisintään, omaa tarkoitustaan, miksi olen ja miksi elän, ''Ja aika vain punoo seittiään.''<br /> <br /> Perhe, suku, eletty elämä ja sitten huomaakin, että ympärillä olevat ikääntyvät, poistuvat kukin vuorollaan tästä elämästä. Ikuinen uni kutsuu omiaan. Tämä on sitä yksin olemista tosiasioiden edessä, se on kuten runoilija sanoo, ''sinistä leikkiä''... ''mielen tiellä''. Tuolloin elämän edessä me harjoitamme omaa viisauttamme kykyjemme mukaan, sitähän sanotaan että harjoittaa filosofiaa. Mutta silti elämme sukupolvemme unta. Jalonen runossaan toteaa ehkä hieman kaihomielisesti: ''mut vanhat reitit'' / ''kutsuu vaeltajaa'' / ''vanhaa'' / ''70-luvun haaveilijaa.'' <br /> <br /> Risto Jalosen runoteos tuo kaihoa elettyyn elämään, mutta ei toivottomuutta. Vaan ikiaikaisen totuuden etsintää: ''vielä jaksaa laulaa sielun sininen lintu.''<br /> <br /> Se on totta että meillä on elämässä lukemattomia roolipelejä, miten selviytä niistä? Se on vaikea kysymys, siihen mahtuu myös pettymyksiä: ''Ystäväksi'' / ''naamioitunut vihamies'' / ''varsin mielenkiintoinen'' / ''ja opettavainen;'' / ''tunnollinen tuttavuus'' / ''kunhan vain tiedät'' / ''mitä'' / ''hänen kanssaan teet''. <br /> <br /> Tämä on enemmän kuin kiinnostava kysymys tässä narsistien maailmassa. Olen näitä kohdannut elämässäni, mutta on se opettanut, jos ei muuta niin rauhalliseksi, ehkä hieman sarkastiseksi.<br /> <br /> Kymmenen vuotta sitten henkisyys oli kova sana, etsittiin henkisiä arvoja, kauneutta, ikuisuutta jne, tänään etsitään kaukosäädintä. <br /> <br /> Runo teoksessa on 66 sivua, harvinaisen täysipainoista tekstiä joka saa välillä nauramaan. Koska viimeiseksi olen nauranut runoille. Kai silloin kun olen kauan sitten lukenut Aaro Hellaakoskea tai Jorma Ettoa.<br /> <br /> <br /> Kirjan johdanto avaa kulkureitin tiiviin ajateltuihin osioihin, jotka ovat: ''Matka jatkuu'', ''Maan laulu'',''Kiemuroita'' ja ''Loppurykäys''. <br /> <br /> ''Kalleinta tässä elämässä'' / ''on kuoleminen.'' / ''On se jumalauta'' / ''niin kallis manöveri,'' / ''että se jos mikään'' / ''on synti.'' Olen samaa mieltä kokemusteni pohjalta, pakostakin tulee kyyniseksi perunkirjoja tehdessä.<br /> <br /> Teos on ulkoasultaan harmoninen ja kuvitus onnistunutta. <br /> <br /> - Pentti Suksi</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Jalonen:_Kaikuja&diff=9010 2008-02-12T13:09:37Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>Runogalleria ISBN 951-787-065-5 <br /> Painotyöt: Yliopistopaino, Helsinki 1997 <br /> <br /> Risto Jalonen: Kaikuja <br /> Alaotsikko: Risto Jalonen ja muutama ystävä <br /> Vierailijat: Harri O. Niskanen, Ari Valkola, <br /> Juhani Huhtala ja Vieno Vaaranmaa <br /> Sivuja 64 <br /> Painos 200 kpl <br /> <br /> <br /> Jalosen Runogallerialle 90-luvulla tekemästä tuotannosta ehkä <br /> tyylikkäin ja painavinta asiaa sisältävä on mielestäni tämä ''Kaikuja'' <br /> –kirja. Kirjan painoarvosta vastaa osaltaan myös Vieno Vaaranmaa. <br /> tässä häneltä hieno tekstiesimerkki: ''Oranssi repeilee'' / ''ajatukset <br /> väreilevät'' / ''kuin merihevoset'' / ''kuun kääntöpuolelle'' // <br /> ''liikun kuolemaa lähelle'' / ''valona vavisten.'' <br /> Juhani Huhtalakin luo teksteillään hienoa sisältöä: ''Luonto rakentaa <br /> temppelin'' / ''aamun kastemaljaan'' / ''päivän puutarhaan'' / ''illan alttarille'' / <br /> ''yön kedoille.'' <br /> Painoarvoa lisää myös Harri O niskasen: ''Kylmät viinilasit kilisevät <br /> kuin hullut.'' / ''Älä jätä minua yksin'' / ''tähän maisemaan,'' / ''palava lapsi!'' / <br /> ''Jäät eivät osaa hiljetä.'' / ''Älä anna minun harhailla'' / ''rivien välissä <br /> tänä päivänä'' / ''kun kannet avataan,'' / ''äänettömästi.'' <br /> Ja sitten pari näytettä maestron kynästä: ''Tunnen sinut:'' // ''Äänestäsi kuulen'' / <br /> ''mitä ajattelet'' / ''vaikka sanoisit'' / ''jotain aivan muuta.''’’ <br /> ''Sinua:'' // ''Ajanko'' / ''tätä tietä yksin'' / ''tähtien taa?'' // <br /> ''Se olet sinä'' / ''helmeni elämän.'' / ''Sinua minä haluan.'' / ''Sinua rakastan.'' / <br /> ''Sinun kanssa jaksan,'' / ''koko pitkän matkan,'' / ''aina aikojen taa.'' <br /> <br /> Läpi vuosien on Risto Jalonen poiminut näitä muita tekijöitä vieraiksi <br /> useisiin teoksiin mikä varmastion monelle ollut hyvin eteenpäin vievää <br /> ja kannustusta antavaa. Jalonen on hoitanut näitä kulttuurijulkaisuasioita <br /> aivan ainoalaatuisella tavalla ja ansaitsee tästä kiitoksen. <br /> On varmasti myös monia sellaisia Jalosen teoksissa esiin ilmaantuneita, jotka <br /> eivät ilmeisesti ilman niitä juuri missään yhteydessä kovin helposti olisi<br /> tekemisiään julkistetuksi saaneet. Monen taitaisi mielestäni ymmärtää <br /> kiitollinen olla, ehkä joku on, mutta usein kulttuuriyhtälöissä ihmisillä on <br /> tapana löytää enemmän valittamista kuin kiittämistä, mikä tietenkin on <br /> tätä jokaisessa piilevää narsistista egoistisuutta. <br /> Kyllä joka tapauksessan on hyvä , että näin monipuolisesti <br /> ollaan monien tekemisiä taltioiduksi saatu, mitä Jalosen välityksellä <br /> on tapahtumaan päässyt. <br /> <br /> - Jukka Mäki-Maunus</div>

85.157.21.86 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Risto_Jalonen:_Shamaanin_puutarhassa&diff=9007 2008-02-12T12:53:15Z

<p>85.157.21.86: </p> <hr /> <div>98 sivua <br /> Painos 300 <br /> Teksti ja kansi - Risto Jalonen <br /> Ladontataitto: WR Graphics Oy Ab <br /> Sivuilmeen ideointi: Bjarne Stenström <br /> Graafinen tekstinvakmistus: Ann-Sofie Hammarstöm <br /> Painofilmit: Karl-Erik Martin <br /> Filmiasemointi: Mauno Haataja <br /> Painotyöt: Painotalo Varteva Ky, Vaasa <br /> Kustantaja: City-Artsponsor 1995 <br /> Ei ISBN -luokitusta <br /> <br /> Jalonen kertoi, että tämä kokoelma on hänen ainoa käsikirjoitus mitä <br /> hän on koskaan niin sanotuille suuruille kustantamoille tarjonnut ja <br /> mitä tästä tuli palautteena (ainakin parin paikan osalta) lukee kirjan <br /> lopussa. Tämmöisiä sieltä on luettavissa: <br /> <br /> Uusien tekijöiden runokokoelmien julkaisu ei kannata. Hyväkin kokoelma <br /> myy niin vähän, että kustantaminen on kustantajalle kulttuuriteko. Sellaisiin <br /> ei tällä hetkellä ole varaa. (silloin kun raha puhuu / ei ole rakkautta…. jne.) <br /> Pidin kyllä runoistasi. Älykkäitä, pirullisen hauskoja. <br /> Toivottavasti saat niitä ihmisten luettavaksi muuta kautta.<br /> 3.6.1992 <br /> Tarja Minkkinen <br /> Kustannustoimittaja / KIRJAPAJA <br /> <br /> Runokokoelman käsikirjoituksenne SHAMAANIN PUUTARHASSA <br /> sisältää kauniita luontokuvia ja sattuvia toteamuksia ihmisen osasta <br /> 7.1.1994 <br /> Mirjami Linkola-Auvinen <br /> WSOY / Kotimaisen kaunokirjallisuuden osasto <br /> <br /> Hauskasti on Tarja Minkkinen palautteessaan lainannut Jalosta <br /> ja on se varmasti monelle kirjoittajalle kovaa, kun hyväkään ei kelpaa tai <br /> sen kustantaminen ei ole kannattavaa. <br /> Huomio kiinnittyy tuossa myös käsittelyaikoihin. Mitä ilmeisimmin Jalonen on <br /> käsikirjoituskopiot samoihin aikoihin paikkoihin lähettänyt eli tässä jälkim- <br /> mäisessä paikassa on taitanut olla luettavissa vähän iso pinkka näitä käsiksiä, <br /> kun noin kauan on venynyt. <br /> <br /> Vaasalainen väki tuli onneksi hätiin ja Bjarne Stenströmiä on kuulemma <br /> kiittäminen, että kokoelma ansaitsemansa julkistamisen sai kokea. <br /> Kirjan tekstit ovat sykähdyttäviä. Ehyt on kokonaisuus. <br /> Syventymisen arvoinen painotuote. <br /> <br /> - Jukka Mäki-Maunus</div>

85.157.21.86