Vaasapedia - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Parkkilaiva Magdalena - toukokuu 1982

2008-04-03T19:00:27Z

85.157.2.194:

Delfin kerholehti

Toukokuu 1982

Parkkilaiva Magdalena

Tänä vuonna tulee sukelluskerho Deifin ry:n perustamisesta kuluneeksi yhdeksäntoista vuotta. Näiden vuosien varrrella ovat- sukeltajat paikallistaneet ja tutkineet monia hylkyjä. Yksi niistä on pieni Magdalena niminen parkkilaiva. Sen hylky löytyi Deifiinien sukellusleirillä kesällä vuonna -1975. Hylkynä se on melko vaatimaton, mutta sen viimeinen meriselitys kertoo omalla karulla tavallaan meren voimasta, työstä laivalla, sekä rannikon asukkaiden karusta elämästä.

Tämä on vapaa - mukaelma ja suomennos Magdalenan kapteenin Bengt Johanssonin Nikolain kapungissa 10 päivänä syyskuuta 1879 antamasta meriselityksestä.

“Lähdimme Lontoosta elokuun 28 päivänä 1879 nousuveden ollessa parhaimmillaan. Olimme vieneet puutavaralastin ja menossa kotisatamaa Uumajaan pelkässä painolastissa. Kello 9.30 ennen iltapäivää jättivät hinaaja ja jokiluotsi meidät. Samalla saimme meriluotsin, jonka johdolla lähdimme kaikkien purjeiden ollessa ylhäällä pyrkimään ulos merelle.

Ilma oli puolipilvinen ja tuuli puuskittainen. Kello 6.00 jälkeen puolenpäivän jätimme luotsin Sunkin majakkalaivalle. Kello 9.30 jälkeen puolenpäivän ohitimme Ordfonäsin majakan ja suuntasimme keulan ulos Pohjanmerelle.

Matka jatkui suotuisasti syyskuun 4 päivään, jolloin ohitimme Pohjanlahdella sijaitsevan Finngrundin majakan. Kello 12.00 puolenltapäivin tuuli yltyi myrskyksi. Purjehdimme laita-vastaisessa oikeanpuolen haisseilla. Myrsky yltyi niin, että iltapäivällä kokosimme pois - ylämärssypurjeet, samalla reivasimme isot märssypurjeet. Illansuussa myrsky kiihtyi hirmumyrskyksi.

Kokosimme kaikki purjeet ja laiva asetettiin piihin alakeulamärssyn avulla. Perjantaina 5 päivänä syyskuuta, myrskyn yhä raivotessa, näimme Rönnskärin tunnusmajakan. Yritimme kääntää läivan niin, että pääsisimme suojaan Rönnskärin satamaa. Miehet kamppailivat epätoivoisesti yrittäen nostaa isoa-ja kahvelipurjetta, jotka kuitenkin repesivät tuulen voimasta.

Keulamärssypurjeen kokoaminen epäonnistui ja laiva ajautui ohjauskyvyttömänä kohti Rönnskärin matalikoita. Kello 4.00 ennen puoltapäivää törmäsi laiva suurella voimalla vedenalaiselle karikolle, puu murtui rytisten ja meri virtasi sisään laivaan.

Yritimme laskea laivan isonveneen mereen, mutta se murskaantui täysin vasten laivan kylkeä. Perämies ja kuusi laivamiestä lähtivät painolastiproomulla, joka kuitenkin kaatui myrskyssä ja miehet katosivat aaltoihin meidän voimatta auttaa heitä millään tavalla.

Laivassa oli jäljellä enää pieni purjevene niin sanottu sluuppi, jolla lähdin kolmen laivamiehen kanssa. Pääsimme suurin ponnistuksin Brusbodanille josta luotsivene pelasti meidät kello 3.00 jälkeen puolenpäivän.

Kiertelimme luotsiveneellä Magdalenan ympärillä, mutta myrsky oli edelleen niin kova, että emme päässeet lähelle laivaa. Merellä ei kuitenkaan näkynyt elämää ja kukaan ei vastannut huutoihimme. Myrskyn tyynnyttyä ryhdyimme lauantaina 6 päivänä syyskuuta Rönnskärin asukkaiden avustamana pelastamaan Magdalena irtaimistoa. Sunnuntaina saimme pelastettua muutaman purjeen ja osan takilaa. Maanantaina 8 päivänä syyskuuta alkoi myrsky uudelleen ja tuhosi Magdalenan muuttaen sen hylyksi. Uumajassa odottivat seitsemän miehen perheet turhaan, meri oli taas kerran ottanut omansa.

Kertomus Magdalenasta ei vielä pääty tähän vaan jatkuu kalastajien kertomana kesällä 1979. Olimme päättäneet käydä vielä kerran tutkimassa Magdalenaa. Paikanpäällä tapasimme Rönnskärin kalastajia, joilta kuulimme seuraavan kertomuksen:

Muutamia viikkoja Magdalenan haaksirikon jälkeen, saapuivat vanha kalastaja ja hänen vaimonsa tapansa mukaan syyskalaan Brusbodan kalakämpälle. Saavuttuaan suojaiseen ahdenpoukamaansa heitä kohtasi onneton näky. Seitsemän hukkuneen merimiehen ruumiit kelluivat rantavedessä. Näin oli meri merkinnyt tämän paikan onnettomaksi elää ja asua.

Vanha kalastajapariskunta muutti pois Brusbodalta, joka sen jälkeen on ollut täysin autio luoto, vain kalakämpän nurkkakivet kertovat siellä joskus olleesta elämästä.

Hiljaisina sukelsimme meren siniseen hämärään, missä lahoavat plankut kertoivat omaa tarinaansa onnetomasta Magdalenasta ja sen kamppailusta meren voimia vastaan.

Muistiin merkinnyt Unski ja Kaisa.

Parkkilaiva Magdalena

2008-04-03T18:55:27Z

85.157.2.194:

Delfin kerholehti

Toukokuu 1982

'''Parkkilaiva Magdalena'''

Tänä vuonna tulee sukelluskerho Deifin ry:n perustamisesta kuluneeksi yhdeksäntoista vuotta. Näiden vuosien varrrella ovat- sukeltajat paikallistaneet ja tutkineet monia hylkyjä. Yksi niistä on pieni Magdalena niminen parkkilaiva. Sen hylky löytyi Deifiinien sukellusleirillä kesällä vuonna -1975. Hylkynä se on melko vaatimaton, mutta sen viimeinen meriselitys kertoo omalla karulla tavallaan meren voimasta, työstä laivalla, sekä rannikon asukkaiden karusta elämästä.

Tämä on vapaa - mukaelma ja suomennos Magdalenan kapteenin '''Bengt Johanssonin''' Nikolain kapungissa 10 päivänä syyskuuta 1879 antamasta meriselityksestä.

“Lähdimme Lontoosta elokuun 28 päivänä 1879 nousuveden ollessa parhaimmillaan. Olimme vieneet puutavaralastin ja menossa kotisatamaa Uumajaan pelkässä painolastissa. Kello 9.30 ennen iltapäivää jättivät hinaaja ja jokiluotsi meidät. Samalla saimme meriluotsin, jonka johdolla lähdimme kaikkien purjeiden ollessa ylhäällä pyrkimään ulos merelle.

Ilma oli puolipilvinen ja tuuli puuskittainen. Kello 6.00 jälkeen puolenpäivän jätimme luotsin Sunkin majakkalaivalle. Kello 9.30 jälkeen puolenpäivän ohitimme Ordfonäsin majakan ja suuntasimme keulan ulos Pohjanmerelle.

Matka jatkui suotuisasti syyskuun 4 päivään, jolloin ohitimme Pohjanlahdella sijaitsevan Finngrundin majakan. Kello 12.00 puolenltapäivin tuuli yltyi myrskyksi. Purjehdimme laita-vastaisessa oikeanpuolen haisseilla. Myrsky yltyi niin, että iltapäivällä kokosimme pois - ylämärssypurjeet, samalla reivasimme isot märssypurjeet. Illansuussa myrsky kiihtyi hirmumyrskyksi.

Kokosimme kaikki purjeet ja laiva asetettiin piihin alakeulamärssyn avulla. Perjantaina 5 päivänä syyskuuta, myrskyn yhä raivotessa, näimme Rönnskärin tunnusmajakan. Yritimme kääntää läivan niin, että pääsisimme suojaan Rönnskärin satamaa. Miehet kamppailivat epätoivoisesti yrittäen nostaa isoa-ja kahvelipurjetta, jotka kuitenkin repesivät tuulen voimasta.

Keulamärssypurjeen kokoaminen epäonnistui ja laiva ajautui ohjauskyvyttömänä kohti Rönnskärin matalikoita. Kello 4.00 ennen puoltapäivää törmäsi laiva suurella voimalla vedenalaiselle karikolle, puu murtui rytisten ja meri virtasi sisään laivaan.

Yritimme laskea laivan isonveneen mereen, mutta se murskaantui täysin vasten laivan kylkeä. Perämies ja kuusi laivamiestä lähtivät painolastiproomulla, joka kuitenkin kaatui myrskyssä ja miehet katosivat aaltoihin meidän voimatta auttaa heitä millään tavalla.

Laivassa oli jäljellä enää pieni purjevene niin sanottu sluuppi, jolla lähdin kolmen laivamiehen kanssa. Pääsimme suurin ponnistuksin Brusbodanille josta luotsivene pelasti meidät kello 3.00 jälkeen puolenpäivän.

Kiertelimme luotsiveneellä Magdalenan ympärillä, mutta myrsky oli edelleen niin kova, että emme päässeet lähelle laivaa. Merellä ei kuitenkaan näkynyt elämää ja kukaan ei vastannut huutoihimme.
Myrskyn tyynnyttyä ryhdyimme lauantaina 6 päivänä syyskuuta Rönnskärin asukkaiden avustamana pelastamaan Magdalena irtaimistoa. Sunnuntaina saimme pelastettua muutaman purjeen ja osan takilaa. Maanantaina 8 päivänä syyskuuta alkoi myrsky uudelleen ja tuhosi Magdalenan muuttaen sen hylyksi.
Uumajassa odottivat seitsemän miehen perheet turhaan, meri oli taas kerran ottanut omansa.

Kertomus Magdalenasta ei vielä pääty tähän vaan jatkuu kalastajien kertomana kesällä 1979.
Olimme päättäneet käydä vielä kerran tutkimassa Magdalenaa. Paikanpäällä tapasimme Rönnskärin kalastajia, joilta kuulimme seuraavan kertomuksen:

Muutamia viikkoja Magdalenan haaksirikon jälkeen, saapuivat vanha kalastaja ja hänen vaimonsa tapansa mukaan syyskalaan Brusbodan kalakämpälle. Saavuttuaan suojaiseen ahdenpoukamaansa heitä kohtasi onneton näky. Seitsemän hukkuneen merimiehen ruumiit kelluivat rantavedessä. Näin oli meri merkinnyt tämän paikan onnettomaksi elää ja asua.

Vanha kalastajapariskunta muutti pois Brusbodalta, joka sen jälkeen on ollut täysin autio luoto, vain kalakämpän nurkkakivet kertovat siellä joskus olleesta elämästä.

Hiljaisina sukelsimme meren siniseen hämärään, missä lahoavat plankut kertoivat omaa tarinaansa onnetomasta Magdalenasta ja sen kamppailusta meren voimia vastaan.

Muistiin merkinnyt Unski ja Kaisa.

E.K Louhikko

2008-04-03T05:56:40Z

85.157.2.194:

Kirjoittajasta

2008-04-03T05:49:29Z

85.157.2.194:

Millainen Palosaari oli viime vuosisadan alussa? Kaikista karuimman, joskin totuudenmukaisen kuvan palosaarelaisesta työ- ja yhteiskuntaelämästä antaa aikalaiskuvaaja E.K. Louhikko kirjassaan "Me teimme vallankumousta" Todella karua luettava, joskin teksti pitää sisällään myös monta toivon kipinää esim. opikelun ja yhdistystyön parissa.

Näin kirjan takakansi kertoo tekijästä:

E.K. Louhikko

E. K. Louhikko — Kansan Matkatoimiston nykyinen toimitusjohtaja ja perheenemäntien lomankäytön organisoija — on monivaiheinen mies. Vuoden 1918 punakapinassa hänestä tuli raskaan teollisuuden johtaja ja viimeisten joukossa hän pakeni Viipurista Neuvostolaan, missä päätyi mm. valloittamaan Karhumäkeä silloisilta englantilaisilta miehitysjoukoilta. Suomen Kommunistisen Puolueen perustamiskokoukseen Moskovassa hän osallistui, mutta erotettiin siitä «vääräoppisena« saman tien.
Venäjältä kirjoittaja palasi Suomeen todettuaan bolshevismin aatteellisen ja aineellisen vararikon — saaden täällä 12 vuoden vankeustuomion.

Vankilasta vapauduttuaan hänestä tuli jälleen ammattiyhdistysliikkeemme tärkeimpiä luottamusmiehiä, jonka tehtäväksi tuli ammattiyhdistysten valtaaminen kommunisteilta, ja tällä paikalla hän on tehnyt pitkän ja arvokkaan päivätyön myös kansamme eheyttämisen merkeissä.

Toimittaja Louhikolla on punaisten johtomiesten sisärenkaaseen kuuluneena todella ainutlaatuista kerrottavaa. Hän tuntee sekä miehet että asiat vuoden 1918 tapausten ympärillä yhtä hyvin kuin vuosisadan vaihteen ja suurlakon aikaiset joukot ja johtajat. Ja hyväksi lopuksi — E. K. Louhikko ei vain tunne asioita, hän osaa myös kertoa — elävästi, repäisevästi ja naulankantaan

Taidetta asuntomessuille

2008-03-30T12:42:15Z

85.157.2.194:

Mustasaari / Korsholm - 4 / 2008
- Reijo Einola

Kuva Surrealistit näyttelyssä esillä olevasta työstä, joka oli myös Helsingin kulttuuriasiainkeskuksen Kanneltalon näyttelyn kutsussa ja julisteessa.

Risto Jalonen: Alaston maisema akryyli 2007

Jalosen Asuntomessuille taidetta hanke on mustasaarelaisenkin perspektiivistä sikäli mielenkiintoinen, että Loft -taloon kaavailtu näyttely tulisi pitämään sisällään nimenomaan pohjalaista taidetta ja esimerkiksi täältä Mustasaaresta mukana olisi ainakin Carl Wargh. Näin ollen hankkeen pitäisi herättää laajaa kannatusta myös Vaasan ympäristössä koska on kyse pohjalaistaiteen näyttelystä.

Jalonen naureskelee partoihinsa asiasta virinneiden moninaisten keskustelujen johdosta joissa eräät osallistujat tuntuvat tietävän enemmän kuin hankkeiden mahdolliset toteuttajat ja hankeneuvottelutahot.

- Joku viisas keksi, että koko Loft -talo olisi valjastettava näyttelykäyttöön. tällaisesta kuviosta minä en ole koskaan puhunut mitään ja siinä mistä minä olen Antti Ruostetniemen kanssa neuvotellut on kyse nimenomaan Loft -talon jonkin kerroksen tai huoneiston tai parin asiallisesta taiteella kattamisesta, informoi Jalonen.

Warghin Calle siellä nähtäisiin varmasti, Ekroosin Veli Takalan Veikko ja Mäki-Tuurin Heikki ja edesmenneistä ainakin Armas Vainio ja Pentti Uusikylä sekä monia muita Vaasan ja maakunnan nimiä. Jätetään kuitenkin vielä tässä vaiheessa enimmät esittelyt tekemättä, hymähtää Jalonen.

- Aina vain pahemmin asiat joidenkin tahojen mielessä tuntuvat sotkeutuvan, kun järjestän tässä sivutoimisesti näitä muitakin yhteisnäyttelyjä, niin kuin nyt esimerkiksi tämän Surrealistit Vaasassa 2, joka on parhaillaan esillä Kauppapuistikolla aina 12.4. saakka. Meitähän on siellä kasassa 18 tekijää pitkin poikin maakuntaa ja onhan siellä porukkaa Helsingistä, Nokialta ja Turustakin. Sanottakoon se nyt ja tässä kerralla selkeästi, että itse kukin näyttely on aivan oma juttunsa millä ei välttämättä ole mitään tekemistä minkään tulevan näyttelyn kanssa.

- Palatakseni vielä tuohon Asuntomessunäyttely -asiaan, niin juttuhan on nimenomaan niin, että jos koululle tulee näyttely, niin siellä on vain vaasalaistaiteilijoiden töitä ja tämä koulun henkilökunnan toivomuksesta ja se tulee olemaan paljon pienimuotoisempi kuin Loft -talon näyttely, joka on alun alkaenkin yhteismaakunnalliseksi suunniteltu.

Huutoniemen kirkko

2008-03-15T17:59:12Z

85.157.2.194:

Arkkitehdille kirkkorakennukset ovat aina olleet niitä kiinnostavimpiä ja samalla vaikeimpia suunnittelukohteita - onhan Eurooppa jo täynnä vanhoja komeita kirkkoja gotiikan, barokin ym. tyylikausilta.

Funktionalismin tultua Suomeen 1930-luvulla uusi muotokieli haluttiin tuoda myöskin kirkkoihin eikä ainoastaan arkisempiin rakennuksiin. 1937 valmistunut Nakkilan kirkko kuuluu sen kauden onnistuneimpiin. Sen suunnittelija, Erkki Huttunen, on suunnitellut myöskin mm. Vaasan nykyisen Opistotalon (entinen SOK:n konttoritalo).

Sodan jälkeen 40-luvulla oli jostain syystä muotokielen pieni taantuma. Jopa äärirationalisti Viljo Revell oli suunnitellut sellaista mitä me 1950-luvun arkkitehtiopiskelijat nimitimme "korsuromantiikaksi". Sallan kirkkokilpailun olivat voittaneet Sipari ja Eerikäinen vanhaa jyrkkälappeista kivikirkkoa muistuttavalla ehdotuksellaan. Sama Osmo Sipari - Revellin hengenheimolainen - suunnitteli myöhemmin Vaasaan pari onnistunutta ja tiukan funktionalistista koulua.

1950-luvun lopulla monelle paikkakunnalle piti rakentaa uusi kirkko. Yleiset arkkitehtikilpailut kiinnostivat ja osanottajamäärä oli suuri. Itsekin osallistuin n:s kurssin teekkarina pariin. Hyvinkään kirkkokilpailuun -57 tuli yli 100 ehdotusta. Voittaja oli Aarno Ruusuvuori, entinen opettajani Teknillisessä Korkeakoulussa (joka silloin sijaitsi Hietalahden torilla Helsingissä eikä vielä Otaniemessä).

V.-61 valmistunut Hyvinkään kirkko lienee Ruusuvuoren kolmesta kirkosta komein. Mutta -64 Huutoniemelle Vaasaan valmistunut kirkko on mielestäni melkein samaa luokkaa. Eli Tapiolan kirkkoa, kolmatta työtä, kiinnostavampi.

On toisinaan tuntunut siltä, etteivät vaasalaiset vieläkään ole omaksuneet yli 40 vuotiasta "betonibrutalismia" edustavaa rakennusta. On tietysti myönnettävä että kehitysoptimismia huokuvalla 60-luvulla raakaan betoniin seinämateriaalina uskottiin liian sinisilmäisesti. Kun vuodet kuluvat vesi ja lumi jättävät jälkensä. Harkitsemattomilla uusilla materiaaleilla karun, mutta veistoksellisen rakennuksen ilmeen voisi perusteellisesti muuttaa.

Onneksi seurakunnan päättäjät ovat tämän tajunneet ja tarpeelliset korjaukset on tehty rakennuksen luonteen mukaisesti.

'''Asko Halme'''

Arkkitehdin työstä

2008-03-07T07:40:24Z

85.157.2.194:

ARKKITEHDIN TYÖSTÄ

Arkkitehti on ihminen, joka tavalla tai toisella osallistuu rakennetun
ympäristömme suunnitteluun ja kehittämiseen.

Joskus sanaa käytetään kuvaannollisesti esim. ”Kekkonen oli hyvin-
vointiyhteiskunnan arkkitehteja” tms.

Renessanssin aikoihin arkkitehti usein oli myöskin kuvataiteilija.
Rooman Pietarinkirkon suunnittelija Michelangelo tunnetaan enem-
mänkin freskojen ja veistosten tekijänä. Siihen aikaan koulutus luul-
tavasti tapahtui mestari – oppilas systeemillä.

Palaneen Vaasan kaupungin uudissuunnittelija 1854 – 1871 C.A.
Setterberg oli aloittanut opintonsa Gävlessä muurarioppilaana ja
jatkoi sitten taideopinnoilla Tukholmassa.

Kun itse aloitin opiskeluni 1952 Helsingissä, oli Teknillinen korkea-
koulu ainoa arkkitehtien koulutuspaikka Suomessa. Vuosittain pää-
si n. 40 kpl karsintakurssin (piirustusta ja matematiikkaa) läpäissyttä
aloittamaan opiskelunsa. Teoriassa opiskelu ja diplomityö sen päät-
teeksi olisi voinut kestää 4½ vuotta. Yleensä se kesti huomattavasti
kauemmin. Opiskelija huomasi, etteivät luennoilla hankitut tiedot ja
harjoitustöillä kertyneet taidot vielä oikein riittäneet. Arkkitehtitoimis-
toihin kaupungissa pääsi kesätöihin, jotka helposti jatkuivat talvitöinä-
kin.

Opintoihin liittyvät harjoitustyöt tehtiin yleensä illalla tai yöllä. Kun
vaimo ja sitten lapsi liittyivät hommaan tuli ruokarahojen hankkiminen
entistä tärkeämmäksi. Mitään valtion maksamia opintorahoja ei vielä
ollut. Mutta kun kymmenes opintovuosi läheni usea meistä lopulta
valmistui.

Nykyään arkkitehteja Suomessa koulutetaan kolmessa paikassa.
Lukumääräkin on noussut 1950- luvun 500 arkkitehdista vajaa 3000:ksi
Opiskelussa ei vielä erikoistuttu kaupunkisuunnitteluun tai rakennus-suunnitteluun. Opeteltiin molempia. Käytännön työ vei sitten ihmisen
jommallekummalle tai molemmille aloille.

Omat taipumukseni liittyivät selvästi rakennussuunnitteluun, mutta mel- kein sattumalta jouduin valmistuttuani 13 vuodeksi kaupunkisuunnittelu-
töihin. Ensin 8 vuotta Erik Kråkströmin toimistossa lähinnä Vaasan ase-
makaavan uusimista ja sitten 5 vuotta Helsingin yleiskaavatöitä. Ainakin
viimemainittu raskaan byrokraattinen ja kunnallispoliittinen työ turhautti
ihmistä joka oli kuvitellut hakeutuneensa rakennustaidetta tekemään.
Tästä syystä – taas hiukan sattumalta – lähdin 1976 Helsingistä takaisin
Vaasaan kaupunginarkkitehdiksi.

Setterbergin jälkeen kului 38 vuotta ilman kaupunginarkkitehtia. Kuvitel-
tiin ettei sellaista poliitikkoja tai liikemiehiä häiritsevää virkamiestä tarvit-
taisi. Seuraaja, kovin suppein valtuuksin, valittiin vasta 1911. Itse olen
luettelossa Vaasan seitsemäs (viimeinen?)kaupunginarkkitehti

11.10.2006 Asko Halme

Jalonen: Improvinismi ja surrealismi

2008-02-22T10:13:23Z

85.157.2.194:

[[Kuva:Jalonen2.jpg|thumb|300px|Teoksen kansilehti]]

'''Improvimisti ja surrealismi'''

Layout ja toimitus: Risto Jalonen Vaasassa lokakuussa 2007 Multiprintin digitaalipaino 2007 ISBN 978-951-98427-8-3 Toimittajat ja kuvat: Risto Jalonen, Pentti Suksi, Reijo Möttönen ja Johannes Heinonen. Vierailijat: Risto Helin, Isto Jakola, Zamuel Hube, Nathalie Chavieve ja Panu Hemminki Merenkurkun Improvinistisen taideseuran tuotantoa 21 sm x 14,4 sm. 96 s.
'''
Mikä se sellainen surrealismi ismi on?'''

'''Risto Jalosen''' toimittama teo on jatkoa Tuurin Nuorisoseuralla järjestetyille kolmelle näyttelylle ja vuonna 2007 järjestetyille ”Surrealistit Mustasaaressa” ja ”Surrealistit Vaasassa näytteyille. Sana surreasmi yhdistää puolenkymmentä hyvin erilaista taiteilijaa . Kirjassa surrealismi esiintyy paitsi kuvina myös Pentti Suksen ja Risto Jalosen teksteissä. Muut tekstit ovat lähinnä kriittistä pohdiskelua Suomen kulttuuripolitiikasta ja muutamasta historiamme käännekohdasta..
Näin tuttujen kesken

Risto Jalonen on löytänyt varsin mainion tavan toimittamiensa kirjojen formaatiksi. Jalonen esittäytyy itse taiteilijana ja kirjoittajana sekä kirjojen keskushenkilönä mutta tuo mukaan myös taiteilijaystävänsä ja ehkä myös hengenheimolaisensa.

Tällä kertaa on mukana myös Pentti Suksi. Suksi on laatinut kirjaan erinomaisen esittelyn surrealismista. Improvinismi ja surrealismi käy hyvin iltahetken lukukirjana.
Suurimpana miinuksena koen että sellaiset taiteilijat kuin Johannes Heinonen ja Reijö Möttönen jäävät aivan liian vähälle esittelylle. Erityisesti automaalarina - siis autojen taidesomistajana tunnettu - Johannes Heinonen olisi ansainnut aivan oman esittelynsä samoin Reijö Möttönen.

'''Johannes Heinonen'''

Johannes Heinosessa kiinnostaa hänen kykynsä tuottaa satiirisia ja poliittisia kuvia nykyajasta ja ajan ilmiöistä. Heinosessa kiehtoo myös hänen mitään kaihtelematon suoruus ja rehellisyys. Tästä kaikesta olisi ollut mukava lukea enenmän. Nyt on tyytyminen vain muutamaan edustavaan kuvaan sekä Heinosen satiirisiin kirjoitelmiin.

'''Reijö Möttönen'''

Mm. Romuworkshopista tutuksi tullut Reijö Möttönen olisi ansainnut hänkin perusteellisen esittelyn. Möttönen aloitti metallikäsittelynsä sepän sällinä Karstulassa nuorukaisena ja on vuosien akarane painiskelun seuurauksena kehittynyt omaperäiseksi kuvanveistäjäksi, jonka teokset herättävät uteliaisuutta ja kutkuvtavat huumorintajua mutta tarkemmin katsoen myös puhuttelevat.
Möttösen työt lähestyvt ITE-taidetta materiaalivalintojensa puolesta. En tiedä mitä mieltä Möttönen itse on ITE-vertauksesta mutta uskon hänen laskevan itsensä ”oikeiden” taiteilijoiden joukkoon.

'''Risto Jalonen'''

Risto Jalonen on jatkanut tinkimättömästi valitsemallaan julkaisulinjalla. Konsepti ei ole huono muta se antaa myös mahdollisuuden kritiikkiin. Jalosen vahva osuus kirjassa saattaa syttyttää joissakin tunteen siitä että kaikki kirjaan koottu on vain kehys Jalosen ympärillä. Myös seuraava pian julkaistava teos noudattaa samaa konsepitia.

Parhaimmilaan Jalonen on lyhyissä frakmenteissaan;

Sattumallaon aina sijansa oltava,
että uudet ovet aukeavat, että
tuulet puhaltavat.

Improvisismi ja surrealismi teoksen kautta on helppo lähestyä sitä, mitä surrealismi on tänään Suomessa.

'''Tapio Parkkari'''
15.02. 2008

Vuosisadan päivälliset

2008-02-20T07:44:02Z

85.157.2.194:

Vaasan Ikkuna 21.08.88-27.08.88

Vuosisadan päivälliset Vaasan aseman odotussalissa

Otsikko ei ole mitään huuhaa-tarinaa, vaan näin todella on asia ja aikaa on kulunut pian päivälleen 105 vuotta.

Oli elokuun 29. päivä ja päivälliset syötiin Vaasan rautatien valmistumisen kunniaksi ja luonnollisesti asemalla. Aikakirjat kertovat, että vieraita oli 290, möykkä alkoi klo 16.30 ja päättyi klo 19:45 ja sitten siirryttiin vasta juhlimaan kaupungintalolle. Ruokalajeja oli kahdeksan ja kunnon viinejä just saman verran ja lopuksi luki menyssa: Cafe. Liguers. Cognac.

Halvalla ja ennätysajassa

Vaasan radan rakentamisen ylin johto uskottiin yli insinööri Th. Tallqvistille, miehelle, jota sanottiin maan parhaaksi radanrakentajaksi ja sitä hän varmaan olikin tuloksista päätellen. Radan rakentamisen eri virkoihin ei ollut hakijoiden puutetta. Tämä johtui siitä, että Helsinki-Turku- rata oli valmistunut kolme vuotta aikaisemmin ja nyt ammattimiehet olivat vailla töitä. Heille oli kunnia-asia saada ohjelma toteutetuksi budjetin mukaan, sittenhän ratatöitä jatkettaisiin ja insinööreillä olisi työtä.

Vaasan rata tehtiinkin ennätysajassa ja ennätyshalvalla. Se maksoi silloisia markkoja 48.200 mk/km, kun esimerkiksi maan ensimmäinen rataosuus Helsinki-Hämeenlinna maksoi peräti 133.000 mk/km. Riihimäki-Pietari (nyk. Leningrad) maksoi sekin 74.000 mk/km. Tämä oli ns. hätäaputyö työttömille ja väki tuli halvalla mukaan.

Vaasan rataa oli 306,5 km ja Tallqvist teki sen puoleen budjettiin. Mutta lisäihme oli se, että rata valmistui puolitoista vuotta ennen aikojaan. Nykyäänhän tahtoo mennä hommat just päinvastoin.
Vaasan radan edullisuus vaikuttikin siihen, että Suomeen rakennettiin nopeasti erittäin tiheä rautatieverkosto sen ajan mittapuun mukaan. Elettiinhän tsaarin aikaa ja lisäetuna tuli sama raideleveys kuin nykyisessä neuvostoliitossa. Tästä on arvaamaton etu tämän päivän keskinäisessä kaupankäynnissä.

Juhlia siis osattiin. Juhla jatkui kaupungintalolla ja väkeä oli 600 henkeä eli tupa täysi. Koko kaupunki oli juhlavalaistu ja Hovioikeudenpuistikolla paloi 300 pientä tervapataa. Ne kuuluivat silloin aina juhlien koristeisiin.

Kolme insinööriä

Tässä Vaasan radan ennätystehtailussa kunnostautui kolme insinööriä. Lennart Gripenberg antoi lyhyen, mutta voimakkaan panoksensa työhön. Mies oli muuten eversti jo 27-vuotiaana. Hän rakensi radan Tampereelta Vaasan läänin radalle. Gripenberg oli kiivas mies ja hän menikin Ouluun 1900 vuoden venäläisen kielimanifestin kimpaannuttavana. Hänen harrastuksenaan oli teollisuusyritysten historian tutkimus.

Toinen oli Karl Appelgren, Vaasan oma poika. Hän oli tullut ylioppilaaksi täällä ”kymnaasista” ja kävi Helsingissä Polyteknillisen koulun. Sittemmin hän teki komean elämäntyön vakuutusajalla Suomen teollisuuden perustaman Indursti-Brand johdossa.

Kolmas kova insinööri oli Herman Norrmén. Vaasan radan valmistuttua hän toimi jonkun vuoden USA:ssa ja palasi takaisin tekemään Savon rataa. Sitten hän olikin jo Helsingin kaupungininsinööri. Hän kuoli traagillisesti vieraan käden kautta vahingossa Taalintehtaalla Kemiössä, kun eräs työmies tappoi hänet mielenhäiriössä. Nekrologissa (muistokirjoitus) lukikin: - Ei ollut jalompaa sydäntä, oikeamielisempää ihmistä.

Mainittu Vaasan rautatieasema on luku sinänsä.

Edes sen piirtäjää ei varmuudella tiedetä. Luultavasti se oli jokin silloinen rautatiehallituksen suunnittelija, jotka piirsivät näitä suomalaisia asemarakennnuksia. Ratojen puolelta pylväineen se muistuttaa erehdyttävästi Villin Lännen saluunan edustaa. Aikoinaan Spede kuulemma meinasi tulla sinne filmaamaan asianmukaista kohtausta. Mene ja tiedä!

Nykyään ajetaan Helsinkiin täältä nopeimmalla junalla noin neljään tuntiin. Siellä vauhdin hurmassa muistakaa, että kun rata valmistui, niin päätähuimaava nopeus oli peräti 25 kilometriä tunnissa.

Peku Haapalinna

Vaasan vankila valmistui tiimityönä

2008-02-20T07:40:48Z

85.157.2.194:

Vaasan Ikkuna 3.11.88

Setterberg ja Lindqvist asialla… Vaasan vankila valmistui tiimityönä'

Vaasan vankilan tai linnan jonkunlaista juhlavuotta voitaisiin viettää nyt, sillä se täyttää vuosisadan ja neljänneksen. Mutta miksi se sijaitsee noin juhlallisella paikalla kaupungin keskustassa?

Senaatti oli päättänyt, että vankila rakennetaan nykyiseen Vanhaan Vaasaan Korsholman linnan kukkulalle. Oli vuosi 1855 ja maaherrana täällä toimi vahva mies Alexander von Rechenberg. Hänen mielestään vankilan sijoittaminen viiden-kuuden virstan päähän itse kaupungista ei ollut viisasta. Se tuottaisi hankaluuksia viranomaisille, vankejahan kuljetettiin lääninhallitukseen ja hovioikeuteen kuulusteltaviksi, heitä passitettiin maaseudun tuomioistuimiin käräjille. Hevosia ja ajopelejä tarvittaisiin kuljetuksiin ja lähetin olisi päivittäin vietävä viestejä vankilan ja lääninhallituksen välillä.

Niinpä keisari vahvisti 1.8.1855 asemakaavassa uuden paikan (residenssin) hovioikeuden lähellä. Joku kai muistaa, että saksalaissyntyinen arkkitehti F. Mieritz suunnitteli sinne kansainvälistä kylpylää?

Aluksi työn sai hoitaakseen lääninarkkitehti C.A Setterberg. Kutsun häntä ihan Vaasan isäksi, sillä hänhän teki nerokkaan asemakaavan tänne viisine puistikkokatuineen ja suunnitteli julkiset rakennukset melkein kaikki vuosien mittaan. Piirustuksia oli useita ja hän esitti mm. vankilaan keskuslämmitystä. Tämähän oli suorastaan skandaali siihen aikaan! Ensimmäinen keskuslämmitys oli muuten Kauppahallissa.

Setterberg tuli tänne Ruotsin Gävlestä. Hän oli siellä suunnitellut vankilan ja hänellä oli mm. detaljipiirustuksia sieltä mukanaan, sekä Ruotsin vankilarakentajien tietotaitoa.

Senaatin mielestä hänen vankilansa oli liian suuri tänne. Tiloja oli ajateltu 130 vangille, kun täällä oli yleensä n. 70 vankia kruununvankilassa. Sitten astui kuvaan toinen mies Oulusta Isak Ludvig Lindqvist. Hän oli myös asiantuntija ja tehnyt kruunun kustannuksella opintomatkan Eurooppaan tutustumaan vankiloihin.

Vankilaa alettiin sitten rakentamaan nykyiselle paikalleen v. 1861 ja urakoitsijana oli seppämestari G.W. Lunden. Hänen talonsa oli muuten nykyisen Citymarketin kohdalla Kauppapuistikon puolella, missä ennen oli elokuvateatteri Rio. No niin, siellä oli paja ja kahlevangit kahlehdittiin ja jos pysyi vankilassa hengissä, niin myös otettiin kahleet pois. Samalla pihalla oli muuten pienenä yksityiskohtana viinanpolttimo ja alakoulu. Siinä siis varsinainen kasvuympäristö koulupojille, mutta tulipa sieltä vaan kunnon miehiä tätä kaupunkia kehittämään.
Lundenin miesten kaivaessa pohjaa huomattiin, että pitkän siiven merenpuoleinen perusta joutui liian pehmeälle pohjalle ja sitä Setterbergin ehdotuksesta lyhennettiin seitsemisen kyynärää ja vankila sai tukevan pohjan.

Vaasan linna on siis oululaisen Lindqvistin ja Setterbergin ”teamwork”, kuten juppi sanoisi noin hienommin. Setterberg vielä arveli, että neljäs kerros olisi hankala talossa, mutta siitä selvittiin kun kahlevangit sijoitettiin alemmas ja muut ylemmäs.

Talo tuli valmiiksi syyskuussa 1863 ja ensimmäiset onnettomat kahlevangit astuivat alakerroksiin ja sitten tulikin perässä jo kädet ja jalat vapaana kulkevia.

Joku kysyi kerran, miksi Vaasan linnan katolla on risti. No, vastaus on selvä, sillä siellä yläkerroksessa on tänä päivänä käytössä oleva kirkko ja kirkon takia siis tämä risti.
Ennen oli Sundomin lahdessa reilusti vettä ja aallot huuhtelivat länsisiipeä. Pohjoissiivessä siihen aikaan, siis Kalarannan päässä, oli vakituisesti naisvankeja. Ranta täytettiin 1950-luvulla, jolloin istutettiin myös ne upeat poppelit. Ne ovatkin hämmästyttävän hyvin siellä viihtyneet.

”Toinen pantiin lautoihin ja toinen rautoihin ”.

Tuli tässä tämä pikku muistelus mieleen, kun viime aikoina on paljon puhuttu vankeinhoidosta sun muusta. On syytä muistaa, että tuohon aikaan oli terapiana pappi, sekä raudat käsissä ja jaloissa. Muuta ei tarvittu.

Tsaarin aikaan oli kovin tuomio muuten ”peshkom” eli suomenkielellä ”jalkaisin” ja se tarkoitti sananmukaisesti Siperiaan.

Peku Haapalinna

Wilhelm Pasi - kustantaja ja fennomaani

2008-02-20T07:37:27Z

85.157.2.194:

Vaasan ikkuna 1992 Vaasalaista lehtihistoriaa (1. ilm. jakelu!)

Vaasalaiseen elämänmenoon vaikuttaja… Wilhelm Pasi – kustantaja ja tulisieluinen fennomaani
Kaupunkilaisille lienee vähemmän tunnettu viinatehtailija Wilhelm Pasi – onhan hän jo historiaa. Elettiin aikaa ennen Alkoa ja tämä nimi on niitä pikkunimiä vaasalaisessa kaupunkihistoriassa. Hän oli alussa kiivas svekomaani, josta tuli tulisieluinen fennomaani (= hurrista tuli fintuppi).
Vaasalaisten lehtien historia on tarkkaan on tarkkaan puitu ja ketä se kiinnostaa, niin aineistoa löytyy. Mutta tämä Pasi putkahtaa sieltä joskus esiin. Pikkutekijänä.

Helsingin ja Vaasan ikuinen ylpeydenaihe on se, että maan ensimmäiset työväenyhdistykset perustettiin niihin samana vuonna kun `isä` Marx kuoli – v.1883. Ja on ikuinen riidanaihe, kumpi oli ensin. No, vaasalaiset kokoontuivat mainitun Wilhelm (Viljo) Pasin kotona joulukuun 2.päivä v.1883, kertoo Birger Thölix kirjassaan En annan historia. Totuus kuitenkin on, että Helsinki oli jonkun viikon aikaisemmin asialla.

Liian herraskainen

Viinatehtailija Pasi oli myös lehdenjulkaisija. Hän oli ostanut Kristiinankaupungissa ollessaan kirjapainon ja viikkolehden nimeltä Ahti.

Hän tuli Vaasaan ja aikoi oikeaksi lehtikuninkaaksi. Jonkun kuukauden Ahti ilmestyikin täällä, mutta sitten hän perusti ruotsinkielisen lehden Vasa Framåt ajamaan suomalaisuuden asiaa! Sen voidaan sanoa olevan myös ensimmäinen ns. ilmoituslehti. Sen toimitustapa oli alkeellinen. Se ei menestynyt, mutta työväenyhdistys tarvitsi oman äänenkannattajan ja siksi tuli Pasin lehden seuraaja Suupohjan Työmies, jota jo vetivät uudet miehet, nimittäin ukko Unggren ja tähtireportteri Lundqvist. Se lopetettiin v. 1885.

Työväenyhdistyksestä kehittyi Suomenmielisten seura, jota suomalaisen lyseon vahtimestari Matti Sippola ja poliisikonstaapeli K.A. Lundqvist pitivät liian herraskaisena! Matti Sippola oli Kauhavalla perustanut maan ensimmäisen nuorisoseuran.

Pidot pihalla

Pasi siis kyllä rahoitti tätä Suupohjan Työmiestä ja tämä onkin hänen ansionsa suomenkielisen lehdistön kehityksessä. Pasi oli ns. origineli tyyppi. Hänen tekemänsä viina oli hyvässä maineessa. Hän piti pihallaan täällä Vaasassa joskus pitoja – oli viinaa, kaljaa ja likööriä sekä vaimon tekemiä voileipiä. Sisäänpääsylipusta kävi tokaisu, että on fennomaani (suomenkielinen) ja osaa vähän suomenkieltä. Hän itse puhui huonoa suomea. Oli siksi niin vihainen kaikelle ruotsalaisuuteen viittaavalle, koska hänen vaimonsa oli svekomaani (ruotsinmielinen), pirun ilkeä ja janoinen.

Kuoli kunnalliskodissa

Monipuolisen liikemiehen, suomalaisuuden ajajan ja orastavan lehdenkustantajan loppu oli ikävä. Kun hän oli epäonnistunut lehdenkustantajana hän myi koko painon Uuteenkaarlepyyhyn ja siellä syntyi Österbotniska Posten.

Se on jo eri asia. Pasi joutui vaikeuksiin lain pitkän käden kanssa, koska hän oli viranomaisille ilmoittanut liian pieniä viinanvalmistus- ja kuljetuskuluja. Huonolla suomenkielellä hän selvitti, että tämä oikeudenkäynti on hurrien provokaatiota. Pasin mielestä koko kaupungin tuomarikaarti oli salaliitossa häntä vastaan ja julistautui varattomaksi. Sitten hän siirtyikin valmistamaan vain virvoitusjuomia ja nykyistä kotikaljaa. Näillä ei silloin ollut menekkiä.

Toimissaan ja ajatuksissaan rehti Wilhelm Pasi kuoli fatigoolissa (kunnalliskoti) rutiköyhänä.
Pasi oli kuitenkin jättänyt sormenjälkensä kaupungin lehti- ja julkaisuhistoriaan. Ja oikeastaan viinan voimalla.

Peku Haapalinna

Tori, halli ja hautausmaa

2008-02-20T07:33:58Z

85.157.2.194:

Vaasan Ikkuna 7.7.87

Tori, halli ja hautausmaa…

Siinä ne ovat – rutinoidun turistin ensimmäiset tutustumiskohteet oudossa kaupungissa. Torilla näkee ja tapaa kaikki kaupungin ihmistyypit, orginellit ja kylähullut mukaan lukien. Sieltä voi myös ostaa tarpeellisia tavaroita, purtavaa ja matkamuistoja. Kauppahalli on kaupungin näyteikkuna ja tunnelmallinen ajantappopaikka.

Vaasan hallista rutinoitu turisti ostaa savusiikaa ja sitä silmätöntä Sundomin savusilakkaa – bäcklingiä – tuliaisiksi Tampereelle, Siilinjärvelle, Muhokselle tai Joensuuhun.

Hautausmaalla hän tutkii kivistä nimiä ja sitä kautta kaupungin historiaa ja kulttuuria. Siellä on viimeisillä leposijoillaan koko maassakin tunnettuja vaikuttajia. Siten vasta, jos on vielä aikaa jäädä entiseen Nikolainkaupunkiin, turistimme pureutuu kymmeniin muihin tutustumisen arvoisiin kohteisiin. Jos on vielä saanut ystävällisen kohtelun ja hyvät palvelut, matkailija poistuu kotikonnuilleen ja kertoo siellä Vaasasta miellyttäviä asioita.

Vaasan kauppahalli on siksi kiintoisa paikka, että on syytä muistella sen perustamisvaiheita.
Eletään torstaita, tammikuun toista päivää vuonna 1902. Kello on vajaa yhdeksän, hallin ovet ovat kiinni ja sisäpuolella seisoo Oskar Rewell vieressään hallin arkkitehti A. W. Stenfors. Trumpetit aloittavat juhlalliset fanfaarit, herrat avaavat oven ja ensimmäiset asiakkaat tulevat sisään. Rewell ja Stenfors kättelevät ja toivottavat tervetulleeksi joka ainoan asiakkaan. Vaasan kauppahalli on aloittanut taipaleensa. Ja kauppa käy…

Hallin tontin omisti aikoinaan kauppias Wallen. Hänen myymälänsä oli katutasossa Vaasanpuistikon ja Kauppapuistikon kulmassa, missä nyt on ns. Askon talo (arkkitehti Rewelin ensimmäinen liike- ja asuintalo muuten). Toisessa kerroksessa asuttiin. Tulihan on tehnyt Vaasassa paljonkin tekosiaan – on brankkareilla töitä tänäänkin. Tämä talo vaurioitui pahoin palossa. Palokadun puolella oli varastoja, talleja ja ulkorakennuksia. Kun kauppias kuoli, tontti jäi perikunnalle, ja arkkitehti A.W. Stenfors osti sen fröökynä Viktoria Wallenilta.

Stenfors oli jo saanut ajatuksen, että pitäähän Vaasaan saada kunnon kauppahalli ja olikin katsellut tontteja sillä silmällä. No, nyt löytyikin mitä mainioin paikka. Kauppa tehtiin vuonna 1900, ja nopean toiminnan miehenä arkkitehti teki hallin piirustukset heti. Talo vedettiin siis pitkin palokadun suuntaan ja suoraan myymäläkujanteisiin johtavat pääovet Vaasanpuistikolle. Myymälöitä oli silloin tasan 44 kappaletta. Nyt noin 30, mutta suurempia.

Kolme oli ihmettä hallissa siihen aikaan: sähkövalo, höyrylämmitys ja vesijohdot. Ne jaksoivatkin ihastuttaa kaupunkilaisia. Pitkää päivää tehtiin silloin joka paikassa. Hallikin oli avoinna aamuseitsemältä kello kahdeksaan illalla. Tosin välissä pidettiin epävirallisesti parin tunnin siivoustauko.

Poulsen, Råtts & Wiik, Stålberg, Beltzner ja ensimmäinen lihamyymälä oli tietenkin Klinkman, näitä nimiä vilahtaa wanhassa ajantiedossa hallikauppiaina. Nyt ovat uudet nimet ja kauppiaat paikalla.
Kauppapuistikon siipi valmistui vuonna 1927, (hallitiloiksi tosin vasta 1953) ja yhdistettiin muuhun halliin vuonna 1963. Jostain syystä alettiin hallissa myydä vasta 1950-luvulla. Olisiko Kalarannan halli ollut vielä silloin liian voimakas kilpailija? Nythän siellä on aika hiljaista?
Kun nykyään katselee Kauppahallia, niin on se julkisivu tosi upea, vaikka onkin siinä ahtaasti rakennusten välissä.

Maisema muuttuu, ja uutta rakennetaan ihan vieressä. Niinhän sitä pitääkin. Ei vaasalaisilta hallia kukaan koskaan vie – se kuuluu vaasalaiseen kaupunkikuvaan ja elämäntapaan.

Peku Haapalinna

Vaasalaiset tanssipaikat

2008-02-06T07:38:22Z

85.157.2.194:

1950 luvun alkupuolella oli Hietalahden villaan vievän kadun oikealla puolella olevassa metsikössä tanssilava johon jokaiseen tanssiin lunastettiin lippu. Hieman myöhemmin nykyisen tennishallin paikkeilla oli urheiluseurojen yllä pitämä katettu tanssilava. Västervikin tanssilava oli pitkään suosittu, kunnes se järjestyshäiriöiden vuoksi suljettiin.

Kesämaassa oli työväenyhdistysten tanssilava ja Puusaaressa Vaasan Toverien ylläpitämä tanssipaikka. Näihin kuljetukset hoidettiin veneillä jotka lähtivät sisäsatamasta. Talvisia tanssipaikkoja olivat Työväentalo Pitkälläkadulla. Elva Kirjastokadulla, Kotirannan työväentalo, Palosaaren järjestötalo ja työväentalo Varisselänkadulla. Tekninen koulu oli myös suosittu tanssipaikka.

Erityisen suosittu oli Hietalahden katettu tanssilava. Tanssilavan suosikkiyhtyeitä oli Harry Aaltonen ja sisaruspari Tuula ja Paula Karppinen tai Karppanen. Tyttöjen kotipaikkkakuntaa en tiedä, mutta Harry oli vaasalainen. Hänellä oli Karperössä mökki, jolla kävi joka kesä aina kuolemaansa saakka. Harry oli rumpali.

Nyt on kysymys aikuistentanssipaikoista. Koululaistansseista täällä onoma juttunsa, samoin Maximilliansista.

Koululaistanssit

2008-02-06T07:35:12Z

85.157.2.194:

Koulutansseja oli ainakin Lyskalla, Kauppaoppilaitoksella (Raastuvankatu, nyk. Ammattikorkeakoulu) ja Tekulla. Vielä kuusikymmenluvun alussa koulutanssit olivat varsin suojeltuja ja niihin pääsi vain oppikoululaiset. Kauppakoulun tansseissa oli jo hiemen laveammalta porukkaa, joka johtui pääasiassa siitä, että opiskelijoiden ikähaitari oli 17-35 vuotta.

Tekun eli Teknillisen koulun tanssit olivat oikeasti yleistanssit, vaikka painottuivat koulunuorisoon. Vakituisia yhtyeitä oli Mauno "Manu" Sundbaergin luotsaama Tango Tamara, Olli Yläsen yhtye ja suosittu vierailija oli myös äänekoskelainen The Four Devils. Muita bandeja oli ainakin vaasalainen Rofl Berg.

Meno oli nykypäivän mittapuun mukaan siistiä.

Parhaat koulutanssit, ainakin tyttöjen mielestä olivat ruotsalaisen lyskan ja ruotsalaisen yhteiskoulun tanssit. Muistan esiintyvistä bändeistä The Shadesin. Oliko siinä uusikylän Jukka laulusolistina, muistankohan oikein.

Koulutansseissa harmitti eniten se, että tansseihin ei saanut mennä kengät jalassa. Joskus me tytöt salakuljetimme korkkarit tanssisaliin käsilaukussa. Tanssien jälkeen alkoi uusi elämä Sokkarin grillillä. Grilli oli Atrium aukiolla, tarkemmin Säästötalon rappusten alla nykyisen Tiimarin vieressä. Jatkot grillillä olivat aivan pakolliset ja sinne kaikki suuntasivat

Mentäessä vähän varhaisemman ajan koulutansseihin, tuonne 40 - 50 luvun taitteeseen, niin ehdoton suosikkiorkesteri oli Rixie. Orkesterissa vieraili lukuisia sen ajan Vaasalaisia ja ympäristön soittajia. Vakiokokoonpano oli kuitenkin Frits ja Kurt Kuula, Aarno Vegelius ja Jouni Aho

Muut

2008-02-04T07:31:35Z

85.157.2.194:

== Kaikki verot vakuutukselle ==

On se hauska juttu tämä yrittäjävakuutus. Ei riitä, että sitä on pakko maksaa.
Ei, vaan siitä saa maksaa vielä veroakin. Tiedättekö muuten milloin Suomen valtio
keksi, että yrittäjävakuutus on veronalaista menoa? Tasan heti sen jälkeen, kun
alensi työnantajan sosiaaliturvamaksua.
Näin halusi valtio julkisuudessa loistaa yksityisyritteliäisyyden kannattajana.
Alentaessaan näyttävällä eleellä STS-maksuja osoitti huolenpitonsa pienyrittäjän
toimeentulosta. Tiedotuskampanja tästä aiheesta hoidettiin tyylipuhtaasti ja uutista
tuli tuutin täydeltä.
Eihän valtio nyt kuitenkaan lypsylehmänsä kiintiöstä tingi. Miksi tyytyä vähempään?
Yrittäjät maksakoot saman minkä tähänkin mennessä ovat kasaan raapineet ja rapiat
päälle. Tuollaisesta parin promillen muutoksesta kukaan ei huomaa edes valittaa.
Keksitään siis joku mukava kompa paikkaamaan uhkaavaa aukkoa budjetissa. Konennellaan
siinä samalla kassavaetta.
- Yrittäjyysvero.
Oi Auvo, kuka sen ensiksi älysikään? Ehdottaisin tälle Nobelin- kekseliäisyyspalkintoa.
Tuollaisessa neronleimauksessa ei kansan huomio kiinny minimaaliseen kustannusten kasvuun.
Liekaa voi huoletta kiristää. Varsinkin kun pienellä nykäyksellä saadaan kassavarannon
kokonaistulosta sen verran kartutetuksi, että taas voidaan laatutukea myöntää ja
vientitukea jakaa. Ja ehkä olisi syytä jolle kulle suuryritykselle, työllisyyden
takuiksi, verokevennys valmistella. Niin ja meriteollisuus tarvitsee aina helpotuksensa.

'''Kuorettomat nakit'''

Ovat ne viimeisen päälle viispiippuisia juttuja nämä valtion helpotukset sun muut.
Tuosta yrittäjävakuutuksen verollepanosta ei muuten kummempaa mekkalaa tiedoitusvälineissä
pidetty. Hyvin oltiin hiljakseen. Osaa tämä valtiovalta leiviskänsä hoidella.
Yrittäjätkin mykistyivät vallan sanattomiksi näin omaprräisestä keksinnöstä.
Tämä vuosi nyt sitten osoittaa että suuntana on
- Kaikki vakuutukset verolle.
Vanha, mutta aina vain yhtä ajankohtainen, vitsi on tämä valtionverotuksen asettama
vaatimus yksityisille.
- Vuodesta toiseen on yrityksen kirjanpidollisesti tulostaan parannettava. Muutoin eivät
asiat ole kohdallaan, eivätkä välit verottajan kanssa.
Että tota, siinä maha missä painitaan.

-Risto Jalonen Kansan Ääni 3.2.1989

Taiteesta

2008-02-04T07:15:45Z

85.157.2.194:

== Aulis Louko, Maalari, joka oli kuvanveistäjä ==

Vaasan pääkirjastossa seisoo tummanpuhuva, nokkavan brutaali veistos,
sen ohi kulkevat lukemattomat vaasalaiset. Taideteos jököttää kirjastosaliin
avautuvan vasemman ovenpuoliskon taakse jäävässä nurkassa. Hämmästyttävän
soveltumaton puuveistoksen sijoituspaikka. Teoksen nimen voisi katsoa tässä
yhteydessä symboliseksi, siellä se seisoo ''''Tehostettu yksilö'''' omassa
loukossaan, kaiken kansan kolhittavana. Jalustasta löytyy taiteilijan
nimi: Aulis Louko.

Louko oli Vaasan taiteilijaseuran sekä Pohjalaisen taiteilijaliiton jäsen.
Hän kuului vuosina 1970 - 71 seuran johtokuntaan. Ensimmäiset signeeratut
työt, jotka olivat öljymaalauksia, sijoittuvat vuoteen 1975. Ensimmäiset
näyttelytyöt valmistuivat kuitenkin jo 1969. Ne olivat puuveistoksia.
Louko oli ammatiltaan kaupungin rakennusmaalari, kunnes antautui täysin
taiteelliselle kutsumukselleen. Hän oli naimisissa ja neljän lapsen isä.
Aulis Louko syntyi 26.8.1936 Isossakyrössä ja kuoli oman kätensä ohjaamana
Wolffin huvilalla Vaasan Palosaarella 24.2.1977.

'''Harmonisia helmiä'''

Kasnnuksensa taiteilijana Louko sai öljymaalauksillaan. Niitä hänellä oli
lukuisissa yhteisnäyttelyissä esim. ''''Maisemamaalaus'''' v. -72, joka
onkin kaksipiippuinen juttu. Keskeistä osaa tästä maisemasta esittää
pakettivolkkari luonnon helmassa, mutta tämä luonto pelkistyy abstrakteihin
suorakaiteisiin. Kaksi hänen massiivisen herkkää veturitarinaa, ''''Veteraani''
''lähtee'''' ja ''''Matka laulu'''', jotka valmistuivat -75, osallistuivat
sekä Taidemaalariliiton vuosinäyttelyyn että Suomen taiteilijain 81.
näyttelyyn. Eikä syyttä, sillä ne ovat Loukon tuotannon harmonisimpia helmiä.

Pohjanmaan museosta, joka -78 järjesti muistonäyttelyn, löytyy A. Loukon
maalauksia mm. ''''Nelivuotiaan aamu'''', ''''Työmies'''' sekä ''''Morsiuspari'''',
joka on yksi hänen parhaista töistään.
Pensselillään Louko viritteli mystisiä näkemyksiä, usein hyvinkin realistiseen
lopputulokseen. Hänen maalauksensa koskettavatkin useimmin aivan tavallisia
asioita, arkipäivän askareita. Louko osasi hommansa, mutta mikään myyntimies
hän ei ollut. aulis oli kansanmies ja taiteelleen uhrautuva työmies. Tuo taide
työnä, kun vain niin usein osoittautuu alipalkatuksi. Onpa kuitenkin maalaus
nimeltään ''''Perhekuva'''' löytänyt tiensä aina valtion kokoelmiin saakka.
Tänä päivänä muutamia töitä on myös Kokkolassa renlundin museossa ja eräs
Porin kaupungin suojissa.

'''Kuvanveiston puuseppä'''

Onhan noita, mutta valtaosa Auliksen töistä on edelleen hänen leskensä Aunen
Valtaosa näistä koristaa Kirkkopuistikon terveysasemaa mm. vuonna -69 valmistunut
''''Ovella''''. Se kertoo meille esimerkillisen hyvin siitä, kuinka voimakas
sisäinen virkistys pursuaa Auliksen työstämästä puusta. Aulis puhalsi puuhun
henkensä. Hän oli kuvanveiston puuseppä. Yleisesti ottaen Loukon veistokset
kaikesta huolimatta ovat hyvinkin tuntemattomia. Taiteilijalle itselleen ne
olivat kuitenkin tärkeitä, vaikkapa hän päätyikin maalaamisen pariin, koska
kovin kotipaikkahenkisenä tunsi puuta veistellessään unohtuvansa liiaksi syvälle
uurteita ja miltään tutkistelemaan ja tällöin unohtuivat ne niin rakkaat
Kyronlaakson maisemat. Niitä sitten ilmaantui kankaalle kuin itsestään Auliksen
maalatessa, mutta puun kanssa painiskellessaan hän syöksyi suoraan sielunsa
syviin syövereihin.
Silloin Kirkkopuistikolla Lyskan vieressä sijainneessa puutalossa asusteli
taiteilija Louko perheineen. Rakennukseen kuului myös kellaritila, jossa
syntyi puutyö toisensa perään. Ateljee tai verstastilaa ei Loukolla vielä
tällöin ollut. Asiaan tuli kuitenkin parannus, kun kevättalvella -75 Pentti
Uusikylä keksi käyttöä Wolffin hylätylle jugendhuvilalle. Pentti poikkesi
herra Sandellin luokse ja siitä paikasta he lähtivät heitteillejätettyä
kiinteistöä katsastamaan. Ensi töikseen kiskaisi sandell haan irti ovesta
todeten: -ettei tehdä tästä sitten tämän kummempaa numeroa.
Ja siinä sitä sitten oli ateljeetila. tässä yhteydessä Pentti muisti myös
ystäväänsä Aulista ja hieman myöhemmin tuli kuvioihin mukaan jorma Haavisto.
Tilaa oli yllin kyllin. Pääasiallisessa käytössä oli kuitenkin vain kolme
toisen kerroksen huonetta, kullakin omansa.

Aulis oli taiteilijana rehellinen pohjalainen, Kyrööstä kotoosin. Eräs hänen
huumorinhöysteisistä sanonnoistaan viestii meille vieläkin sangen ytimekkäästi
siitä, kuinka paljon jääkään tekemättä, vähän yhdeltä sun toiselta.
- Pitäs ja pitäs mennä viidellä hevosella myllylle, mutta ku ei oo yhteenkään
tarpeeks kuormaa.

-Risto Jalonen
Kansan Ääni
Perjantaina 24.6.1988

Kustaa "Köpi" Pukkinen

2008-01-11T05:14:33Z

85.157.2.194:

'''Kustaa ”Köpi” Pukkinen'''

Vaasalainen lentäjäluutnantti Kustaa E. Pukkinen syntyi 28.8.1897 ja kuoli Ilmailuvoimien, joksi Ilmavoimia vielä tuolloin kutsuttiin, lento-onnettomuudessa 30.8.1926. Hän oli oman aikansa suuria lentäjäsankareita Suomessa, ja ensimmäinen lentäjä, joka sai arvostetun Harmon-patsaan ansioistaan vuonna 1927.

Kustaa Pukkinen kunnostautui hyvänä ja taitavana lentäjänä Ilmailuvoimien värikkäinä alkuaikoina. Ilmailuvoimien ensimmäinen lento Petsamoon tapahtui huhtikuussa vuonna 1925. Lennon tarkoituksena oli selvittää Petsamon alueen lentokartoitusmahdollisuuksia. Koneena oli I.V.L. A.22 Hansa, tunnukseltaan 4 F 52. Lentäjät tällä reissulla olivat Ilmailuvoimien komentaja majuri Aarne Somersalo sekä vänrikki Kustaa ”Köpi” Pukkinen. Vaiherikkaalla matkalla sattui ja tapahtui kaikenlaista, loppujen lopuksi myös pakkolasku paluulennolla Roshjärvellä 15 km rajalta ja 50 km Salmijärveltä Ivaloon päin. Moottorihäiriö oli syynä, venttiilivika joka korjattiin, ja matka jatkui kotiin päin. Kustaa Pukkinen toimi lentäjänä lukuisilla Ilmailuvoimien matkalennoilla, jotka suuntautuivat ympäri Suomea noina vuosina. Luutnantti Pukkinen oli arvostettu lentäjä, ja toimi muun muassa lento-oppilaiden tarkastuslentäjänä eri Ilmailuvoimien yksiköissä.

'''Kohtalokas onnettomuus'''

Oli elokuun kahdeksas päivä vuonna 1926. Meneillään oli Ilmailuvoimien komentajan puolivuotistarkastus Viipurin merilentoasemalla, ja Pukkinen oli komennettu Santahaminasta lentämään viipurilaisohjaajille tarkastuslentoja. Luutnantti Pukkinen oli lentänyt samalla Hansa-koneella jo muutamia tarkastuslentoja aiemmin päivällä.

Kellukkeilla varustetun Hansan nähtiin nousevan noin sataan metriin, kun se syöksyi Latukkaniemen rantaveteen. Pikavene lähetettiin paikalle 5 minuutissa. Hansa oli tuhoutuneena ja palasiksi hajonneena matalassa rantavedessä. Koneessa mukana ollut kersantti Urho Ossi Siren (synt.1.4.1899 Lappeenrannassa) oli menehtynyt heti, luutnantti Pukkinen eli jonkin aikaa. Sairaalassa molemmat todettiin kuolleiksi.

Koneen tuhon syyksi todettiin tutkimuksissa kellukkeita yhdistävän ensimmäisen teräsputken katkeaminen. Tätä putkea jännitti lennossa molemmista siivistä tullut vetojännitys. Putken katketessa siivet löivät välittömästi yhteen ja kone syöksyi alas. Tätä murtokohtaa yhdisti teräksinen juotettu hela, joka peitti putken näkyvyyden sillä kohtaa. Lentokone oli täydellisesti korjattu ja tarkistettu lentokonetehtaalla marraskuussa 1925. Kone oli tyypiltään kotimaassa lisenssillä valmistettu Hansa-Brandenburg eli I.V.L. A.22 Hansa, ja sen tunnus oli 4 F 35.

Juuri ennen kohtalokasta lentoa tarkistivat luutnantti Pukkinen, majuri Vuori ja kapteeni Nystedt katkenneen putken kiinnityskohtia, mutta he eivät huomanneet mitään, koska putki oli ruostunut sisältäpäin. Onnettomuuden johdosta Hansa-koneisiin vaihdettiin uudet tukevammat teräsputket.

'''Pukkinen ensimmäinen Harmon-patsaan saaja Suomessa'''

Harmon-patsaan (Lafayette Escadrille Trophy) lahjoitti Suomeen amerikkalainen lentäjä ja miljonääri Clifford B. Harmon vuonna 1927. Samalla perustettiin Kansainvälisen lentäjäliiton alajaosto, jonka tehtävänä oli jakaa palkinto vuosittain ansioituneimmalle suomalaiselle lentäjälle. Vuoden 1927 patsaan saaja, luutnantti Kustaa Pukkinen menehtyi kuitenkin lento-onnettomuudessa edellisen vuoden elokuussa, ja alkuperäinen patsas sijoitettiin hänen haudalleen Helsingin uudelle hautausmaalle. Kustaa Pukkinen oli Suomessa ensimmäinen lentäjä, joka Harmon-patsaan sai. Alkuperäinen Harmon-lentäjäpatsas oli Kustaa Pukkisen haudalla Helsingin Hietaniemen hautausmaalla, josta se vuonna 1986 katosi käsittämättömästi. Hautakivessä on teksti:
Lentäjäluutnantti Kustaa E Pukkinen 28.8.1897 - 30.8.1926 PRO PATRIA
"Suomen parhaimmalle lentäjälle 1926- Kansainväliseltä lentäjäliitolta (L.I.A.)".

'''”Köpi”-liitokone Pukkisen muistoksi'''

Vaasan Lentoharrastajain kerho valmisti Holz der Teufel-liitokoneen (suomeksi ”voi piru vieköön”) 22.12.1934. Se oli kerhon ensimmäinen liitokone, ja sai nimen ”Köpi” tunnetun vaasalaisen lentäjäluutnantin Kustaa ”Köpi” Pukkisen muistoksi. Kone oli saksalaisista piirustuksista rakennettu ja ”Köpi” aivan ensimmäisiä liitokoneita Suomessa. Se sai tunnuksen OH-KÖPI ja oli ainoa laatuaan Suomessa. Ensilento tapahtui 28.2.1935 ja sillä lennettiin vuoteen 1939. Kone vaurioitui Talvisodan pommituksissa ollessaan kaupungissa varastoituna, muun muassa sen toinen siipi paloi. Koneella ei enää lennetty sotien jälkeen. Lopullisesti kone tuhoutui Vaasan lentokentän laidalla olleen vanhan pienen lentokonevajan eli ”Smolik”-hallin purkutöissä 1960-luvulla. Jäljelle jääneet osat, runkopuomi ja peräsin lahjoitettiin Ilmailumuseoyhdistykselle, ja edelleen Suomen Ilmailumuseoon.

lähteet:
Vaasan Lentokerho 1934-1984 -Purjelentoa 50 vuotta” (historiikki)
Jaakko Hyvönen, Kohtalokkaat lennot 1918-1938
Jaakko Alakulppi, Lapin Ilmailuhistoria I
wikipedia: Harmon-patsas

'''teksti: Jukka Nisula 1/2008'''

Tapio Parkkari

2008-01-09T11:50:51Z

85.157.2.194:

Synt. 26.07. 1946 Vaasa, vaimo ja 2 lasta.

Toimitusharjoittelija Pohjanmaan Kansa 1967 - 68, 1968 – 1972, erilaisia lyhytaikaisia sopimuksia Yle kulttuuriohjlemat, Pohjanmaan paikallisradio, TV 1 nuortentoimitus, TV 1 ja TV 2 (mm. Viikonlopputelevisio), 1972 - 1982 STT:n kirjeenvaihtaja Vaasa, 1982 - 1987 Kansan Ääni toimittaja, toimitusssihteeri,

1987 - 1995 toimittaja Radio Vaasa, 1995 - 2001 päätoimittaja kaupunkilehti Uusi Vaasalainen, 2001 - 2006 tietokonekursseja (Internet) Geotrack ja yksityiset tilaajat. 2005 ajan Pohjalaisen TOSI-liitteen atk-palstan pakinoitsija) 26.07. 2006 – työttömyyseläke. 2006 - tietokonekursseja Geotrackinkanssa eläkelainsäänännön puitteissa.

T.P on vastannut vaasalaisia.info kaupunkiblogin ja sivuston sisällön tuottamisesta helmikuusta 2005 lähtien. vaasalaisia.info on nimetty nettikirjoituksissa "Suomen ensimmäiseksi journalistiseksi kaupunkiblogiksi" ja "Suomen johtavaksi kaupunkiblokiksi".

Molemmat määritelmät ovat tekijänsä mukaan yliampuvia, vaikka imartelevatkin. T.P vastaa vaasalaisia.info sivuston sisällön tuottamisesta ja kehittämisestä sekä ideoinnista yhdessä Jussi Mäntylän (Web Design Jussi Mäntylä) kanssa.

Tapio Paarkkari toimii myös Vaasapedia-paikallissanakirjan adminina ja sisällön tuottajana.

-Vaasapedian perustaminen tuli ajankohtaiseksi tammikuussa 2006 kun ilmeni että Vaasan kaupunki ei ole kiinnostunut vaasalaisen muistitiedon tallentamisesta. Vaasapedian syntysanat oli lausuttu. Nettiin Vaasapedia ilmestyi tammikuun lopussa 2006 ja täyttämään Vaasapediaa ryhdyttiin maaliskuun alussa samana vuonna, sanoo Parkkari.

Heinakun alussa 2007 oli Vaasapediassa runsaat 450 artikkelia tai sivua, joiden voidaan katsoa sisältävän merkittävää tietoa. Kävijöitä oli yli 140,000 ja yhtä sivua oli katsottu km. 23,41 kertaa..

vaasalaisia.info perheeseen kuuluu ulkojäsenenä myös Articity blogi. ArtCity-blogi esittelee vaasalaisia.info galleriaan postitettuja kuvia ja vaasalaisia taiteen tekijöitä. T.P toimii blogin sisällön tuottajana: [http://www.artcity.blogspot.com Artcity blogi]

*[http://tapio.parkkari.googlepages.com/kampanjat Nettisivu Tapio Parkkarista]

[[Luokka: Merkittäviä vaasalaisia]]

Artikkeleita nykyisestä Vaasasta

2007-12-27T08:52:00Z

85.157.2.194:

'''Klikkaa jotain allaolaevista linkeistä. Voit lisätä ja täydentää artikkealeita.'''
 

*[[Vilkas ja kansainvälinen]]
*[[Kulttuuria ja kovaa teknologiaa]]
*[[Korkean tason koulutusta]]
*[[Kahdella kielellä]]
*[http://www.tekniikkatalous.fi/metalli/article29552.ece Räjähdysvaarallisten tilojenmoottorit tuo töitä Vaasaan]
*[http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Vaasa-tyng%C3%A4t Wikipedia Vaasa tyngät]

Kansalaisaloite Edvininpolun puolesta

2007-09-13T17:34:48Z

85.157.2.194:

'''Kansalaisaloite Edvininpolun puolesta'''

Ma. 12. syyskuuta 2005

Esitän Vaasan kaupungin asukkaana, että kaupunki ryhtyisi toimeen ns. Edvininpolun kunnostamiseksi niin että taiteilijan töitä voi tarkastella joka suunnasta ja että tuhoutuneet puuveistokset korvataan uusilla muiden ITE-taiteilijoiden teoksilla.
Kaikkien oiikeus

Kunnan asukkaalla on kuntalain mukaan oikeus tehdä kunnalle aloitteita sen toimintaa koskevissa asioissa. Aloite saa olla sisällöltään ja muodoltaan vapaamuotoinen, kunhan siitä selviää, mitä aloitteella halutaan esittää Katso alempana olevasta jutusta tarkemmat ohjeet.
Kuntalaisaloite

Esitän Vaasan kaupungin asukkaana, että kaupunki ryhtyisi toimeen ns. Edvininpolun kunnostamiseksi niin että taiteilijan töitä voi tarkastella joka suunnasta ja että tuhoutuneet puuveistokset korvataan uusilla muiden ITE-taiteilijoiden teoksilla.

Esitän että kaupunginvaltuusto valitsee työryhmän ajamaan asiaa. Työryhmän jäseneksi pyydetään myös Maaseudun sivistysliiton edustaja. MSL on ilmoittanut, että se osallistuu mielellään korvaavien teosten etsintään ja auttaa valinnoissa. Yksi työryhmän edustajista on tietysti Edvin Hevonkoski.
Tavoitteena tulee olla kokonaisen ITE-taiteilijoiden puiston rakentaminen Vaasaan niin että lähimmän kymmenen vuoden aikana patsaiden määrä kasvaa n. 50-100 teoksella vuodessa. Lopullisena tavoitteena on n. 1000-1500 patsaan kokonaisuus
Nimi

päivänmäärä

syntyperäinen vaasalainen

Tapio Parkkari

julkaistu myös vaasalaisia.info blogissa

Edvinistä kesä 2007

2007-09-13T17:33:27Z

85.157.2.194:

[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_81.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]
[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_9.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]
[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_16.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]
[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_18.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]
[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_29.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]
'''Edvin Hevonkoski'''

”Kun jokin uusi ilmiö kolkuttaa taidemaailman portteja, se antaa syyn tarkistaa, mitä oikeastaan pidämme taiteena ja miksi.”

'''Helena Sederholm'''

'''Edvin Hevonkoski''' syntyi vuonna 1923 Alavudella. Hän oli työssä ollessaan metallityöntekijä. Edvininpolku perustettiin vuonna 1981, kun ryhdyttiin rakentamaan Asevelikylän kuntopolkua ja Edvin vei teoksensa polun varteen. Levyseppänä toiminut Edvin Hevonkoski alkoi veistää vuonna 1982, kun parempaakaan tekemistä ei enää ollut.

Kaivinkone nosti kuntopolun varresta maasta ison kannon, joka veti vastustamattomasti puoleensa. Edvin ryhtyi veistämään kantoa ja siitä syntyi niin onnistunut teos että se pani jatkamaan.

-Innostus oli niin kova että työskentelin yötä-päivää valtavalla kiihkolla, muisteli Edvin vuosia myöhemmin.

Vaimo Elli sanoi, kuitenkin että nyt saa riittää. Niinpä Edvin vei teoksensa polun varteen. Siitä lähti kasvamaan runsaan 200 teoksen galleria. Enimmillään teoksia oli noin 300. Jossakin vaiheessa kaupungin herratkin heräsivät, mutta se oli jo myöhäistä. Ainoksi mahdollisuudeksi jäi taipua tapahtunaeen edessä ja ottaa siitä kaikki hyöty irti. Syntyi kansallista mainetta saavuttanut Edvininpolku, joka sai mm. Mainostelevision palkinnon

Tuotantonsa alussa Edvin teki veistoksensa puusta mutta tukkipuun kova hinta sai hänet siirtymään metalliin, joka olikin luonteva vaihtoehto entiselle levysepällä.

'''Edvinin estetiikka'''

Suomalaisuus on keskeinen osa Edvin töiden sisältöä. Aiheina ovat kirjallisuuden esiin nostamat hahmo kuten Aleksis Kiven ”Seitsemän veljestä” tai Väinö Linnan luomat romaanihahmot. Mutta aiheeksi saattoi nousta myös iltapäivälehtien lööpeissä esiintyneet asiat kuten Liekki-sonni.

Tämä kaikki on tietysti kovin sopivaa kansantaiteilijalle. Edvinin kohdalla on kuitenkin olemassa myös syvempi kerros jota voidaan kutsua vaikka sodan vastaisuudeksi ja tavallisen ihmisen suuttumukseksi kaikenlaisten rötösherrojen puuhailua kohtaan.

Heinäkuussa 2007 Edvin tiivisti sodanvastaisuutensa sanomalla, että ei ymmärrä amerikkalaisia.

-Miksi niiden pitää menneä sotimaan Euroopaaan tai muualle. Hoitaisivat ensin omat nurkkansa kuntoon.

Rötösherroista Edvin oli sitä mieltä että aivan liin moni rötösherran on lukenut lakia vain pystyäkseen lakia kiertämään.

Nämä ovat tietysti vain kevyessä keskustelussa heitettyjä ajatuksia. Todellisuudessa Edvin on aidosti demokraattinen ja seuraa yhä valppaasti mitä lähiympäristössä ja maailmalla tapahtuu.

Heinäkuussa 2007 Töpinäkorsun takkapuiden loisteessa aisti selvästi että Edviniä jäyti huoli Edvininpolun ja eirityisesti korsukylän kohtalosta. Hienona ihmisenä Edvin ei kuitenkaan nostanut syyttävää sormea sen enenpää hevosmuurahaisia kuin välinpitämättömyyttäkään kohtaan. Edvinin kritiikki oli lähinnä toteavaa.

Tarkkaan kuunnellen Edvinin puheesta paljastuu valpas havainnoija ja oman arvonsa tunteva taiteilija. Edvinin lause ”Sitäpaitsi suuret taideoppineet ovat sitä mieltä että ITE taide on vain väliaikaista. Se ei ole tarkoitettukaan säilymään pysyvästi..” - kohdistuu joko tietoisesti tai tietämättä suoraan Pohjanmaan Museon johtokuntaa vastaan, joka vastasi Edvinin polun laajentamista koskevaan kansainaloitteeseen 14. 12. 2005 näin:

”Pohjanmaan museo pitää Vaasan Edvinipolkua ja omaa aluetoimintaansa toistaiseksi riittävinä tämän taidelajin esittelijöinä kaupungissamme. Alueellinen työnjako huomioiden on perusteltua tukea Kaustisen toimia tällä saralla.

Mikäli kuitenkin Vaasaan halutaan perustaa kokonaan uusi ITE-veistospuisto Edvininpolun lisäksi, museo esittää, että jokin yksityinen taho tai kolmas sektori ottaisi sen rakentaakseen ja ylläpitääkseen.

Pohjanmaan museo – aluetaidemuseo seuraa vastaisuudessakin toimialueensa ITE-taidetta, koska nimenomaan dokumentointi on järkevin tapa sen tallentamiseksi."

'''Ei ole tarkoitettu säilymään'''

Pohjanmaan museon auktorisoidun näkemyksen mukaan ei ole siis edes tarkoitus, että ITE-taide säilyisi kovinkaan pitkään.

'''Näin vastauksessa'''.

”ITE-taide on luovuuden muoto, joka ei lähtökohtaisesti ole tarkoitettukaan säilymään pysyvästi. Teosten sisällöllinen olemus on vahvasti sidoksissa niiden syntypaikkaan ja tekijän henkilökohtaiseen läsnäoloon, eivätkä työt näin ollen ole enää ideaansa vastaavia muualle sijoitetuina. ITE-taide on tyypillisesti monimateriaalista sekä säille ja muulle luonnon vaikutukselle altistä, ilkivallasta puhumattakaan. Aloitteessa 1000-1500 teosta käsittävä ITE-puisto edellyttäisi ylläpito- ja opaspalveluja ja sen käyttö ympärivuotisena kohteena vaatisi varsin mittavia järjestelyjä ( mm. valaistus ja lumityöt).

Näin siis Pohjanmaan museo

Vastauksesta jää päällimmäisenä mieleen, että oikeaa taidetta on ainoastaan aluetaidemuseon auktorisoima taide, jota tekevät aluetaidemuseon hyväksymät, ohjaamat ja kontrolloimat ja apurahajärjestelmän piirissä olevat ammattitaiteilijat. Muut eivät ole ”oikeita” taiteilijoita.

Vaasa haluaa profiloitus Art Citynä. Kaupunki ylpeilee mittavilla taidekokoelmilla, jotka koostuvan kansainvälisen ja suomalaisen taideen valioista. Vaasalaisia taiteilijoita on vaasalaisissa kokoelmissa vähemmän. Tähän joukoon ei Edvin mahdu.

'''ITE puisto'''

Edvin Hevonkoski esitti kesällä 2005, että Asevelikylään voisi rakentaa kansainväliset mittasuhteet täyttävä ITE-taiteen puisto. Tuolloin elettiin Suomenkin taidemaailmassa ITE-taiteen, kansantaiteen, Brutal artin jne. huuomassa Kiasman ansiosta.

Ajatus ITE-taiteen kansainvälisestä puistosta on kaunis, mutta kieltämättä epärealistinen. Sellaisen toteuttaminen edellyttäisi oman organisaation luomista ja suuren summan rahaa. Toisaalta – tässä olisi haaste menestyvälle vaasalaiselle teollisuudelle. Esimerkiksi Vaconin, Wärtsilän ja Vaasa Engineerin imagoon se sopisi hyvin.

Hevonkoski edustaa puhtaimmilaan nykykansantaiteeksi kutsuttua ilmiötä. Suomessa tajuttiin vasta muutama vuosi sitten ITE-taiteen merkitys. ”Kun jokin uusi ilmiö kolkuttaa taidemaailman portteja, se antaa syyn tarkistaa, mitä oikeastaan pidämme taiteena ja miksi, on professori Helena Sederholm sanonut.

Vaasalaiset eivät ole ymmärtäneet, että meillä on kansantaiteilija, jonka työt linkittyvät suurempaan kansainväliseen perinteeseen. ITE-taide on puhuttelevaa ja syvällistäkin. Hevonkosken työt täydentäisivät esimerkiksi Kuntsin modernin taiteen kokoelmaa.

Tällä hetkellä ajatus tuntuu kuitenkin mahdottomalta. Taidemaailman koulutetut asintuntijat ovat formuloineet estetiikan, johon ei kansantaide sovi. Mieleen nousee Marcel Duchampin pisoaari, mutta hän olikin ranskalainen intellektuelli, ei Alavudella syntynyt kouluja käymätön vaasalainen levyseppä.

'''Tästä tekstistä'''

Tämä teksti on kokoelma lainauksista vuodelta 2005 sekä heinäkuun 12. päivänä 2007 Töpinäkorsussa takkatulen loisteessa Edvinin kanssa käydystä keskustelusta..

'''Tapio Parkkari'''
Vaasa 14.07. 07

Gravmonument i Gamla Vasa

2007-09-03T07:46:57Z

85.157.2.194:

'''Vasabladet''' 28.02.1998

'''Gravmonument i Gamla Vasa'''

Ett kulturfolk hedrar de avlidnas minne - oberoende av om det är fråga om någon anhörig eller en fiende. Så gör man också i Finland. Ett gott exempel på det är hjältegraven och de ryska krigfongarnas grav i Gamla Vasa. Med tanke på att Finland i fjol firade 80 år av självständighet är det kanske skäl att komma ihåg dem.

Hjältegravens monument är utformat av arkitekten och skulptören Matti Visanti (tidigare Björklund). På sockeln är årtalen 1918, 1939-40, 1941-44 ingraverade. I hjältegraven vilar 12 stupade från frihetskriget och 136 som stupade under vinter- och fortsättningskrigen. Ett stort offer för en så liten ort.

Kyrkofullmäktige beviljade pengarna för monumentet varvid man uppställde som villkor att Matti Björklund (senare Visanti) skulle rita det. Han var son till församlingens kyrkoherde.

Monumentet gjordes sedan av Vasaborna, stenhuggarbröderna Matti och Aleksanteri Harjunpää. Som verkstad fungerade bagarstugan vid Haga prästgård i Gamla Vasa.

På minnesmärket över de ryska soldaterna står det att 75 krigsfångar är begravda där. De ryska krigsfångarnas gravar finns på den ortodoxa gravgården vid Kapellbacken. Monumentet är en 2 meter hög pyramid som omges av en tjock järnkätting; på varje sida finns en röd stjärna.

På gravgården fanns tidigare enskilda träkors. De avlägsnades år 1954 efter beslut från inrikesministeriet. Alla fångar välsignades till gravens ro av den dåvarande prosten E. Borotinskij.

I Vasa hölls några hundra krigsfångar under åren 1941-44. De byggde flygfältet och vägen dit från gamla hamnen.

På pyramiden står det att 75 krigsfångar är begravda på platsen. I Vasa Militärdistrikts katalog av 6.7.1945 finns bara 63 namn. Enligt de uppgifter jag erhållit hade en ny förteckning gjorts upp, men man har inte hittat den i arkiven. Säkert är uppgiften om 75 avlidna riktig.

'''PEKU SOMMERFELT'''

Bildtext: Monimentet. Över de 75 ryska krigsfångarna på ortodoxa gravgården vid Kapellbacken. - Foto: Peku Sommerfelt.

Vaasan puistokadut

2007-08-31T04:48:17Z

85.157.2.194:

Kuvat puuttuvat:

'''Vaasan puistokadut - aluksi pelkkää paloturvallisuutta'''

1800-luvulla oli Suomessa useita suuria kaupunkipaloja - Vaasa sai osansa v. 1852 elokuun 9. päivä. Vöyriläinen talonpoika aiheutti palon vahingossa - tunnusti sitten vasta kuolinvuoteellaan papille ja sai samalla häneltä synninpäästön. Rauha hänen muistolleen! Jälkiviisaat ovat todenneet, että tämä olikin Vaasan onni, sillä nyt päästiin tekemään uutta Vaasaa neitseelliselle Klemetinniemelle. Vapaat kädet asemakaavan suhteen sai Ruotsista Gävlestä tullut lääninkonduktööri (ei 'junaherra') ja sittemmin yliarkkitehti C A Setterberg. Yli yön paloi tutkijan kammiossa öljylamppu ja tämä nerokas asemakaava oli valmis.

'''Palon pelko pontimena'''

Hän suunnitteli 'palomestarin asemakaavan'. Siinä Vaasa oli viidellä kaikille tutuilla puistikkokaduilla jaettu suuriin ruutuihin. Puistikoiden tasapainopiste on jossain nykyisen luterilaisen kirkon seutuvilla. Pihoille hän määräsi myös puita ja pensaita sekä tietyn määrän kaivoja vedenottoa varten.

Kaikille tutut puistikkokaivot ovat kauniit koristeet nyt... Suomen Pankin tuntumassa oleva on turistien eniten valokuvaama. Siellä kaivon reunalla kuulemma noin sata vuotta sitten paikallinen kylähullu ja hanuristi soitteli omaksi ja muiden iloksi.

Väitteistä huolimatta Vaasan kaupunkihistoria eli ajantieto on vajavaisesti tutkittu ja niitä valkoisia läikkiä löytää ihan amatööri asianharrastaja. Paljon ovat saaneet selville Victor Hoving ja Mirjam Lehtikanto. Viimeksi mainittu paljon kiinnostavia pikku yksityiskohtia. Puistikkohistorian hän tutki aikoinaan tarkasti.

'''Hovipuistikko perunamaana'''

Hovipuistikon vihersarka valmistui ensin torin paikkeille saakka. Joku viisas keksi vuokrata ilmaiseksi Hovipuistikon keväällä 1859 halukkaille perunamaaksi. Tässä oli ajatuksena, että maa möyhentyy hedelmälliseksi syksyksi, kun puut istutettiin. Ensimmäiset koivut istutettiin ja erikoisluvalla rakennuskomitea sai ottaa Vaskiluodon metsistä 600 tukikeppiä avuksi. Joku kirjoitti paikallisen lehden yleisönosastoon, että homma on suuruudenhulluutta - ei Vaasasta sentään mitään uutta Pariisia saada. Ei aivan saatukaan, mutta sopii puistikoiden puita ihailla keväisessä vihreydessä tahi talvisessa ranteenpaksuisessa huurassa.
'''
Entinen sotilas puutarhurina'''

Otsikon surkuhupainen ihmeellisyys liittyy puistikkojen historiaan. Mistään dokumentista ei löydy syytä, miksi kaupunki palkkasi entisen virattoman sotilaan nimeltään Karl Smeds uusien puistikkojen puutarhuriksi. Setterberg niinsanotusti poltti proppunsa ja totesi, että 'eihän mies ole ammattitaitoinen eikä edes innostunut työhönsä'. Tämä viraton sotilas oli hankkinut väärärunkoisia ja nopeasti kasvavia puita puistikolle. Lisäksi taimien juuret olivat olleet liian kauan ilmalle alttiissa tilassa, totesi Setterberg.

Kaiken kukkuraksi Smeds oli istuttanut puut mutkitellen - oli siinä byrokraateilla ihmettelemistä silloin. No, maistraatti vaan totesi, että pitää saada puistikoille uusi valvoja. Ruotsista on Vaasa saanut usein apua ja nyt tuli sieltä alan mies S. Lindh hoitelemaan hommat - lisäksi hänen käsiensä jälkiä on tämä upea kirkon puisto keskellä kylää.

'''Viikate kävi'''

Puistikkojen upeat puut oli hankittu Suomesta, Ruotsista ja Saksasta. Koivut, lehmukset, jalavat, vaahterat ja jokunen pihlajakin punatulkun iloksi menestyivät hyvin. Nyt huomattiin 50-luvun vaihteessa, että useimmat puistikkojen puut olivat kauniista näöstään huolimatta sisältä lahoja. Vaasalaiset kiristivät hampaitaan ja eräs valtuuston jäsen manattiin ihan helvettiin saakka. Hän ajoi nimittäin ponnekkaasti asiaa, että puut parturoidaan kerta laakilla maan tasalle ja istutetaan uudet terveet taimet. Esimerkiksi Vaasanpuistikko oli autio ja tyhjä aikansa, mutta nyt ovat terveet ja kauniit puut jo melkein miehen iässä. Kauppapuistikon puiden kasvu myös vaan jatkuu. Korsholmanpuistikko on aina ollut rehevin lehmusten kasvualusta ja todella kaunis päästä päähän. Puiden terveyttä kyllä seurataan kautta linjan.

'''Vaasan Markkinat kuvassa'''

Vaasan Markkinat on taas herätetty henkiin ja hyvä näin. Venäläistämisen aikana tsaari ne kielsi, sillä 'siellähän vaan juodaan ja tapellaan'. Markkinat myös liittyvät puistikkokatujen historiaan.

Setterbergin alkuperäisessä asemakaavassa Hovioikeudenpuistikon ja Vaasanpuistikon puusto oli vedetty ohi torin sivujen katkeamattomana jonona. Markkinoilla oli jo tuolloin niin kova maine, että puurivit ja nurmikot katkaistiin torin kohdalla siihen malliin kuin tänään on nähtävissä. Pelättiin markkinaväen sotkevan nurmikot mekastaessaan ja vaikka jopa kaatavan puita. Olikohan pelko turha, mutta on meillä nyt iso ja avara tori, joka kyllä hyvin toimii kaupantekopaikkana. Torille on tehty uusia suunnitelmia. Olen muuten sitä mieltä, että se kaamea esiintymislava alareunassa on syytä hävittää, sehän pilaa koko kauniin torin ilmeen ja lisäksi vaikeuttaa rehtien torikauppiaiden ammatinharjoittamista.

Vaasa ei olisi Vaasa ilman näitä viittä puistikkokatua. Kyllä ne kuuluvat aivan oleellisesti vaasalaiseen kaupunkikuvaan ja ne tunnetaan kaukana maan rajojen ulkopuolella. Vaasan asemakaavaa käyvät ulkolaiset asemakaava-asiantuntijat tänä päivänä tutkimassa. Tapasin viime kesänä Tallinnan laivalla saksalaisen alan miehen ja hän oli käynyt omin nokkineen tutkimassa Setterbergin neroutta. Kysyessäni, että otitko yhteyttä täällä virkamiehiin asian tiimoilta, niin arkkitehti vastasi, että ei siinä byrokraatteja tarvittu 'saku' oli öisin kulkenut puistikoita ja tehnyt omia havaintojaan. - Ilmava, väljä, kaunis, sopusuhtainen ja toimiva on Vaasan asemakaava, kiteytti arkkitehti. Noinhan se on. Silmähän sokeutuu nopeasti kauneudelle ja pitääkin tässä ensi kerralla kaupungilla katsella puistikoita sillä silmällä.

'''Peku Haapalinna'''

Kuvateksti: Ilmava Kirkkopuistikko kuvattuna kirkontornista silloin joskus ennen. Rakennus oikealla on tuttu Kirkkoapteekki ja rakennus vasemmalla vanha Suomen Pankin talo. Niin se maailma muuttuu eskoseni...
[[Luokka:Vaasa]]

Museot, kokoelmat ja näyttelyt

2007-08-30T14:00:56Z

85.157.2.194:

'''Klikkaa jotain alla olevista linkeistä. Voit parannella ja muokata artikleita.'''
 

*[[Pohjanmaan Museo]]
*[[Vaasan Taidehalli]]
*[[Galleria Ibis]]
*[[Tikanojan Taidekoti]]
*[[Vaasan Työväenmuseo]]
*[[Vaasan Sotaveteraani museo]]
*[[Kuntsin modernin taiteen museo]]
*[[Platform]]
*[[Ars Wasa]]
*[[Pikku Galleria]]
*[[Galleria Taide ja kehys]]
*[[Torni Galleria]]

----
'''Kesällä ja tilauksesta avoinna olevat museot:'''
----

*[[Bragen ulkoilmamuseo]]
*[[Meijerimuseo]]
*[[Vaasan Merimuseo]]
*[[Mikolan Akvarellisali]]
*[[Nelin-Grunströmin taidekoti]]
*[[Sundomin museo]]
*[[Auto- ja moottorimuseo]]
*[[Vanhan Vaasanmuseo]]
*[[Stundars]]
*[http://www.vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php/Edvin_Hevonkoski Edvininpolku]

Vaasan Merimuseo

2007-08-30T13:59:14Z

85.157.2.194:

[[Kuva:Merimuseo.jpg|thumb|250px|Kuva: Hannu Ojala]]

Vaasan Palosaarella ns. Sundissa sijaitseva merimuseo näyttää kuvin, piirroksin, pienoismallein ja esinein välähdyksiä Vaasan merenkulusta entisinä aikoina. Vaasa oli aikoinaan merkittävä laivanrakennus- ja merikaupunki. Silloin elettiin perjelaivojenb aikaa.

Näyttelytilat sijaitsevat 1800-luvulla rakennetussa suolamakasiinissa. Näyttelytilassa on myös mielenkiintoinen vaasalaisista veneernmoottoreista ketrova näyttely.

Avoinna: 21.5. – 31.8.2007, ma – pe 11.30 – 18.30 tai sopimuksen mukaan.
Pääsymaksu: 2 euroa, lapset, työttömät ja eläkeläiset 1 euroa. Koululaisryhmät 1 €/oppilas.

Lähiosoite: Palosaaren salmi Postinumero: 65200 Postitoimipaikka: Palosaari Vaasa Puhelin: +358 (0)6 312 0511 Sähköposti: anna.kalamies@vaasa.fi

[[Luokka: Museot ja kokoelmat]]

==Aiheesta muualla==

[http://www.vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php/Merimuseo Jorma Ojaharju Merimuseosta Vaasapeadiassa]

[http://www.seacommand.fi/media/SM_1-2_2007_netti.pdf Tony West kertoo Vaasan Merimuseosta]

[http://www.pohjalainen.fi/php/luotsi2006/sivu.php?sivu=juttu&id=32&npvm=1 Luotsi]
 
<gallery>
Kuva:Merimuseo_0.jpg|Palosaaren Merimuseo Kuva: Johan Hagström
Kuva:Merimuseo_1.jpg|Palosaaren Merimuseo Kuva: Johan Hagström
Kuva:Merimuseo_2.jpg|Palosaaren Merimuseo Kuva: Johan Hagström
Kuva:Merimuseo_3.jpg|Palosaaren Merimuseo Kuva: Johan Hagström
Kuva:Merimuseo_4.jpg|Palosaaren Merimuseo Kuva: Johan Hagström
Kuva:Merimuseo_5.jpg|Palosaaren Merimuseo Kuva: Johan Hagström
Kuva:Merimuseo_6.jpg|Palosaaren Merimuseo Kuva: Johan Hagström
Kuva:Merimuseo_7.jpg|Palosaaren Merimuseo Kuva: Johan Hagström

</gallery>

Kummajainen katukuvassa

2007-08-30T11:14:36Z

85.157.2.194:

'''Kummajainen katukuvassa'''

Lähes yksinomaan Setterbergiin ja viime vuosisadan rakennuksiin keskittyvät kuvateokset unohtavat Vaasasta tyystin vesitornin, vaikka sen kulmikas silhuetti hallitsee katukuvaa lähes yksinoikeudella. Kaikki tornin päivittäin näkevät, mutta kenellä on siitä selko?

Tornin syntyhistoriaa valottaa parhaiten Kaupunginarkiston "Kertomus Vaasan kaupungin vesijohdon rakentamisesta v. 1913-15." Kun Vaasaan vuonna 1913 alettiin rakentaa vesijohtoa, tuli ajankohtaiseksi myös painetta alentavan tornin pystyttäminen. Myöntäessään vesijohtotöihin puolen miljoonan lainan Kaupunkien Yleinen Paloapuyhtiö asetti ehdoksi, että vedenpinta tulevassa vesitornissa olisi 55 metriä merenpinnasta, ja että säiliöön mahtuisi 500 kuutiota vettä.

Jo vuoden 1913 aikana tornista laadittiin useita luonnoksia, joista yhtäkään ei kuitenkaan hyväksytty. Koska tornia kaavailtiin näkyvälle paikalle keskelle kaupunkia, päätettiin julistaa "yleinen julkisivukilpailu". Arkkitehtikilpailun palkintolautakuntaan kuuluivat kauppias Erik Hartman ja arkkitehti Bertel Jung. Tuomariksi lupautui itse Lars Sonck. 66 luonnoksesta miellytti eniten veljesten Jussi ja Toivo Paatelan ehdotus, jonka lisäksi valtuusto lunasti kuusi muuta.

Torni aiottiin ensin rakentaa Kirkkopuistikon päähän, vastapäätä silloista W.P.K:n taloa (nyk. Nuorisotalo), mutta tarvittavaa muutosta asemakaavaan ei saatu. Vesitorni seisookin nyt komeasti Kirkkopuistikon varrella, tontilla n:o 25.

Edullisimman urakkatarjouksen tekivät Tampereen Sementtivalimo ja Rautabetoni Oy, jotka sitoutuivat tekemään tornin ja 525 kuutiota vetävän säiliön 113 812 markasta. Vertailuna voidaan sanoa, että tuohon aikaan ruisleipä maksoi 39 penniä kilo.

Julkisivun käsin tehdyt tiilet tuotiin Ruotsista lukuun ottamatta noin kymmenesosaa, jonka valmisti Ylistaron tiilitehdas. Kotimaisia, kalliimpia tiiliä jouduttiin käyttämään, koska ensimmäinen maailmansota katkaisi yhteydet Ruotsiin.

Itse torni valmistui vuodenvaihteessa ja vesisäiliö alkuvuodesta 1915. Säiliön tervaus kuitenkin viivästyi, ja rakennustoimikunta hyväksyi tornin lopputarkastusessaan vasta 14.10.1915. Rakennusurakan lisäksi torniin oli asennettava lämpöjohtolaitteet, sähkö- ja ukkosjohdot, vedenkorkeusmittari sekä putkia ja venttiileitä. Sodan aiheuttama inflaatio nosti hiemanlopullisia rakennuskustannuksia, jotka yhteensä olivat 135 016,67 markkaa.

'''Myötä- ja vastamäessä'''

Vesitorni on 72-vuotisen historiansa aikana nähnyt niin hyviä kuin pahojakin päiviä. Ennen kuin kaupungissa oli hälytyslaitteita palovartijat pitivät tornissa ympärivuorokautista vahtia. Ylhäällä oli erivärisiä valoja, jotka ilmaisivat palokunnalle, missä kaupunginosassa tuli kulloinkin oli irti. Sota-aikana torni palveli ilmavalvontapaikkana, jossa hälytyssireenin lisäksi oli it-konekivääri. Nykyään siellä on yksi kaupungin suurtehohälyttimistä.

Näköalapaikkana vesitornia on käytetty moneenkin otteeseen. Sodan jälkeen se oli muutaman vuoden suljettu, mutta kun se eräänä vapunpäivänä taas avattiin, yleisömenestys oli valtava, ja huimapäät jonottivat näkötorniin siinä missä muuallekin tuohon aikaan.

Palontorjunta liittyi kiinteästi vesitornin historiaan sodan jälkeenkin. Halutessaan torniin pääsi kapuamaan, kun kävi ensin silloisessa palokunnassa Kaupungintalossa.

Palokunnassa vieraat kirjattiin tarkkaan, ja lähetti tuli avaimen kanssa opastamaan ylös asti.

- Lähetin posti oli palokunnassa hyvinkin suosittu. Mukavahan työpaikalta oli päästä hetkeksi pois. Ja torniin kapuaminen oli kyllä vaivan arvoista, sillä portaiden keskikohta siinä vesisäiliön tasolla oli siihen aikaan pilkkopimeä. Kun kulki viimeisenä, sai tyttölapsia avittaa ylöspäin takapuolesta työntämällä. Torni oli myös suosittu treffipaikka, muistelee entinen palokuntalainen Yrjö Kivistö.

Torni kuitenkin suljettiin yleisöltä 60-luvun alkupuolella. Turistioppaan työ ei oikein kuulunut palokunnan toimialaan, ja - mitä tärkeämpää- , vanhat puuportaat olivat jo vaarallisen lahot. Portaat kiersivät tornin sisustaa loivana spiraalina, ja niiden sanotaan natisseen uhkaavasti, etenkin kun kiipeäjiä oli kymmeniä. Hissiäkin on sen jälkeen suunniteltu, mutta sen asentaminen on liian kallista.

'''Renessanssi'''

Torniin tehtiin vuonna 1975 uudet metalliportaat. Oltuaan vuosikymmeniä vain kaupungin romuvarastona ne 1985 70-vuotisjuhliensa kunniaksi avattiin jälleen. Portaisiin ja näköalatasanteelle piti kuitenkin ensin asentaa turvaverkot. Ensimmäisenä kesänä kävijöitä oli noin 15 000, lähinnä vaasalaisia. Nyttemmin vesitornissa käyvät ovat enimmäkseen muualta. Viime kesänäkin oli ylös kavunnut silti kymmenisentuhatta urhoollista.

Kuvateksti: Harvinainen otos vuodelta 1914. 49-metrinen vesitorni on 20 senttiä pohjoiseen kallellaan. Olematon vesisäiliö ei nykyään riittäisi kaupunkilaisten tarpeisiin kuin muutamaksi minuutiksi, ja sitä käytetäänkin vain paineentasaukseen. (Kaupunginarkisto)

'''Peku Haapalinna'''

[[Luokka:Vaasa]]

Waasa - komeiden kivitalojen kaupunki

2007-08-30T11:14:17Z

85.157.2.194:

[[Kuva:HOP.jpg|thumb|300px|Talo tehtiin nelikerroksiseksi, mutta myöhemmin siihen lisättiin vielä yksi kerros - Ihme sinänsä!
Kuva: Johan Hagström]]

'''Waasa - komeiden kivitalojen kaupunki'''

Viipurin, Turun ja Helsingin herrat katselivat vuosisadan alkupuolella kateudesta vihreinä Vaasan suuntaan. Tänne oli nimittäin noussut puolisen tusinaa upeaa ja huimaavan korkeaa kivitaloa. Ja rakennukset edustivat ajan huippuarkkitehtuuria olivathan piirtäjinä oman kaupungin taiturit sekä ruotsalaiset ja saksalaiset suurnimet.

Vaasan wanhin firma, Suomen toiseksi iäkkäin rauta-alan yritys C.J. Hartman oli rakentanut torin reunaan graniittikolossin, joka vielä nykyäänkin symbolisoi koko Vaasaa susirajan kaskenpolttajille ja naavatakeille. Alatorin Commerse istuisi vaikka Lontoon Cityyn, ja Wasaborg - arkikielessä Kahvikomppania vaan - on kadehdittavan upea. Silmänkääntötempulla nelikerroksisesta viisikerroksiseksi nostettuna tämä Helsinginpankin talo hallitsee koko Espaa. Kun tähän vielä lisätään muutama muu uljas rakennus, on siinä oiva kivitalokirjo.

Kun pankkipojat, Tiivola ja Lassila mittelivät voimiaan sai ensinmainittu tenniskielellä edun. Kaapatessaan Helsingin-Osake-Pankin "Miljardi-Mika" vei samalla "Tosi on -Jaskan" kotikaupungin ylpeyden, HOP:n talon. Vaasan ensimmäinen näin korkea talo muuten...

Alkuperäinen Waasan Osake Pankki perustettiin 1879. Vuonna 1931 se liittyi HOP:iin ja viime vuonna välillisesti siis SYP:iin.

Pankki haki tonttia v.1901, ja sen tarjosi kukapa muu kuin C.J. Hartman. Hinta oli raju: 150 000 sen ajan kovaa markkaa, mutta paikka katsottiin hyväksi vaikka muitakin olisi toki ollut tarjolla. Suunnittelutyö annettiin Vaasan teollisuuskoulun lehtorille ja arkkitehdille Fredrik Thesleffille. Kaupunkikuvaa oli tähän asti hallinnut C.A. Setterbergin 2-kerroksinen rapattu talotyyli. Nyt uusi rakennussääntö salli rakentaa viisikerroksisen huikeat 23 metriä korkean talon. Vaasa antoi Etelä-Suomen "suurkaupungeille" haasteen ja teki talon etelän herrojen kiusaksi, piruuttaan.

Urakoitsijaksi värvättiin tunnettu turkulainen A.J. Hindström, julkisivugraniitti rahdattiin Vehmaalta ja LVI-laitteet teki kuuluisa Högfors. Myös kassaholvien tuli olla viimeisen päälle, ja ne tilattiinkin maailmankuululta Panzar-yhtiöltä Berliinistä. Turvalliset ovat holvit olleet, eivätkä niissä ole vierailleet Dynamiitti-Laineet tai muut alan miehet...

Liike- ja asuinhuoneita yhdistelevä tyyli oli tullut manner-Eurooppaan USA:sta, ja tällä talolla astui nyt Vaasakin ruotuun. Yläkerroksissa asuivat korkeat virkamiehet ja pankinjohtajat, alhaalla rahvas ja vahtimestarit. Tänään ei tätä jakoa kai enää tunneta, ja katutasossa on useita liikkeitä. Talossa on asunut tunnettuja vaasalaisia, joista voisi mainita vaikka nämä kaupungin ylpeydet, laulajatytöt Ami ja Monica.

HOP:n talolle antaa ilmettä näyttävä kulmasisäänkäynti suoraan pankkisaliin. Hovipuistikolta taas mennään porraskäytävään, ja sieltä sitä onkin ihmeitä tapitettavana! Porraspuissa on satatuhatta vuotta vanhoja fossiileja. Näitä banaaninkokoisia läikkiä lyseon rehtori Vateeni vei joka luokan katsomaan, ja siellä ne ovat vieläkin, jos jotakuta kiinnostaa tosi vanha ihme.

Pankkisalissa tuoksuu sikarilta, tammipaneelilta ja rahalta... Sanovat sitä Suomen komeimmaksi pankkisaliksi, vaikka samantyyppisiä on myös Helsingissä, Turussa, Porvoossa ja Kokkolassa.

Vastikään pankissa tehtiin suuri remontti, joka vaati asiantuntemusta. Kokonaissuunnitelman teki arkkitehti Egil Nordin, pintakäsittelyt konservaattori Thorvald Lindqvist ja urakoinnin vaasalainen rakennusliike A Hakoranta.

Siinä se nyt on, HOP:n talo, entistäkin upeampana ja SYP:n haarakonttorina. Joku voi vielä haikeana muistella, kuinka siellä itsenäisyytemme alkupäivinä tehtiin kovaa valuuttaa: Vaasan rahaa. Tuolloin sai Vaasa myös oman postimerkkisarjansa. Helsingin herrat veivät meiltä pääkaupungin nimen, mutta muistot meille sentään jäivät. Oi, niitä aikoja, sanoisin...

'''PEKU HAAPALINNA'''

[[Luokka:Vaasa]]

Jenkkieversti raitisti Vaasaa

2007-08-30T11:13:52Z

85.157.2.194:

'''Jenkkieversti raitisti Vaasaa'''

Pohjalainen 30.11.99

'''PEKU SOMMERFELT'''

Tämä jenkki, '''Knut Oscar Broady''', oli itse itsensä everstiksi nimittänyt, piru mieheksi ja raittiusintoilija viimeiseen hengenvetoon vielä 90-vuotiaana. Hän ei unohtanut kertoa, että oli ottanut osaa 32 taisteluun Amerikan sisällissodassa. Vai oliko niitä 33?

Prikaatinkomentajana Ulyses S. Grantin armeijassa Broady 1865 pakotti etelävaltiot antautumaan ja vapauttamaan neekerit orjuudesta. Grantista tuli presidentti. Broady heittäytyi uskoon Bostonissa. Ruotsin laivaston entisestä aliupseerista tuli babtisti.

Bostonilaiset uskonveljet lähettivät hänet Tukholmaan opettamaan pappeja ja lähetyssaarnaajia. Lopulta hän oli oikea teologian ja juridiikan tohtori. Vaasaan hän eksyi kesällä 1877 ja jäi. Kuultuaan herroista Runeberg ja Topelius hän oitis väitti, että täällä on enemmän suurmiehiä kuin konsanaan Ruotsissa.

Kun neekerit vapautettiin orjuudesta, piti nyt vapauttaa Vaasan työläiset viinan kirouksesta. Broady oli komea ja ns. naisten mies, joten hänen parhaat opetuslapsensa olivat naisia. Sisarukset Alba, Hilda ja Anna Hellman perustivat yhdistyksen, jonka jäsenet "Jumalan avulla pysyivät irti päihdyttävistä aineista kuten olut, portteri, viini ja paloviina".

Hilda oli varapuheenjohtaja ja pomo oli Edvard Björkenheim. Hän oli aatelismies ja tehtaan patruuna Isonkyrön Orisbergistä. 21-vuotiaana hän tutustui Hellmanin sisaruksiin; tuolloin hänellä oli 200-vuotias rautapruukki ja 4 500 hehtaaria maata.

Aamuisin hän luki Raamattua ja joi vain olutta. Vaasassa käydessään hänellä oli silinteri päässä ja kädessä silkkihansikkaat. Raittiusyhdistyksessä oli jäseniä parhaimmillaan pari sataa. Raha-asioita hoiti pieteetillä suutari Karl Grönlund. Tämä babtistien yhdistys teki hyvää työtä viinan kirouksessa ja surkeissa oloissa elävien Vaasan juoppojen keskuudessa.

Broadyn mukaan viinapiruun ei auttanut kohtuus, kuten moni muu uskoi, vaan ehdoton pidättyvyys koko myrkystä, kuten hän itse sanoi. Hän ehti vielä nähdä Vaasassa alkaneen itsenäisyysliikkeen. 1922 hän kuoli raittiin rauhallisesti 90-vuotiaana. Uskonveljet ja -sisaret muistivat häntä kiitollisuudella pitkään.

Lähteenä '''''Birger Thölixin'' En annan historia'''.

[[Luokka:Vaasa]]

Niemeläs cafe

2007-08-30T11:13:28Z

85.157.2.194:

[[Kuva:Hannu_Ojala_9.jpg|thumb|300px|Kuva: HAnnu Ojala]]
Vasabladet 20.12.1998

'''Vart försvann Niemeläs Café?'''

Varför fick Niemeläs Café förfalla och rivas, frågar Peku Sommerfelt. Det var en oas i rar miljö. Bilden från 1974 är Gunnar Bäckmans.

Vackra sommardagar under de gångna åren har Vasaborna frågat mig längtande om det omtyckta Niemeläs Café och dess öde. Sist var det Peltonens Kapa, före detta oljerepresentant och bilförsäljare... på somrarna anträffbar på Hovrättsesplanadens bänkar.

Niemeläs Café representerade den spetsvillaarkitektur som härstammade från Terijoki på Karelska Näset. Caféet hade byggts av timmermän, skickliga i sitt yrke. Varje dekorering, ornament och spetsfigur var talangfullt handgjord och husets väggar dolde en del av timmermannens själ i sig.

Alla 40-åriga och äldre Vasabor kommer längtande ihåg denna uppfriskande oas och målet för promenader och länkar vid Vasklots gamla bro.

Präktigt kaffebord. Caféet hade ett stående kaffebord. Mitt på bordet stod en stor kopparpanna med välsmakande och starkt kaffe samt olika bullar, wienerbröd och bakelser. Just som i det världsberömda Sachers Café i det österrikiska Wien. Och om det smakade så kunde man gärna ta en påtår, det vill säga den andra koppen kaffe var gratis. Sista gången jag besökte caféet var 1962 och då kostade en kopp 400 mark. Vid valutareformen 1963 avskaffades två nollor från våra pengar. Alltså fyra mark i nutida pengar. Till kaffet bjöds även utmärkt kaffegrädde.

Därute stod bord med stolar och den runda, enligt rysk stil tillverkade parasollen "zontikka", var helt utan reklam vilket idag inte är fallet. Också detta en bra sak när man tänker på den brokiga gatubilden skapad av reklammän och sponsorer.

Niemeläs Café var ett litet elegantare ställe än de andra. Närmast äldre människor satt där. Ibland kunde man där se ett förälskat ungt par hand i hand, kaffedrikkande och drömmande. På söndagar var caféet ett populärt mål för promenader, en besöks- och mötesplats, en plats där man kunde fördriva tiden eller titta på de förbipasserade.

Stadssyrelsens beslut. Nå, vart försvann Caféet en natt i slutet av maj 1974?

I Vasabladets arkiv hittade jag på mikrofilm en tidning från den 14 maj 1974, Filmen innehåller en artikel skriven av den dåtida artikelredaktören Dennis Rundt, försedd med Gunnar Bäckmans bilder. Artikeln berättar om cafébyggnadens förfall, nedmurknande och allmänt dåliga kondition - utan hopp om att den skulle bli reparerad. I detta sammanhang intervjuades också den före detta turistombudsmannen Jaakko Yli-Suomu som konstaterade:

- Det vore utmärkt om det gamla huset kunde bibehållas. Men det har fått förfalla alltför länge. Enda möjligheten är att riva ned det och bygga ett likadant hus i stället. Men det blir för dyrt, det är billigare att låta bygga ett nytt modernt hus.

Stadsstyrelsens beslut att riva huset grundar sig på detta och det långtgående förfallet. Nu skulle jag önska att staden bygger någonting som anslutar sig till fritiden på husets plats.

Minnet lever... Den tiden tände olika nämnder intesärskilt på idén att i god tid reparera och förnya Niemeläs Café med stadens pengar. De förstod inte saken på long sikt.

I somras och sommaren dessförinnan fanns det ännu en cafékiosk där; i dag är tomten tom och blir gräsvuxen...

Nästan varje dag sommar oc höst kör jag där förbi på mina cykelturer och minns Caféets storhetstider ännu på 70-talet.

Inte kommer de gamla goda tiderna tillbaka, men minnena har gyllene ramar.

'''Peku Sommerfelt'''

Skribenten är obotlig flanör och mångårig frilansjournalist i Vasa.

[[Luokka:Vaasa]]

Kaivojen kaupunki

2007-08-30T11:12:43Z

85.157.2.194:

[[Kuva:Kaivojen_kaupunki_2.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström - Kirkkopuistikko]]
[[Kuva:Kaivojen_kaupunki_3.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström - Hovioikeunpuistikko]]
[[Kuva:Kaivojen_kaupunki_4.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström - Kauppapuistikko]]

'''Vaasa tunnettiin ennen kaivojen kaupunkina'''

Ne Vaasan vanhat kaivot. Tässä tapauksessa Kauppapuistikolla ja Hovioikeudenpuistikolla.

Ennen Suomen sotaa, josta Runeberg runoili, jo vuonna 1800 jouluna annettiin maamme ensimmäinen virallinen rakennusjärjestyssääntö. Vaasassakin sittemmin joka tontilla tuli olla kaivo.

Toreilla ja yleisillä paikoilla kaivot olivat tarkasti määritelty ja piirrustukset vahvistettu virastoissa. Kirkkopuistossakin oli aikoinaan kaivo ruotsalaisen lyseon (ent. raatihuone) ja kirkon välillä. Ja Rantakadulla Edenin talon edessä jalkakäytävällä ja yksi Hovioikeudenpuistossa. Maasillan takana olivat hyvästä vedestä kuuluisat Mäkikaivo ja Tammikaivo. Pitkäkatu 25:ssa oli kuuluisa pihakaivo, joka sitten siirrettiin kuulemma Vanhaan Vaasaan. Hovioikeudenpuiston saneerauksen ja putsauksen yhteydessä oli merkitty budjettiin ´kaivon maalaus, kaksi sivellystä keltaisella värillä´. Tämä vuonna 1876.

Tutut katukaivot

Kaupungin ´isän´C. A. Setterbergin suunnitelmissa oli näitä katukaivoja merkitty viisi puistikkojen risteyksiin. Näin ne palvelivat kolmea, neljää kaupunginosaa. Rivien välistä voidaan lukea, että kyseessä tässä kaivoasiassa oli Vaasalle niin tyypillinen neuroottinen tulipalon pelko - eikä syyttä, olihan kaupunki jo kerran palanut v. 1852.

Lisää turvallisuutta loivat nimenomaan tälle kaupungille tyypilliset palokadut eli pränkkärit. Niitä turisti vaan ihmettelee tänä päivänä - niitä muuten voisi ehkä hyödyntää muutenkin kuin veneiden telakoina talvisaikaan. Uuden Hallitar-talon sivuitse kulkeva palokatu jo koristellaan istutuksilla ensi kesänä ja se on sitten varsinainen kävelykatu - mistä nimi sille?

Antellin kaivo on ent. Tiklas-tehtaan luona Kauppapuistikolla. Nimi tulee siitä, että se on siirretty siihen Antellin pihalta Koulukatu 1:stä 15 vuotta sitten. Siinä on itämaistyyppinen notkokatto ja muuten se muistuttaa Hovioikeudenpuistikon kaivoa Suomen Pankin tuntumassa.

Se on kai tunnetuin ja turisteillekin tuttu keskeisen sijaintinsa vuoksi.

Kirkkopuistikko 8:n tuntumassa oleva kaivo on ehkä vanhin ja siinä on merkkejä uusgoottilaisesta puukirkosta.

Neljäs näitä katukaivoja oli Kauppapuistikon ja Vaasanpuistikon kulmassa, missä on se pikkuriikkinen ja surkuhupaisa ns. suihkukaivo Wiikaren edessä. Näillä katukaivoilla oli ihan päivittäistä käytännön merkitystä, sillä niillä vossikat eli hevosajurit juottivat hevosensa.

Viides oli merkitty Kauppapuistikon ja Korsholmanpuistikon risteykseen - sitä ei vaan koskaan rakennettu. Se tavallaan korvattiin tällä Suomen Pankin kohdalla olevalla kaivolla. Se oli muuten suunniteltu jokseenkin Topeliuksen patsaan kohdalle, mutta haluttiin jättää avoin näkymä upealle kirkolle pitkin Kirkkopuistikkoa. Näkymät peitti sittemmin tämä Topelius. Se tyttö muuten siinä on nimeltään Mielikki ja kuvanveistäjän tytär. Tosi on!

Vesiasioita miettiessä tuli mieleen, että Vaasan ensimmäinen oikea vesijohto oli Hietasaarenkatu 3:ssa. Se oli arkkitehti Stenforsin talo ja pihalla oli kaivo, johon lisävettä saatiin Vaskiluodosta. Piharakennuksen vintillä oli iso vesisäiliö ja sinne talkkari hiki hatussa pumppasi veden ja sieltä korkeuksista se paineella tuli talon tarpeisiin...

Useita kaivoja oli Koulukadulla. Raastuvankadulla oli järeäkantinen pihakaivo raatimies Rewellin pihalla ja sen kansi oli jumalattomalla munalukolla suljettu kuivana aikana - eivät päässeet naapurit verottamaan kaivoa.

Nämä kolme jäljellä olevaa puistikkokaivoa ovat kauniita katukuvan koristeita.

Nykyihmiselle vesi on ihan itsestään selvä asia - kunhan kraanaa vääntää, niin tulee kylmää ja lämmintä vettä kuten haluaa. Ennen oli toisin. Esimerkiksi kun tätä kaupunkia mietittiin Klemetinniemelle, niin vastustajat vetosivat niemen huonoon vesitilanteeseen: vähän, huonoa ja ruskeaa oli kommentti. Aikoinaan Palosaaren satamaan juomavesi tuotiin ajoittain Vanhasta Vaasasta ajopeleillä, vettä kun oli niukasti.

Ei kannettu vesi kaivossa pysy, mutta edellä mainittu Hietasaarenkatu 3:n vesijohtovesi, Vaasan ensimmäinen, ´kannettiin´kyllä ajuripelillä Vaskiluodosta ja ilmeisesti pysyi kaivossa.

'''Peku Haapalinna'''

[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 37

2007-08-30T05:38:38Z

85.157.2.194:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 37'''

Piirroksen on tehnyt M. Niemi vanhasta valokuvasta ja se kuvaa kauppatorin pohjoisreunan tilannetta vuosisadan ensimmäisinä vuosina. Vasemmalla näkyy osa alkuperäistä C.J. Hartmannin taloa.

Alakerrassa oli kauppa ja kauppiaan asunto oli yläkerrassa. Tästä talosta onkin sarjassa kerrottu. Muistetaan, että kauppiaalla oli kaksi apulaista, jotka nukkuivat tiskin takana ja kylmällä ilmalla kauppias toi apulaisilleen tuopin paloviinaa lämpimäksi.

C J Hartman oli varmaan kaupungin ensimmäinen työnantaja, joka järjesti työpaikkaruokailun: apulaiset nimittäin söivät kauppiasperheen ruokapöydässä kuten perheenjäsenet ikään. Työpäivä oli 12-tuntinen, joten kunnon perheateria oli paikallaan.

Kauppapuistikon puolella oli piharakennus, jossa matkamiehet yöpyivät tullessaan Vaasaan Hartmanin kanssa kauppoja tekemään. Yllätys lienee monille, että Hartman oli kovasti suomalainen mies, Vähässäkyrössä syntynyt ja Vaasan Suomalaisen Lyseon perustajajäsen!

Keskimmäisen puutalon, tästäkin on kerrottu, takana oli ns. Lundénin talo ja sen yläkerrassa oli suomalainen alkeiskoulu kolme vuotta. Pihalla oli Lundénin paja ja siellä kaikki Vaasan linnan vangit raudoitettiin ja myös vapautettiin raudoista kakun kärsittyään.

Alkeiskoulun pojat saivat vapaasti katsella, kun konnia raudoitettiin kahleisiin, kaularenkaisiin ja inkvisitiosta opittuun liivirautaan.

Luokkahuoneitten alapuolella oli paloviinapuoti ja varmaan sieltä tuli omat höyryt poikien neniin, sillä ilmastointi oli avoin ikkuna! Jo oli koululaisilla varsinainen opiskelumiljöö, mutta kunnon miehiä sieltä vaan valmistui, näitä tulevia vaasalaisia porvareita ja maistereita ja kauniin Vaasan tekijöitä, vaikka konnat ja paloviina olivat päivittäisiä oppimestareita ...

Itku tulee silmään kuten matkasaarnaaja Paavo Ruotsalaiselle, kun ylpeä isäntä ei antanut jyväsäkkiä köyhille, kun katsoo tuota upeata ns. Finnilän taloa. Siihen iski Vaasantauti eli se revittiin samassa rytäkässä kun tuota oikeanpuoleisen kuvan mammuttikolossia Sampo-taloa alettiin rakentaa ...

Tämä kauppias Carl Johan Finnilän talo oli todellinen palatsi tässä kaupungissa. Piirrustukset on lääninarkkitehti K V Reinius päivännyt toukokuussa 1896. Palatsi oli puhdasta uusbarokki-tyyliä ja Reiniuksen ainut luomus, vielä hengissä oleva, on Vaskiluodon sokeritehtaan kellotorni, joka on yhden pyhälenkin arvoinen katseenvangitsija siellä.

Julkisivu näytti lyhyeltä, koska talo oli epätavallisen korkea kaksikerroksiseksi ja vain seitsemän ikkuna-akselia lisäävät vaikutusta. Keskioven yläpuolella oli pieni ja jykevä parveke. Kauppias asusti koko yläkertaa ja katutasossa oli kangaskauppa ja ruokatavarakauppa ja näissä oli jo kunnon leveät näyteikkunat. Kulmassa oli pieni puurakennus, jossa ilmeiseti tehtiin tukkukauppaa. Kun C J Finnilä vuonna 1919 kuoli, niin talo monien vaiheiden jälkeen tuli Teräksen hallintaan ja sitten Sampo-Tarmo osti kiinteistön.

No, siihen sitten rakennettiin tämä Sampo-talo eikä Vaasassa ole asukasta, joka ei tässä talossa olisi käynyt City-Marketissa, Seppälässä tai vaikkapa verovirastossa. Tämä kaikki on nykyaikaista kaupan ja liiketoiminnan keskittymistä ja siihen on tyytyminen, vaikka tässä Finnilän talossa esim. Teräksen aikaan oli kotoista poiketa vaikkapa suksikaupoilla ...

'''PEKU HAAPALINNA'''

[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 31

2007-08-30T05:38:02Z

85.157.2.194:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 31'''

== Vaskiluodon satama 1892 ==

Kaupungin satama on portti maailmalle ja laivan pillin vihellysääni on vapaan miehen symboli.

Vasen kuva on vuosisadan alusta ja otettu valokopioksi. Kuva saatiin käyttöön vaasalaisrouva Helena Luhtalalta. Kiitos.

Tässä vanhan allakan ohjeita merenkulkijalle:

Tässä vuosisadan alun ohjeita saaristossa veneilevälle huvila-asukkaalle. On syytä ottaa huomioon sataman kaksi eri möljää.

Vaskiluodon satama valmistui v. 1892, ja on se 1 kilometriä pitkän, Kaupunginselän poikki kulkevan penkereen kautta yhteydessä valtion rautateiden kanssa. Kaikki penkereeseen tarvittava sora on vedätetty Vanhan Vaasan kaupunkialueelta. Satamassa on kaksi lounaaseenpäin menevää möljää, joista pohjoinen on 600 ja eteläinen 450 jalkaa pitkä. Vedensyvyys on 24 jalkaa.

Pohjanlahdesta johtaa kaupungin satama-alueelle neljä kruununväylää, jotka kaikki yhtyvät Suurhevon (Storhästen) kallion luona, joka pohjoisessa rajoittaa Ristisataman selän (Korshamnsfjärden). Eteläisintä - Bergöön väylää - käyttävät ainoastaan pienemmät laivat, sillä se on paikoittain ainoastaan 10 jalkaa syvä. Bergööstä kaupunkiin on noin 30 kilometriä. Muutamia kymmeniä kilometriä Bergööstä pohjoiseenpäin on Pihlajaluodon saariryhmä (Rönnskär), jonka läpi johtaa sangen syvä, mutta mutkikas kulkuväylä, sekä vielä noin 30 kilometriä pohjoiseenpäin käy Pohjoiskarien väylä (Norrskär). Norrskärin majakan pohjoispuolelta, Pihlajaluodosta on kaupunkiin 50 ja Pohjoiskarista noin 80 kilometriä. Pohjoisin kulkuväylä pitkin rannikkoa on matala ja vaarallinen, jonka tähden sitä käyttävät ainoastaan pienemmät laivat.

Oikeassa kuvassa on jokaiselle vaasalaiselle tuttu Vaasanlaivojen satamaterminaali. Sen piirsi arkkitehti Asko Halme, Vaasan poikia. Joku on moittinut terminaalin rappuja, niitä joita käytetään laivaan noustessa, ovat kuulemma kapeat ja jyrkät. Siinä siis tullaajien hallissa. Leveätkin raput voivat olla kapeat, kun laivasta tulee ulos matkan jälkeen...

'''PEKU HAAPALINNA'''

[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 30

2007-08-30T05:37:40Z

85.157.2.194:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 30'''
(kuvat puuttuvat)

Vasemmanpuoleinen kuva on saatu käyttöön Felix Westeriltä ja samanlainen on KOP:ssä Vaasassa. Se on luultavasti otettu vuosisadan vaihteessa ja huom: teknillisesti varsin korkeatasoinen ikään verraten. No niin, tähän sitten nousi vaasalaisten tuttava KOP:n talo, Tosi on.

Tuo kivitalo on siinä vieläkin, tornin huippu ja ylin kerros on riisuttu pois. Etualalla on Hartmannin pränkkikatu ja oikean puoleisessa virallinen nimi on Hartmannin Kuja.

Tänään tuossa kaksikerroksisessa talossa on useita liikkeitä. Liisa Koski vanhimpana, Gyldfynd aika uusi kuten Yves Rocher, molemmat hellivät naisväkeä tuotteillaan ja sitten Ida Nurminen, aikoinaan Pitkälläkadulla vaikuttanut vanha alan liike, nykyään Salmen Ullan monipuolinen naistenvaatteitten ja liivien liike. On kovasti naisvaltainen tämä eräs Vaasan parhaista liikepaikoista! Useita liikkeitä on tässä ollut, kuten nuorikin vaasalainen muistanee.

Vanhan kivitalon toisessa kerroksessa on Vaasan Kliininen Laboratorio ja ennen siinä oli Vaasanlaivojen toimitilat. KOP:n oven turvallisessa kainalossa myy Hämäläisen Leipomo kirjoittajan ja monen muun mielestä Vaasan parasta hapanlimppua.

Mainittujen liikkeitten edessä on rautakaide. Se onkin tuttu monille 40- ja 50-luvun koululaisille. Espahan oli nuorten kävelyreitti iltaisin: Hartmannin talon nurkilta kuljettiin ylös Kirkkoapteekin kulmaan ja takaisin parin iltatunnin aikana. Tässä kaiteella myös istuttiin. Se olikin lyseon lehtorin, jutuissa mainitunkin, Mikko Mielosen mieliharmi. - Miltäs se nyt, pojat, tuntuu firmoissa, kun te siinä tangolla pyllistelette? Parempi vaan on teidänkin reippaasti kävellä, kehoitteli Mikko.

Tosi on - Lassila on Vaasassakin vaikuttanut pankkiguru ja huvila maakunnassa odottaa kiireistä miestä kesäksi.

J.S. Siren, sittemmin maailmankuulu arkkitehti ja professori piirsi talon vuonna 1939 ja maistraatti myönsi luvan rakentamiseen saman vuoden heinäkuussa. II Maailmansodan melskeissä rakennettiin ja talo kuuluu oleellisesti Vaasan kuvaan.

Monille vaasalaisille on KOPin pankkisalin joulukuusi tuttu ja nimenomaan kuulu kauneudestaan ja koostaan. Samoin on tuttu komea ja tonnin painava Heikki Häiväojan tekemä pronssireliefi alasalin takaseinällä.

'Koppi' kulkee kilvassa mukana eli nythän pankit painostavat pien- ja keskisuurten yritysten asioihin neuvomalla, lainaamalla, opastamalla ja kaikessa paperisodassa mukana ollen helpottavat yrittäjän toimintaa. Näitä yksityisasioita hoitaa tässä talossa pankinjohtaja Seppo Suomela, henkilöasiakkaitten vastaava hoitaja on pankinjohtaja Kauko Tommila ja konttorin koko toiminnasta vastaa ja on esimies pankinjohtaja Antti Koho.

Kellarikerroksessa ovat holvit ja lokerot, joissa asiakkaitten arvopaperit ja -esineet ovat hyvässä hoivassa. Katutason pankkisalissa tapahtuu kaikki yleisöpalvelu, 2. kerroksessa on mainittu yrittäjien palveluosasto ja 3. ovat henkilökunnan lounastilat ja pankin edustustilat.

Pankithan ovat ihmisläheisiä huolimatta ankarasta automaatiosta. "Pankkineitihän" se siellä hymyilee ja palvelee ihmisiä. Eikä tarvitse enää vetää pyhävaatetta päälle pankkiin piketessaan... imevästä ikäloppuun siellä saa alan palvelua asiantuntemuksella. Roope Ankka ja oravakin kuvissa! Tosi on.

'''PEKU HAAPALINNA'''

[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 21

2007-08-30T05:36:23Z

85.157.2.194:

[[Kuva:Vankilanranta.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 21'''

(Kuvat puuttuvat toistaiseksi

Miertz´in unelma - Kylpylä Kalarantaan ...

Jos tämä unelma olisi toteutunut olisimme saaneet mahtavan kuvaparin sarjaan Vaasa - muuttuva kaupunki. Kylpylää ei rakennettu, lähellä se tosin oli, mutta kuka oli tämä Mieritz? Hän oli saksalainen rakennusmestari, arkkitehti ja liikemies Johan Wilhelm Friedrich M.

Hän tulla tupsahti Vaasaan 1860-luvulla ja yritti muuttaa katukuvaa täällä viiden vuoden ajan ja meni Helsinkiin, jossa suunnitteli muutamia sen ajan ´villoja´mm Kaivopuistoon ja jäljellä on ainakin Tuulimäki, missä toimii Cygnaeuksen Galleria.

Kaupungin arkistossa on ainakin kaksi hänen rakennuspiirrustustaan jäljellä. Toinen on pitkäkatu 44:ään mamselli Julie Kullvikille suunniteltu puurakennus, joka nyttemmin on jo hävitetty ja toiset piirrustukset koskevat julkisivun muutosta saman kadun numeroon 36, Moliisin talo. Itse hän asui sitä vastapäätä numerossa 41.

Mihin kaatui Mieritzin päätähuimaava kylpyläidea, mannermainen kylpylä Kalarantaantahi nykyisen Kruununmakasiinin seutuville? Rakennettiin uusi Vaasa -teoksessa maist. Mirjam Lehtikanto kertoo kylpyläajatuksen vaiheet: "... elokuussa 1863 hän pyysi maistraattia osoittamaan hänelle sopivan paikan residenssitalon (Hovioikeus) ja lääninvankilan väliseltä ranta-alueelta voidakseen rakentaa sinne kylpylän. Piirrustukset olivat valmiina... maistraatti lykkäsi ratkaisun elokuun loppuun ja määräsi raatimies Strömstenin, kauppias Sjöbergin ja räätälimestari Kreijerin tarkastamaan ja mittaamaan tarkoitukseen sopivan maa-alueen.

Määräpäivänä Mieritz saapui maistraatin istuntoon. Hän pyysi saada hallintaansa 100 kyynärää (k=59,38 cm) pituisen ja yhtä leveän alueen rannan ja Rantakadun väliltä. Alue oli jo mitattu. Maistraatissa tuli kuuluviin eriäviä mielipiteitä. Raatimiehet Hultin ja Wallen pitivät paikkaa liian keskeisenä. Tästä huolimatta päätettiin kyseinen alue vuokrata Mieritzille 50 vuodeksi.

Asia alistettiin kuvernöörin vahvistettavaksi (Näin lähellä oli Vaasa saada kylpylän!!!) ...kuvernöörin virasto ei vahvistanut päätöstä, vaan huomautti, että paikka on asemakaavassa varattu yleiseksi puistoksi eikä sitä voida luovuttaa muuhun tarkoitukseen."

Tälläiseen keskenmenoon päättyivät vaasalaisen kylpylän syntyvaiheet. Mikä olisi ollut Vaasan kehityksen suunta, jos tänne olisi rakennettu oikea kylpylä? Kylpylän varassahan toinen merenrantakaupunki Naantali eli, kasvoi ja kehittyi vuosikymmenet ja nyt siellä on taas kylpyläperinne herätetty henkiin suurella menestyksellä.

Mieritz kuoli Helsingissä 48-vuotiaana ja luultavasti oli siellä hankkinut Suomen kansalaisuuden. Paras myöhään kun ei milloinkaan, sanotaan. Kun nyt tulevasta informaatiovallankumouksesta huolimatta tänne funtsataan kaikenmaailman kongressi- ja kokoustiloja, vaikka nämä tulevaisuudessa hoidetaan oman päätteen ääressä kotona, niin tehdäänkin Vaasaan Mieritzin miettimä kylpylä sopivaan paikkaan! Sinne aina riittää tulijaa, sen tietävät Naantali ja Ikaalinen. Onko ajatus liiaksi päätähuimaava, matkailulautakunta?

'''PEKU HAAPALINNA'''

[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 15

2007-08-30T05:35:07Z

85.157.2.194:

[[Kuva:Fylgia_1.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]
[[Kuva:Fylgia_2.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 15'''

- Mee Fylgiaan! Näinhän sitä sanottiin Vaasassa nelkyt- ja viiskytluvulla poikajoukossa, jos jollekin sattui fibaus, munaus jalkapallokentällä, koulussa tai jossain muussa senikäisten tärkeässä asiassa. Mikä ihmeen fylgia, kysyy sinipunatukkainen nykynuori?

Se oli kunnianarvoisa vanhainkoti Korsholman- ja Kauppapuistikon kulmassa. Fylgia-hem för de Gamla oli virallinen nimi ja siihen usein lisättiin'och rika'. Sillä varakkkaimpien paikkahan se olija muille löytyi Fatiooli'.

Marraskuun 3. päivänä 1890 oli juuri avatulle Handelsgillet'ille kokoontunut 39 daamia lehdissä julkaistun vetoomuksen houkuttelemina. Rouva Hanna Schauman, 32, tämä nuori rouva, piti sellaisen puhetaidon huikeimmatkin vaateet ylittävän puheen, että tulkinnan varaa ei löytynyt, kun yhdistys oli perustettu, sihteeri sun muut valittu ja nimikin lyötiin lukkoon jo 24. päivänä samassa kuussa.

Yhdistyksen tarkoituksena oli ylläpitää Handelskårenin varattomille sairaskassaa - varsin edistyksellistä touhua sata vuotta sitten! Syksyllä ja keväällä joka maanantai klo 16-19 pidettiin ompeluseuraa ja saadut varat menivät mainittuun tarkoitukseen myyjäisten kautta.

Kauppias G. H. Pesonen oli sairastunut yhtäkkiä ja antoi tehtäväksi monivuotiselle uskolliselle huushollerskalleen (noin silloin sanottiin) Augusta Rosbergille tehtäväksi toimittaa ja lahjoittaa omaisuus tälle yhdistykselle sanoen vain näin: - Augusta vet nog, kyllä Augusta tietää. Luulisin, että tämä on tässä kaupungissa nopeimmin ja yksinkertaisimmin tehty testamentti!

"Testamenttiin" kuului myös tontti Kauppapuistikolla ja sille nousi wanhan kuvan mukainen rakennus eri vaiheittain. Gröna vinden, vihreä vintti oli toisen kerroksen kuuden huoneen osaston nimi jostakin syystä!

Talvisodan ajaksi koko väki oli viety turvaan Maalahteen erääseen kouluun, koska johto ei uskaltanut jättää vanhuksia kaupunkiin, sillä täällä olivat kauheat pommitukset Uuden vuoden pyhien aikana, kai sota-ajan suurimmat. Kymmenen päivää evakuoinnin jälkeen putosi suuri pommi Kauppapuistikko 35 pihalle. Sehän vinottain vastapäätä silloista Fylgiaa ja viimemeinittu kärsi suuria vahinkoja. Mitenköhän olisi vanhusten käynyt silloin, jos ei viisas johto olisi vienyt heitä sinne Maalahteen?

Onhan tuollakin talolla vaiheita kuten elämänvaiheita sen asukkailla silloin. Lahjoituksin tuli paljonvaroja ylläpitoon ja muuhun. Tässä ei kuitenkaan ole tilaa sen suuren kirjon kuvaamiseen, mitä Fylgia kokonaisuudessaan merkitsee Vaasan ruotsinkielisille, nuorille ja vanhoille.

Uuden kuvan esittämä uusi Fylgia nousi vuonna 1968 tähän Koulukatu 34 numeroon, Köpingin talon viereen ja sopiipa kaupunkilaisen ohikulkiessaan omistaa kunnioittava ajatus nykyisille asukkaille; he ovat oman kekonsa kantaneet Vaasan hyväksi.

'''PEKU HAAPALINNA'''

[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 14

2007-08-30T05:34:46Z

85.157.2.194:

Vaasa- muuttuva kaupunki 14.
Kun vuonna 1932 kieltolaki loppui sai Vaasakin oman viinakauppansa eli handelin eli pitkäripaisen eli Alkon. Se toimi mm. Vaasanpuistikon ja Raastuvankadun kulmassa puutalossa, minkä paikalla on Sokoksesta konttorihuoneita, somistamo jne. Se paloikin 30-luvulla ja moni muistaa sen Glorian vieressä aina vuoteen -55 pitkine jonoineen ja senkin kaljakuskin, joka hevospelillä ajoi viinalasteja.Alkon termi kuuluu ja se on se tuttu postin nurkilla Kurteninkadulla. Tämä kakkonen, vanha, tuossa kuvassa, perustettiin tuohon taloon aluksi olutkauppana -59 ja -70 se sai täydet oikeudet.-Alko kakkonen Vaasassa on nyt Korsholmanpuistikon ja Klemetinkadun kulmassa punaisessa tiilitalossa, joita tänne Kapsökin nurkille on pesiytynyt useita tänne jäädäkseen. Säästäkää ihmeessä koko Kapsäkki muistoksi tuleville polville! – Me tultiin tähän keväällä -83 ja hyvä tässä on palvella asiakkaita. Tulee tässä mieleen mukava muisto: puoli vuotta oli kai tässä kauppaa tehty, kun eräs naisihminen tuli ostoksille ja ihmetteli että onko tämä Alko..Hän kun on luullut, että tässä on joku kirkko tai jonkun lahkon rukoushuone, muistelee Vaasa kakkosen esimies Olavi Salonen. Suomessa on Alkolla 10 valintamyymälää ja Vaasan ykkonen on yksi näistä. Salonen muistuttaa, että sielläkin täyspalvelu pelaa ja asiakasta neuvotaan esim. sopivan viinin valinnassa eri tarkoituksiin ja aterioihin kuten yleensäkin; alkolaiset neuvovat varsin miellellään. Suomalainen on vaan arka kysymään pelätessään paljastavansa tietämättömyytensä. Parempi se on ravintolassakin kysyä Alkon tuotteista hovimestarilta kuin esiintyä tietoniekkana ja tilata juomat malliin hajuvettä lihapulliin. Tämä uusi rakennus Alkon tilalla on tuota Vaasaan tullutta basaarimallia; makuasia, toiset pitää, toiset ei. Tuossa vanhassa Alkon talossa oli paljon yhteistä Vaasan Lyseon talon kanssa, joonialaista ja doorialaista koristelua ja ornamenttia. Olisikohan sen voinut vaikka säästää tuon tehorakennuksen tieltä kuitenkin?
'''
PEKU HAAPALINNA'''
[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 13

2007-08-30T05:34:29Z

85.157.2.194:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 13'''

[[Kuva:Kalaranta_1.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]
[[Kuva:Kalaranta_2.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]

Suomi on vesistöjen maa ja kalaisaa rantaa on paljon ja kalarantakin monessa kaupungissa. Vaasalaisten oma Kalaranta on maan paras ja mikäs siinä, se on kauppapaikka, viihtymäpaikka, venesatama ja pikkupoikien seikkailupaikka.

Kalaranta on suosittu. Sitä kuvaa sekin, että Pohjanmaan Museossa on runsaasti sitä kuvaavia valokuvia. Yllä oleva kuva on otettu tarkasti vuonna 1910. Sen on lahjoittanut Vaasan hyvin tunteva maisteri Mirjam Lehtikanto. Siinä näkyy työasuisia ja pyhäpukeisia ihmisiä. Laiturikuvio ei juurikaan poikkea nykyisestä. Tuossa keskellähän etualalla on tänään Shellin meribensa-asema. Takana keskellä tarkkasilmäinen näkee sen kuuluisan m/s Böljanin. Siitä on jo eräässä osassa mainittu, mutta aina se on maininnan arvoinen.

Böljan liikennöi Vaasan ja Sundomin välillä. Sundomin päässä lähellä laituria oli seurakuntien kesäpaikka ja kovin suosittu olikin. Partiolippukunta Vaasan Metsäveikot liikehti paljon lähimaastossa. Ja oli suuri uroteko kun sillä ´pommilla´ pääsi joskus edestakaisin!

Sitä tehtiin Vasabladetin veljesten Gunnar, Sven ja Harry Sundquistin kanssa, kunhan bränkadun muilta puuhilta ehdittiin... Sven on nyt lehdessä töissä, Harry Ruotsissa ja Gunnar saanut Ikuisuuden rauhan näiltä reissuilta.

- Kyl mä ny hyvä voi, vastasi G. kun näin hänet pari kuukautta ennen kuolemaansa kysyessäni että hur mår Du? Tässä on se juju, että jo kakaroina G. puhui aina suomea ja minä ruotsia, siis minkä osasimme ja niin meistä tuli kaksikielisiä, tapeltiinkin kyllä!

Kalahalli oli ja on luonnollisesti tutuin paikka. Nelkyt- ja viiskytluvulla siellä oli lohta runsaasti. Onko tänään? uskolliset astajat siellä tänäänkin asioivat. Ja kesäaamuna aistii Kalarannassa todellisen kesän meren suolaisen tuoksun kalanhajun kautta. Jyväskylän, Tampereen eikä Riihimäen ihminen näitä elämän hienouksia pääse kokemaan ...

Siinä kalahallin talossa on Pirkon kahvila, missä kalastajat, kalahallin ihmiset ja monet kaupunkilaiset kesäaamulla poikkeavat ihan omia aikojaan kokemaan tämän merenrantakaupungin henkeä kahvikupin ääressä ... monelle se on jokapäiväinen aamunavaus.

Vaasan Kalapäivä on jokakeväinen tapaus täällä ja kaupunkilaisia ja turisteja ajatellen Kalarannan seutu olisi hyvinkin hyödynnettävissä enemmänkin virkistystarkoituksiin. Kaupungin matkailulautakunta vaan ideoimaan...

Kalasatamana Kalaranta toimii tänä päivänä ja sitä kautta tulee se herkullinen tuore silakkakin vaasalaisille. Näin tuoretta ei monin paikoin saadakaan. Pirilaitaan ovat veneet täynnään silakkaa, kun kalastajat sattuvat sopiville apajille. Se on yöllä pyydettyä ja rantaan saapunut kuuden aikaan. Sopii mennä katsomaan näitä Pietarin kalansaaliita.

Jos joku vaasalainen on unohtanut Kalarannan, niin on syytä heti vaikka huomenaamulla poiketa sinne ja palata iloisena arkeen ja tajuta tämänkin Vaasan kaupunginosan harvinaisuuden arvon. Ja palaa varmasti uudelleen ...

'''PEKU HAAPALINNA'''
[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 11

2007-08-30T05:33:49Z

85.157.2.194:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 11'''

...tammikuun neljäs päivä 1953, sunnuntai, kello on kymmenen nolla nolla ja Ruotsalaisen Teatterin ja ravintola Ernstin ohi ajaa taksi, huomaa sattumalta toisesta kerroksesta ulos lyövät lieskat, hälyttää heti palokunnan. Sehän on lähellä kaupungintalon pohjakerroksessa kuten lukija muistaakin ja kahdessa minuutissa on sammutustyö täydessä käynnissä. Palo kestää koko sunnuntain ja maanantain aamuyöllä päästään tulen herraksi. Tämä on valtaisa ja vaarallinen palo; onhan palomiesten tiedossa, että teatterissa on ruudinkuivaa palonarkaa rekvisiittaa ja suuri varasto herkkiä maali- ja väriaineita. Räjähdystä ei onneksi tapahdu... paha pulma palomiehille sen sijaan on parituhatta tuijottajaa ja liian lähelle tunkeutujaa. Ilmainen live-show siinä pyörii vaasalaisten silmien edessä jatkoajalla yömyöhään.

Vasemmanpuoleinen vanha kuva on otettu palon aikana pihanpuolella ja uusi Kirkkopuistikon puolelta ja siinä tämä harmaa graniittirakennus on alkuperäinen elikkä säilyi tuossa palossa.

Viisi palokuntaa ja 240 miestä ahersi tulen kimpussa, yksi loukkaantui pudotessaan ja useat saivat savumyrkytyksiä. Palon syy ei ole koskaan selvinnyt. Teatterinjohtaja Elmer Green oli lähtiessään sammuttanut valot ja radiolaitteet kansliassa, sähkölaitteet oli huolellisesti katkaistu, valaistussysteemit oli uusittu pari vuotta aiemmin ja aamulla siivooja oli poistunut puoli kymmeneltä hiljaisesta teatterista. Muuta selitystä ei ole keksitty kuin jonkinlainen itsesytytys joko sähkölaitteista tahi näistä väriaineista.

Tämä oli kova isku suomenruotsalaiselle kulttuurille ja välittömästi toimeen tartuttiin, eli nyt oli saatava rahaa uuden teatteritalon rakentamiseen.

Johtaja Carl Estlander on kirjoittanut muistiin uuden teatteritalon rakennusvaiheita ja rahankeruuta:

Puoli miljoonaa kerättiin 5.1. Loppiaismatineassa. 7.1. Wärtsilä-Yhtymä lahjoitti saman verran. 1.2. esitettiin ruotsalaista Olympia-filmiä teatterin hyväksi. Samana päivänä maksoi Sampo-Yhtiö 8 milj. vakuutuksina. 3.2. ketjukahvikeräys tuotti 150 000. 17.2. näyttelijöille maksettiin palaneista omaisuuksista 890 000. Tukholmalaiset arkkitehdit David Hellden ja Eric Söderberg esittivät alustavat piirrustukset ja helsinkiläinen kollega B. Lilljequist esitti useitakin ehdotuksia. Hänen piirrustustensa mukaan talo sitten rakennettiin ja tämä herra lahjoitti nämä kolmen miljoonan piirrustukset ja talo vihittiin käyttöön 24.9.1955. Vauhti oli siis valtava.

Egen Härd lahjoitti tämän tontin ja samassa summassa tuli myös ravintola Rantapaviljonki Wasa Teaterin säätiön omistukseen 22.-23.4. Kuninkaallinen Oppera Ruotsista vieraili Helsingissä ja rahat tulivat Vaasaan... 4.4. valtiovarainministeriö antoi dispanssina lahjoituksille verovapauden ja 20.6. aina kulttuuria tukenut Vaasan Höyrymylly kartutti miljoonalla konsuli Victor Bruunin muiston kunnioittamiseksi; hän oli teatterin hallituksen jäsen kolmisenkymmentä vuotta.

Tuo varojenkeruu sai mitä ihmeellisimpiä muotoja nimenomaan Ruotsin puolella. Eräs konsuli lahjoitti tuhat kiloa banaaneja myyntiin, kustantaja Åhlen & Åkerlund lahjoitti koko vuoden provisiot Suomessa myymistään aikakauslehdistä, Upsalassa pidettiin suuret juhlat ja prinssi Wilhelm kunnioitti kisoja läsnäolollaan ja oli siellä rahankeruun virallinen suojelija. Eri hintaisia tiilikuponkeja myytiin ja nimensä sai ostaja tästä erikoiseen kirjaan, oman tuolin sai ostaa teatteriin ja niin ovatkin kaikki tämän teatterin tuolit nimikkotuoleja. Ja naisethan ovat näissä asioissa aina aktiivisia ja suuren työn teki Wasa Teaters Damkommitté, sehän tänäänkin toimii kuten vastaava suomalaisessakin teatterissa. Kiitos heille! - Ruotsista kerättiin 34 miljoonaa ja Suomesta 76 miljoonaa.

Tästä rahasavotasta puhuttiin ja kohuttiin eikä syyttä; vastaavaa ei ole suomalainen kulttuurielämä ennen eikä jälkeen kokenut. Kyllä on syytä meikäläisten "junttien fintuppien" nostaa olemattomia hattujamme tälle valtaisalle työlle ja nimenomaan ruotsinkielisten suurelle solidaarisuudelle ja yhteenkuuluvaisuuden vahvalle hengelle. Lycka till sano Viljon etsijä.

'''PEKU HAAPALINNA'''
[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 10

2007-08-30T05:33:27Z

85.157.2.194:

[[Kuva:Osuuspankki.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]
'''Vaasa - muuttuva kaupunki 10'''

Torihan on Vaasan sydän, pyöritään siinä sitten vielä. Tämä vanha kuva on otettu tällä vuosisadalla ja suunta on nykyisen City Marketin ovelta. Sehän oli 'vaate- ja kellotalo'. Marin on mainittava heti, sillä se oli johtava alan liike sotien jälkeen kaupungissa. Siellä sai veljellisen palvelun ja kourallisesta romua tehtiin kyllä käypään hintaan kello kenelle tahansa. Pone Helin siellä ainakin työskenteli ja valmista syntyi, vaikka huuli lensi...

Muotitietoinen vaasalainen daami ei mennyt vaateostoksille kuin tämän talon Lintamolle ja siinä sijaitsivat myös Lassie ja Asp (kulmassa kangaspuoti).

Tupakkamainontaa ei saa tehdä, mutta voi tässä mainita, että Vaasan suurin neonvalomainos oli katolla; koko katon pituinen ja siinä luki 'Klubi piristää piggar upp'. Se oli vihreä väriltään ja liekö ollut rikki vai aikaansa edellä kun se välkkyi koko ajan epämääräisessä tahdissa. Ja se oli pakko jokaisen huomata, joka ensimmäistä kertaa tuli Vaasaan.

Asp'in lastenosasto oli vasemmalla puutalossa. Silloin ei hehtaarihalleja tunnettu ja tavaraa sai näistä yksilöllisistä liikkeistä ihan joustavasti ilman jonojaja piipityksiä... Talon edessä oli jonkinmoinen viheralue miehenmittaisine puineen, pikkukeidas paikallaan.

Tänään on tontin vallannut Vaasan Osuuspankki, se Kyllä-mainostaja, ja hyvin istuu arkkitehtonisesti viereiseen Commerceen, vaikka tyylit ovat erilaiset. Ennen katsottiin Marinin kellosta tarkka aika, nyt sen saa samalta kohdalta OP:n kellosta. Aika ei ole enää rahaa, vaan ajoitus, sanovat Juppimiehet! Ne menevät. Talossa on myös työvoimatsto.

Kun tätä taloa katsoo Ylätorin puolelta, niin siinä on kyllä arkkitehtitoimisto K. Kyyhkynen Oy onnistunut ihan nappiin. Se on sopusuhtainen ja sulautuu Alatorin silhuettiin näin maallikonkin silmissä. Katsokaapa! Pääurakoitsijana on ollut rakennustoimisto I. Berg Oy.

Katutasossa on tavallisten kuolevaisten pankkipalvelut viihtyisässä ympäristössä. Lainananoja saa vaivautua jo toiseen kerrokseen. Kellarikerroksessa ovat mm. tallelokerot, henkilökunnan sos.tilat, kabinetti, keittiö, autohalli ja paljon muuta.

Ullakkokerroksessa ovat takkahuone, sauna, pesuhuone, pukuhuone, sos.tilat, kylmävarasto ja näköalat mahtavat.

'''PEKU HAAPALINNA'''
[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 4

2007-08-30T05:33:04Z

85.157.2.194:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 4'''
(kuvat puuttuvat)

Kuvassa tuttu näkymä Präntööltä kaupunkiin tulevalle. Wanha kuva on viitisenkymmentävuotias. Kirkko on keskellä kylää siinä kuten asiaan kuuluu. Oikealla on entinen Suomen Pankin rakennus, uusihan tuli viiskytluvulla. Vasemmanpuolen viimeinen talo on n.s. Kirkkoapteekin talo. Se ei ole C A Setterbergin piirtämä yleisen luulon mukaan, vaan jonkun hänen aikalaisensa. Sehän on tyypillinen vaasalainen aikansa talo.

Siihen sisältyy erikoisuus, joka on syytä kertoa tutulle ja turistille; se on Vaasan ja koko Suomen ensimmäinen talo joka on piirretty, mitoitettu ja rakennettu metrijärjestelmän mukaan, tuumat sun muut arssinat olivat mittoina ennen, tsaarinajan järjestelmää lähinnä.

Palohan pelästytti Vaasan perusteellisesti ja saimme perinnöksi mm. palokadut, "pränikadut". Ne vielä tänäänkin ihmetyttävät ulkopaikkakuntalaisia. Kuvan talot ovat vuoden 1856 rakennusjärjestyksen mukaisia: 2-kerroksisia, rapattuja ja asemakaava suorastaan luonnottoman väljä ruutukaava. Tämä kaikki paloturvallisuuden vuoksi!

Monien vaiheiden jälkeen Vaasan kirkkoa päästiin rakentamaan kesällä 1860 ja lopputarkastus oli 1867. Sekin oli "Vaasan isän" C A Setterbergin piirtämä. Se oli tyylipuhdasta englantilaista gotiikkaa. Siihen kuuluvat tylpät tornit jotan nyt katkeavat siivet huhuilta, että tornit ovat vajaat eli ei suppiloa kun muka maaperä ei kestänyt. Ei siis pidä paikkaansa!

Tuota suppilomallia yritti intendentti Lohrman kirkkoon ja Setterberg tyrmäsi ajatuksen mm. viittaamalla ettei tylpässä tornissa voinut palovahti tähystää...

Syksyllä v. 1860 Setterberg ilmoittaa maistraatille, että suuren tornin portaat on rakennettu vastoin hänenmääräyksiään ja haljenneet. Tämän vahingon korvasivat muurarit 25 ruplalla. Seuraavana syksynä täytyi melkein valmiin kirkon rakennustyöt keskeyttää, koska torniin oli ilmestynyt halkeamia. Pitämänsä tarkastuksen tuloksena lausui lääninarkkitehti Chievitz, että torni oli suurimmaksi osaksi revittävä. Hänen käsityksensä mukaan mitään virhelaskelmaa ei ollut tapahtunut, vaan halkeamat johtuivat joko työn huolimattomuudesta tai rakennusaineista. Mistä halkeamat johtuivat, on jäänyt selvittämättä. Tornin repimistä seuranneet valvojat huomasivat jonkun verran huolimattomuutta muurauksessa, mutta ei siinä määrin kuin tornin sortuminen edellyttäisi. V. 1862 tarkasti Lohrmann piirrustukset uudelleen löytämättä niistä virhettä. Hänen sanojensa mukaan ne tarjosivat tavallisten teoreettisten ja käytännöllisten sääntöjen mukaanriittävän varmuuden tornin kestävyydestä. Senvuoksi tornin halkeaminen oli hänestä kaikista staattisista suhteista poikkeava luonnonilmiö.

'''P. HAAPALINNA'''

[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 2

2007-08-30T05:19:38Z

85.157.2.194:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 2'''
(kuva puuttuu)

Suomen Pankin wanhakin talo oli noin komea, kuva on kolmekymppinen. Vasemmalla häämöttää Hovipuistikko vitonen, siinä oli suosittu kahvila Dam-Café. Kutsuttiin siis Naiskahvilaksi, kuuluisa baakelseistaan ja nykyäänkin siinä siskokset myyvät kaupungin parhaat leivokset, näin on! Kyllä tuolla kahvilan nimellä olisi nykyään imua, kun naiset laajentavat reviiriään...

SP:ssa oli luultavasti kaupungin ensimmäinen kolikonlaskukone. Kun Puhelinlaitoksen tsuppari toi sinne säkillisen puhelinkoppien kolikoita, niin sieltä löytyi kymmenien eri maiden kolikoita. No, se johtui siitä, että Vaasan satama oli erittäin vilkas tuonti- ja vientipiste vielä viiskytluvulla. Merimiehet panivat puh. koneisiin omien maittensa kolikoita ja varmaan suomalaiset ulkolaisia heille arvottomia rahoja.

Vahtimestarin aamutoimiin kuului pankinjohtajan kymmenen kappaleen lyijykynäsarjan teroittaminen, oi niitä aikoja, kun vertaa tämän päivän persoonattomaan pankkitekniikkaan ja koneelliseen palveluun, - ei palaa aika entinen, laulaa salakuljettaja Laitinen Kotkan satamassa.

Erikoista oli tämäkin: siihen aikaan poltettiin paljon setelirahaa ja se tapahtui Setelipainossa Helsingissä. Vaasassa pankinjohtaja, notarius publicus (julkinen notaari) ja vahtimestari kolmeen pekkaan pakkasivat tuhannen setelin niput peltilaatikoihin tarkasti laskien ja työnsä kuitaten. Kymmeniä miljoonia silloista rahaa niissä meni polttouuniin. Kun vahtimestari starttasi kymmenisen peltilaatikkoa kumirattailla, hän soitti Poliisilaitokselle, että nyt mennään ja sieltä 'dekkari' kulki tykki taskussa kadun toisella puolella. Matka ei ollut pitkä, sillä pääposti sijaitsi Rewellin korttelin kaupungintalonpuoleisesen sivun kohdalla - tästä talosta myöhemmin lisää...

Suomen Pankin konttorista kasöörit hakivat firmojen palkkarahoja, palkat maksettiin tilipusseissa eikä muovirahasta ollut tietoakaan, ei edes muovipusseista!

Tuo uusi pankkitalo valmistui 50-luvun alussa ja siellä kymmenet koululaiset tienasivat kesällä taskurahoja. Silloin oli rakennuksilla paljon ihmisiä, ei ollut elementtejä, automatiikkaa, käsipelillä paljon pelattiin. Kertoivat, että siellä yks ukko kävi kuukausikaupalla aamulla ja illalla vain nimenhuudossa ja muualla töissä, mene ja tiedä! Tupla palkka, siis.

Onhan tuo uusikin Suomen Pankin talo jo keski-ikäinen, mutta upea sisältäkin ja varmaan toimiva.

'''PEKU HAAPALINNA'''
[[Luokka:Vaasa]]

Vaasanpuistikko Vasaesplanaden

2007-08-27T06:22:08Z

85.157.2.194:

<gallery>
Kuva:Ent_centrum.jpg |Kuva: Johan Hagström Entinen Centrumin tavaratalo
</gallery>

Peku Sommerfelt

2007-08-26T11:35:22Z

85.157.2.194:

[[Kuva:Peku_s.jpg|frame|left|Peku Sommerfelt 2006]] Peku Sommerfelt (aik. Pertti Haapalinna] kirjoitti -80 ja 90 luvuilla kymmeniä vaasa-aiheisia juttuja Wasa Tidningeniin, Uuteen Vaasalaiseen ja Vaasan Ikkunaan.

Sommerfeltin juttuarkisto sisältää mm. laajan Vaasa - muuttuva kaupunki - sarjan, missä kirjoittaja vertaa samasta kameranäkymästä tuttua kohdetta nyt ja vuosikymmeniä sitten. Juttujen keskienen idea on vanha ja uusi valokuva samasta näkövinkkelistä.

Juttuarkiston siirtäminen digitaaliseen muotoon on ongelmallista ja aikaavievää, koska arkisto muodostuu lehtileikeistä ja valokopioista, jotka on ensin muutettava digitaaliseen muotoon.

Toinen suuri ongelma ovat valokuvat, jotka on "löydettävä" uudelleen. Asiaa auttaisi varmasti yhteistyö jonkun vaasalaisen postikorttien keräilijän kanssa.

Sommerfeltin mielenkiintoisen arkiston digitaaliseen muotoon siirtämisessä tarvitaan vapaaehtoista työvoimaa. Jos aihe kiinnostaa, voit ilmoittautua vaasalaisia.info-sivuston palautelomakkeen kautta.

[http://www.vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php/Peku_Sommerfeltin_kirjoituksia Peku Sommerfeltin vaasa-kirjoitukset]

Tekniikan ihmeitä

2007-08-20T08:37:45Z

85.157.2.194:

*[[Patanokka Volvo]]
*[[Ford toimi tovin Vaasassa]]

Vaasalaisia kylähulluja

2007-08-20T08:35:02Z

85.157.2.194:

Vielä 50- ja 60-luvuilla jokainen vaasalainen tunnsi ja tiesi kylähullunsa. Sitten he vain katosivat tai ainakin heidän määränsä väheni huomattavasti. He olivat yleensä harmittomia ja ympäristön hyväntahtoisen pilkanteon kohteita. Varsinkin vanhempi väki muistelee heitä rakkaudella: oli Hullu-Lauri, Pomppa-Sulo, Topi, Storgårdin Hullu Veli ja monta muuta. Heidän kohtaamisensa pakotti miettimään asioita ja ehkä jopa muuttamaan asioiden tärkeysjärjestystä. Nyt nämä ihmiselämän koetinkivet on siivottu kaduilta laitoksiin ja hiljennetty kemikaaleilla, vaan ei ehkä aivan kaikki.

*[[Kylähullut I]]
*[[Kylähullut II]]
*[[Kylähullut III]]

Edvin Hevonkoski ja muita ITE-taiteilijoita

2007-08-19T06:41:29Z

85.157.2.194:

*[[ITE_taide]]
*[[Graffitit]]
*[[Töhryt]]

Miten paikallinen taiteilija kokee oman elinympäristönsä?

2007-08-19T06:36:13Z

85.157.2.194:

*[[Johan Hagström]]
*[[Hannu Ojala]]
*[[Aleksanteri Salsa]]
*[[Reino Selkäinaho]]
*[[Einari Uusikylä]]

Taiteiden Yö

2007-08-11T04:25:46Z

85.157.2.194:

'''Taiteiden yö'''
Vaasan Taiteiden Yö on todellinen kansanjuhla. Elokuisen illan ja yön aikana kaupunki on täynnä tapahtumia ja yllätyksiä. Taide- ja kulttuurielämyksiä on tarjolla pitkälti toista sataa ja myös muunlaista toimintaa esiintyy runsaasti. Monipuolista ohjelmatarjontaa on toteuttamassa puolensataa eri järjestäjää; kulttuuri- ja taidelaitoksia, yhdistyksiä ja yhteisöjä, työryhmiä ja yksityisiä kansalaisia.

Vuoden 2005 Taiteiden Yö oli suurmenestys. Tämän vuoden (2007) Taiteiden Yö järjestetään '''10.8.''' Siinä samassa vietämme myös kaupungin 400-vuotissyntymäpäivää.

[http://www1.vaasa.fi/taiteidenyo/Taiteidenyo_05/default.htm Taiteiden yö 2005]

[[Taiteiden Yö 2007]]

{{Ajankohtaista}}

Edvin Hevonkoski ja ITE-taide

2007-07-29T10:19:30Z

85.157.2.194:

'''Kevät 2005''' 
''Tapio Parkkari'' 

Suomen ITE-taiteen Nestori, Edvin Hevonkoski, (84 v. 2007) toivoo että Edvininpolusta ja polun ympäristöstä syntyisi kansallinen tai kansainvälinen ITE-taiteen, outsidertaiteen näyttelypuisto. Asevelikylän luontopolku ja ympäristö muodostavat maisemallisesti rikkaan ympäristön tällaiselle hankkeelle.
ITE-taide

Rakkaalla ilmiöllä on monta nimeä: outsider art, itseoppineiden taide, art brut, nykykansantaide… Suomalaisilla on tarjottavanaan tähän kansainväliseen nimilistaan ihan oma lisänsä, ITE-taide, joka tulee sanoista ’itse tehty elämä’. – Eurooppalaiset asiantuntijat sanovat, että suomalainen ITE-taide on outsider-taiteen kentällä omaperäistä ja selvästi muista poikkeavaa, kuvailee Maaseudun Sivistysliiton kulttuuritoimenjohtaja Liisa Heikkilä-Palo.

'''Aamupäivä Edvininpolulla''' 
Aamupäivä Edvininpolun korsulla. Aurinko täplittää maaston niin että ympäristön yksityiskohdat katoavat. Edvin istuu tutulla paikalla korsumuseon savusaunan edessä. Kahdeksankymmentäkaksi vuotta painaa. Sen myöntää Edvinkin.

-Minulta loppuu voimat. En oikein enää jaksa.

Lause jää väreilemään ilmaan. Edvinin olemus kertoo että lauseessa on totta ainakin toinen puoli.. Todellisuudessa mies on jatkuvassa työn touhussa. Tänäkin keväänä ilmestyi Edvininpolun varrelle uusi teos – ufo ¬- ja verstaassa valmistuu vuohia ja pässi.

-Minä en ole mustasukkainen tästä alueesta. Toivon että tänne syntyisi ITE-taiteilijoiden näyttelypuisto. Tilaa on vaikka millä mitalla. Kaikki samanhenkiset kaikkialta ovat tervetulleita. Mitä enemmän taidetta – sitä elävämmäksi tämä metsä tulee, sanoo Edvin.

-Nuorempana pelkäsin, että ihmiset nauravat töilleni, mutta sitten tajusin, että hyvä vaan jos hekottavat. Jos he itkemään rupeavat, sitten minä lopetan, Hevonkoski sanoo.
Edvinin visio on Edvininpolun reunojen ja koko lähimetsän täyttäminen ITE_taiteella. Jos intoa riittää niin taidepuistoa voisi laajentaa vaikka kuinka pitkälle. Unelmaa eivät häiritse edes lähistön omakotialueelta kuuluvat rakentamisen äänet.

Juuri näin pitää olla. Ihmisen pitää unelmoida, kuvitella suuria. Vain sillä tavoin syntyy liikettä. Aivan hyvin Vaasassa voisi olla ITE-taiteen ulkopuisto, jonne maailman liiteri-. ja pihanperäpicassot toisivat työnsä esille. Ajatus on kiehtova varsinkin kun se Vaasassa sisältää myös sen, että kaupunki on parisenkymmentä vuotta halunnut profiloitua virallisen taiteen mekkana – Art Citynä.
'''
Edvininpolku''' 
Edvininpolku sai alkunsa sattumasta vuonna 1981. Edvin oli näperrellyt omakotitalonsa pihalle pari kolmemetristä taideteosta. Vaimo Elli sanoi, että nyt saa riittää. Samaan aikaan ryhdyttiin rakentamaan Asevelikylän kuntopolkua ja Edvin vei teoksensa polun varteen. Siitä lähti kasvamaan runsaan 200 omatekoisen teoksen galleria. Enimmillään esineitä oli noin 300. Jossakin vaiheessa kaupungin herratkin heräsivät, mutta se oli jo myöhäistä. Ainoksi keinoksi jäin tapipua tapahtunaeen edessä ja ottaa siitä kaikki hyöty irti, Syntyi kansallista mainetta saavuttanut Edvininpolku.
Nyt lahottajasienet ja hevosmuurahaiset ovat tuhonneet puusta valmistetut teokset, joita oli enimmillään runsaat sata.. Hevonkoski ei sano, että ne olisi voitu pelastaa jos asioihin olisi tartuttu. Ainoa mitä Hevonkoski suostuu sanomaan on, että luonto on ilkityön takana, ei ihminen.

'''ITE-puisto''' 
Ajatus ITE-taiteen kansainvälisestä puistosta on kaunis, mutta kieltämättä epärealistinen. Sellaisen toteuttaminen edellyttäisi oman organisaation luomista ja suuren summan rahaa. Toisaalta – tässä olisi haaste menestyvälle v aasalaiselle eollisuudelle. Esimerkiksi Vaconin imagoon se sopisi hyvin.
Hevonkoski edustaa puhtaimmilaan nykykansantaiteeksi kutsuttua ilmiötä. Suomessa tajuttiin vasta muutama vuosi sitten ITE-taiteen merkitys. ”Kun jokin uusi ilmiö kolkuttaa taidemaailman portteja, se antaa syyn tarkistaa, mitä oikeastaan pidämme taiteena ja miksi, on professori Helena Sederholm sanonut.

Vaasalaiset eivät ole ymmärtäneet, että meillä on kansantaiteilija, jonka työt linkittyvät suurempaan kansainväliseen perinteeseen. ITE-taide on puhuttelevaa ja syvällistäkin. Hevonkosken työt täydentäisivät esimerkiksi Kuntsin modernin taiteen kokoelmaa

Kesä 2005

[[Luokka:Vaasa]]
[[Luokka:vaasalainen taiteilija]]

Onko Edvinnpolku tuhottu?

2007-07-23T11:10:31Z

85.157.2.194:

[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_12.jpg|thumb|300px|Kuva: Tapio Parkkari]]
[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_1.jpg|thumb|300px|Jussi Kngas ja Edvin Hevonkoski Kuva:Tapio Parkkari]]
[[Kuva:Edvin_Hevonkoski_28.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]

'''Onko Edvininpolku tuhoutunut?'''

'''Kysymyksessä on valtakunnantason kulttuuriskandaali'''''

Kiasman ITE-taiteen näyttelyn symboli on tänä kesänä (2005) vaasalaisen ITE-taiteilija Edvin Hevonkosken metallityö presidentti Tarja Halosesta. Teos sijaitsee valtakunnan parhaimmalla paikalla Kiasman edessä. Hevonkosken kotikaupungissa Vaasassa asiaan ei ole juuri reagoitu. Edvininpolun reunat, jonka varrella Hevonkosken työt Vaasan Asevelikylässä sijaitsevat, kasvaa umpeen pensaikkoa. Lahottajasienet, hevosmuurahaiset ja mopopojat - tässä järjestyksessä - ovat tuhonneet yli puolet noin 200 teoksesta. Ainoastaan metallista valmistetut teokset ovat välttyneet tuholta.

-Kysymyksessä on valtakunnantason kulttuuriskandaali, sanoo Asevelikylän emeritus-kyläpäällikkö, kaupunkihistoroitsija '''Jussi Kangas'''. Kangas on yksi valtakunnallisesti tunnnetun Edvidinpolun käynnistäjiä. Nykyinen vastuu Edvininpolun kunnosta on Edvininpolun perinneyhdistyksellä.

-Perinneyhdistys ja Vaasan kaupunki voisivat hoitaa asiansa paremmin. Nyt suurin osa jäljellä olevista taideteoksista on peittynyt ruohikkoon ja pensaikkoon.

Näkee selvästi että polusta ei enää huolehdita, manaa Kangas. Käynti paikan päällä todistaa Kankaan puheen todeksi. Aivan polun varrella sijaitsevan korsun takana on valtava röykkiö sinne jätettyjä laudanpätkiä ja rojua..

Polun varrella on kymmenittäin lahonneita ja tunnistamattomiksi turmeltuneita teoksia. Esimerkiksi Vaasan entisen kaupunginjohtajan, Sanomalehti Kaleva Oy:n toimitusjohtaja '''Martti Ursinia''' kuvaavasta teoksesta on jäljellä enää lahonnut pää.

On selvää, että jos asiaan olisi puututtu ajoissa, olisi suurin osa teoksista olisi voitu pelastaa lahottajasieniltä ja hevosmuurahaisilta.

-Tottakai teosten tuhoutuminen harmittaa mutta aivan yhtä paljon harmittaa se, että kuntopolun reunukset ovat kasvaneet umpeen. Taideteosten ympäristö pitäisi raivata. Kyllä kolmiulotteista taideteosta pitää päästä tarkastelemaan joka suunnasta, sanoo Kangas.

Kangas myöntää, että n.1,5 kilometriä pitkän kuntopolun reunuksien raivaaminen on kohtuuton urakka perinneyhdistykselle, mutta yhdessä kaupungin kanssa se on mahdollista. Polun varrella on Kankaan mukaan mm. kaupungin sinne aikoinaan tekemä levähdyspaikka pöytineen, joka on tosin nyt sortunut.

-Se on todiste siitä, että kaupunki on ainakin jollakin tavalla joskus sitoutunut huolehtimaan kuntopolusta.

Edvin Hevonkoski (82, ) ei halua nostaa syyttävää sormea mihinkään suuntaan. Taitelija myöntää että pahalta tuntuu.

Kiasmassa meneillään oleva ITE-taiteen näyttely on herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota. Huomion myötä myös Hevonkoski on noteerattu kansainvälisesti. Kaksi taiteilijan työtä – Hannele Pokka ja Pako Impivaarasta - matkaavat parin kuukauden kuluttua Moskovaan kansainväliseen outsidertaiteen katselmukseen.

Edvin Hevonkoski ei omien sanojensa mukaan ole enää pitkään aikaan jaksanut kiertää polkuaan. Sen sijaan korsumuseolla hän käy päivittäin. Korsumuseo on autenttinen II-maailmansodan aikainen miehistökorsu, huoltokorsu ja savusauna. Korsussa on aitoa esineistöä. Korsukylä on Edvininja koko talkooporukan kunnianosoitus rintamamiehille ja lotille. Savusaunassa järjestetään edustussaunoja.

-Jonkin verran lohduttaa se, että luonto on tällä kertaa suurin ilkityön tekijä, tyytyy taiteilija kommentoimaan.

Tapio Parkkari
Ti. 23. elokuuta 2005
Julkaistu vaasalaisia.info-blogissa