Vaasapedia - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Wasalandia

2006-10-29T13:53:42Z

85.157.100.172:

'''Voit käydä keskustelua Wasalandiasta klikkaamalla kohataa Keskustelut:'''

Vaasan Vaskiluodon perhekohteet huvipuisto Wasalandia, Kylpylä ja uusi Vesipuisto Tropiclandia sekä leirintäalue Top Camping Vaasa valmistautuvat kesään. Muokkaa artikkelia.

'''Huvipuisto Wasalandia'''
avaa ovensa yleisölle vappupäivänä 1.5.2006. Huvipuiston aukeaminen on aina ensimmäisiä varmoja kesän alkamisen merkkejä. Toukokuussa Wasalandia on auki aina lauantaisin ja luokkaretkiviikolla 22.-27.5. 2006 joka päivä klo 11.00 alkaen. Huvipuisto on auki joka päivä 3.6.- 13.8. välisenä aikana.Tarkista aukioloajat nettisivuilta www.wasalandia.fi

Wasalandian kaikista riemuista pääsee nauttimaan maksamalla vain yhden sisäänpääsymaksun. Wasalandiassa on viime kesän jälkeen lisätty jälleen eri teema-alueiden toimintoja. Huvipuiston uutuus on 3D Elokuvateatteri , jossa voi katsoa kolmiulotteista vauhdikasta filmiä. Katsojat tempautuvat tapahtumiin mukaan, koska teatterin penkit liikkuvat filmin tahdissa. Pelihallissa on vapaasti testattavina uusimmat Xbox -pelit ja kymmeniä muita ajolaite- ja taitopelejä. Kaikki viihdepelit ja automaatit ovat vapaasti asiakkaiden käytössä huvipuiston alueella. Kummituslinnaan on myös ilmestynyt uusia kauhistuttavia juttuja.... Lisäksi alueen ravintoloita on uusittu.

http://www.wasalandia.fi

<div class="boilerplate metadata" id="ajankohtaista" style="background-color: #f7f8ff; border: 1px solid #8888aa; margin: 1em 4em; padding: 0 10px; text-align: center; clear: both;"><span style="float:left; padding: 5px"></span>
Tämä artikkeli tai osio kertoo '''[[:Luokka:ajankohtaista|ajankohtaisista]] tai meneillään olevista''' tapahtumista.
<span style="font-size: 80%"><br />Tiedot saattavat muuttua nopeasti tapahtumien edetessä.</span><br />
</div>
<includeonly>[[Luokka:Ajankohtaista]]</includeonly>

[[Luokka:Vaasa]]

Edvinin taidepuisto ja Korsumuseo

2006-10-29T13:52:41Z

85.157.100.172:

Suomen ITE-taiteen Nestori, '''Edvin Hevonkoski''', (82) toivoo että Edvininpolusta ja polun ympäristöstä syntyisi kansallinen tai kansainvälinen ITE-taiteen, outsidertaiteen näyttelypuisto. Asevelikylän luontopolku ja ympäristö muodostavat maisemallisesti rikkaan ympäristön tällaiselle hankkeelle.

'''ITE-taide'''
Rakkaalla ilmiöllä on monta nimeä: outsider art, itseoppineiden taide, art brut, nykykansantaide… Suomalaisilla on tarjottavanaan tähän kansainväliseen nimilistaan ihan oma lisänsä, ITE-taide, joka tulee sanoista ’itse tehty elämä’. – Eurooppalaiset asiantuntijat sanovat, että suomalainen ITE-taide on outsider-taiteen kentällä omaperäistä ja selvästi muista poikkeavaa, kuvailee Maaseudun Sivistysliiton kulttuuritoimenjohtaja '''Liisa Heikkilä-Palo'''.

'''Aamupäivä Edvininpolulla'''
Aamupäivä Edvininpolun korsulla. Aurinko täplittää maaston niin että ympäristön yksityiskohdat katoavat. Edvin istuu tutulla paikalla korsumuseon savusaunan edessä. Kahdeksankymmentäkaksi vuotta painaa. Sen myöntää Edvinkin.
-Minulta loppuu voimat. En oikein enää jaksa.

Lause jää väreilemään ilmaan. Edvinin olemus kertoo että lauseessa on totta ainakin toinen puoli.. Todellisuudessa mies on jatkuvassa työn touhussa. Tänäkin keväänä ilmestyi Edvininpolun varrelle uusi teos – ufo ¬- ja verstaassa valmistuu vuohia ja pässi.

-Minä en ole mustasukkainen tästä alueesta. Toivon että tänne syntyisi ITE-taiteilijoiden näyttelypuisto. Tilaa on vaikka millä mitalla. Kaikki samanhenkiset kaikkialta ovat tervetulleita. Mitä enemmän taidetta – sitä elävämmäksi tämä metsä tulee, sanoo Edvin.

-Nuorempana pelkäsin, että ihmiset nauravat töilleni, mutta sitten tajusin, että hyvä vaan jos hekottavat. Jos he itkemään rupeavat, sitten minä lopetan, Hevonkoski sanoo.

Edvinin visio on Edvininpolun reunojen ja koko lähimetsän täyttäminen ITE_taiteella. Jos intoa riittää niin taidepuistoa voisi laajentaa vaikka kuinka pitkälle. Unelmaa eivät häiritse edes lähistön omakotialueelta kuuluvat rakentamisen äänet.

Juuri näin pitää olla. Ihmisen pitää unelmoida, kuvitella suuria. Vain sillä tavoin syntyy liikettä. Aivan hyvin Vaasassa voisi olla ITE-taiteen ulkopuisto, jonne maailman liiteri-. ja pihanperäpicassot toisivat työnsä esille. Ajatus on kiehtova varsinkin kun se Vaasassa sisältää myös sen, että kaupunki on parisenkymmentä vuotta halunnut profiloitua virallisen taiteen mekkana – Art Citynä.

'''Edvininpolku'''
Edvininpolku sai alkunsa sattumasta vuonna 1981. Edvin oli näperrellyt omakotitalonsa pihalle pari kolmemetristä taideteosta. Vaimo Elli sanoi, että nyt saa riittää. Samaan aikaan ryhdyttiin rakentamaan Asevelikylän kuntopolkua ja Edvin vei teoksensa polun varteen. Siitä lähti kasvamaan runsaan 200 omatekoisen teoksen galleria. Enimmillään esineitä oli noin 300. Jossakin vaiheessa kaupungin herratkin heräsivät, mutta se oli jo myöhäistä. Ainoksi keinoksi jäin tapipua tapahtunaeen edessä ja ottaa siitä kaikki hyöty irti, Syntyi kansallista mainetta saavuttanut Edvininpolku.

Nyt lahottajasienet ja hevosmuurahaiset ovat tuhonneet puusta valmistetut teokset, joita oli enimmillään runsaat sata.. Hevonkoski ei sano, että ne olisi voitu pelastaa jos asioihin olisi tartuttu. Ainoa mitä Hevonkoski suostuu sanomaan on, että luonto on ilkityön takana, ei ihminen.
ITE-puisto

Ajatus ITE-taiteen kansainvälisestä puistosta on kaunis, mutta kieltämättä epärealistinen. Sellaisen toteuttaminen edellyttäisi oman organisaation luomista ja suuren summan rahaa. Toisaalta – tässä olisi haaste menestyvälle v aasalaiselle eollisuudelle. Esimerkiksi Vaconin imagoon se sopisi hyvin.
Hevonkoski edustaa puhtaimmilaan nykykansantaiteeksi kutsuttua ilmiötä. Suomessa tajuttiin vasta muutama vuosi sitten ITE-taiteen merkitys. ”Kun jokin uusi ilmiö kolkuttaa taidemaailman portteja, se antaa syyn tarkistaa, mitä oikeastaan pidämme taiteena ja miksi, on professori Helena Sederholm sanonut.

Vaasalaiset eivät ole ymmärtäneet, että meillä on kansantaiteilija, jonka työt linkittyvät suurempaan kansainväliseen perinteeseen. ITE-taide on puhuttelevaa ja syvällistäkin. Hevonkosken työt täydentävät esimerkiksi Kuntsin modernin taiteen kokoelmaa.

'''Vaasalaisia.info-blogi 24.8. 2005'''''Kursivoitu teksti''

[[Luokka:Vaasa]]

Raippaluodon silta

2006-10-29T13:52:09Z

85.157.100.172:

Raippaluoto sijaitsee Suomen länsirannikolla Vaasan ulkopuolella. Saaressa on runsaat 2000 vakinaista asukasta. Liikenneyhteys mantereelle oli lossiyhteyden varassa. Lossia käytti keskimäärin 1500 autoa vuorokaudessa. Kesällä liikennemäärä oli 1800 autoa vuorokaudessa, näin ollen lossi oli Suomen vilkkaimmin liikennöity lossi.
Paikallisten asukkaiden osuus liikenteestä oli 65%. Ruuhka-aikoina lossiväliä kulki samanaikaisesti kaksi lossia. Tästä huolimatta kesäviikonloppuisin syntyi pitkiä autojonoja lossilaitureille.
Raippaluodon silta korvaa lossiyhteyden. Liikennemäärät saaren ja mantereen välillä ovat niin suuret, että sillan rakentaminen oli liikennetaloudellisesti kannattavaa. Koska lossit olisi pitänyt uusia lähivuosina, (hankintahinta n. 5 M€) oli hanke yhteiskuntataloudellisesti erittäin kannattava. Silta turvaa myös saaren elinkeino- ja väestörakenteen säilymisen parantamalla liikenteen sujuvuutta ja kuljetuksien varmuutta.
Siltakannen leveys on 12 metriä, josta 8 metriä on kaksikaistaisen ajoradan käytössä, ja loput vajaat 4 metriä toimii kevyen liikenteen väylänä. Pisin silta-aukko on pituudeltaan 250 metriä ja sen vapaa korkeus on 26 metriä. Sillan tukipilarit kohoavat 82 metrin korkeuteen.
Siltaan käytettiin 5 000 tonnia terästä sekä 20 000 tonnia betonia. Maansiirtotöiden aikana siirrettiin noin 50 000 tonnia maa-ainesta.
Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari ja Islannin tasavallan presidentti Ólafur Ragnar Grimsson vihkivät käyttöön sillan elokuussa 1997.

[[Luokka:Vaasa]]

Vanha Vaasa

2006-10-29T13:51:33Z

85.157.100.172:

'''Vanha Vaasa''' ( ruots. Gamla Vasa) sijaitsee noin 7 kilometriä itään Vaasan nykyisestä keskustasta.

Paikalla sijaitsi vanha Mustasaaren kauppasatama jo ennen Korsholman linnaa, joka rakennettiin uudeksi hallintokeskukseksi 1300-luvulla. Yhdessä ne vakiinnuttivat seudun aseman Pohjanmaan keskuksena. Kaupunginoikeudet sille myönnettiin v. 1606. Kaupungin keskusta kehittyi jykevän keskiaikaisen kivikirkon ympärille, ja ruutukaava laadittiin 1600- ja 1700-luvun vaihteessa. Satamaolot olivat matalien rannikkovesien vuoksi hankalat alusta asti. Vanhan Vaasan kaivettuja kanavia pitkin purjehtivat purjelaivat kaupunkiin. Paitsi kauppakaupunki, Vaasa oli alusta lähtien myös hallinto- ja koulukaupunki hovioikeudentaloineen, sairaaloineen ja kouluineen.

Vuonna 1852 tulipalo tuhosi Vanhan Vaasan lähes kokonaan, ja uusi kaupunki päätettiin rakentaa lähemmäs merta, koska maankohoamisen myötä vanha satama oli muuttunut liian matalaksi. Jäljelle ei paljon jäänyt, mutta esim. hovioikeus, lääninsairaala ja ns. Falanderin talo säilyivät. Falanderin talo toimii nykyisin Vanhan Vaasan museona. Palon jälkeen Vanha Vaasa jäi lähes tyhjilleen, mutta 1920-luvulta lähtien sinne alkoi vanhan kortteli- ja tonttijaon pohjalta nousta uutta asutusta.

Vanhan Vaasan nähtävyydet ovat kirkon ja triviaalikoulun rauniot sekä Korsholman linnan rauniot. Alueen arvokkain 1700-luvun kivirakennus on Vaasan hovioikeuden entinen palatsi, nykyinen Mustasaaren kirkko.

[[Luokka:Vaasan kaupunginosat]]
[[Luokka:Vaasa]]

Öjberget

2006-10-29T13:50:54Z

85.157.100.172:

[[Kuva:Pirun_2.jpg|frame|left|Pirunpelto]]'''Hiidenkirnu, pirunpelto ja salaperäinen luola
'''
Matkalla kohti Ojbergetin hiidenkirnua ja pirunpeltoa pohdimme söderfjärdetopas '''Henrik Erikssonin''' kanssa nykyihmisen suhdetta maapallon geologiseen historiaan ja ihmiskunnan menneisyyteen. Pohdinnan tulos on tyly.

Matkan jälkeen tutussa piirissä tehty pienoisgallup vahvistaa asian. Yksikään runsaasta kymmenestä kysellystä ei tiennyt mitään Sundomin Öjbergetillä olevasta luontopolusta, hiidenkivestä ja pirunpellosta nyt puhumattakaan. Pieni lisäkysely kertoi että vain kolme olisi halukas käymään paikalla, mutta silloinkin oppaan opastuksella.

Tämä ei ole oikea paikka pohtia syytä nuivaan suhtautumiseen. Tässä asiaan suhtaudutaan positiivisesti ja annetaan pieniä vinkkjä ja linkkejä kiinnostuksen herättämiseksi.

<br>

'''Öjberget'''

Öjbergetin luontopolku, hiidenkirnu, pirunpelto ja ihmisten suojana ollut siirtolohkare tarjoavat jo sellainenaan mielenkiintoisen aikamatkan menneisyyteen, mutta jotain puuttuu. Puuttuu Suomenlinan legentaarisen oppaaan, '''Ior Bock´'''n” kaltainen tulisieluinen originelli, joka omalla persoonallaan herättäisi ihmisten kiinnostuksen Öjbergettiin.

Jos Ior olisi paikalla niin hän taikoisi hetkessä ihmisten mieliin kuvia noin 3000 vuotta sitten Merenkurkussa sijainnaeesta salaperäisestä saaresta, joka oli vain 25 kilometrin päässä rannikosta. Tällä saarella asuivat tilapäisesti hylkeenpyytäjät ja Eddan sankarit. Myöhempinä vuosisatoina salaperäinen, nyt jo kadonnut kansa rakensi saaren uumeniin salaisen luolan ja piilotti luolan syvimpään onkaloon kultaisen hylkeen.

Nämä ihmiset myös kiinnittivät rantakallioon suuren renkaan, joka on vieläkin löydettävissä Öjbergetiltä, mutta jonka paikan vain vihityt tietävät.

Juuri tällaisena haluaisin Öjbergetin nähdä ja kokea. Valitettavasti tämä kaikki on vain kirjoittajan villiintyneen mielen tuotetta. Niille jotka tallustavat maan pintaa realismin paino harteillaan, riittää hiidenkirnu ja pirunpelto sekä muut kivikautiset löydöt

Öjbergetin etelärinteellä 3 kilometrin hiihtoladun vieressä on syvä hiidenkirnu ja ympäröiviä kolosyvennyksiä. Paikka sijaitsee kivenheiton päässä kohdasta, jossa 3 km:n latu erkanee 5 km:n ladusta.

Henrik Erikksson näyttää hiidenkirnun mittasuhteet.

Kiertävä hiekka ja kivet jääkausikoskessa ovat kuluttaneet esiin pehmeästi hioutuneet kalliot ja niiden koverrukset. Muinaisrannalla aallot ovat lisäksi muokanneet kallioita. Viimeisimmällä jääkaudella, todennäköisesti 10.000 vuotta sitten, vuolas virta tai koski ovat saaneet kivet kiertämään tällä paikalla.

Kivipyörteet hioivat ajan mittaan syvän kuopan kallioon = hiidenkirnu. Vesi ja jää painoi jossain vaiheessa hiidenkirnun seinämän hajalle.

Mielenkiintoinen on myös aivan Hiidenkirnun läheisyydessä oleva Pirunpelto – lähes pyöreistä jääkauden aikana hioutuneista kivistä muodostunut kivinen alue keskellä Öjbergetiä.
sundom.web.mios.fi

''''''Kivikautrisia löytöjä''''''

Noin 4000 vuotta sitten Öjberget oli pieni saari kaukana Länsimerellä. Saari oli silloin vajaat kilometrin pituinen ja korkeintaan puoli kilometriä leveä. Lähimpään mannermaahan, nykyisen Laihian seudulla, oli lähes 30 kilometriä.

Todennäköisesti Öjberget oli silloin rikas kausiluonteinen asuinpaikka jossa ihmiset kalastivat ja pyydystivät hylkeitä. Silloin luola siirtolohkareen alla tarjosi hyvän suojan tuulta ja sadetta vastaan. Luolassa tulisija toi lämpöä ja sen yllä valmistettiin kalaa, lintua ja hyljettä. Luola saatiin kotoisaksi taljoilla ja aukkoon ripustettiin nahka oviverhoksi. Lisää kaivauksia tarvitaan jotta voitaisiin tarkemmin kuvailla sen ajan elämää ”Öjberget-saarella” Länsimerellä.

sundom.web.mios.fi

'''Vaikka mieli ei lennä'''

Vaikka mielesi ei lentäisikään Ior Bockin mielikuvituksen lailla, on Sundom kyläyhteisönä ja erityisesti Öjberget alueen merkittävimpiä nähtävyyksiä. Sundom täytyy vain ensin löytää. Tässä muutama linkki, jotka auttavat eteenpäin.

Sundom:web
http://sundom.web.mios.fi/
Kotiseutuyhdistys:
http://www.qnet.fi/sundom/fin/index.html
Vaasan kaupunki – Sundom
http://www.vaasa.fi/264160.shtml
Jos olisin Ior Bock

Bockin perheen saaga
http://www.timolehtinen.com/writings/books/9525137007/
Profeetta Ior
http://www.magnuslonden.net/artikkelit/haastattelut/iorbock_fin.htm
Wikipedia: Bror Holge Svedlin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ior_Bock

Vaasalaisista luontoelämyksistä keskustellaan foorumissa:
http://www.vaasalaisia.info/keskustelut/viewtopic.php?t=52

[[Luokka:Vaasa]]

Mikkelinsaaret

2006-10-29T13:50:23Z

85.157.100.172:

'''Mikkelinsaaret'''

Mikkelinsaarten saaristo on laaja ja käsittää noin 300 saarta, karia ja luotoa. Mikkelinsaaret käsittävät sekä isompia että pienempiä metsäsaaria, joita ympäröivät suhteellisen syvät ja muuta Merenkurkkua vähemmän kivikkoiset vedet. Mutta Mikkelinsaaren saaristo käsuttää myös kareja ja nummiluotoja. Runsaat muinaisjäännökset viittaavat ihmisten läsnäoloon saarilla kauan aikaa sitten. Entinen merivartioasema Kummelskärillä toimii nykyään luontoasemana.

Luonto-asema on entinen merivartioasema, joka nykyään palvelee Merenkurkun veneretkeilijöitä sekä matkailuyrittäjien ja koulujen opastettuja ryhmiä. Luontoaseman tornissa kannattaa poiketa, sillä ikkunoista avautuu kaunis saaristomaisema.

Mikkelinsaarilla on useita PSS:n hoitamia rantautumispaikkoja. Entisestä vartiorakennuksesta hienot näkymät Pohjanlahdelle.

Suurimmat saaret ovat kokonaan metsän peitossa ja näitä metsiä on hyödennetty kautta aikojen. Saarissa on myös harjoitettu nykyaikaista metsikkömetsätaloutta. Huomattava osa saarten luontaisesti syntyneistä ja ankarissa olosuhteissa kasvukykynsä menettäneistä kuusikoista on siksi tähän päivään mennessä hakattu ja alueet viljelty männylle.

Luonnontilaisia kuusikoita on vain vähän jäljellä. Matalien rantojen ja lahtien kohdalla nopea maankohoaminen kasvattaa jatkuvasti tämän saariryhmän pinta-alaa

Ainoastaan pienet saaret ja uloimpana sijaitsevat saaret tai saaren osat ovat sellaisia, ettei ole teknisesti mahdollista harjoittaa kannattavaa metsätaloutta. Toisaalta metsien hoito luontomatkailun edistämiseksi saattaa olla kannattavampaa myös eräillä niillä saarilla, jossa metsätaloutta voitaisiin harjoittaa.
Yhteystiedot
Käyntiosoite: Mikkelinsaarten luontoasema, Kummelskär, Mikkelinsaaret, Maksamaa
Postiosoite: Metsähallitus, Terranova, Museokatu 3, 65100 Vaasa
Puhelin: 0205 64 5281 (arkisin)
Sähköposti: terranova@metsa.fi
Luontoaseman toiminnasta vastaa Metsähallitus.

{{minitynkä}}

[[Luokka:Vaasa]]

Valassaaret

2006-10-29T13:49:51Z

85.157.100.172:

Valassaarten saariryhmä sijaitsee aivan Merenkurkun ulkosaaristossa noin 15 km Björköstä luoteeseen. Sen monipuoliseen luontoon kuuluu kosteikkoja, koivikoita, kivisiä rantoja ja suojaisia lahtia. Ebbskärin merivartioaseman ja Storskärin majakan välillä polveilevan Lemmen polun varrella saa hyvän läpileikkauksen Valassaarten luontotyypeistä. Valassaaret rauhoitettiin linnustonsuojelualueeksi vuonna 1948. Nykyisin Valassaaret kuuluu Valassaarten–Björkögrundenin luonnonsuojelualueeseen, joka käsittää kaikkiaan 600 hehtaaria maata ja 17 200 hehtaaria vettä.

*[http://www.korsholmsskargard.fi/index.php?tocID=351&sprak=fin Mustasaaren kunta}]
*[http://www.kvarkenguide.org/valsorfi.html Luontoretki Valassaarille]
*[http://www.fma.fi/virtualboat/merenkurkku/kohde.php?kohde=valassaaret Valassaaret]
*[http://www.fma.fi/virtualboat/merenkurkku/kohde.php?kohde=valassaaretirtuaalinen veneretki]
*[http://www.merenkurkunlty.net/hav2004huhtikuu.htm Lintuhavaintoja]

[[Luokka:Vaasa]]

Vilkas ja kansainvälinen

2006-10-29T13:25:02Z

85.157.100.172:

Vaasa on tänään vilkas ja kansainvälinen kauppa-, teollisuus- ja koulukaupunki. Kaupingissa on läpi vuoden n. 10.000 opiskelijaa kaupungin oppilaitoksissa tai kursseilla. Kaupungissa on kaksi teatteria, kaupunginorkesteri, lukuisia museoita ja taidegallerioita.

Kaupungin pyörätieverkko on maankuulu. Myös urheilu- ja virkistysmahdollisuudet ovat kaupungissa erinomaisessa kunnossa. Kaupungin uuusittu uimahalli valmistui helmikuussa 2006. Kaupungisa on myös jääkiekkoarena ja urheilijoiden arvostama Botnia-halli yhdessä Mustasaaren kunnan kanssa. Muita kaupungin palveluja tarjoavat mm. viihdekylpylä ja vesipuisto Tropiclandia sekä maan parhaimpiin kuulu Top-Camping. Vilkas ja kansainvälinen.

[[Luokka:Vaasa]]

... ja merestä nousi kukoistava kaupunki

2006-10-29T13:21:08Z

85.157.100.172:

[[Kuva:aa_kartta.jpg|frame|left|Vaasan kartta]]'''Vielä 1100 vuotta sitten Vaasasta oli näkyvissä vain pieni saarennyppylä. Nykyään tuon nyppylän paikalla sijaitsee ortodoksinen kirkko. Rannikko oli tuohon aikaan 120 kilometriä idempänä kuin nyt. Muutaman tuhannen vuoden kuluttua tulevat vaasalaiset voivat huudella kapean joen ylitse tulevaisuuden uumajalaisille.'''

Kun Kaarle herttua teki vuonna 1602 matkan Pohjanmaalle, hän havaitsi Mustasaaren mahdollisuudet kauppakeskuksena ja ryhtyi toimimaan sen mukaan. Lokakuun 2. päivänä 1606 annettiin Mustasaaren kaupungin perustamiskirja, jota oli edeltänyt paikallisten porvareiden kirje kuningas Kaarle IX:lle. Viisi vuotta myöhemmin uusi kaupunki sai eräitä lisäoikeuksia ja nimi muutetiin Vaasaksi.

Vuonna 1765 Vaasa sai tapulikaupungin oikeudet ja saattoi katsella tulevaisuuteen valoisammin mielin. Vuonna 1776 kaupunkiin perustettiin hovioikeus ja seuraavalle vuosisadalle siirryttäessä oli kaupungin väkiluku kasvanaut 2.583 henkeen. Vuosi oli 1805 ja Vaasa oli väkiluvultaan Suomen viidenneksi suurin kaupunki.

Vuonna 1808 kaupunkia kohtasi ankara hävitys, kun ruotsalainen kenraaliadjutantti Bergenstråle teki epäonnistuneen yrityksen kaupungin valtaamiseksi venäläisiltä. Kaupunki ryöstettiin lähes putipuhtaaksi ja monet sen asukkaista joutuivat tyrmään.

Toinen suuri onnettomuus tapahtui 1852, kun kaupunki paloi maan tasalle. Vain muutama rakennus säilyi.

Uuden kaupungin perustaminen Klemetsön niemelle oli oikeastaan itsestään selvä asia. Nopeasti tapahtuva maan kohoaminen oli aiheuttanut sen, että jo niinkin varhain kuin 1789, oli valittu n. 10 kilometrin päässä sijaitseva Palosaari kaupungin ulkosatamaksi.

Palon jälkeen vuonna 1854 hanke vahvistettiin virallisesti ja muutto uuteen paikkaan tapahtui virallisesti 1862. Uudessa kaupungissa oli tuolloin jo 160 taloa, joista 11 oli kivestä.

Uutta sykettä kaupungin kasvulle antoi rautatien valmistuminen, joka tapahtui 1883. Tämä merkitsi käytännössä, että Vaasasta oli luonnollinen napanuora muualle Suomeen. Vaasa oli lunastanut paikkansa kaupunkien joukossa.

[[Luokka:Vaasa]]

Olisi pitänyt kuunnella

2006-10-29T13:20:32Z

85.157.100.172:

[[Kuva:Svea.gif|frame|left|Sveasta kertovan kirjan kansa]]Entinen Vasabladetin toimittaja '''Anna-Lisa Sahlström''' on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan nimeltä ”Mordet på kören”. Kirja kertoo vaasalaisen '''Svea Staaf-Niemisen''' ja hänen miehensä '''Eino Niemisen''' tarinan. Eino Nieminen on jäänyt Suomen poliittiseen historiaan miehenä, jonka housut lapualaiset riisuivat Vaasan kaupungintalon edessä kesäkuun 4 päivänä 1930. Nieminen ja hänen vaimonsa Svea pakenivat polittista vainoa Neuvostoliittoon 1930.
Mordet på kören, Söderström 2003.

'''Eino ja Svea'''
Marraskuussa 1930 lapuanliikkeen miehet tunkeutuivat vaasalaisen Työn Ääni-lehden kirjapainoon ja rikkoivat latomakoneita ja vahingoittivat painoikoneita. Työn Äänen faktorina toimi Eino Nieminen. Tekoon syyllistyneet selvitettiin melko pian tihutyön jälkeen. Oikeudenkäynti asiasta järjestettiin 4. kesäkuuta 1930 Vaasan kaupungintalolla, missä oikeiden istunto pidettiin.

Tilaisuus oli tunteita nostattava ja oikeudenkäyntiin kokoontui kiihtynyt autosaattue Lapualta. Lapualaismieliset olivat päättäneet haitata oikeudenkäyntiä kaikin mahdollisin tavoin. Niinpä sitten oikeudenkäynnin jälkeen lapualaishuligaanit hyökkäsivät Niemisen kimppuun ja riisuivat tältä housut. Loukkaus sopi hyvin maalaispoikien maailmankuvaan. Myöhemmin tästä ”kunniakkaasta” teosta veistettiin seinätaulu ”Koneiden murskaajat”, joka koristi Vaasan Suomalaisen Klubin salia aina klubin lakkauttamiseen saakka. Taulun nykyisestä sijoituspaikasta ei ole tietoa.

Myös Niemisen flanellisten alushousujen kohtalo on merkillinen. Housut leikattiin pieniksi flanellipaloiksi, joita sitten kiinnitettiin hakaneuloilla Akateemisen Karjala Seuran kokelaitten rintapieliin seuran initaatiomenoissa. Asiasta kertoo Matti Kuusi muistelmissaan

Neuvostoliittoon Eino Nieminen pakeni lapualaisräyhääjien väkivaltaa Merenkurkun yliset Ruotsin puolelle ja edelleen Tukholmaan sekä Petroskoihin vain joutuakseen Stalinin tuhoamaksi. Svea joka matkusti Einon perässä joutui kokemaan kaikki neuvostovenäjän kauhut mm. pitkän karkoituksen Siperiaan.

Taksin kotimaahan Svea muutti 81 vuotiaana vuonna 1983. Svea Svean mukana muutti hänen poikansa Folke, joka on kuvataiteilija ja oli neuvostoaikana mm. Karjalan Taiteilijaliiton puheenjohtaja. Staaf-Nieminen kuoli Porissa vuonna 1994.

'''Olisi pitänyt kuunnella'''

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole arvioida Anna-Lisan kirjaa. Se hetki saattaa tulla myöhemmin. Kirja toimii tässä katalysaattorina ajatukselle että ”olisi pitänyt osata kuunnella”. Anna-Lisa Sahlström osasi sen tehdä. Hän kuunteli ja sai aikaan komean kirjan.

Näin varttuneemmalla iällä tapaa jatkuvasti ihmisiä, jotka harmittelevat sitä, että eivät osanneet tai jaksaneet kuunnella omien vanhempiensa tai esivanhempiensa elämäntarinoita ja kohtaloita. Asian ymmärtää vasta kun itsellä on jotain sanottavaa mutta ei enää kuuntelijoita.

Olen tavannut lukemattomia ihmisiä, joiden elämänkokemus ja kohtalot olisi pitänyt pysäyttää. Mutta nuoren ihmisen kiireet piiskasivat eteenpäin ja aikaa kuuntelulle ei koskaan ollut. Heitä ovat mm. varatuomari Rento Kivinen, joka toimi mm. ns. asekätkijöiden kuulustelijana täällä Vaasassa tai opettaja, kirjakauppias ja aunuksenkävijä Kalle Kivistö.

Työväenliikeeen puolella tällaisia muistelijoita ovat olleet mm. Toivo Ilkka, jonka oikeistolainen poliisi ja lapualaiset pieksivät useaan otteeseen tai sympaattinen ja kiltti Saimi Itkonen, joka toimi Vaasassa mm. ns. Punaisen VALPOn eli Valtiollisen Poliisin kanslistina. Saimi muisti tarkkaan ketkä toimivat vasikkoina ja kavalsivat vaasalaisia työläisiä virkavallalle ja mitä he saivat palkkiokseen.

Rento, Kalle, Topi ja Saimi ovat pieni esimerkki tapaamistani ihmisistä, joita olisi pitänyt kuunnella ja joiden tarinat olisi pitänyt panna talteen. Valitettavasti en sitä koskaan tehnyt.

'''Nykyisiä muistelijoita'''
Työväenopisgton Vaasa 400-piiri on tehnyt hyvää työtä vaasalaisen muistiperinteen talletamiseksi. Piirin nestori on asevelikylän ääni, Jussi Kangas. Jussi ei ole tyytynyt kirjoittamaan vain piirin julkaisemiin vihkosiin, vaan hän on heilutellut sanan säiläänsä monissa paikallisjulkaisuissa mm. Pohjalaisessa ja lakkautetussa Uusi.Vaasalainen lehdessä. Jussin kirjoituksia on luettavaissa myös Kokkolan, Seinäjoen ja Vaasan kaupunginkirjastojen yhteisen Porstua projektin kokoelmassa.

Vaasalaisen muistitieto pitää saada talteen. Kolmekymmenluvun muistelijat voidaan pian laskea parinnkäden sormin. Ei puutu kuin kuuntelija ja muistiin merkitsijä.

Jonkin verran tällaista keruutyötä on tehtykin, mutta paljon on tekemättä. Jotain saattaa vielä löytyä kopioita Radio Vaasan 80-luvun lopulla tekemastäni ohjelmasarjasta, jonka mini oli muistaakseni Vanha Vaasa. Jos kotinauhoituksia jostain löytyy, ne olisi syytä toimittaa kaupunginkirjastoon tai Pohjanmaan museoon. Radiolla itsellään tuskin ohjelmista on enää kopioita.

Myös monen yksityisen arkistoista saattaa löytyä kirjeitä, kirjoituksia, valokuvia ja muita dokumentteja eletystä elämästä. Tällainen voisi olla vaikka rusettiluistelukortti 50-luvun vaasalaiselta paanalta tai vanha bussilippu tai elokuvalippu. Merkillinen asia muuten, että Vaasan kaupunki ei ole huomioinut tällaisen perinteen keräystä, vaikka kaupungin 400-vuotispäivä on aivan ovella.

Artikkeli on kirjoitettu kesällä 2005

'''Tapio Parkkari'''

[[Luokka:Vaasa]]

Ford toimi tovin Vaasassa

2006-10-29T13:20:02Z

85.157.100.172:

[[Kuva:Ford.jpg|frame|left|Johtaja Harry Svensson]]'''Ford toimi Vaasassa'''

'''Johtaja Harry Svensson ihailee mieluusti vanhoja Fordeja. Tässä -26-mallisen T-Ford Tudorin vierellä.

Maahantuoja '''Oy Ford Ab''' täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Yhtiö on ollut keskeinen osa maamme autoistumisen ja maatalouden koneistumisen historiaa. Se on toiminut Suomessa koko itsenäisyyden ajan ja omana yhtiönä vuodesta 1926 alkaen. Tänä aikana Suomessa on myyty liki 730.000 Ford-ajoneuvoa. Henry Fordin unelma elää yhä tänäänkin. ”Valmistaa autoja, joihin kaikilla on varaa”.

Oy Ford Ab on toiminut miltei koko ajan Helsingissä, paitsi talvisodan aikana joulukuusta 1939 heinäkuun vaihteeseen 1940, jolloin toiminta siirrettiin toviksi Vaasaan.'''
<br>

Fordin taannoisen piirimyyjän Vaasan Autola Oy:n johtaja Harry Svensson muistaa hyvin kun maahantuojan toimipiste sijaitsi juuri valmistuneessa Haldin & Rosen tehdasrakennuksessa nykyisen olympiakorttelin paikalla.

-Sieltä haettiin korjaamollemme varaosia, koska sodan aikana oli kova hoppu saada autot takaisin rintamalle. Olihan välttämätöntä, että pyörät pyörivät sekä sota- että kotirintamalla. Autot kun olivat pääosin Fordeja, sanoo 80-vuotias Svensson.
Ford oli elintärkeä Suomealle.

Suomen puolustukselle elintärkeät teollisuustoiminnat joutuivat sodan aikana puolustusvoimien pääesikunnan valvontaan. Oy Ford Ab yhtiön sekä valtiovallan taholla tiedettiin, että maan suurinta autokantaa edustavan Ford liikkeen toiminnan menestyksellinen jatkuminen oli sotatilan aikana ensiarvoisen tärkeää maanpuolustukselle, joka valjastettiin nyt armeijan tarpeisiin.
Talvisodan alkaessa marraskuussa 1939 todettiin, että Ford sijaitsi Helsingissä liian uhanalaisella paikalla. Joulukuun puolivälissä yhtiön koko toiminta siirrettiin Vaasaan. Silloin tällöin sattuneista pommituksista huolimatta laatikoihin pakatut varaosat saatiin purettua Vaasassa nopeasti sotaväen avulla Helsingistä siirrettyihin hyllyköihin. Vain muutamiksi päiviksi keskeytyneet varaosatoimitukset alkoivat jälleen Ford-korjaamoihin ja rintamakohteisiin.

Ne tapahtuivat läheisesti päämajan kuljetusvälineosaston kanssa. Ford-liikkeet osallistuivat maanpuolustustyöhön järjestämällä autovarikkoja ja korjaamoja rintaman välittömään läheisyyteen. Näissä oloissa nähtiin, kuinka suuri merkitys oli sillä, että puolustusvoimien käyttöön saatiin Fordien huoltoon tarvittava koneisto, varaosat ja ammattitaitoinen henkilöstö.
Yhtiön toiminta jatkui Vaasassa kesä-heinäkuun vaihteeseen 1940, jonka jälkeen maahantuoja Oy Ford Ab siirtyi entisiin suojiin Helsinkiin.
'''
Vaasaan Autola'''
Johtaja Harry Svensson kertoo, että hänen isänsä Gunnar Svensson perusti Vaasan Autolan toukokuussa 1932. Vaasaan siirryttiin Närpiöstä, jossa yritys toimi Fordin piirimyyjänä vuodesta -27 lähtien.

Ensimmäinen korjaamo oli nykyisen Rewell Centerin korttelissa, jossa oli myös posti. Myyntipiste ja varaosavarasto puolestaan samassa korttelissa Vaasanpuistikolla. Myöhemmin vuodesta -35 lähtien korjaamo toimi Myllykatu 17:ssa entisessä Hietikon kompressoritehtaan kiinteistössä ja sen yläkerrassa vuoteen -42 saakka. (Nykyisin Volkswagen-harrastajat). Vöyrinkatu 42:n toimitalo rakennettiin vaiheittain vuonna 1941. Ensin korjaamo ja myöhemmin talo laajeni vähitellen konttori- ja varaosapuolella.

-Korjaamotilat olivat sodan aikana tärkeimmät. Ei silloin autoja myyty, vaan korjattiin eri merkkisiä autoja ja pääosin Fordeja, että ne saatiin edelleen rintamahommiin. Parhaimmillaan meillä oli sodan aikana työssä 50 miestä. Kiinteistöön valmistui vuonna 1944 ns. asuntosiipi.
Kokonaisuus oli autotalona yksi maamme upeimmista, sanoo Svensson, joka asuu yhä entisessä autotalossa ja sen ylimmässä kerroksessa.

-Vaasan Autolan toiminta laajeni myöhemmin eri autoalan yrityksiksi Närpiöön, Kauhajoelle, Kurikkaan, Seinäjoelle ja Lapualle. Toimipisteissä oli henkilö- ja kuorma-auto- sekä traktorimyynnit, huolto ja varaosatoiminnot. Yhtiön perustaja Gunnar Svensson kuoli vuonna 1969, jolloin johtoon astuivat veljekset Harry ja Gustav. Myöhemmin vuonna 1983 kaikki yritykset ja niiden toiminta myytiin edelleen.

'''Autot kiven alla'''
-Svenssonin muistelee mieluusti autokauppaa ennen vanhaan. Länsiautot olivat sodan jälkeen kiven alla ja niitä oli erittäin vaikea saada myyntiin. Ensimmäisia uusia autoja taisimme saada vasta vuonna 1947. Myöhemmin -50-luvun alussa amerikkalaisia ja saksalaisia Fordeja sai jo paremmin. Ensimmäisen amerikkalaisen mustan Ford Customin osti talousneuvos U. A. Lanamäki, hän muistaa.
Harry Svensson on ajellut koko ikänsä erilaisilla Fordeilla, joita hänellä on ollut useita eri mallisia: Anglia, Taunus, Vedette, Cortina, Sierra jne. Automiehenä ja fordistina hän luottaa edelleenkin neljään kirjaimeen ja alla kehrää uudenkarhea Focus. Hän on taltioinut myös muutamia rakkaita Fordeja, kuten -26 T-Fordin, -28 A-Fordin, -78-mallisen automaattivaihteisen Cortinan ja -53-mallisen traktorin.

- Olemme saaneet toimeentulomme Fordin kautta ja neljään kirjaimeen on hyvä luottaa edelleenkin, hän kuittaa.

Teksti ja kuva: Timo Koskinen
''
Julkaistu Ykköset- lehdessä 28.02. 2006''''Kursivoitu teksti''

[[Luokka:Vaasa]]

Patanokka Volvo

2006-10-29T13:19:39Z

85.157.100.172:

[[Kuva:Patanokka.jpg|frame|left|Patanoka Volvo]]'''Jari Pellas''' tyyräilee mieluusti kaikenkokoisia kuorma-autoja. Kesäkuussa ajettu Vetkun ajo hurahti hienosti Veteraaniautoseuran -39-mallisella Patanokka Volvolla. Ovessa vielä yhteistyökumppanin nimi

Ruotsin, Malmön kaupunki lainasi sodan aikana Vaasan kaupungille -39-mallisen paloauton, patanokka-Volvon. Myöhemmin Malmön kaupunki lahjoitti auton Vaasalle. Vuosien varrella auton ulkoasu on muuttunut, mutta yhä edelleen kuorma-autovanhus on nappikunnossa. Finlaysonin paloautona toiminut auto ei ollut hetimilleen nappikunnossa, kun sitä olisi tarvittu vuonna 1973 Tervahovin paloa sammuttamaan.

-Autosta oli bensa loppu ja sitä lähti Latvasalon Essolta fillarilla hakemaan puuvillan palomestari. Jopa maakunnan paloautot kerkesivät paikalle aiemmin kuin puuvillan oma paloauto, tietää vaasalainen Jari Pellas, joka tyyräili patanokkaa viimeksi Veteraanikuorma-autoilijoiden ajossa kesäkuussa.

Jari Pellas on monen eri skaalan autoilija ja autoharrastaja. Työssään kuljetusliike Y. Halmesmäellä hän ajaa 65 tonnin painoista, Vaasan talousalueen suurinta kymmenpyöräistä nosturiautoa, rakentelee autopienoismalleja ja tyyräilee verkalleen 80-luvun alun kesätienesteillä ostamallaan -62 mallisella vihreällä Volvo Amazonilla.

38-vuotias Pellas on ollut pikkupojasta lähtien kovin kiinnostunut vanhoista autoista. Nyt sydän sykkii myös vanhalle Patanokka-Volvolle, Malmön Vaasan kaupungille aikoinaan lahjoittamalle autolle, jonka nokassa on Malmön vaakuna. Nykyisin auto on Vaasan Veteraaniautoseuran
omistuksessa.

'''Kestävä maine'''

Patanokka-sarjaa valmistettiin -39-54. Mallinumero muuttui vuosien varrella LV 150 ja LV 230.

Pellas istuu Patanokan hytissä ja kertoo mieluusti ja suurella innolla auton vaiheista. Auto ostettiin keväällä 1939 Frode Lundin autoliikkeestä. Senjälkeen se koritettiin ja varustettiin Malmö Vagn o Kaross Fabrikissä paloautoksi 6 + 1 miehistöhytillä.

Lavalla siirrettävä moottoriruisku ja vesisäiliö edessä. Takana 863,5 m paloletkua sekä muuta tarvittavaa palokalustoa. Edessä nokkapumppu ja lavan päällä purjekankainen kuomu. Auto luovutettiin Malmö Brandkårille.

Ensimmäiset Patanokka-Volvot tulivat Suomeen talvisodan jälkeen Petsamon liikenteeseen, jossa ne saivat kestävän maineen vastaaviin amerikkalaiskuorma-autoihin verrattuna. Amerikkalaiset kuormurit olivat moottoriltaan heiveröisempiä. Volvossa 95, Chevroletissa 76 ja Fordin veekasissa 85 hevosvoimaa.
'''
Lainaksi Vaasaan'''

Suomen jouduttua uudestaan sotaan Ruotsin Malmön kaupunki lainasi autoa ystävyyskaupunki Vaasalle. Ote kaupungin arkistopöytäkirjasta 8.8. 1941:

"Malmöstä saapui kolmihenkinen osasto, joka toi auton lainaksi yksi kpl. Miehistö opasti palokunnan miehistöä auton ja palopumppujen käytössä kuuden päivän ajan". Pöytäkirjassa sana lainaksi oli alleviivattu.

Auto rekisteröidään 21.3. 1944 ja saa tunnuksen: VA-2382. Omistaja: Malmö stad. Haltija Vasa stads Brandkår auto n:ro 10.

17.3. 1954 auton omistajuus vaihtuu, jolloin omistajaksi tulee Vaasan kaupunginhallitus. 25.8. -65 Vaasan Puuvilla (Finlayson) ostaa auton tehdaspaloautoksi.

Teksti ja kuvat: '''Timo Koskinen'''
sekä '''Pentti Ullakon''' arkisto

[[Luokka:Vaasa]]

Waasan Vanne/ Procons Oy

2006-10-29T13:19:08Z

85.157.100.172:

YRITYS

Yrityksellämme on Waasan Vanteen toiminnan jatkamisen kautta pitkä ja menestyksekäs historia. Waasan Vanne perustettiin vuonna 1934. Tuolloin yrityksen toiminta käsitti lokasuojien, tavaratelineiden ja vanteiden kehittämisen ja valmistamisen polkupyöräteollisuuden tarpeisiin.

Yrityksessä on vuosien saatossa hyödynnetty tekniikkaa ja automaatiota tuotannon kehittämiseksi ja optimoimiseksi, ilman että joustavuudesta asiakkaitamme kohtaan olisi jouduttu tinkimään. Tämä kehitys on jatkuva prosessi. Kun toimintaa 1990-luvulla laajennettiin käsittämään profiloidut tuotteet, yritys investoi automaattisiin ohutlevyn profilointilinjoihin. Näillä tuotantolinjoilla profiloidaan tuotteita sähkö-, kaapeli-, sisustus- ja rakennusteollisuuden tarpeisiin.

PROCONS/Waasan Vanne on kansainvälisesti tunnettu, menestyksekäs brändi. Procons on pohjoismaiden ainoa yritys, joka valmistaa polkupyöräkomponentteja tässä laajuudessa. Tavoitteemme on jatkaa markkinaorientoitunutta toimintaamme kannattavasti sekä ylläpitää nykyaikainen ja joustava tuotanto.

Yrityksen henkilöstö koostuu menestyksekkäistä työntekijöistä, joista useimmilla on yli 20 vuoden kokemus alalta. Tiimimme korkean ammattitaito ja asiakaslähtöisyys takaa tuottamiemme tuotteiden ja palveluiden korkean laadun. Henkilöstön jatkuva kehittäminen kuvastaa yrityksen toimintafilosofiaa. Mottomme on "vain paras on riittävän hyvä" meidän asiakkaillemme.

[[Luokka:Vaasa]]

Polkupyöräteollisuus Vaasassa

2006-10-29T13:18:50Z

85.157.100.172:

Polkupyörä tuli Suomeen 1860 luvun loppupuolella, ns isopyöräisenä. Vaasan virallisessa esitteessäkin mainitaan. Pyörä saattoi toki olla Suomen ensimmäinen mutta se kyllä oli nähty jo aiemmin monella muulla paikkakunnalla.

1800 luvun lopulla pyörät valmistettiin pääsääntöisesti Englannissa, Ranskassa, Saksassa ja Amerikassa. Suomessa varsinainen pyörävalmistus alkoi vasta 1900 luvun puolella.

Pyörävalmistus sai alkunsa kokoonpanolla. Lähes jokainen urheiluliike ja rautakauppa ostivat tukkureilta pyörän osat ja valmistivat omaa merkkiään.

Vaasan perustettiin 1800 luvun lopussa useita pyöräliikkeitä jotka mainostivat olevansa omien merkkiensä pääedustajia Suomessa ja harjoittavansa tukkumyyntiä. Asiamiesten käyttö varsinkin maaseudulla oli tavallista. Alkuvuosien näkyvin yritys oli vuonna 1894 perustettu Holmbergs Agenturaffär ja toinen varsinainen pyöräliike oli Napoleon Cycle & Co.

Kotkan Rauta-, urheilu- ja sähköliike Oy:n myyjäluettelossa vuodelta 1898 on mainittu mm L. Palin, Vaasa

Vaasassa aikanaan Tsaarin käskystä rekisteröitiin pyörät ja annettiin ajolupa Vaasan kaupungin alueella. Pyöriä rekisteröitiin vuodesta 1898 vuoteen 1938. Ensimmäiset Rekisterinumerot menivät G.L.Hasselblattille.

Alla olevassa taulukossa parin ensimmäisen vuoden aikana on rekisteröity ennen vuotta 1898 hankitut pyörät.
1898 1-628 628
1899 628-1082 454
1900 1083-1403 320
1901 1404-1648 244
1902 1649-1820 171
1903 1821-1989 168
1904 1990-2180 190
1905 2181-2425 244
1906 2426-2612 186
1907 2613-2854 241
1908 2855-3219 364
1909 3220-3571 351
1910 3572-4045 473
1911 4046-4604 558
1912 4605-5239 635

Vaasassa ensimmäinen pyöräaalto iski pohjaan vuonna 1903 jolloin tuolloin näkyvin liike Holmbergs Agenturaffär ajautui konkurssiin ja useat rautakupat lopettivat pyörien myynnin.

Mainonta sai välillä huvittaviakin piirteitä. Ensimmäisenä vuonnaan 1900 G-L.Hasselblatt mainosti olevansa alan suurin liike Vaasassa. Vuoden 1904 ilmoituksissaan Hasselblatt kertoi olevansa alan suurin yritys Pohjois-Suomessa. Kilpailija Sähköliike L.Palin taas mainosti olevansa suurin Vaasassa. Hasselblatt suurin koko Suomessa ja Palin edelleen Vaasan suurin. Kokkolalainen Rudbäck mainosti olevansa "ei maan pienin pyöräliike"

Vaasassa Palinien avioero aiheutti myös hauskoja hetkiä lehden ääressä. Kiista oli yhteisestä pyörämerkistä jota molemmat myivät ja pitivät tuotemerkkiä omanaan. Selma Palin kiistan voitti.

Vuodesta 1907 asti Eino Louhivuori etsi asiamiehiä myymään "Sukkela" merkkisiä pyöriään. Louhivuori myi luettelossaan myös ompelukoneita ja kelloja.

Vaasassa pyörävalmistus alkoi Rautakauppa Oy Teräksen toimesta vuonna 1912.

Omaa merkkiään Vaasassa myivät:

Urheiluliike Argo 1950: Balder, Voima

Oy Herman L. Berggren AB 1910-20: Finlandia, Werraton, Sveriges Drottning

Otto Brandt 1920 : Victoria

Brännbeck & Staffans 1920: Original

Kauppa O/Y Hansa 1920: Hansa

Oy G.L.Hasselblatt 1900-1960: Cresent Extra, Erlan, Marvel, Pohjola, Sampo, Sukkela

Eino Louhivuori 1900-10: Sukkela

Vaasan polkupyörätehdas ja sähköliike L.Palin 1910-20: Daisy, Darling

Göran Petander Velocipedaffär 1920: Göta, National

T:mi J. Staffans 1950: Hellas, Norma, Osmo

Urheiluliike G. E. Stenlund 1920: TIP-TOP Cresent, Rager

Gustaf Swanljung 1920: Domo

Teräs Oy 1912-1960: Comet, Cresto, Ennätys, Favorit, Gloria, Hirvi, King, Lakeus, Myrsky, Pohjan Kruunu, Pomo, Presto, Regulus, Skandia, Special, T, Uljas, Valencia, Velo, Winner

Oy Utterström & Co 1910-20: Eino Vakaa, Kiivas,

Vaasan Rautakauppa Oy 1920: Vasama, Victoria

Osakeyhtiö A.Wisen 1910-20: Traveler, Salama

[[Luokka:Vaasa]]

Ensimmäinen polkupyörä Vaasassa

2006-10-29T13:18:27Z

85.157.100.172:

Suomen ensimmäinen polkupyörä nähtiin Vaasan torilla kansallisrunoilijamme pojan, Lorenzo Runebergin ajamana, syyskuisena iltana vuonna 1869.

[[Luokka:Vaasa]]

Polkupyörät harrastuksena

2006-10-29T13:18:03Z

85.157.100.172:

Mikko Råbergin kohteena vaasalaisvalmisteiset pyörät
'''Teksti ja kuva: Timo Koskinen
'''
[[Kuva:Velot.jpg|frame|left|Mikko Råberg]]Vaasalainen '''Mikko Råberg''' on tykästynyt kovasti vanhoihin polkupyöriin, joita hän on harrastanut ja keräillyt nelisen vuotta. - Joku näissä viehättää. Hienot yksityiskohdat ja ovathan vanhat pyörät kauniita, katso nyt. Ei kai tällaisia keräilyharrastuksia pysty järjellä selittämään, toteaa Råberg.

-Par'aikaa hän keräilee ensi vuonna Vaasan Auto- ja Moottorimuseossa järjestettävään Made in Vaasa -näyttelyyn juuri vaasalaispyöriä ja muuta pyöräilyyn liittyvää rekvisiittaa.

Vaasassa koottiin aikanaan ainakin 50 eri merkkistä pyörää. Jos niistä saisi edes 10-20 näytille niin olisin tyytyväinen, hän sanoo. Suomeen ensimmäiset pyörät tuotiin 1860 luvulla, tuolloin myös kyläsepät tekivät omia kokeilujaan polkupyöristä. Nykyaikainen polkupyörä syntyi, kun vapaanapa keksittiin 1890-luvulla.

Jo aiemmin pyörä oli saanut ilmatäytteiset kumirenkaat, polkimet ja ketjuvedon. 1890-luvulla sai alkunsa myös suomalainen polkupyöräteollisuus. Vaasalaisia Mikko Råberg kertoo, että 1900 luvun alussa lähes jokainen polkupyöräliike toimi myös "tehtaana". Osat ostettiin Ruotsista, Saksasta, Englannista ja kasattiin kaupan takahuoneessa ja myytiin omalla nimellä.

- Nimekkäimpiä vaasalaisia alalla olivat Palinit, Hasselblatt, Petander, Louhivuori, Holmberg. Ensimmäinen varsinainen pyörätehdas oli Rautakauppa Oy Teräs, joka aloitti toimintansa 1912. Vaasassa on muuten pitänyt hakea ajolupa polliisilta ja pyörä on pitänyt rekisteröidä vuodesta 1898 vuoteen 1938. -

Hauskimpia Vaasassa koottujen polkupyörien nimiä ovat: Vaasan Polkupyörätehdas ja Sähköliike L. Palin - S. Palin 1910-1920 luvuilla valmistamat Daisy ja Darling sekä Oy Uttersrtöm & Co valmistama Kiivas ja Werraton. Teräs Oy:n Ennätys, Hirvi, Myrsky, Pomo, Uljas. Osakyhtiö A. Wisenin Ennätys, Eino Louhivuoren Sukkela.

Nykyisin Suomessa on kolme pyörätehdasta. Helkama Hangossa, joka tänä vuonna täyttää sata vuotta, Tunturi Turussa ja Tähtipyörä Sulvalla Vanhat Velot Vanhojen polkupyörien harrastajilla on oma valtakunnallinen polkupyöräkerho Vanhat Velot ry. Siihen kuuluu tällä haavaa yli 100 jäsentä.

Made in Vaasa

Vaasalaistuneena Råberg on kiinnostunut vaasalaisista pyörämerkeistä, joita hänellä on nyt viisi ja kaikkiaan pyöriä toistakymmentä. Ajokunnossa muutama, mutta entisöitynä ei vielä yhtään. Ensimmäisen vanhan pyöränsä hän löysi nelisen vuotta sitten vaasalaisen antiikkiliikkeen vintiltä, joka on tamperelaisen Kone ja Terän valmistama Jaguar.

Pyörän entistäminen tai konservointi on hänen mukaansa helpompaa kuin auton, mopon tai moottoripyörän, vaikkakin vaikeutensa on polkupyörässäkin. Vaasan Auto- ja Moottorimuseossa on ensi vuonna 2006 kaupungin 400-vuotisjuhlavuoden kunniaksi teemana: Made in Vaasa.

Se kertoo, minkälaisia ajoneuvoja ja moottoreita Vaasassa on valmistettu. Eri vaasalaisvalmisteiset polkupyörämerkit ovat väkevästi mukana. - Pyrin löytämään näyttelyyn lisää vaasalaisia polkupyöriä, mainoksia, myyntikuvastoja, lisävarusteita, ajokortteja, rekisterikilpiä, pyörän osia, toteaa Mikko Råberg, joka itse ajelisi mieluiten näyttävän näköisellä Werrattomalla. Vielä se on osina tallissa, mutta pitää kasata se kesän ajoihin, hän toteaa.
<br>
===Linkkejä===
*[http://www.vanhatvelot.org/ Vanhat velot]
*[http://www.saunalahti.fi/mikrab/vaasa/veloindex.htm Vaasalaisia veloja]

[[Luokka:Vaasa]]