Tyttöjen leikit

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ainakin vielä viisikymmenluvun puolivälin tietämissä palosaarelaiset tytöt harrastivat keväisin palloleikkejä eli pallottelua. Pallottelu tapahtui siten, että tytöt heittivät keveästi palloja mieluimmin kiviseinään. Jotkut oppivat pallottelemaan jopa kolmella pallolla yhtä aikaa. Pallo oli ilmatättteinen, sillä varsinainen "kumipallo" oli aivanliian ketterä.

Toinen suosittu leikki oli rinttaamminen eli ristikkohyppely. Joillakin tytöillä oli jopa oma, erikseen hankittu kivi jota heitettiin ruudusta toiseen.

Kolmas suosittu leikki, joka ei liittymyt vuodenaikaan, oli lankaleikki. Sormiinpujetetulla villalankaisella lenkillä saatiin pujottelemalla ja lankoja siirtelemällä aikaan erilaisia kuvioita, joista yksi oli muistaakseni kissankehto.

Tyttäjen leikkeihin 50 ja 60 luvuilla kuului tietysti nukeleikit ja paperinuket. Kesäisin rintattiin ruudokkoa ja pelattiin twistiä. Twisti oli kuminauhaleikki. Molemmissa oli lukuisia paikallisia sääntöjä, jotka saattoivat vaihdella kortteleiden, jopa pihojen mukaan.

Paperinukkien ohella tytöt keräsivät kiiltokuvia. Niitä ostettiin arkeittain, samoin kuin paperinukkejakin. Arkit olivat usein aiheittain jaoteltuja. Todellinen ostoskeidas oli muistaakseni Kirkkopuistikolla sijaitseva kirjakauppa, jonka tiskin alla oli valtavia laatikoita, joissa oli satoja kiiltokuva-arkkeja. Kiiltokuvia vaihdeltiin ahkerasti ja niitä myös liimattiin muistokirjoihin, joihin ystävät kirjoittivat kauniita värssyjä muistoksi, esim. Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle.

Myös tämä oli suosittu: X on se nätti tyttö, taivaskin sen todistaa Onnellinen on se poika, joka X:n omistaa

Vielä yksi: Kun sinä menet naimisiin, niin ota itse valta nuku sinä sängyssä ja ukko sängyn alla

60-luvun loppupuolella (ainakin Vetokannaksen kansakoulussa ja Gerbyssä) kiiltokuvia sanottiin yleisemmin muisteiksi. Keräilyn ja vaihtamisen lisäksi niillä myös "pikattiin". Vihkosta taiteltiin sivut kaksinkerroin ja satunnaisiin väleihin laitettiin muisti ja loput välit oli tyhjiä. Jos pikkaaja avasi tyhjän sivun, niin joutui laittamaan omistaan siihen ja vastaavasti, jos onnistui avaamaan sellaisen, jossa oli muisti, sai sen omakseen.

Näitä muistokirjoja kierrätettiin. Myöhemmin ilmestyivät Koulukaverini-kirjat, joihin ystävät kertoivat mm lempiharrastuksistaan, filmitähti-ihanteistaan ja lempiruuistaan.