Miksi kukaan haluaisi asua Vaasassa?

Miksi kukaan haluaisi asua Vaasassa?

Jouduin vajaa 30 vuotta sitten pohtimaan muuttoa Helsingistä Vaasaan. Mielekäs työpaikka oli tiedossa, mutta oliko ympäristö sellainen, että kaupungissa haluaisi asua?

Vaasa oli entinen koulukaupunkini, mutta tunsin melko hyvin myöskin Turun ja Tampereen. Kaikissa oli hyvät puolensa.

On selvää, että pieni kaupunki häviää virikkeiden määrässä. Liikkeet kirjakauppoja myöten myyvät tuotteita keskivertokuluttajille, kollegoita tai keskustelukumppaneita tapaa harvoin, taidenäyttelyiden tai konsert-tien määrässä ja laadussa on toivomisen varaa. Asiaa eivät paranna nykyiset iskulauseet ”Merellinen menestyjä” tai ”Art City”.

Vaasan vahvuuksiin kuuluu meri ja luonto aivan tiiviisti rakennetun kau-pungin äärellä. Helsingillä on tietysti Kaivopuistonsa ym., mutta monet Pohjanlahden rantakaupungeista ovat kaukana rantaviivasta.

Lukemattomien muiden vaasalaisten tavoin olen kahden lähivirkistysalu-eemme ahkera käyttäjä. Rannan kävelyreitti Hietalahden ohi etelään toi-mii talvellakin mutta kaventuneena ja puustoltaan harventuneena se on jo kaukana luonnontilaisesta maastosta. Varsinainen helmi keskustassa ja Palosaarella asuville on sitävastoin Vaskiluodon virkistysalue, vajaan puolen neliökilometrin kokoinen metsä. Sitä käyttävät kaikki ikäryhmät koululaisista vanhuksiin kävelyyn, hölkkään, hiihtoon, marjojen ja sienten poimintaan sekä suunnistuksen ja luonnontiedon opiskeluun. Alueen monipuoliset kasvit, kivet ja eläimet ovat niitä asioita joita ihminen tarvit-see virkistyäkseen myöskin psyykkisesti.

Miksi juuri Vaskiluoto on nykyisille asukkaille niin tärkeä?

Setterbergin jälkeinen Vaasa pysyi vuoteen 1935 saakka alueeltaan pienenä naapurikunta Mustasaaren saartamana. Kaupunkialueen muodos-tivat Vanha Vaasa, nykyinen kantakaupunki, Vaskiluoto sekä Palosaaren länsiosa. Jos Vaskiluoto olisi rakennettu 1920-luvulla arkkit. Stenforsin laatiman asemakaavan mukaan, olisi se ainakin tiiviydeltään muistuttanut Helsingin Katajanokkaa, luonnosta ei olisi paljoa jäänyt jäljelle. Onneksi eivät kaupungin asukkaat ja rahat tähän riittäneet. Toisaalta on todettava, että ”virkistysalue” oli silloin tuntematon käsite. Halutessaan pääsi jokainen lähes koskemattomaan luontoon kävelemällä kilometrin verran pohjoiseen, itään tai etelään.

Ennen viime sotia kaupunkia rakennettiin hitaasti. Asemakaavaa sen nyky-merkityksessä ei oikeastaan ollut eikä yleiskaavaakaan silloisessa raken-nuslaissa tunnettu. V. 1943 arkkit. Brunila Helsingistä laati kaupungin en-simmäisen ”yleisasemakaavan” – aika primitiivisen paperin. Kaupungin ensimmäinen asemakaava-arkkitehti palkattiin 1948 tehtäviin, joita kau-pungingeodeetti siihen saakka oli hoitanut. Uuden rakennuslain edellyttä-mä asemakaavan uudistamistyö alkoi 1960-luvulla konsulttivoimin ja johti myöskin kaupunkisuunnitteluviraston perustamiseen . Uuden yleiskaavan pohjaksi arkkitehtitoimisto Lehtovuori –Tegelman - Väänänen laati Vaasan virkistysaluesuunnitelman v. 1973. Samana vuonna tapahtui myöskin kau-pungin suurin alueliitos, joka mahdollisti mm. Gerbyn ja Vestervikin kau-punkimaisen rakentamisen. Pinta-alaltaan kaupunki oli nyt monikertainen Setterbergin aikoihin verrattuna. Kerrostalovaltaiset asumalähiöt Suvilah-ti, Isolahti ja Ristinummi alkoivat rakentua 1970-luvulla.

Kullakin kaupunginosalla tuli olla luonnonvarainen virkistysalue riittävän lähellä. Kantakaupungin osalta ainoan oikean lähi virkistysalueen tarjosi Vaskiluodon metsä – suunnitelman mukaan nykyisen kokoisena, ei pilkot-tuna. V. 1987 vahvistettu Vaskiluodon osayleiskaava noudattaakin virkis-tysaluesuunnitelmaa.

Mitä sitten tapahtuikaan?

1992 päätti eräs pankki rakentaa kerrostaloja toimintansa lopettaneen so-keritehtaan alueelle. Konsultin suunnitelmissa kerrostalotontteja hiukan lisättiin raivaamalla tilaa Vaskiluodon metsästä, jonka osayleiskaava oli nimennyt luonnontilassa säilytettäväksi puistoalueeksi. Viran puolesta saatoin silloin lausunnossa ilmoittaa kielteisen kantani tähän muutok-seen. Onneksi lamakausi alkoi, rakentajien into tyrehtyi ja asukkaille tärkeä metsä säästyi.

Entä vuonna 2004?

Taas kerrostaloja mutta vielä suuremmalle alueelle Vaskiluodon metsään .Ehkä jotenkin ymmärtää, että kaupunkiin hakeutuneet nuoret itsetietoiset ja kovapalkkaiset virkamiehet yrittävät todistella hyödyllisyyttään. Vaski-luodon metsä löydetään taas kertaalleen sopivana raakamaana. On kuiten-kin käsittämätöntä, että kaupunginhallituksen jäsenet, joissa lienee muutama vanha vaasalainenkin, näin helposti myöntyvät jonkin rakennus-liikkeen houkutuksiin / painostukseen.

Olin kuvitellut, että kaupungin luottamusmiehet eivät enää turvautuisi 1960-luvulla käytettyyn fraasiin:”Vaasassa ei tarvita puistoja koska jokai-sella (meistä) on mökki ja vene”. Jopa nämä mökinomistajatkin tarvitse-vat ja käyttävät Vaskiluodon lähivirkistysaluetta, jonka suunniteltu kerros-talorakentaminen tuhoaisi. Kaupungin tyhjistä asunnoista huolimatta voi-taisiin uuttakin mielestäni rakentaa, mutta huolella valittuun paikkaan ja nykyisistä asuntotyypeistä poikkeaviksi.

Moni pystyy asuinkaupunkinsa valitsemaan. Vain nykyisistä ja tulevista asukkaista piittaamattomat päättäjät rakentavat kerrostaloja puistoon.Toivottavasti näitä ei Vaasasta lopulta löydy!

Asko Halme, arkkitehti ja kantakaupungin asukas - toistaiseksi