Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

KARJALAAN JÄÄNEIDEN VAINAJIEN MUISTOMERKKI RAUNIOKANNEL

AJATUS MUISTOMERKISTÄ

Vaasan Karjalaseuran johtokunnan kokouspöytäkirjassa 24.9.53 §7:n on käyty keskustelua Vaasaan mahdollisesta saatavasta Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkistä, sekä sen rahoituskysymyksestä. Asia jätettiin pöydälle.

Sihteeri M. O. Kiippa ja puheenjohtaja Sulo Valkeapää valtuutettiin 9.3.54 katsomaan paikkaa ja ajamaan asiaa.

Taiteilija Armas Lähteenkorvalta pyydettiin luonnosta muistomerkistä. Ainoa toivomus, joka Vaasan Karjalaseuran taholta taiteilijalle esitettiin oli, että muistomerkissä pitäisi esiintyä molempien pääuskontokuntien tunnus, luterilainen ja ortodoksinen risti. Tätä perusteltiin sillä, että Karjala oli meille yhteinen, yhdessä sitä rintarinnan rakensimme, yhdessä uskoimme Jumalaan. Samaan Jumalaan turvaten matkasauva jätettiin lähdettäessä viimeiselle matkalle. Näin katsottiin oikeaksi, että tämä muistomerkki on muistuttamassa jälkipolville siitä sovinnollisesta työstä, jota nämä suorittivat Karjalan hyväksi eri uskonnäkemyksestä huolimatta.

Johtokunnan pöytäkirjassa 3.5.1962 § 3 todettiin, että Vaasan Poliisimestari oli myöntänyt keräysluvan toukokuun aikana muistopatsaan hyväksi. Puheenjohtaja selosti patsasasiassa tehtyjä toimenpiteitä. Selostuksesta ilmeni, että taiteilija A L oli lähettänyt yhden luonnospiirustuksen nimeltään ”Rauniokannel”. Tämä luonnos miellytti niitä johtokunnan jäseniä, joille sitä näytettiin sekä tarinaillan osanottajia. Koska kirkkohallintokunnalla oli kokous seuraavana päivänä, lähetettiin piirustus asian jouduttamiseksi sinne, joten johtokunta ei ehditty kutsua kokoon. Johtokunta hyväksyi nämä toimenpiteet Lisäksi ilmeni, että kirkkohallintokunta oli hyväksynyt luonnospiirustuksen sekä patsaan paikan, mutta alisti sen kirkkovaltuuston harkintaan.

Armas Akseli Lähteenkorvan ajatuksena oli punagraniittinen kirkon holvi, jonka aihe tuli venäläisten pommittamasta Viipurin tuomiokirkosta. Muistomerkissä on sekä luterilainen, että ortodoksinen risti. Siinä on myös kannel, joka kertoo runonlaulajista.

”Patsas puhuu valtakunnasta, jonka rajoja ei siirretä ja kansasta, jota ei evakuoida.”

Patsaan paljastusjuhla pidettiin 26.8.1962 Vaasan vanhalla hautausmaalla.

Paadessa oleva teksti ”Karjalaan jääneiden vainajien muistolle” ei kuulu yksinomaan meille karjalaisille, vaan se kuuluu kaikille. Se kehottaa meitä jokaista, jolta on jäänyt rakkaita rajan toiselle puolelle, hiljentymään ja tuomaan muistojen kukat tämän muistomerkin juurelle. Tämän muistomerkin äärellä voimme kunnioittaa menneisyyttä, että meillä tulevaisuus olisi.

Samalla tämä muistomerkki on vain yksi silmukka siihen ketjuun, joka yhdistää meitä menneisyyteen, mutta samalla se luo tulevaisuutta. Tämä paasi tulee puhumaan tuleville sukupolville järkkymättömästä uskosta ja valoisasta mielenlaadusta, herkästä Karjalan sielusta. Se tulee läpi aikakausien kertomaan katoamattomasta Karjalan heimosta.

Mitä tällä muistomerkillä on meille edelleen sanottavana? Se muistuttaa meitä jälkipolvia ennen olleesta, nyt raunio - Karjalasta, joka on antanut meille niin paljon. Sen rauniokirkon holvikaari kertoo, että kirkko Karjalassa oli keskeisellä sijalla ja korotetulla paikalla kansan sielussa. Kirkko liittyi kansalaisten pyhiin hetkiin kuten kaste-, rippi-, vihki- ja hautaustilaisuuksiin. Kirkon julistama Sana seurasi kehdosta hautaan. Karjalan temppelit ovat vaienneet, mutta niiden historia elää tässäkin muistomerkissä.

Raija Rapo

Lisätietoja Vaasan Karjalseura ry: stä saa Internet-osoitteesta: Vaasan Karjalaseura ry.

Ps. Muistomerkkiä esittävia kuvia tulossa lähiaikoina