Cairenius myi voita Vaasanpuistikolla

Vaasapedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Cairenius myi voita Vaasanpuistikolla

Vaasa oli Suomen tukkukauppojen ykkönen vuosisadan alussa

Jorma Ojaharju

Vaasanpuistikko 26:ssa sijaitsee rapattu tiilitalo, joka on rakennettu viime vuosisadan puolella. Alue on rakennettu uusiksi ja suojeltavaksi määrätty tiilitalo saneerataan. Seinäpinnan puhdistaminen paljasti tekstin, jonka mukaan rakennuksessa on sijainnut ’Caireniuksen voiliike.’ Tämä herätti valppaissa vaasalaisissa tiedonjanon? Kuka oli kauppias Cairenius?

Vaasan ruotsinkielisen seurakunnan kirjojen mukaan kauppias Gustaf Artur Cairenius oli syntynyt Kristiinankaupungissa 11.11.1868. Hän avioitui Fanny Maria Hultinin kanssa 29.12.1871 ja muutti hänen kanssaan Vaasaan, jossa heidän poikansa Wolter Rudolf syntyi 1.9.1892.

Caireniukset myivät voita yli 30 vuoden ajan. Toimiala oli viisaasti valittu. Vaasa oli nimittäin vuosisadan vaihteen kummankin puolen Suomen voin vienti kaupungeista ensimmäinen. Vuosina 1880 – 1912 se oli myös maan huomattavimpia tukkukaupunkeja. Vuonna 1912 ei yhdessäkään Suomen kaupungissa ollut yhtä paljon tukkukauppoja kuin Vaasassa.

Laurell, Hintz ja Niemenpää

Voin viejien ykkönen oli tukkukauppias Tuomas Laurell. Hän rakennutti kivimuurin, jonka paikalla nykyisin sijaitsee se kivimuuri, jota edelleenkin sanotaan Astorin taloksi, siis pääpostia vastapäätä.

Talo rakennettiin yhteen A. V. Stenforsin piirtämän kulmatalon kanssa. Laurellin talo valmistui 1895. Kahdesti se on muuttanut ulkomuotoaan, ensin 1910-luvulla ja toisen kerran 1939 siirtyessään Wiik & Höglundin omistukseen.

Tuomas Laurellin loistelias huvila oli Revellsundissa Puusaaren puolella. Sen osti myöhemmin legendaarinen katsastusmies Ivari Hintz. Nykyisin huvilan omistaa vähintään yhtä legendaarinen liikemies Heikki Niemenpää.

Suomalaistiko Cairenius nimensä?

Caireniukset muuttivat Helsingiin vuonna 1906. Samana vuonna siis kuin maalaisliitto ja sanomalehti Ilkka perustettiin.

Vuoden 1918 sodan keväällä päätyttyä Ilkka siirtyi Vaasanpuistikko 28:sta Vaasanpuistikko 26:aan, joka oli ostettu 150 000 markalla vuonna 1916.

Cairenius ehti kokea vuoden 1905 suurlakon levottomuudet ja Vaasassahan ne olivat erityisen ankarat, sillä kasakoitten ruoska nagaikka viuhui tiuhaan vaasalaisten selkäpiissä. On väitetty, että juuri suurlakon muisto oli katkeran vihan taustalla vuonna 1918. Oletuttu paikallisten punikkien olevan yhteistyössä ryssän kanssa.

Tarkempia tietoja Caireniuksesta on mahdotonta saada ilman sukututkimusta. Sitäpaitsi on mahdollista, että joku Caireniuksista suomalaistamisen aikoihin vaihtoihin nimen Kairamoksi, Kairalaksi tai Kairakoskeksi.

Kun maasiltaa ei vielä ollut

Maasiltaa ei tuolloin vielä ollut. Hiukan siitä itään oli samanlainen nostettavilla ja laskettavilla puomeilla varustettu ”kuoleman loukku”, kuin Pitkäkadulla vielä tänään on. Pienessä kopissa istui rautatieläinen, joka junan tullen pomppasi kuin vieteriukko rasiasta veivaamaan puomit alas. Siihen, missä SOK:n rakennus sijaitsee, siis Opistotalo, tapasi vuosisadan alussa asettua vieraileva sirkus. Siitä pohjoiseen olivat Teräksen pitkien makasiinien, siis hiukan ennen tonttia, jolla Keskon talo tänään sijaitsee.

Makasiinit olivat sata metriä pitkät. Niitten paikalla olivat aikaisemmin olleet kasakoitten ratsutallit. Siinä, missä linjaautoasema tänään on, lollui litisevä suontapainen lutakko.

Vaasasta katuvaloilla moderni

Vaasa-Nikolainkaupunki oli piskuinen ruotsinkielinen kaupunki, mutta suomenkielisten määrä lisääntyi nopeasti ja jo vuoden 1920 virallisessa väestönlaskennassa ylitti heidän lukumääränsä ensimmäisen kerran ruotsinkielisten lukumäärän 30.12.1922 määräsi valtioneuvosto Vaasan kaksikieliseksi kaupungiksi Suomen ollessa enemmistön kielenä.

Vaasan maakunta-arkiston entinen hoitaja Aimo Wuorisen mukaan alkoi ruotsinkielisten keskuudessa silloin syntynyt syvä katkeruus haihtua vasta sotien jälkeen.

Caireniusten aikana Vaasa alkoi kehittyä moderniksi kaupungiksi. Katujen valaiseminen oli merkittävä tekijä. Ellei erilaisia kokeiluja huomioida, niin sähkövalot syttyivät ensimmäisen kerran 25.1.1893. Kaivoja oli sekä pihoissa että puistikoilla. Vesijohtolaitos valmistui vuonna 1915, jolloin ylvästeltiin, että ”Vesi tulee ja menee.” Monet talot joutuivat kuitenkin odottamaan sitä ihmettä vielä 10-15 vuoden ajan. Niitä varten avattiin kadunkulmiin yleinen vesiposti.

Kirkkopuistikko tasoitettiin metsän läpi

Vuonna 1900 valmistuneessa kauppahallissa oli keskitetty kaasulämmitys ja lääninvankilan vastaava oli vesilämmitys. Itse keskuslämmitystä saatiin odottaa vielä kauan, kaukolämmöstä puhumattakaan. Nykyajan ihminen ei tule ajatelleeksi sitä, kuinka kylmä puutalossa oli talviaamuisin ennen kuin emäntä oli noussut pistämääm uuniin valkean.

Rauhankadun eteläinen puoli oli 1800-luvun lopulla suurimmaksi osaksi metsää, jossa käytiin poimimassa marjoja. Metsän takana oli ortodoksinen kirkko ja rakenteilla olevat kasarmit. Kirkkopuistikkoa tasoiteltiin metsän läpi kasarmintorille. Lääninvankila ja kruunun makasiini olivat kaukana metsän takana ja Hietalahti sahalaitoksineen ja oluttehtaineen oli kylä kaupungin ulkopuolella.

Läänin kuvernöörinä eli maaherrana oli Alexander Järnefelt. Hänen vaimonsa Elisabeth Clodt von Jürgensburgin kirjallisen salongin oppilaita oli esimerkiksi Juhani Aho. Järnefelteillä oli neljä lasta. Eerosta tuli taidemaalari, Armaksesta kapellimestari, Arvidista kirjailija ja Ainosta rouva Sibelius.

Tietoa ja osoitteita matkustavaisille

Junalla matkustaminen oli uutta ja hienoa. Vaasan rata oli valmistunut vuonna 1883 samoin asemarakennuskin. Ja kaupungintalo. Rautatieaseman portailla seisoi poliisikonstaapeli, jolta matkustavainen halutessaan sai numeroprikan. Prikassa oli isvossikan numero ja sillä sai ajoneuvon. Pitkälläkadulla oli kapakoita vieri vieressä. Höyryalus Villa kulki laivarannan ja kesähuviloitten välillä ”sekä vie matkustajia myöskin Palosaareen, josta niitä ohikulkiessaan merkin annettuaan myöskin nautaa” , sanottiin Vaasan oppaassa, jossa oli tietoja ja osoitteita vieraille ja matkustavaisille.