"Ossi" Ansaksesta

Vaasapedia

Vaasan Ikkuna 25.03.1988

Lehtimies vailla vertaa… Ansaankatu muistona Ossi Ansaksesta

Ansaankadun seutu on sitä nuorempaa Vaasaa, mutta nimen historia juontaa kauempaa. Vaasassa syntyi hattumaakari Husbergille poika v. 1856 ja sai prelaatilta nimen Ossian. Pikkuporvari-isä pani pojan opintielle ja hän pääsi ylioppilaaksi ruotsalaisesta lyseosta.

Syystä tai toisesta hänestä tuli jo kouluaikana vihainen fennomaani (suomalaismielinen) ruotsinkielisestä kodista ja koulusta huolimatta. Sittemmin hänestä kehittyi vapaamielinen saman suunnan lehtimies ja julkaisija. Hän kuoli v. 1916 kakluuniuunin häkään köyhänä ja yksinäisenä. Vaasassa on syntynyt, ilmestynyt ja kuollut monia lehtiä. Ossian Husberg kirjoitti moniin lehtiin ja hänellä oli myös oma lehti Pohjalainen runsaan vuoden ajan. Sen sensuuri ja rahapula tappoivat. Ansas oli varsin jyrkkä mielipiteissään ja liiankin ”oikealla”. Nyt on otettava huomioon, että tämä Pohjalainen ja nykyinen Vaasa-lehdestä tullut Pohjalainen ovat aivan eri lehtiä ilman yhteistä historiaa. Tämä hyvä nimi Pohjalainen olisi otettu käyttöön jo parikymmentä vuotta sitten, mutta se oli vielä silloin rekisterissä varattuna.

Ansas olikin katkera, kun ei saanut nimimiehiltä rahallista tukea vapaamieliselle lehdelleen eikä apua taistellessaan sen ajan sensuuria vastaan. Hän oli ensimmäinen, joka puhui suomea kaupunginvaltuustossa v. 1903, tietää päätoimittaja Birger Thölix. Samana vuonna hän myös ehdotti kaupungille sen entistä nimeä Vaasaa – elettiinhän Nikolainkaupungin aikaa. Se oli rohkea veto siinä vaiheessa.

Ossi Ansas

Niin, se ansaankatu. Husberg suomalaisuusinnossaan otti jo nuorena itselleen nimen Ansas ja etunimi muuttui Ossiksi. Hän oli siitä harvinainen aikalainen, että puhui ja kirjoitti yhtä hyvin molempia kieliä. Hän oli puhujana loistava, kirjoittajana harvinainen luova kyky.

Nimenmuutosehdotus sai rajun vastaanoton sekä virkamiespiireissä että tsaarin byroota myöten. Ansas herätti suurta huomiota vannomalla Nikolai II:lle valan Vaasan kirkossa frakki päällä ja selitti, että hän on vahvan vallan puolella, mutta sen pitää olla oikeudenmukainen. Hän oli herkkä ja kiivas mies, eikä aina teksti ollut viimeisen päälle räätälin ompelemaa, mutta siinä tekstissä tiuku helisi ja kansa luki.

Vaskiluodon rata

Historian pölyisiltä ja ryppyisiltä lehdiltä löytyy sanomalehti Vasa Tidning. Siellä Ansas teki neljän vuoden työrupeaman ja sanoi myöhemmin, että jos hän ei ole muuta saanut aikaan, niin ainakin rautatien Vaasasta Vaskiluotoon. Hän ajoi kiivaasti tätä asiaa palstoillaan ja yleensä hänellä oli vankka usko painetun sanan voimaan.

Kun Pohjalainen, se hänen oma lehtensä, lopetettiin sensuurin käskykirjeellä, niin hän antoi ottaa kuvan kotinsa rappusilla 4-vuotias poika vierellään ja huusi kolme kertaa hurraa isänmaalle! Sellainen mies oli Ossi Ansas. Kun poliisi oli lehden latomon ovella vahtimassa, ettei Ansas tule tekemään lehteä, niin hän näki parhaaksi vannoa, ettei koskaan sotke sormiaan painomusteeseen. Kiivas mies sanoissa ja teoissa.

Kyltti säilyi

Ansas kuitenkin pysyi alalla, olihan täällä lehtiä. Ilkan perusti Santeri alkio Vaasaan v.1906. Siitä piti tulla ns. nuorsuomalaisten lehti, mutta mm. Ansas pani vastaan ja siitä tulikin sitten maalaisliiton äänitorvi. Ansaksen Pohjalainen nujerrettiin viimeisen kerran v. 1915 ja seuraavana vuonna hän kuoli. Painotalo oli kauppapuistikolla ja hänen vaimonsa Elli, leskeksi jäätyään, perusti taloon emäntäkoulun.

Elli antoi kyltin ”Pohjalainen” roikkua seinällä vuosikaudet muistona miehestään, joka oli aikansa kansainvälisen näkökulman omaava lehtimies. Ossilla oli suhteita pitkin Eurooppaa ja Pohjoismaita, mutta hän pysyi tiukasti vaasalaisella maaperällä eikä koskaan unohtanut, että Suomi on suomalainen. Kyltti vietiin, mutta Ansaankatu Vaasassa on vielä Ossi Ansaksen muistoksi.

Peku Haapalinna