|
|
jalonen, risto juhani - Sitoutumaton kolumnisti |
|
|
Vaasa 05.08.09
Käytiin just tuossa äskettäin vaimon kanssa
kokemassa Vaasan kaupunginteatterissa
Ilkka Aron nyt ohjelmistoon tuleva
monologiesitys LUOLAMIES ja sehän sopi
Ilkalle ku keihäs käteen. Mainio juttu
ja sellainen juttu missä riittää ajatuksen
aihetta joka ukolle ja akalle: kaikille meille
metsästäjille ja keräilijöille.
Tässä amerikkalaisen Rob Bakerin kirjoittamassa
komediallisessa yhden miehen näytelmässä
perehdytään naisen ja miehen perinteikkääseen,
aina luola-ajoilta – sieltä neanderilaisen maisemista,
periytyvään luontaiseen roolijakoon.
Nyt tämän Ilkan esittämän kokonaisuuden
nähtyäni en kovin helpolla pystyisi rooliin ketään
muuta kuvittelemaankaan. Kyllä esitys kaikkineen
sen verran hulppeasti kulkee, että suosittelen
teatterissa käyntiä vähintäin jokaiselle pariskunnalle
ikään katsomatta, sillä tässä näytelmässä käy
selväksi sekin ettei sukupolvien välistä kuilua
näissä merkeissä tunneta.
Ohjauksesta vastannut Erik Kiviniemikin on
työssään onnistunut ja veikkampa, että tälle
esitykselle tulee todellakin löytymään kiitollista
katsojakuntaa kaikista ikäryhmistä.
Enempiä en tässä nyt livertele, vaan totean vain
erään näytelmän opetuksista
hyvinkin varteen otettavaksi
eli naisten on näinä aikoinakin kyettävä
toteamaan etteivät miehet sentään täysiä
persreikiä ole.
P r o l o g i
Tavattiin tuossa illemmalla
(tulin juuri takaisin kotiin kello nyt 22.20)
sattuneesta syystä vielä Aron Ilkan kanssa
ja kysäisin siinä ohessa miehen mietteitä Luolamies –esitykseen valmistumisesta.
Ilkka: - On tätä nyt taottu päähän sen
verran paljon, että pitäis sujua ja niin
paljonhan on aina taottavaki, että se
sinne takaraivoon uppoaa.
- Puolitoista kuukautta tän kans on varmaan
menny. Ei kuitenkaan ihan kahta.
- Keväällähän tää jo käytännössä tehtiin
valmiiks ja silloin vedettiin lopuks yks
esitys toimiston hommaamalle koeyleisölle.
Niin ja sitä ennen oli parit tälläset ullakolla
kollegoille vedetyt. läpimenot.
- Olihan sitte aiemmin vielä se osioesitys
Siellä Palosaarella Tyäväenmuseossa ja
ennen tätä tämän iltaista omaiskenraalia
neljä läpimenoa kuiskaajan kanssa.
.- Tänään tuntuki jo että sujuuhan se,
päättää Ilkka selontekonsa ja minä
vahvistan, että komeesti suju ja
jengi tykkäs.
|
Kolumnin kirjoittaja:
Nimi: jalonen, risto juhani
GSM: 0451344474
Email: r.jalonen@suomi24.fi
Kotisivu: http://www.netikka.net/jalonen/
|
|
| kysyy: |
Kesällähän on nähty Puhelinluettelo, joka sekin alkoi ihmiskunnan aamuhämäristä. Kesäteatterit eivät yleensä ole kovin syvällisiä. Mitä nyt hääyöt muilla paikkakunnilla. Puhelinluettelossa läpikäytiin kommunikoinnin vaikeuksia aika pinnallisesti.
Ilkka Aro tietenkin on yksi Vaasan parhaita näyttelijöitä. Onko ainoa ero syvällisyydessä?
|
| Kirjoittaja
vastaa: |
Saattaa eroa olla tulkinnan syvällisyydessäkin,
mutta kyllä Luolamiehen parisuhdepohdinnassa
on hauskuuttamisen lisäksi kyse varsin puhuttelevasta parisuhdepohdinnasta, joka antaa oikeassa elämässäkin monelle ajattelemisen aihetta.
Ja kyllä olen kanssasi samaa mieltä, että ystäväni Ilkka on Vaasan varteenotettavampia näyttelijöitä. |
| kysyy: |
Kävin katsomassa Luolamiehen ja minusta ensimmöisessä puoliajassa oli jotain mikä ei sopinut joukkoon. Näytelmä oli läpensä tosi hauska. Kuva naisesta oli yleistetty liikaa ja tätä pitää nyt vähän pureksia. |
| Kirjoittaja
vastaa: |
Olihan ja onhan siinä paljonkin mikä ei esim. meidänkään perheen parikäytännösä pidä lainkaan paikkaansa ja onhan siellä myös liikaa miestäkin yleistetty, mutta tällainen överiks vetävä ''yleistely'' on ikään kuin part of show eli kuuluu juttuun olennaisena osana.
Ja mitäpä noista omakohtaisista paikkaansapitämättömyyksistä. Pääasia, että komediakerronta kokonaisuutena toimii ja mielestäni Luolamies näin tekee.
Jos oikein tarkaksi rupeaisin, niin pari pikkujuttuu sieltä löytyi jotka minuakin vähän tökkivät, mutta vaan aika kohtuullisissa mitoin, enkä muuten kerro mitkä tämmöisiä kohtia olivat ja koska kaikki on mielen sisällä hyvinkin subjektiivista, niin joku peijakas voi noista piskuisista pätkähdyksistä tykätä vallan erinomaisen paljon. |
| kysyy: |
Minä jäin miettimään näytelmän katsottuani: Mikseivät miehet halaa tai kyllähän hekin halaavat joskus. Ei sitä kovin usein halailevia naisiakaan näe. Tämmöinen tapa ei sovi suomalaiseen kulttuuriin, mutta mitähän tapahtuisi, jos nainen halaa miestä ja mies olisi toisen mies? |
| Kirjoittaja
vastaa: |
Riippuu vähän mistä ja miten roikkuu, mutta kyllä
esim. minua ovat naisetkin tulleet halanneeksi vaikka äijä on näköpiirissä ollutkin. Tällaisia pääsee sattunaisesti tapahtumaan esim. synttäreillä ja näyttelyavajaisissa ja sitten aina halataan joka iikka, kun paikalle (meille kylään) pöllähtää ystäviä Tukholmasta. |
|
|
