On käynyt, ilmi, että usea pakolainen ei omaksu pelastajamaansa kulttuuria
vaan toimii oman maansa kulttuurin mukaan tai sitten keksii omia kulttuurisääntöjä.

Tässä alla Veikko Siltasen kirjoittama esimerkki.

"Eräs somali varasti suomalaisen miehen pyörän. Mies seurasi pyöränsä anastajaa, mutta ei voinut viedä pyörää kotiinsa koska se oli lukittu. No hän ilmoitti tapauksesta Punaisen ristin toimijoille ja uhkasi hakea omansa väkisin takaisin. Sitä ei saanut tehdä, koska somalien kulttuurin mukaan he voivat pitää löytämänsä tavaran, jos se ei kuulu kellekään= tässä tapauksessa pyörä ei ollut lukossa. Tapaus selvisi onnellisesti suomalainen sai uuden pyörän Punaiselta ristiltä ja somali sai pitää varastamansa pyörän!!!"

Mielestäni tuo virkailijan puolustusesimerkki pyörävarkaudesta ontuu. Etsiskelyni tuloksena
en löytänyt Somalikulttuurista varkautta puoltavaa lähtökohtaa. Joissain toisissa kulttuureissa saattoi olla kirjoittamaton laki, että "varastaa saa mutta ei
saa jäädä kiinni".  Sellaiseen törmää Suomessakin joskus.  Kiinnijäämisen seuraus on aina kuitenkinankara rangaistus eikä siihen auta mitkään selitykset. Myös Suomessa saa kenellekään kuulumattoman omia. Esim. vapaalta kaatopaikalta tai yleisestä roskalaatikosta löydetyn saa omia. Kyseinen pyörävaras lienee onnistunut vetämään nenästä vastaanottovirkailijaa juuri
tällaiseen vedoten. Siihen vaadittiin hyävuskoinen vastaanottovirkailija tai sitten virheellinen viranomaisohjeistus tai tietämättömyys.  

Ei ole oikeen, että pelastaja ajautuu pelastettavaksi sillä tällaiset polkupyörävarkaudet ja ihmeelliset oman käden oikeudet jotka ovat siis epäillysti rikollista toimintaa ja niiden määrä lisääntyy ja siirtyvät esineistä ihmisiin jos jotain ei tehdä.  On vain ajan kysymys koska ongemat ovat siinä mittakaavassa, että niihin on jo pakko puuttua.  Olemme ajautumassa tilanteeseen jossa itse  joudumme autettavan asemaan mm. rikollisuuden lisääntymisen myötä. Pakkonaitatus ja siitä kieltäytynyt pelastajamaan lakeja noudattanut nainen on saatettu tappaa alkuperäisen maan kulttuurien mukaan minkä he siis olivat jo muuten hylänneet.

Sitten esimerkki epäillystä viranomaisvirheestä. Lainaus Bjarne Östmanin kirjoituksesta.

"Osasivat kyllä kauppaakin niillä pyörillä tehdä, poikani moitti minua hieman siitä kun en suostunut hänelle Nishiki merkkistä maastopyörää hankkia ja piti hieman outona sitä että hutskin ala-asteella miltei vain pakolaislapset saivat sellaiset, sellaisen pyörän hinta kaupassa oli silloin lähes 1000 markkaa riippuen vähän varusteista. Kävi niin että pojalleni tarjottiin ostettavaksi viikon vanhaa Nishiki merkkistä pyörää 100 markalla ja sen pyörän kans ostin satkulla pojalleni, kauppa tehtiin pakolaispojan isän kanssa, ehtona minulla oli saada niin takuupaperit ja ostokuitti siitä pyörästä ja sainkin, kun kyselin miksi pyörää myytiin sain vastaukseksi että kyseinen malli ei pojalle sopinut ja oli aikomus hankkia vaihteeton malli, parin päivän kuluttua tämä samainen poika oli koulussa taas juuri samanlaisella ja samanmerkkisellä pyörällä. Minähän pistin poikani kysymään miten tuo oli mahdollista ja selvisi että punainen risti oli antanut luvan hakea uuden pyörän "kadonneen" tilalle."

Moni toitottaa, että asiat ovat huonosti mutta ei yleensä anna minkäänlaista mallia, että miten pitäisi olla. Kun puutun epäkohtaan, niin annan usein siihen
oikeaksi katsomani mallin. Tässäkin tapauksessa malli on yksinkertainen ja kyse saattaa olla pienestä virheestä joka olisi helposti korjattavissa.

En yhtään tiedä millainen on pakolaisten vastaanottokeskuksen toimintatapa mutta annan karkean mallin miten se mielestäni pitäisi olla. Jos se ei ole, niin se puoltaa sitä, että pakolaiset ajetaan epäillysti ojasta allikkoon jonkun yksinketaisen vastaanotossa tapahtuvan suunnitelmavirheen vuoksi.

Kun pakolainen on pelastettu tai omasta halustaan lähtenyt maastaan toiseen kulttuuriin, on hän silloin jättänyt taakseen kaiken. Hän on kiitollinen henkensä
pelastamisesta ja olisi ollut valmis tekemään mitä tahansa saadakseen jatkaa elämäänsä. Tullessaan pelastetuksi hän on kiitollisuudenvelassa ja avoin ottamaan vastaan kaiken uuden mitä on saatavissa. Tämä hetki kestää sen
ajan kunnes hän sopeutuu ja alkaa itse keräämään tietoa. Tätä hetkeä ei jostain syystä näytetä osattavan ottaa huomioon ja pakolaiset passivoidaan. Oikeasti heidät pitäisi panna koulun penkille jonka aihe on sopeutuminen
pelastajamaan kulttuuriin. Kurssin jälkeen on koe kuten koulussakin.  Se pitää suorittaa hyväksytysti. Jos ei läpäise niin uhkana pitää olla palautus  mutta ainakin karkotus toiseen maahan. Opetusohjelman pitää olla niin kattava,
että sen läpäissyt on enemmän suomalainen kuin suomalainen itse.  

En kovin nyt puutu sisältöön mutta pari pääkohtaa sinne pitäisi sisältyä.  Ihmiseen kohdistuvat pääkohdat.
-Vastaanottajamaassa on uskonnonvapaus.
-Vastaanottajamaan kansalaisilla ja pakolaisilla on ruumiinsa koskemattomuussuoja  eikä kukaan toinen voi ilman lupaa tehdä heidään keholleen mitään. Esim, naisten tai miesten ympärileikkaukesta saa kieltäytyä yhtä helposti kuin ryypystä tuntemattoman pullosta.
-Aviopuolisoa ei voi toinen määrätä.

Omaisuuteen kohdistuvat pääkohdat.
-Maan lakeja on noudatettava. Jos ei noudata niin ensimmäisenä rangaisusuhkana on aina maastakarkoitus. Jos pakolainen perustelee, ettei hän tiennyt niin se on helppo tarkistaa vastaanottokurssin läpäisytodistuksesta johon olisi pitänyt kuulua mahdollisesti sattunut tapaus. Jos hän on läpäissyt hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää rikkoneensa lakia ja silloin hän ei sopeututunu
ja hän myös on tietoinen karkoitusuhasta.
-Polkupyörä tai mikä tahnsa muu heitteille jätetyn näköinen omaisuus kuuluu aina jollekin. Sitä ei saa omia. Sen omimisesta tulee karkoitus.

-Pitää olla kohtelias ja avulias muttei saa tungetella.

-Pitää kohdella kaikkia muita ihmisiä samanarvoisesti rotuun sukupuoleen tai uskontoon tai sen puuttumiseen katsomatta.

Tässä  oli ihan vain parilla esimerkillä summittainen suunta, miten voitaisiin välttyä pakolaisten passivoitumiselta ja tulevilta rikoksilta.  Siitää puuttuu paljon mutta antaa suuntaa ja ajatuksen.