Olin vaalitilaisuudessa Vuorikodilla keskiviikkoiltana. Tilaisuudessa oli edustajat jokaisesta puolueesta tai ryhmittymästä, joka on asettanut ehdokkaita kunnallisvaaleihin. Yleisöä oli reilut toistakymmentä eli jonkin verran enemmän kuin itse vaalipaneeliin osallistujia, tosin suurin osa yleisöstäkin olivat myös ehdokkaita. Uudistumassa oleva vammaispalvelulaki olisi kyllä ansainnut suuremmankin kuulijakunnan. Olisi näin tärkeän lain uudistuksen kiinnostavan myös tiedotusvälineiden edustajia, mutta näin ei vain ollut.
Keskustelun kuluessa kävi ilmeisen selväksi se, että kaikille ryhmittymille vammaisten asiat ovat tärkeitä ja kaipaavat erityistä huomiota tulevalla vaalikaudella. Vammaisille luvattiin ihmisoikeuksia ja inhimillistä kohtelua sekä riittäviä resursseja laissa määriteltyihin palveluihin. Nyt ihmettelen vain mielessäni, että kuinka ihmeessä sitten on mahdollista, että vammaisten oikeuksia välttämättömiin palveluihin, jotka takaavat heidän tasavertaisen osallistumisensa sekä mahdollisuutensa selvitä edes siedettävästi elämäänsä hankaloittavista tilanteista, ei ole jo aikaisemmin hoidettu kuntoon. Suurin piirtein samat ryhmittymät ja suurelta osin samat päättäjät ovat olleet pitkään päättämässä myös vammaisten palveluihin kohdistettavista määrärahoista. Eipä silti, uskon kyllä monenkin valtuutetun ajavan villpittömästi hyvä tarkoittaen myös vammaisten asiaa, valitettavasti usein nämä valtuutetut jäävät vähemmistöksi myös omassa ryhmässään.
Osasyynä riittämättömiin määrärahoihin on talousarvioiden laadinnassa noudatettu alibudjetoiminen. Hallintokunnat ovat joutuneet höyläämään budjeteistaan vuosikaudet tietyn prosenttimäärän suuruisia siivuja pois, sitten on tehty vielä hienosäätöä hallintotalon seinien sisäpuolella, jotta määrärahat on saatu mahdutetuksi talousarviokehyksien sisään. Tieto todellisista määrärahatarpeista ei tule valtuuston tietoon ellei tietoa osaa hallintokunnista kysellä. Suurimmilla valtuustoryhmillä on ollut tosin edustaja jollei parikin jokaisessa lautakunnassa.
Toivon vain, että ei jouduta jälleen kerran tilanteeseen, jossa vastakkain asetetaan vanhukset - lapset, sairaat – vammaiset jne. Aion oman katsontakantani painottua sen mukaan, mitkä ovat kuntalaisten kannalta peruspalveluita tai muuten laajan väestöryhmän hyväksi ja terveydentilan kohentamiseksi kohdentuvia toimenpiteitä tai investointeja.
Oma tietämykseni sekä vanhasta että nyt uudistumassa olevasta vammaispalvelulaista on vielä täysin lapsenkengissä. En väitäkään olevani tämän alan erityisasiantuntija. Kiinnostukseni on kuitenkin tähän asiaan voimistunut kuluneen vaalikauden aikana osin puhtaasti omista kokemuksistani johtuen ja joudunkin asioihin em. syistä paneutumaan entistäkin tarkemmin.
Seuraavan vaalikauden vammaisneuvosto ja vammaismies ovatkin paljon vartiojoina, jotta voivat välillä muistuttaa valtuutettuja niistä lupauksista, joihin myös yksittäiset valtuutetut ovat sitoutuneet ryhmittymiensä kuntavaaliohjelman kautta. Vammaisneuvostossa on edustajat myös eri vammaisliitoista, joskaan ei kaikista. Vammaiset usein ovat oman sairaudetensa erityisasiantuntijoita ainakin mitä tulee vamman tuomien käytännön ongelmien suhteen.
