Aluksi myöhäiseen ajankohtaan sopiva iltatarina:

Suoma-tädin kookospallot

Martin ja Valto olivat naapuruksia ja olivat jo pikkupojista  saakka tottuneet leikkimään yhdessä, välillä yhteisin leluin, välillä taas omillaan. Pikkuhiljaa ja ihan huomaamatta oli siirrytty tilanteeseen, jossa leikittiin yhä useammin Valton tykönä, Valton leluilla leikkien ja Valton karamelleja syöden. Tämä alkoi Valtoa harmittaa, ja asiasta kehkeytyikin jatkuva tora. Martin oli tottunut asioiden kulkuun ja piti sitä reiluna, Valto taas oli sitä mieltä, että näin ei voi jatkua, vaikka Martinin kanssa muuten tykkäsikin leikkiä.

Yläkerran Suoma-täti oli jo tovin aikaa huolestuneena seurannut, kuinka ennen niin hyvistä kaveruksista alkoi hiljalleen kehittyä aikamoiset riitapukarit. Saadakseen pojat aloittamaan sovinnon teon ja keskustelemaan oikeudenmukaisemmasta leikin järjestämisestä, Suoma-täti lupasi palkkioksi ison laatikollisen kookospalloja, jotka olivat sekä Martinin että Valton erikoisherkkua ja vielä harvoin saatavilla. Kannustaakseen poikien sovinnonhierontaa Suoma-täti jätti kookospallot näkyville käytävän pöydälle ja sanoi pojille, että palkinto oli jaossa vain seuraavaan sunnuntai-iltaan saakka.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Ennen kuin määräaika ehti umpeutua poikien yrittäessä lähes päivittäin löytää riitaansa ratkaisua, tulikin naapurikadun Sukkela-Seppo ja vei Martinin ja Valton suuresti himoitsemat kookospallot. Siinäpä olikin sitten pojilla harmittelemista, kun katselivat itse tykönänsä Sukkela-Seppoa istumassa puiston keinussa kookospalloista silminnähden nauttien. Sen pituinen se!

Kaupunkimme neuvottelijat ovat tuoneet yhteistyötä ja yhdistymistä koskevissa neuvotteluissa mitä erilaisempia perusteluita, jotka puoltavat suurkunnan perustamista. Aika tiimalasissa käy vähiin ja viimeinen takaraja on vuonna 2013, jolloin ns. porkkanarahat loppuvat kokonaan. Oman lähialueemme kohdalla nämä rahat olisivat enemmän kuin tarpeen esimerkiksi juuri naapurikuntamme viemäriverkon uudisrakentamiseen ja perusparantamiseen, minkä investointikustannukset tulevat olemaan lähemmäs 100 miljoonaa euroa, todelliset rahoituskustannukset jopa suuremmat. Myös muita merkittäviä perusteita on esitetty, joten on suoranaista itsepetosta ja vahingollisten mielikuvien ylläpitoa esittää, että nykyinen tilanne on paras vaihtoehto.

Mutta alkaako tunnelin päässä sittenkin näkyä valoa? Viikon 42 alussa ilmestyneessä Mega-julkaisussa Mustasaaren kunnanvaltuuston puheenjohtaja Monica Siren-Auran haastattelu näyttää tuovan uusia, aiemmista lausunnoista asteen verran lähemmäksi kuntaliitosta tulevia mielipiteitä: ”Siren-Aura on myös vahvasti sitä mieltä, ettei kuntainliitoksia tule nähdä uhkana, jos selvitys osoittaa, että kuntien yhdistäminen on järkevintä…”. Siren-Aura toteaa kuitenkin, että aiemmat neuvottelut ovat aiheuttaneet traumoja, jotta yhteistyön on toteuduttava vaiheittain. Kalliiksi tulevat neuvottelijoiden herkät varpaat molemmille kunnille.

Käymme kohti ensi sunnuntaina pidettäviä kunnallisvaaleja. Kuntalaiset molemmin puolin tuota niin näkymätöntä kunnanrajaa tarkkailevat mielenkiinnolla ehdokkaiden näkemyksiä ja pitävät kuntiemme välisiä yhteistyökuvioita tärkeinä kunnallisvaaliteemoina siinä missä aina ajankohtaisia kunnassa tapahtuvia palveluiden, kaavoituksen tai elinkeinopolitiikankin  järjestämisen näkemyksiä. Nähtäväksi jää, toisiko mahdollisesti uusi neuvottelijoiden kokoonpano onnistumisia lähentymispyrkimyksissä. Joukkuepeleissäkin on totuttu siihen, että mikäli ykkösketju ei maalinteossa onnistu, voi yhden tai useamman ketjun pelaajan vaihto tuoda halutunlaisen tuloksen.