Sotien jälkeen rakennettiin tähän maahan hyvinvointipalvelut julkisensektorin kautta. Se oli vasemmiston ja keskustan iso projekti ja voi sanoa kertomus, joka on jatkoa aina 1905 olleesta Forssan kokouksesta asti. Tuolloin vasemmistolainen työväenliike lähti voimalla olojansa parantamaan.
Palvelut rakennettiin myös lakisääteisiksi ja näin turvattiin niiden saatavuus koko kansalle.
Hyvinvointipalvelujen käyttö ei ollut myöskään kiinni kansalaisten varallisuudesta eikä tulotasosta, kun ne olivat verovaroin tuotettuja. Kunnallisia hyvinvointipalveluja ei tuoteta voitontavoitteluna, eikä tarvitse tuottaa myöskään osakkaille osinkoa.
Nyt sitten on vuodesta 1990 alkaen hyvinvointivaltion palvelurakennetta murennettu vuodesta toiseen. Valtaeliitti on nyt siirtymässä toiseen vaiheeseen.
Kuntia ja palvelurakennetta yhdistetään isommiksi kokonaisuuksiksi, että ne sopisivat paremmin yksityisen pääoman palvelumarkkinoiksi.
Tuloksia alkaa nyt näkyä jatkuvasta säästö ja leikkauspolitiikasta hyvinvointipalvelujen heikentymisen osalta, koko yhteiskunta alkaa olemaan kriisipartaalla, siitä ovat Jokelan ja Kauhajoen verilöylyt vain pieni osa.
On surullista että, vasemmisto ja keskusta ovat kadottaneet hyvinvointivaltio kertomuksen, jonka nämä poliittiset voimat saivat aikaa sotien jälkeen.
Lapuan piispa sanoi Kauhajoen kirkossa yhteiskunnallisesta tilasta uskonnollisella kuvakielellä, että poliittisessa päätöksenteossa vallitsee sokeus yhteiskunnassa olevasta pahoinvoinnista.
Variskan vaalipaneeli lauantaina osoitti sen, että Ristinummen asukkaat ovat kokonaan hylänneet puolueet.
Paneelin yleisössä oli ainakin 95% ehdokkaita. Tämä kyllä vahvasti osoittaa edustuksellisen demokratia kriisiä puolueiden uskottavuuden osalta.
Yksi tärkeä asia myös olisi se, että vain allekirjoittanut jakoi politiikan oikeistoon ja vasemmistoon.
Puolueet ovat kokoomuksesta vasemmistoliittoon yhtä ja samaa. Vain yksityistäminen jakoi harmautta oikeisto ja vasemmisto puolueiden välillä.
Pohjalaisessa päätoimittaja Markku Mantilakin viittasi fasismin nousuun tänään kolumnissaan, mutta kun sitä jo on tässä yhteiskunnassa. Puhutaan, että kansakin jo hyväksyisi armokuoleman. Hallinnon ja politiikan keskittyminen on myös oire fasisminsuuntaan. Yrityksien hallinnossa ei tunneta mitään demokratiaa, siellä käsky tulee ylhäältä kuten armeijassa ja siihen on sopeuduttava. Nyt kun tätä samaa käskyjakoa tuodaan kuntiin, niin mitä tekemistä on enää silloin edustuksellisella demokratialla tässä yhteiskunnassa?
Natsisaksassa ei liioin ollut jakoa oikeistoon ja vasemmistoon. Kommunistit olivat juutalaisten kanssa kaiken paha ja alku. Heidät työnnettiin keskitysleirien uuneihin.
Harvoin kyllä kehun kokoomuslaista mutta, mielestäni Mantilan kirjoitus oli siinä mielessä hyvä, että se herättää ajattelemaan, että ei ajauduttaisi vastaavaan tilanteeseen, kuin ennen sotia. Vielä voidaan tehdä paljon, kun vain päästään Lapuan piispan mainitsemasta sokeudesta yhteiskunnan pahoinvoinnin osalta.
Sillä olisi iso merkitys, jos vasemmisto ja keskusta löytäisivät uudelleen hyvinvointivaltiokertomuksen. Se parantaisi puolueiden uskottavuutta, kunnan asukkaiden silmissä ja edustuksellinen demokratiakin saisi uutta puhtia.
