Vaasassa asukasyhdistysten yhteinen kokous esitti keväällä 2008, että pyrimme edesauttamaan aluetoimikuntien syntymistä niin että ne kattavat koko kaupungin. Tällä hetkellä aluetoimikuntia on kolme; Sundomin, Variskan ja Gerbyn aluetoimikunnat. Jokainen olemassa olevista aluetoimikunnista on koottu erilaisin perustein. Gerbyn aluetoimikunnassa, jossa toimin sihteerinä, on laaja alueen toimijoiden edustus (koulut, seurakunnat, nuoriso, asukasyhdistykset, alueen yhdyskuntatyön työryhmä ja Setlementti Vestis). 

Yksilön ääni

Politiikassa uskon lähimmäisenrakkauden, inhimillisyyden ja ympäristöystävällisyyden pohjalta toimimiseen. Haluan korostaa ihmisarvon kunnioittamista, perheen ja lähiyhteisön merkitystä, heikommassa asemassa olevan puolustamista, ihmisen omaa yritteliäisyyttä sekä vastuun ottoa paitsi itsestä ja myös lähimmäisistä ja koko luomakunnasta.

Uskon että, isokin yhteiskunnallinen innovaatio syntyy yllättävissä arkisissa tilanteissa. Yksittäisen kansalaisen oivalluksesta voi rakentua toimintatapa, joka muuttaa merkittävän kokoisen ihmisjoukon käsityksiä siitä, mitä he voivat oman hyvinvointinsa parantamiseksi tehdä.

Uskon, että vertaisuuteen perustuva yhteisö voi tukea ihmisten hyvinvointia sellaisella elämänalueella, jolla perinteisten, julkisten ja kaupallisten, palveluiden on vaikea tarjota vastaavaa tukea. Vertaistuki on reaaliaikaista, keskustelevaa, henkilökohtaista, täynnä tutkittua tietoa ja toisaalta vaihtoehtoja. Nimenomaan ihmisten välisillä suhteilla, yhteisöillä ja verkostoilla on hyvinvointitutkimusten mukaan yhä suurempi merkitys taloudellisessa, henkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa. Vastauksemme hyvinvoinnin ongelmaan löytyykin osallisuudesta. Ihmisille täytyy antaa mahdollisuus olla mukana tekemässä. Valmiiksi tehty on jonkun muun omaisuutta. Vain omaksi koettu on arvokasta, vain sellaisesta voi kantaa vastuuta.  Siitä syntyy turvallisuuden tunne.

Hyvinvointivaltion seuraava askel on tuottaa työyhteiskunnan jatkoksi ja rinnalle osallisuusyhteiskunta.. Sen keskiössä on hyvinvointiyksilö, joka haluaa yksilöllisen äänensä kuuluviin ja olla toisille hyödyksi. Sillä yksilö on hyvinvointimme suurin haaste – ja ennen kaikkea mahdollisuus. Siksi demokratiaa tulee kehittää vastaamaan nykyajan ihmisten moninaisiin tarpeisiin, tarttumaan suoraan niihin asioihin, jotka ovat tärkeitä ihmisten kokemassa arkisessa elämässä. Ennen kaikkea politiikan tulisi olla päätöksiä, kokeiluja ja keskustelua siitä, miten kansalaisten yksityinen hyvinvointi ja menestys saadaan sovitettua yhteiseen hyvään.  Miten sovittaa yksilöt yhteisöön niin, että kumpikaan ei kärsi.

Vastaus hyvinvoinnin ongelmaan löytyy osallisuudesta. Ihmisille täytyy antaa mahdollisuus olla mukana tekemässä.

(Olen tekstissäni siteerannut osin tulevaisuustutkijoita Mokkaa ja Neuvosta ja heidän Sitran julkaisemaa kirjaa ”Yksilön ääni”).