Vaasan kaupunki pelkää, että hoiva-alalla tulee työvoimapula, kun parisataa hoitajaa eläköityy lähivuosina. Toisaalta maahanmuuttajien työttömyysaste Vaasassa on noin 22%. Periaatteessa nämä kaksi ongelmaa voisivat ratkaista toisensa. Se edellyttää luovia ratkaisuja.
Olen työni puolesta seurannut lukuisten maahanmuuttajien työharjoittelua vanhainkodeissa, kun he ovat testanneet, voisiko tämä ammatti sopia heille. Työharjoittelupaikkojen palaute on ollut lähes poikkeuksetta myönteistä, usein jopa innostunutta. Maahanmuuttajat ovat osoittaneet vanhuksia kohtaan valtavaa kunnioitusta ja lämpöä. Heidän työasenteensa on usein korvannut kielitaidon heikkouden ja osaamisen puutteet.
Monet vanhukset ovat olleet ensin epäluuloisia, kun ”neekeri” tulee heitä hoitamaan. Muutamassa viikossa epäluulo on sulanut ihastukseksi. Tämä on toiminut sekä mies- että naispuolisten maahanmuuttajien suhteen. Poikkeuksiakin tietenkin on.
Ongelmana on, että maahanmuuttajien on vaikea suoriutua teoreettisesta lähihoitajakoulutuksesta. Syynä on toisaalta heikko kielitaito, toisaalta vajaaksi jäänyt koulutus - monet ovat tulleet Suomeen lukutaidottomina ja istuneet ensi kertaa elämässään koulun penkille vasta aikuisiässä.
Tänä vuonna vain kymmenkunta maahanmuuttajaa on aloittanut lähihoitajakoulutuksen Vaasassa. Viime vuonna heitä oli alle viisi. Luku on kasvusuunnassa, mutta näillä määrillä ei ratkaista sen enempää hoiva-alan työvoimapulaa kuin maahanmuuttajien työttömyyttäkään.
Koulutetuilla maahanmuuttajilla ongelma on se, että kotimaassa suoritettua tutkintoa ei arvosteta. Tämä koskee etenkin sairaanhoitajia. Jos EU:n ulkopuolella koulutuksensa saanut sairaanhoitaja haluaa pätevyydelleen suomalaisen tunnustuksen, hän saattaa joutua käymään suomalaisen 3,5-vuotisen sairaanhoitajakoulutuksen alusta loppuun - ikään kuin hän ei osaisi entuudestaan mitään! Paradoksaalista kyllä, lääkäri saa osaamiselleen tunnustuksen paljon helpommin kuin sairaanhoitaja, vaikka luulisi lääkärin ammatin olevan vaativampaa.
Kaupungin hallinnossa mietitään monia keinoja maahanmuuttajien työllistämiseen : yksinkertaisempien tutkintojen kehittämistä, tyytymistä osatutkintoihin, vakanssirakenteen uudistusta, ruotsin kielen osaamisvaatimuksesta tinkimistä.
Useimmat näistä ideoista ovat hyviä. Kannatan ehdottomasti sitä, että kaksikielisyysvaatimuksesta (siis suomi-ruotsi) tingitään järjestelemällä osastoja ja hoitovuoroja niin, että ”yksikieliset” pääsevät hoitotyöhön. Sitä paitsi nämä ”yksikieliset” osaavat suomen lisäksi ainakin yhtä muuta kieltä, esimerkiksi albaniaa, arabiaa, espanjaa, kurdia, persiaa, thaita tai venäjää. Meillä on lähivuosina tarve myös näitä kieliä osaaville hoitajille, sillä osa Vaasan maahanmuuttajaväestöstä on saavuttamassa korkean ja dementialle alttiin iän.
Kannatan myös sitä, että kaupungin hoitovakansseja järjestellään uudelleen maahanmuuttajille sopiviksi. Uhkaavan työvoimapulan oloissa on epärealistista vaatia, että kaikilla vanhustenhoitajilla pitäisi olla lähihoitajatutkinto.
Liian kovat laatuvaatimukset johtavat siihen, että meillä on muutaman vuoden päästä entistä vajaammin miehitetty hoitojärjestelmä, jossa koulutetut mutta loppuunpalaneet hoitajat nääntyvät työtaakkansa alle. Ja vanhukset saavat entistä kovempia lääkeannoksia ettei heistä olisi vaivaa liian vähälle henkilökunnalle. Ja samaan aikaan hoitokodin ohi kävelee kadulla työhaluisia mutta joutilaita maahanmuuttajia. Laatuvaatimuksien valikoiva alentaminen on siis kaikkien etu - suomalaishoitajien, vanhusten ja maahanmuuttajien.
Maahanmuuttajille ei kuitenkaan pidä luoda erillisiä B-luokan tutkintoja, jotka tuomitsevat heidät lopuksi elämäänsä B-luokan hoitajiksi - palkalla, jopa olisi jopa hoitoalankin mittapuiden mukaan huono. Parempi on kehittää portaittaista tutkintojärjestelmää, jossa maahanmuuttaja voi kehittää ammattitaitoaan ja palkkaluokkaansa askel askeleelta, ammatti- ja kielitaidon kasvaessa.
Nykyinen lähihoitajatutkinto osatutkintoineen tarjoaa tähän mahdollisuuden. Pitää vain mahdollistaa osatutkinnon suorittaneiden palkkaaminen ja kehittää oppisopimuskoulutusta ja henkilökohtaistettuja opetusjärjestelyjä.
Alennetut koulutusvaatimukset avaavat mahdollisuuden työehtojen polkemiselle. Veronalennuskierteen näännyttämällä kuntatyönantajalla on tähän suuri kiusaus. Ammattiyhdistysten ja muiden matalapalkkaisten puolustajien tulee siksi olla tarkkana, että
1. täysin koulutettujen palkkoja ei lasketa vaan ennemminkin nostetaan, koska heille lankeaa entistä enemmän perehdyttämisvastuuta. Myöskään täysin koulutettujen hoitajien pätkätyösuhteita ei voi perustella enää millään tavoin, jos vajaastikin koulutettujen on mahdollista saada pysyvä työsuhde.
2. ja että vajaasti koulutetuilla säilyy todellinen mahdollisuus nostaa ajan mittaan koulutustasoaan ja siten myös palkkaustaan.
Monia näistä uudistuksista voidaan soveltaa myös suomalaisiin. Suomalaisten työttömien joukossa on paljon hoitotaitoisia ja empaattisia ihmisiä, joilta vain puuttuu taito teoreettiseen opiskeluun. Syy saattaa olla vaikkapa luki-häiriö - paha este opiskelulle mutta vähemmässä määrin itse työnteolle.
Järkevällä työn ja koulutusvaatimuksien suunnittelulla saamme käyttöömme niidenkin resurssit, jotka eivät sovi nykyisen koulutusjärjestelmän tiukkaan sapluunaan.
